”Mitä sä lähdet maailmalta hakemaan?”, kysyi työkaverini tänään, kun olin viimeistä päivää duunissa. Vastasin, että haluan eroon hiipivästä kyynisyydestä, jota tämä vuosi on tuonut tullessaan. Tunne, joka murentaa sitä, mikä tekee minusta juuri minun. Vilpittömyys, naiivius ja ilo ovat niitä asioita, joista ystävät aina kiittävät minua. Aikaisemmin tällä viikolla juttelin hyvän ystäväni kanssa kyynisyydestä minussa. Hän tunnisti samoja kyynistymisen piirteitä minussa ja yhtyi siihen, minkä ääneen jo sanoitin.
Älä luovu sinusta, siitä mikä sinä olet!
On älytön onni, että ystävät uskaltavat sanoa ääneen näitä asioita ja toimia peilinä
minulle. Kyynisyys tuntuu tosi pahalle. Tiedän miltä se tuntuu, ja ei, en halua sitä. Tuntuu raskaalta kantaa sitä mukana. Tiedän, että raskas alkuvuosi on osa syy kyynistymiseen. Osa syy on tietoisempi ote maailman ja Suomen politiikkaan, ilmastonmuutokseen ja ihmisoikeuksiin sekä oma roolinsa on myös somen vallitsevalla lynkkayskulttuurilla.
Joonas, kyynisyyttä on turha
pelätä, sen kanssa tulee oppia elämään.
Maailman tilanne on todella epäoikeudenmukainen ja tuntuu, että helkkarin epäreilu
myöskin. Jeesustelu asian ympärillä on turhaa. Eikä tarkoitukseni olekaan alleviivata omaa tietoisuuttani ja huutaa omaa erinomaisuuttani jeesustelemalla tällä asialla. Olo on aika voimaton, kun miettii tätä maailmaa, ja sitä, kuinka moni asia on reisillään.
Ristiriitaista tästä asiasta tekee vielä sen, että olen lähdössä maailmalle reissamaan
sellaisiin kohteisiin, joissa ihmisoikeudet ovat lapsenkengissä ja vähävaraisuus näyttäytyy monissa eri muodoissa. Epäoikeudenmukaisuus tulee olemaan läsnä jatkuvasti. Toisaalta samaan aikaan saan perspektiiviä siitä, kuinka hyvin asiat meillä onkaan täällä pohjolassa. Mutta tämä ei poissulje sitä tosi asiaa, että vaakakupissa painaa enemmän ihmisoikeudet ja epäinhimillisyys kuin oma etuoikeutettu asemani tässä yhteiskunnassa.
Työkaverini osasi lohduttaa hyvin: ”Vaikka maailma on paska paikka, ei se tarkoita, etteikö me voida tehdä hyviä asioita niissä määrin mitä pystymme omassa ympäristössämme tekemään, jotta toisilla ihmisillä olisi asiat paremmin. Se on valinta, joka me voidaan tehdä.” Niin, nimenomaan Joonas. Voin jatkaa ahdistuksen mankelissa pyörimistä tai voin hyväksyä hiekkalaatikon raamit ja vaikuttaa sen sisällä. Vaikuttaa omiin päätöksiin ja valintoihin. Ojentaa auttava käsi sitä tarvitsevalle. Antaa läsnäoloni sellaiselle, joka kaipaa turvaa ja läheisyyttä. Kuulla ja kuunnella sitä, jolla on sanottavansa.
Voin myös jatkuvasti valita, millaisten lasien läpi katson maailmaa. Kaiken epäoikeudenmukaisuuden keskellä on hyvä muistaa ja nähdä maailman kehitys. Nimittäin maailma on parempi paikka kuin milloinkaan: yli 90% maailman lapsista pääsee aloittamaan koulun, köyhät rikastuvat nopeammin kuin rikkaat (maailman mittakaavassa), turvallisuus on lisääntynyt, sotien määrä on laskenut, nälänhätä vähentynyt. Toki on hyvä muistaa, ettei asiat ole näin mustavalkoisia ja yksinkertaisia. Tietyillä kehityksillä on vaikutusta toiseen päähän, kuten ilmastonmuutokseen.