Kasvukivut.

Olen viime päivät tuntenut oloni levottomaksi. Suomeen paluu on tuntunut erilaiselta kuin viimeksi. Mietin pitkään miksi. Olin valmistautunut kotiinpaluuseen hyvin. Tiesin, että palaan. Silti oloni oli vielä viikon Suomessa olon jälkeen tyhjä. Vaikka ympärilläni on juuri ne tyypit, joista nautin eniten ja olen juuri heitä kaivannut, tunnen silti olevani irrallinen. Irrallinen jostain. Olen vain. Menen ja tulen. Tiedän mitä haluan tulevaisuudelta mutta nykyhetkestä puuttuu jotain. Jotain mistä tarttua. Haen pysyvyyttä tältä hetkeltä. Viimeksi kun palasin kotiin, tiesin, että matkani jatkuu pian. Ei ollut tarvetta miettiä kesää pidemmälle. Nyt kun mietin vuoden päähän, en pysty tarttumaan tähän hetkeen. Elämäntilanteeni on uusi minulle. Kartan väliaikaisuutta. Kylläkin väliaikaisuus tuntuu välttämättömältä huomioon ottaen resurssit. Ehken kaipaa pysyvyyttä edes, mutta jokin puuttuu tällä hetkellä sydämestäni. Onnellisuus kun ei koostu ainoastaan ulospäin näkyvistä asioista. Tunsin myös tämän saman tunteen reissun aikana. Silloin olisi voinut kuvitella, että paratiisisaarella mainiossa seurassa auringon paisteessa, hyvän ruoan äärellä kaikki asiat luulisi olevan hyvin. Suorastaan erinomaisesti. Ulkoisesti olikin. Mutta sisälläni tunsin välillä toisin. Nyt ymmärrän mikä se tunne sisälläni oli. Jotain puuttui minulta. Ote tulevaisuudesta. Se sama mikä tälläkin hetkellä minua mietityttää. Nyt ymmärrän ettei lottovoittokaan tuo onnea. Onni tulee sisältä päin.