Sain juuri kahvin tiputettua valmiiksi kuppiin. Taustalla soi Bon Iverin uusin luomus AUATC. Asetin tietokoneeni ikkunalaudalle ja ihastelen kuinka auringonsäteet tunkeutuvat puunlehtien välistä läpi ikkunan asuntooni. Taas yksi ajaton sunnuntai kääntyy kohti iltaan.

Pyöräillessäni tänään kesäisiä Helsingin katuja, hymyilin ja fiilistelin tätä aikaa. Kesää ja alkuvuonna alkanutta hullunkurisuutta. Lyhyet sometauot irrottivat aina silloin tällöin mielen kaikesta, mitä ympärillä tapahtui, ja ainakin hetken ajan pystyi keskittymään paremmin tähän hetkeen – tässä.

Nyt ajattelin irtaantua selän takanani olevasta sekasotkusta, joka johtuu osittain tulevasta muutosta ja osittain tuholaisista, jotka ovat jälleen löytäneet kasvini ja kysyä itseltäni, mitä kuuluu Joonas?

Mitä kuuluu?

Vielä hetken joudun pitämään teitä radiohiljaisuudessa tulevasta muutostani ja muutoksesta, sillä uuden kodin kaupat odottavat vielä viimeistä sinettiä, allekirjoitusta. En muistanutkaan, miltä asuntokauppojen tekeminen oikein tuntuukaan. En sitten tiedä, jos olisi osaamista ja halua oppia enempi asuntokaupoista ja -lainoista, niin ei kai tämä näin tahmaiselta tuntuisi. Ja ei suinkaan tahmaiselta sen takia, etteikö asiat etenisivät, vaan puutteellisen ymmärryksen takia. Asuntokaupoissa kun kyse on toki isoista euromääristä, mutta myös kodista ja tulevaisuudesta.

Sen takia en koe mitenkään houkuttelevaksi tätä epävarmuuden ja jännittyneisyyden tunnetta, joka on nyt parin viikon ajan vellonut mielessäni ja kehossani. Vielä muutama päivä ja sitten kiljun onnesta!

Kun viimeksi kirjoittelin kuulumisia, olin silloin myös asuntokaupoilla. Tällä kertaa nappasi!

Toinen iso asia, mikä on pidättänyt omaa olemistani viime päivät on koronatestin tulokset. Sain torstai-illalle testiajan, kun mahani oli oireillut päivän ajan. Uskon vahvasti, että kyseessä on ruokamyrkytys, mutta hoitajan kanssa sovittiin, että pelataan varman päälle. Koronatestikokemus oli itsessään hetkessä ohi ja aivoja kutitteleva.

Olen viikonlopun ajan yrittänyt olla kiukuttelemasta, että miksi juuri nyt piti tulla tämäkin. Asuntokaupat siirtyivät, viikonlopun terassikelit menivät viemäristä alas ja olen joutunut juoksuttamaan ystävääni kauppaan. Tiedän, itsekästä itkeä tällaisten asioiden perään ja tätä vartenhan ystävät ovat. Turhautuneisuus vaan pitää välillä päästää ulos.

Puuuhhh. Eteenpäin!

Oma vointini on tällä hetkellä hyvä. Odotus on laittanut miettimään, entä jos minulla onkin korona. Ketä kaikkia olen nähnyt viimeisen viikon aikana? Missä kaikkialla olen vieraillut? Kehen olisin voinnut tartuttaa sen tietämättäni? En niinkään ole huolissani itsestäni, varsinkaan kun oma olotilani on ollut koko ajan hyvä. Mutta kaikki ne muut, joihin olen voinnut tartuttaa mahdollisen viruksen. Miten mahdollinen tartunta voisi vaikuttaa jonkun toisen ihmisen terveyteen. Ah, on tämäkin, että tällaisia asioita pitää nykyään miettiä. Toki toivon, että koronan jälkeenkin ihmiset, minä mukaan lukien, miettisimme voiko flunssaisena välttää kaupungilla liikkumista saatikka töihin menemistä. 

