Barceloona ei ihan ottanut parhaimmalla tavalla mua vastaan. Hotellin kanssa tapahtuneet häsläykset sai veren kiehahtamaan ja kun hyvitykseksi tarjotaan euron kolikkoa oli aika paiskata paikalliseen tapaan ovia ja kaartaa ulos mahdollisimman dramaattisesti. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja hostellin ovia koputtelemaan. Pääsiäislomien ollessa ovella olin onnekas kun löysin edullisen yösijan aivan keskustasta. Onni onnettomuudessa paikka vaikutti todella hyvältä ja kielitaitoa löytyi tiskin toiselta puolen aivan urakalla. Jäpät otti mut lämpimästi vastaan ja kerto heti huudit missä mun kannattaa käydä. Barceloonan turismi on viimeisien vuosien aikana kirjaimellisesti räjähtänyt käsiin. Hostellilta neuvottiinkin kiertämään La Ramblasin pääkatu kaukaa ja käydä vierailemassa hiukan urbaanimmeilla seuduilla, joissa katutaide ja skeittaajat antavat lisämaustetta kapeiden katujen lisäksi. 

Satojen metrien jonot kiertoajelubusseille kertoo hyvin Barceloonan suosiosta. Pääkatedraalin ympärillä riitti kuhinaa ja arvioitu jonotusaika sisälle oli reilu tunti. Picasso -museon edessä riitti yllin kyllin vilinää sekä Güellin puisto vilisi turisteja. Otinkin toisena päivänä pyörän alleni ja lähdin uhmaamaan espanjalaista liikennettä. Kaupunki kuin kaupunki, pyörä tuntuu olevan paras keino nähdä kaupunkia. 6 tuntia meni yhdessä hujauksessa. Repussa päivän eväät mukana ja lasi viiniä kulmaravintolassa. Barceloona oli hyvä nähdä ja kokea. Mutta se ei ollut syyni Espanjan vierailuuni. Kimppakyyti sivusto blablacar:ista (SUOSITTELEN tutustumaan Eurooppaan matkaavat) liftasin itselleni kyydin sinne, minne olen luvanut mennä jo 4 vuoden ajan. Bilbao, nyt mä tulen!