Ihme sekoilua tuntuu taas olevan reissaaminen itseni kanssa. Välillä tuntuu, että universumi on kokonaan mua vastaan ja välillä taas tuntuu, että luoja on sittenkin olemassa. Viimeisimmät päivät ovat olleet jokseenkin surkuhupaisia, mutta näin jälkeenpäin katsottuna niin eihän tässä auta kuin nauraa peili kädessä.

Kaikki alkoi Balin lentokentältä. Vauhtia otettiin takahuoneen kautta kun viisumi oli mennyt umpeen. Kehtasin vielä väittää vastaan tullivirkailijalle, että ei muuten ole kunnes tajusin, että viisumissa lukee 26 March eikä 26 April. Kyseinen päivä ilmoitti milloin viisumi oli myönnetty, ei umpeutumispäivää. No sakkolappu käteen ja rahat esiin. Päivä tämän jälkeen fiilistelin Dirty Dancingin teatterilippua, jonka olin ostanut. Wadapp!! Ihan huikea juttu. Uuden karhea hattu päässä hajuvedet suihkutettuna talsin MasterCard -teatterin lippuluukulle tulostettu e-lippu mukanani. Mairea hymy naamassa kaivoin lipun virkailijalle, joka ystävällisesti tokaisia ”Not today, next month”. Kyllä, nyt on huhtikuu ei toukokuu. Lipussa ei täsmänyt mikään muu kuin lauantaipäivä. Omistan siis lipun Singaporen MasterCard -teatterin 25.5. Dirty Dancing kello kasin näytökseen. Harvalla on lippua kuiteskaan tuohon näytökseen. Paluulentonihan lähtee 17.5.

Hassun hauska tahti jatkui tänään kun nälkäisenä etsin ruokapaikkaa. Paikkaa, josta saa lautasen täydeltä syömistä hinnalla millä hyvänsä. Aasialaiset annoskoot muistuttavat lähinnä amerikkalaisten aperatiiveja. Törmäsin mainokseen, jota ei voinut olla ohittamatta: keitto+valitsemasi kuumapannu jälkiruoalla 8,80$. JES! Tarjoilia tuo pienen tulisijan pöytääni. Toinen tarjoilija tuo kuuman kattilan. Kolmas tuo salaattilautasen ja neljäs tuo kasan raakaa lihaa eteeni pilkottujen kasviksien kanssa, seassa yksi nakin puolikas ja lihapulla. HETKINEN!? Mitä tässä juuri tapahtui? Kuka menee ravintolaan, jossa tulee itse valmistaa oma annoksensa? Piti ihan muutamaan otteeseen katsoa riisipuikot kädessä mitä ympärillä oikein tapahtuu? Kyseisessä pannussa oli tilaamani ”kanakeitto”. Kirkasta nestettä curryn hajulla höystettynä. Joko tein itsestäni idiootin tai aidon singaporelaisen kun aloin keittämään vihanneksia ja lihaa kyseisessä liemessä. Kyseisen annoksen mausta ei voinut ainakaan ravintolan kokkia syyttää. Joku voisi tokaista, että tämä on Joonas sitä kulttuureihin tutustumista. Todellista sellaista. Vaniljajäätelö nosti hymyn huulille ja matka jatkui Esplanadin rantabulevardille live-musiikkia kuuntelemaan.

Pieniä juttuja. Ei mitään vakavaa. Naurulla kuitattuja, eikö vain?