Meillä jokaisella on tai ainakin joskus ollut jonkinlaisia unelmia. Pieniä tai suuria. Unelmia, jotka ovat vieneet meitä elämässä eteenpäin. Unelmia, joiden saavuttaminen on saanut meidät tuntemaan onnen hetkiä. Unelmia, jotka ovat musertuneet vastoinkäymisten myötä. Unelmia paremmasta huomisesta. Unelmia, jotka eivät koskaan toteutuneet, mutta matka niiden eteen oli sitäkin arvokkaampi. Koen, että unelmien merkitys on ylläpitää ja luoda tulevaisuuden toivoa. Uskoa paremmasta huomisesta ja merkityksellisyydestä.
Luin Jodel -keskustelupalstalta kommentin, joka nosti verenpaineeni taivaisiin Paranoidin tahtiin. En tiedä, mitä kommentilla edes loppupeleissä haettiin. Purettiinko sillä omaa pahaa oloa tai epäonnistumista. Vai oliko se vain yksi huudahdus väkijoukon keskeltä. Se, mitä sillä ainakin tehtiin, oli toisen ihmisen unelmien kyseenalaistamista ilman minkäänlaista tietämystä tai perusteluita.
Helvetin epäreilua.
Kun bloggaaja laittaa olevansa unelmien hommassa ja se ”työ” on saada ihmiset kulluttamaan yli varojensa, luontoa tuhoten. Mikä tuossa on unelmaa? Se, että lennetään katsomaan jotain vaatetta rekissä ja ihastellaan ooh!
Joku Jodel -keskustelupalstalla
Kohti kutsumusta
Tutkin entisessä työssäni vuoden ajan puhtausalaa ja erityisesti siivoojien sisäistä motivaatiota. Mitkä tekivät vahvistavat ja heikentävät siivoojien sisäistä motivaatiota? Kävi hyvinkin nopeasti selväksi, kuinka hyvin siivoojan työssä täyttyvät sisäisen motivaation elementit: pääsee toteuttamaan itseään, kehittyy työssään, kokee yhteisöllisyyttä, näkee oman kädenjäljen sekä saa jatkuvaa palautetta, mutta ennen kaikkea kokee merkityksellisyyden tunnetta työssään. Moni puhtausalalla oleva kokikin olevansa unelmien duunissa. Selkä suorana workshopista toiseen, joku kertoi nauttivan työstään täysin rinnoin ja kertoi olevansa kutsumuksessaan, muiden yhtyessä nyökkäillen tähän.
Alan alhainen palkkaus ja etenkin yleinen arvostus alaa kohtaan olivat suurimmat motivaatiota heikentävät tekijät. Allekirjoitan täysin nuo seikat. Palkkaus ei aina edes riitä elinkustannuksien kattamiseen ja yleinen puhe siivoojien työstä voi olla välillä aika ala-arvoistakin. ”Viimeinen homma, jota haluaisin tehdä, on siivota.” ”Ihan mitä muuta tahansa muttei siivoojaksi.” Yleisen puheen lisäksi liian usein huomaa piittaamattomuutta ihmisten käyttäytymisessä: jätetään roskat roskisten viereen, käännetään hotellihuone ylösalaisin, tumpataan tupakat maahan, koska joku sen siivoaa kuitenkin pois. Se joku on yleensä siivooja.
Unelmien duuni
Kaikilla meillä ei ole unelmien duunia, kutsumusta. Eikä tarvitsekaan olla. Hyvä puoli unelmien duuni -käsitteessä on, että se voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Toiselle se on putkien rassaamista, kun toisen intohimo on tutkia suomalaista verotusta. Toiselle unelmien duuni voi tarkoittaa oman mediatoimiston pyörittämistä; julkaista säännöllisesti itse ottamia tai suunnittelemia kuvia Instagramissa. Kirjoittaa ajankohtaisista asioista tai kuvata videoita masennuksesta Youtube-kanavalleen. Suunnitella sisältökonsepteja yhdessä asiakkaiden kanssa. Myydä omaa osaamista toisten ihmisten käyttöön. Tai vaan puhua älylaitteen etukameralle ja julkaista niitä Snapchatissa.
Moni meistä ei koe siivoojan tai bloggarin ”työtä” unelmien duuniksi tai löydä siitä merkitystä itselleen. Sama kun itse en täysin ymmärrä, miten joku rakastaa ajaa 200km/h autorataa ympäri 46 kertaa parin tunnin sisään tai miten joku päivästä toiseen jaksaa laitella lukuja excel-taulukkoon. Se, etten ymmärrä jotain asiaa, kertoo enempi minusta kuin yhdestäkään kirjanpitäjästä tai autourheilijasta. Tietämättömyyteni kyseisistä aloista ei kuitenkaan oikeuta minua mollaamaan toisen ihmisen työtä tai unelmaa. Se, että itse näen maailman erilaisena, ei tarkoita, että toinen ihminen näkee asian kanssani samanlaisena.