Suosittelen muuten tutustumaan Oma olo -sivustoon, jossa pystyy tekemään koronatestikartoituksen. Mahtavaa, että on tällainen pikakartoitus, joka kertoo onko tarpeellista varata aika koronatestiin. Itse ainakin sain tuota kautta tarvittavat tiedot ja rohkaisun soittaa hoitajalle ja pyytää aikaa näytteenottoon. Itse näytteenotto kesti muutaman hassun minuutin. Aikamoisella tahdilla Kannelmäen pisteellä hoitajat tekivät työtä. Kiitos arvokkaasta työstänne.

Jäin aivan koukkuun tähän Yaelin lähettämään biisiin. Kappaleen kautta olin hetkellisesti Flown Backyardilla keskiyön jälkeisinä hetkinä. Kädet ilmassa, keho sykkien basson tahtiin silmien ollessa kiinni. Irtaantuminen maasta. Niin kliseiseltä teknohurmokselta kuin olotilani kuulostaa, kaipaan jotain tällaista. Irtiottoa!

Ah, tunnen vieläkin basson kehossani vaikka kappale on vaihtunut takaisin Iverin tuotantoon.

Kesän aikana havahduin, kuinka musiikki, etenkin uudet albumit ovat jääneet etäisiksi, kun ei ole päässyt livenä kuulemaan artisteja ja heidän tulkintojaan. Kuulemaan sanat artistin suusta kasvotusten. Monet artistit ja heidän tuotantonsa avautuvat tai saavat uusia ulottuvuuksia juurikin livenä. Tämän lisäksi musiikin ympärille kietoutuu muistoja ja tunteita keikoilla. Tunteita hetkistä, jolloin artisti edessäsi kertoo lyriikoiden säestämänä omaa tarinaansa. Kaipaan musiikin antamia tunnejälkiä, joiden kautta pääsee yhden tahdin kuultua takaisin tärkeiden muistojen pariin.

Palaan ensi viikon jälkeen isommin töihin, jolloin Yle-projektin työstäminen jatkuu. Projektissa on kyse poikien seksuaalisuudesta, ja ette tiedäkkään kuinka innoissani olen noista teemoista, joita tulemme käsittelemään syksyllä. Samaan aikaan olen huomannut löytäväni aihealueen, jonka parissa voisin jopa miettiä opiskelemista.

Kurkkasin Sexpon sivuja ja tammikuussa starttaisi seksuaalineuvoja- sekä seksuaalikasvatuskoulutus. Molemmat koulutukset ovat 30 opintopisteen mittaisia, joten opinnot onnistuisivat työn lomassa. Tulee kalastella vähän lisää tietoa näistä ja miettiä, miten pystyisin hyödyntämään opintokokonaisuutta tulevaisuudessa. Mihin kaikki tämä voisi johtaa?

Toinen koulutus, jota olen miettinyt, liittyy ammatillisen opettajan pätevyyden hankkimiseen. Jotenkin näen viihtyväni töissä korkeakoulussa tai ammattikoulussa. Tiedän jonkun verran miten media, etenkin sosiaalinen media toimii, joten miksi en jakaisi omaa osaamistani. Ymmärrän työelämätaidoista, kuten tiimityöskentelystä ja dialogisuudesta myös aika paljon. Miksi en harkitsisi näiden taitojen paketoimista opiskelijoiden hyväksi?

Lopuksi vielä muutama kirja- ja podcast-vinkki! Kuuntelen tällä hetkellä Janne Saarakkalan Sen pituinen se, joka on seksuaalisesti kovinkin latautunut teos. Harvoin kirjoissa tulee vastaan näin ronskia ja rehellistä kuvausta homoseksistä ja rakkaudesta. Olen vasta puolivälissä äänikirjaa, mutta sen ajan, mitä olen kuunnellut, on kuultava ollut kaunista ja jokseenkin kiihottavaa.

Kiihotuksesta uutisiin ja Helsingin sanomien Uutisraportti podcastiin. Hesarin uutistoimittajat nostavat kerta viikkoon julkaistussa podissa esiin ajankohtaisia aiheita, joista tulisi tietää ainakin se, että niistä puhutaan mediassa. Olen vähentänyt uutisten lukemista koronan myötä, mutta uutispimentoani on paikannut jonkin verran juurikin Hesarin podcast.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Ps.