Rajuja juttuja tapahtuu Filippiineillä. Mulla ei ole koskaan tullut mieleenkään päästä uimaan valaiden seassa. Ei koskaan. Jotkut asiat vain ovat niin korkealentoisia tullakseen todeksi tai edes ajatelleeksi. Sunnuntaiaamun sarastaessa 5:30 hyppäsimme rinkkojemme kanssa veneeseen, tajuamatta vielä mitä seuraavat tunnit tuovat tullessaan. Parin tunnin venematkan jälkeen saavuimme Osloobiin, jossa valaat odottivat jo meitä. 10-12 metriset täplikkäät merien sankarit salpasivat meikäläisen hengityksen täysin. Vaikuttavaa kuinka isoja ja rauhallisia ne ovat. Mielettömän tuntuista kun kohtisuoraan suu ammollaan oleva fisu vain ohittaa sinut parin metrin päästä. Huh huh, sain hengityksen tasaantumaan vasta pitkälle venyneen aamupalan jälkeen. Kuinka monesti oikeasti tulee ajatelleeksi, että lähdenpä tänään uimaan valaiden kanssa. Aivan, aika harvoin tai ei koskaan. Tämä oli muistutus minulle, ettei pidä olla haaveleimatta mahdottoman kuuloisista asioista. Haaveilu on täysin ilmaista ja suositeltavaa. Niiden toteuttaminen kylläkin maksaa palan rohkeutta ja uteliaisuutta. Taas on yksi kivi käännettynä.