Koen, että toisten ihmisten unelmien kyseenalaistaminen on helvetin epäreilua. Se on kuin polkisi viinirypäleitä hiivasienen valtaamilla jaloilla. Ihmettelen suuresti, mikä oikeus tuntemattomalla ihmisellä on lytätä toisen ihmisen unelmia ja samalla horjuttaa tulevaisuuden uskoa. En myöskään ymmärrä heittomerkkejä tuossa kommentissa, mitkä olivat sanan työ ympärillä. On eri asia kritisoida kulutustottumuksia tai tekemisiä kuin unelmia. Toki jos unelma on sellainen, joka vahingoittaa toisia ihmisiä, on silloin tietysti aihetta kritisointiin. Harvan unelma kylläkään lähtökohtaisesti tarkoittaa toisten ihmisten satuttamista.
Työnteon motiivien erilaisuuden ymmärtäminen
Bloggaajan työn voi nähdä juurikin tuollaisena, miten Jodel -kommentin kirjoittaja sen kuvailee: kulutuksen maksimoimiseen ilmaston kustannuksella. Samaan kastiin voi laittaa koripalloilijan, joka lentelee viikosta toiseen ympäri Amerikkaa, kyläkauppiaan, joka myy Australiasta tuotuja avokadoja, mainostoimiston AD:n, joka suunnittelee kotimaisen superfood brändin ulkoasuja Aasian markkinoiden valloitukseen, öljy-yhtiön pääkonttorin aulavastaavan, kauppakorkeakoulun lehtorin tai kätilön työtä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jokaisesta ammatista löydämme varmastikin omat haittapuolensa ilmaston kannalta katsottuna. Toiset toki kuormittavat enemmän kuin toiset. Itselläni ei kuitenkaan löydy tarvittavaa määrää tietoa tai älykkyyttä alkaa arvottamaan ammatteja mihinkään järjestykseen, siksi en mene siihen tässä.
Bloggaajan, siivoojan tai minkä tahansa ammatin voi nähdä niin monella eri tapaa. Eivät kaikki siivoojatkaan kokeneet vain siivoavansa, vaan osa koki olevansa luomassa viihtyisämpää ympäristöä. Osalle työ oli tapa toteuttaa vapaa-ajan harrastuksiaan tai unelmiaan. Toisille se oli tärkeä väylä olla osa jotain yhteisöä. Toisille se oli vaan työtä. Jokaisella meillä on omat motiivimme tehdä töitä ja unelmoida erilaisista asioista. Motiivien erilaisuus ei anna oikeutta suorilta kyseenalaistaa toistemme tekemisiä. Se antaa mahdollisuuden kysymiselle, oman ymmärryksen laajentamiselle.
Vuosi siivoojien kanssa auttoi minua kohtaamaan omia ennakkoluulojani. Opetti ymmärtämään intohimoja, merkityksellisyyttä ja vilpitöntä ylpeyttä omaa tekemistä kohtaan. Ennen kaikkea arvostamaan toisen ihmisen kutsumusta, työtä ja unelmia.
En ihan ymmärrä ajatustasi siitä, että toisen unelmien kyseenalaistaminen on väärin. Mielestäni käyttämäsi termi lyttääminen ja sen rinnastaminen kyseenalaistamiseen on aika mustavalkoinen ajattelutapa. Jos asioita ei voi kyseenalaistaa, ei myöskään voi ajatella kriittisesti. Ja kyllä sekä omia että toisten unelmia mielestäni on jopa syytä toisinaan kyseenalaistaa. Kyseenalaistamalla voidaan myös jalostaa niistä unelmista vielä parempia. Lyttääminen on asia erikseen, sen tarkoitus on vain lannistaa eikä kehittää ajattelua.
Mutta mielestäni tämä anonyymi kommentti ei ollut vain sitä. Siinä pyrittiin herättelemään lukijoita pohtimaan joidenkin bloggaajien motiiveja. Mikä mielestäni on hyvä asia. Kaikki bloggaajat toki eivät toimi näin väitetyllä tavalla. Tunnustan bloggaajan työn todella työksi, jossa on paljon vaativia elementtejä ja joka vaatii tekijältä ammattitaitoa. Mutta se, että se on jonkun unelma, ei voi viedä minulta oikeutta kyseenalaistaa sen tarkoitusta.
Viimeksi eilen kyseenalaistin omaa toimintaasi. Kommentoit hyvin kriittisesti 3+1 päivien ja Hullujen Päivien tapaisia alennustapahtumia. Samaan aikaan teet kaupallista yhteistyötä jättimäisen kansainvälisen nettikaupan kanssa. Ja tiedän, keskityt promoamaan heidän valikoimansa vastuullisimpia vaihtoehtoja. Mutta silti yhteistyölläsi kannatat suurta alan toimijaa, jossa voisi sanoa olevan hullut päivät käynnissä 24/7. Näissä välittämissäsi viesteissä oli ristiriita, joka sai minut kyseenalaistamaan sinun työsi ja ehkä unelmasi. Päödyin eilen siihen, että en asiaa sinulle kommentoi, mutta tämän tekstin jälkeen oli pakko.
