Joskus elämä on vain hampurilaisia ja nukkumista. Pahan hajuisia vaatteita ja pitkiä lämpimiä suihkuja. Tummia silmänalusia ja kukkien kastelua. Haavaisia käsiä ja lettuja mansikkahillolla. Viikko alkaa maanantaista ja päättyy sunnuntaihin. Päivät menevät ja viikot vierivät. Junalla sinne, junalla tänne. Tällaista elämä vain välillä on. 

Tietyt elämänvaiheet tulee vain joskus hyväksyä juuri sellaisina. Kaikki on väliaikaista, mikään ei ole pysyvää paitsi muutos. Elämä ei aina tunnu eikä maistu maukkaalle ja kevyelle. Sen olen tänä kesänä oppinut ettei elämä aina ole yhtä mansikkakakkua. Välillä on hyvä tyytyä hiukan kevyempään makuun, vaikka mansikkajäätelöön. Tärkeää onkin muistaa, että tehdyt valinnat vievät kohti asetettua päämäärää. Tämän muistan taas aamulla herätessäni.