Sattuu. Kolottaa. Särkee. 1,5 kuukauden lenkkareiden tuijottamisen jälkeen uskaltaiduin kiskoo ne vihdoinkin jalkaani. Nyt loppu tämä jatkuva mässäily ja rantatuolissa lankuttaminen! Uhosin ensimmäisen kilometrin jälkeen, että jokaista juotua olutlitraa kohden kierrän saaren aina ympäri. No, uho loppui 45 minuutin rääkin jälkeen. Olin kosteampi kuin uima-altaasta noustessa. Reidet kramppasivat suolan puutteesta. Hengitys kuulosti lähinnä sian teurastamiselta. Ja mitä seuraavaan aamuun tulee, niin ei puhuta siitä. Tänään uhmasin niin luontoa kuin kroppaanikin lähtemällä uudelle rundille. Ah! Viime keskiviikkoillan oluista jo puolet kumottuna lenkkipolulle, puolet vielä jäljellä.

Laihanaläskinä sekä orastavana keskivartalolihavuudesta tunnettuna ajattelin, että nyt on hyvä aika alkaa pitämään myös omasta kehostani huolta. Reissussa olen antanut itselleni helpommin anteeksi saamattomuuden. ”No huomenna sitten” -asenne on leppoisa ja pitää kyllä mielen kevyenä. Ruumiin kylläkin raskaampana. Suunnitelmissa on treenata kesä kovaa ja ansaita pelipaikka ensi kaudeksikin. Reilu 2 kuukautta tulikin löysäiltyä, joten seuraavat viikot meneekin tämän löysäilyn kiinniottamiseen, jotta paluu arkeen Suomessa ei aiheuta astmapiipun hankkimista ensimmäisten treenien jälkeen.

Mahtavaa viikonloppua just sulle!

Lue edellinenLue seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *