Kesä on tunne, joka vaatii tiettyjä elementtejä. Asenne on liian jäyhee sana kesään, joten unohdetaan se ja puhutaan tunteesta. Fiiliksestä. Viimeisen viikon aikana olen tuntenut kesän. Vohveleita ja fillarointia. Lyhyitä yöunia ja laiskoja aamuja. Mansikoita ja vaahtokarkkeja. Kesäfiiliksessä on paljon samaa kuin reissaamisessa. Huolettomuutta. Keveyttä. Suunnitelemattomuutta. Kaikkea sitä mikä vie sinut kauemmaksi arjesta. Toki kaikesta tästä voi tulla arkea pitkällä jänteellä. Kesä on ihmisen parasta aikaa. Toki elämä itsessään on myös mutta kesä kuvastaa sitä hyvin. Moni asia kulminoituu kesään. Ystävät, hyvä ruoka, lämpö, ilo, vapaus. Kaikki näyttää, maistuu ja tuntuu hitusen mansikkaisemmalle kesäisin. Hitusen makeammalle. Jottei elämä olisi kuitenkaan pelkkää sokerista hattaraa on hyvä arvostaa myös niitä kitkerämpiäkin päiviä. Päiviä, jolloin valon pilkahduksen tulo pimeään huoneeseen on ihme. Ne päivät on myös osa elämää. Ruoanlaitossakin kyse on makean ja happaman tasapainon löytämisestä. Just tällaisina päivinä sitä muistaa kuinka siisti Suomen suvi onkaan. Ai että! Tänää otan kaiken ilon irti pilvettömästä taivaasta, vesimeloneista ja rikkinäisistä farkkushortseista. Syksyllä sitten jostain muusta.

Miltä sun kesä tuntuu?