Nyt aletaan olemaan ytimessä. Vielä muutama päivä sitten olin menossa pää kolmantena jalkana Kiinaan. Reissu tyssässi yhtä nopeasti kuin se alkoikin, kiitos tiukentuneen viisumin saamisen. Tänään suunnitelmat on saatu taas uudestaan kasaan. Haloo Vietnam, täältä tullaan! Lähden Vietnamiin. Parasta tässä kaikessa Vietnami jutussa on hetkessä eläminen. Yksi päähänpisto junamatkasta Pekingistä Shangaihin yöllä 2 aikaan muutaman oluen jälkeen saksalaisen lääkärin kanssa muuttui junareissuksi halki Vietnamin Hanoista Saigoniin. 1 726 kilometriä. C’mooon!! Tätä olen koko reissun ajan toivonut itseltäni. Löytäväni itseni täysin uudesta ja tuntemattomasta. Tästä tulee vielä yksi helkkarin hyvä tarina kerrottavaksi lapsenlapsille. Tiedän sen.

Tänään havahduin siihen, että olen jymähtänyt paikoilleni. Reilu viikko Gilin mahtavalla saarella alkaa olemaan OK. Alkuviikon snorklausreissulta jäi käteen monta hyvää tyyppiä ympäri Eurooppaa. Tarinat, joita kaikilla meillä reissaajilla on jaettavana kiehtoo enemmän ja enemmän minua. Kuvitelkaa matkustaa läpi Intian moottoripyörällä tai asua 3 vuoden ajan asuntovaunussa eri puolilla Australiaa. Haaksirikkoutua keskelle valtamerta tai jäädä jumiin aavikolle bensan loppuessa. Matkustaminen koukuttaa. Kiehtoo. Se saa yliotteen. Lisää! Lisää!

Tänään viimeistä iltaa Gilillä. On aika sanoa morot saarelle ja jatkaa matkaa. Määränpäätä ei vielä ole mutta aamun valjetessa eiköhän se ole jo tiedossa. Kuukausi jäljellä tätä seikkailua. Seikkailua, joka tulee saamaan aivan huikean lopetuksen.

”Maailma pitää huolen niistä, jotka sanovat kyllä seikkailuille!”