Kukaan ei voi olla täydellinen tai toimia aina johdonmukaisesti. Tiedän, että se on mahdotonta meille ihmisille. Mutta kriittistä ajattelua ja _kyseenalaistamista_ odotan ihan kaikilta enkä koskaan kehtaisi kieltää sitä keneltäkään.
Moikka ja kiitti hyvästä ja tervetulleesta palautteesta. Tykkään, että tätä keskustelua käydään erityisesti juurikin asianomaisen kanssa, eikä pelkästään keskustelupalstoilla.
Olet aivan oikeassa, ajatteluni tuossa tekstissä on paikoitellen mustavalkoista ja huonosti muotoiltua. Kiitos kun pointtasit tämän. Mä koen, että unelmat ovat tosi henkilökohtainen asia, joilla on valtava voima viedä yksilöä elämässä eteenpäin. En tiedä pystyykö unelmia ja rakkautta vertaamaan toisiinsa, mutta jotain samaa niissä on. Unelmat eivät aina ole tarkoitettu saavutettaviksi, vaan abstraktilla tasolla ne voivat viedä ihmistä eteenpäin elämässään. Sen takia koen, että tekemisen kyseenalaistaminen on fiksumpaa. Ajattelen tosi naiivisti, että juurikin tekemisen kyseenalaistamisen kautta yksilö voi itse alkaa tarkastelemaan omien unelmiensa motiiveja ja tarpeellisuutta, heijastaa unelmiaan yhteiskunnassa käytävään keskusteluun. Eihän se tietenkään näin yksinkertaista ole. En tiedä onko kyseenalaistaminen juuri se oikea termi tässä yhteydessä vai olisiko pitänyt käyttää jotain toista termiä.
Tästä heräsikin ajatuksia ja kysymyksiä: Jos toisten ihmisten unelmia saa kyseenalaistaa, niin mikä on oikea tapa tehdä se? missä vaiheessa unelmia voi kyseenalaistaa? kenen unelmia saa kyseenalaistaa? mitkä unelmat ovat sellaisia joita saa ja pitää kyseenalaistaa? Paljon kysymyksiä, joihin tuskin on yksiselitteisiä vastauksia.
Toki tuota kirjoitusta kirjoittaessa takaraivossa oli myöskin tunne siitä, kuinka tietty ihmisryhmä etsimällä etsii virheitä ja ristiriitoja somevaikuttajien tekemisistä. On siis valmis tulokulma (vahvuusvinouma), jonka kautta katsotaan maailmaa ja haetaan vahvistusta omalle mielipiteelle tai käsitykselle. Suurin osa kritiikistä on enemmän kuin tervetullutta, varsinkin sellainen joka on perusteltua, niin kuin sinun kommenttisi on. Sitten on nämä kommentit joilla yritetään ainoastaan painaa toista maahan, ihan vaan kun on valtaa huudella. Itselläni herää ainakin mieleen kysymys: milloin olen riittävä sanomaan jostain asiasta jotain. Esimerkiksi, milloin voin puhua kestävimmistä valinnoista. Paljon kuulee huutelua, harvoin kuulee konkreettisia ehdotuksia kuinka asioita sitten tulisi tehdä toisin.
Mitä tulee Zalandoon, 3+1 päiviin ja Hullujen Päiviin niin kyllä, siinä on ristiriita, en kiellä sitä. Niin kuin siinäkin, että mainostan kasvisruokia ja liharavintolaa samaan aikaan. Koen, että arvoristiriitojen maailmassa on itse vedettävä omat rajansa. Toki niitä tulee venyttää ja muuttaa tiedon lisääntyessä ja ajan muuttuessa. Koen, että on eri asia kritisoida kulutushysteriaan kannustavia tapahtumia kuin itse perusliiketoimintaa. Olen tehnyt ja mielellään teen tulevaisuudessakin yhteistyötä Stockmannin kanssa, mutta en esimerkiksi Hullujen Päivien kanssa tekisi. Samoiten olen tänäkin syksynä jo kieltäytynyt Black Fridayn mainostamisesta. Yritän vaikuttaa arvoriistojen sisällä parhaalla mahdollisella tavalla kohti ristiriidatonta tilannetta parhaani mukaan. Aina se ei välttämättä ulkopuoliselle siltä näytä ja sen takia olen kiitollinen kaikista kommenteista, joita saan ihmisiltä. En myöskään omalla tietotasollani sekä resurseilla pysty hyppäämään suorilta täysin arvojeni mukaiseen tekemiseen, vaan koen, että se tapahtuu pienin askelin.
Kritisoidessani myös 3+1 päiviä ja Hullareita, annoin konkreettisia korjausehdotuksia. Olisi hienoa, jos itsekin saisin esimerkiksi tähän Zalandon keissiin liittyen kehitysideoita, kuinka voisin toimia paremmin. Mun mielestä se olisi myös reilua.
Kiitos vielä kerran kommentistasi. <3