Viikonlopun reissu maamme pääkaupunkiin on ollut viimeisten viikkojen ainoa mainittava asia. Elämä kulkee tasaista ja mautonta vauhtia eteenpäin. Kävely vesisaateessa ei herätä tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Normaalisti kirkas tähtitaivas on ihmetyttänyt pientä miestä. Joko tähdet ovat himmenneet tai näkö heikentynyt mutta tähtiin ei ole tullut kurkotettua aikoihin. Ajatukset pyörivät pientä ympyrää päässäni. Umpikujia puolillaan. Tämä mauton hetki on onneksi historiaa huomenna. Siispä elän huomista. Sitten kun. Kaikki mielessäni tapahtuva on tulevaisuutta. Ote hetkessä elämisestä on karannut. Jämähtäminen on suurin pelkoni, joka hiipii mieleeni iltaisin ennen nukkumaan menoa. Pohdin mielessäni valitsinko oikean polun. Sienestämisessä valmiiden polkujen seuraaminen tuottaa useimmiten huonon saaliin. Liikkuminen on kylläkin helpompaa kun joku on jo tehnyt polun sinulle jota talsia. Kyse on valinnoista. Sekä tavoistamme toimia tietyissä ympäristöissä. Olen viikon päivät talsinut samoja polkuja. Tänään rohkenin poiketa polulta, saaliina sangollinen sieniä ja läpimärät tennarit. Rohkeneminen vaati vain turhautumisen omaan tilanteeseen sekä saamattomuuteen. Kaikki ohjat ovat käsissäni. Tiedän sen.
Lue edellinenLue seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *