Sienessä.

Sienestämisessä tärkeää on rauhallisuus ja valppaus. Intuitio johdattaa metsään muodostuneita pieniä kapeita polkuja pitkin ympäriinsä. Hämähäkin seittejä tarttuu naamaan silloin tällöin ja kuusen oksat raapivat takin helmaa kapeissa väleissä. Suunnan valitsemisessa luotetaan tunteeseen. Tunteeseen, joka muodostuu maaston mukaan. Käännyttäessä vasemmalla sitä pohtii, olisiko sittenkin pitänyt kääntyä oikealle. Sama toisinpäin. Samojen polkujen talsimista tulee välttää. Apajien löytäminen on lottovoitto. Kylläkin runsaus ahdistaa kun ei tiedä mistä aloittaa poimimaan. Todellisen aarteen löydyttyä kehossa alkaa värähdellä ja mielen valtaa lämmin tunne. Turhautuneisuus on vastakkainen olotila. Sille ei kannata antaa tilaa. Jos ei sillä kertaa onnista, anna luonnolle aikaa kasvaa ja uudistua tai vaihda metsää.

Sienestäminen on seikkailu siinä missä elämäkin. Kaikkia kiviä ja kantoja ei ennätä kerralla kääntää mutta jokainen kanttarelli on juhlimisen arvoinen. Jokainen kanttarelli on onni. Viimeisten viikkojen jälkeen on aika korjata sato paistinpannulle, käännellä voissa ja nauttia saaliista. Huomenna alkaa uusi seikkailu.