Laiskotuttaa. Täällä ollaan vaan ja laiskotellaan. Täällä saa olla laiska ja osittain jopa sitä vaaditaankin. Päivän tai itseasiassa viikon sana on ollut laiskuus. Elämä Gilin saarella jatkui siitä mihin se vuosi sitten jäi. Lisa homestayssä itse Lisa oli ottamassa meitä vastaan leveällä hymyllä. Welcome home again! Paikallisen vintagekaupan omistajakin tunnisti naurusta meikä pojan heti astuttuani liikkeeseen. Paljon on asiat mennyt eteenpäin täällä vuodessa: katuja kunnostettu, uutta venelaituria asennetaan kovaa tahtia satamaan, kauppoja ja ravintoloita rakennettu puuttuville kauppapaikoille sekä kissojen heiluvia häntiä nähtävissä. Paikallisten kasvoilta paistaa tyytyväisyys elämään täällä turistien parissa. Balilla tuntuu, että paikalliset ovat jo turhautuneita joka päiväiseen sirkukseen, joka rannan ympärillä pauhaa.

Päivistä täällä ei ole oikein mitään mainittavaa mielessä. Elämä on juuri niin yksinkertaista kuin sen vain voi olettaa olevan. Tyytyminen ”vähään” on päällimäisenä mielessä. Yhtään enempää en toivo tällä hetkellä. Merkityksellisiä asioita täällä on kaksi. Iltatorin ruokakojut sekä rantaviiva. Kaikki muu vain on. Kaduilla huolettomat paikalliset jäpät muistaa joka aamu kysyä ”bro, how you doing tomorrow?”. Huominen. No, katsotaan josko sitä jo huomenna jaksaisi tehdä jotain arjesta poikkeavaa.

// Aloe Blacc – The Man