Viime kesän Ruisrockissa joku hassuttelija huuteli camping -alueella ”nää on festivaalit, festaroikaa!”. Tällä kertaa teema oli toinen: ”eat, sleep, rave, repeat”. Kaksi ekaa päivää oli silkkaa trancea ja elektronistamusiikkia. Harvoin on tullut reivattua noin antaamuksella. Jengi tais olla aika pähkinöissään meistä sillä puhelimen kuvavirrasta löytyi seuraavana aamuna millon kenestäkin kuvia meidän kanssa. Ensimmäisen päivän reivit huipentuivat liftaamalla saatuun kyytiin, jossa kaikki 8 henkilöauton kyydissä ollutta festaroijaa pääsi tuntemaan vielä kerran illan viimeiset biitit takapenkin kaijuttimista.

Kolmanteen päivään piti ottaa hiukan laskua aamusta. Hotellihuonevaihdoksen myötä ilmastointilaitteen taso romahti totaalisesti. 4 neliön ikkunattomassa luukussa ilma ei sitten pyörinyt mihinkään suuntaan ja AC:n mittari näytti jatkuvasti 30 astetta, oli aika ottaa kamat kasaan ja suunnatta hyvissä ajoin festivaalialueelle nauttimaan raikkaasta ilmasta. Junassa pari paikallista jäpää heitti heti meille sellaisen uutispommin mitä kukaan 60 000 festaroijasta ei olisi halunnut kuullut: festarit on peruttu. Kyllä! Edellisen illan reiveissä oli menehtynyt 5 ihmistä yliannostukseen. Todella surullista. Pettymys veti hiljaiseksi. Hiljaisuus kesti hetken sillä ilta oli vasta aluillaan. Karaokekopin vuokraus ja festarit jatkukoon, kylläkin ilman Pharrelia ja kumppaneita.

Vastoinkäymiset on aina epämiellyttäviä. Kirpasihan se. Ketään ei oikein pysty syyttämään eikä syyllistä ole tarkoitus kaivaakkaan. Malesialaisten reaktio peruuntumiseen kylläkin laittoi taas meidät ajattelemaan vieraanvaraisuutta. Moni paikallinen tuli pahoittelemaan tapahtunutta ja kertomaan, että me malesialaiset emme haluneet tätä. Viranomaisten päätös oli todella jyrkkä mutta myös ymmärrettävä. Tällä tavoin he halusivat viestiä olevansa tosissaan huumeiden vastaisen työn kanssa.