Viestinnänkurssin suullisen tentin aiheena mulla oli aikoinaan karisma. Karismaattisuus. Mitä on karisma ja kenellä sitä on? Aihe on mielenkiintoinen. ”Karisma on yksilön voimakasta kykyä viehättää ihmisiä tai vaikuttaa heihin”, näin kertoo Weberin Maxi. Mulle George Clooney on yhtä kuin karisma. Harmahtava herrasmies, jolla on syvälle luotaava mystinen katse. Miehen hymyssä on vilkkautta ja poikamaisuutta. Teemu Selänne on Clooneysta seuraava. Karita Tykkä on myös mun mieleen. Karismaattisuus on harvojen etuoikeus. Pelkällä olemassa ololla, fyysisellä olemisella jos pystyy ihmisiin vaikuttamaan on saavutus. Mulle esiintymisessä juuri tärkeää on herättää tunteita jo pelkällä olemisella. Työtä, jota olen hakenut, oleellisen edellytys on juuri vaikuttaminen. Tunteiden nostattaminen. Ei ole itsestään selvää herättää ihmisissä huomiota. Tai on, kun ottaa megafonin käteen. Pitkäkantoista se ei ole. Tarvitaan karismaa.
Sain puhelun, joka kertoi onnistumisestani. Saavutin sen mitä hain. Pääsen tekemään sitä mitä tavoittelen. Olen taas matkalla. Matkalla kohti omaa juttuani. Puhelu kertoi myös sen mitä salaa olen haaveillut. Työnantajani kertoi karismaattisuuteni olevan syyni valintaan. Karismaattisuus. Ajatus siitä, että jonkun mieleen olen karismaattinen on tähtitieteellistä. Fan-tas-tis-ta! Samassa kategoriassa Georgen ja Teemun kanssa, heti Karitan jälkeen. Olen yhtä hymyä. Hymyilen kilpaa helle lukemiin nostattavan auringon kanssa. Sen kunniaksi lähden etsimään kadonneita rusketusrajojani ja nauttimaan tästä olotilasta.
// Pharrel Williams – Marilyn Monroe
Lue edellinenJOSEF SALVAT – HUSTLER
hyvä teksti ! hyvä sä !
JES, kiitti Siiri !