Kävin viikko sitten ”#visitmansesterin” tarjoamalla reissulla Suomen makkarapyhätössä, Mansessa. En ole ihan varma onko laillista käyttää Tampereesta tuota nimeä, mutta kokeillaan kepillä jäätä kuitenkin. Reissu oli minun 30-vuotissyntymäpäivälahja ystäviltäni, jotka tykkäävät leikitellä meikän sosiaalisen median preesensillä. Nautin suunnattomasti itseironiasta ja siitä miten ystävyyssuhteet voivat muodostua juurikin tällaisten asioiden ympärille. Itselle tulee ja pitää osata nauraa. Eihän tämä elämä kovinkaan vakavaa ole, ja sitä paitsi olen oppinut, että nauramalla itse itselleen vie usein toisilta mahdollisuuden piikittää sinua.  

#Visitmansesterin reissu koostui kolmesta eri teemasta: #eatmansesteri, #hokimansesteri ja #thinklikemansesteri. Luvassa oli siis manselaisia herkkuja, wingsejä ja mustaamakkaraa, jääkiekkoa sekä tamperelaista mentaliteettia. Ystäväni ovat asuneet opintojemme jälkeen Tampereella, kohta jo 4 vuoden ajan. Tutustuimme ammattikorkeakouluaikoina ja siitä lähtien olemmekin olleet melkein päivittäin yhteydessä, oltiin sitten maapallon toisella puolin.  Kiitos Skypen ja Internetin, viime reissulla tuli otettua monet conference callit tällä jengillä.

Aloin funtsimaan, miten ystävyyssuhteet oikein syventyvät ja mitkä tekijät vaikuttavat siihen. Ystävyyden tasoja on monia: On niitä ystäviä, joiden kanssa moikataan, kun törmätään, muuten ei aktiivisesti vaihdeta kuulumisia. On niitä, joiden kanssa lähinnä pidetään hauskaa vain festareilla ja niitä, joiden kanssa puhutaan heti elämän tärkeimmistä asioista. Kaikkia näitä ystävyyden eri tasoja tarvitaan. On kolme tekijää (plus tuhat muuta varmastikin), jotka toistuvat tärkeimmissä ystävyyssuhteissani. Nämä ovat yhteinen aika kahvikupin äärellä, yhdessä matkustaminen sekä rapulan tuoksuiset aamut olohuoneen lattialla.   

Ei se päämäärä vaan se matka

Yhteisen matkan tekeminen, joko ihan vain bussimatka Pihtiputaalta Jyväskylään tai seminaarimatka Pafokselle, on oivallinen tapa sulkeutua rajalliseen tilaan ja jakaa jotain yhteistä. Automatkakeskustelut ovat ehkä parasta yhdessä taitettuna. Useimmiten molemmilla osapuolilla on vielä katse visusti tiessä, jolloin tunne siitä, että voi puhua mistä vain, korostuu, kun ei tarvitse kohdata toisen katsetta, Tiedättekö tuon asetelman ja tunteen? Samaa kikka toimii terapiassa, saunan lauteilla ja pimeässä. Keskusteluissa päästään paljon syvemmälle. Ehkä siinä tulee riisuttua suojamuureja, kun kukaan ei ole katseellaan ”tuomitsemassa” sinua, niin kuin ajatuksen tasolla, koska harvoin ystävät nyt tuomitsevat minua mistään mutta you know.  

Ei ole auto- tai junamatkaa, kun ei olla ystävien kanssa parannettu maailmaa. Reppureissujeni parasta antia ovat juuri olleet pitkät junamatkat. Rajallinen tila pakottaa keskittymään vierellä olevaan, tai ainakin antaa hyvät puitteet sille. Läsnä oleminen, se on ehkä se avaintekijä. Kun pystyy olemaan läsnä toisen ihmisen kanssa, oppii tuntemaan ne pienetkin nyanssit toisessa, jolloin ei aina tarvita sanoja kertomaan kaikkea.

Arki kahvikupin äärellä

Kauppakadun Coffee House ja vuosi 2010. Olin paikan Major Foursquaren aikoina. Sain jopa sen siivillä erikoistarjouksia. Wi-Fi salasana oli tallennettuna tietokoneen muistiin. Yksi paikan tarjoilijoista jopa muisti meikän, kun sattumalta törmättiin Helsinki aikoina lähijunassa Tikkurilaan.  

Kahvi on ehkä yksi arkisimpia asioita, joita tiedän. Viime vuonna jopa Docventuresissa suomalaisimmaksi lauseeksi valittiin”Ei minua varten tarvitse keittää”. Arki on myös ystävyyden yksi merkittävimmistä asioista. Sitähän elämä suurimmaksi osaksi on, ainakin itselläni. Yhteisen arjen viettäminen ilman sen suurempia sirkushuveja tai keskustelun aiheita, on itselleni tosi tärkeä osa ystävyyttä.  

Voiko olla mitään parempaa kuin istua röhjöttää kahvilassa tai keittiön pöydän äärellä tuntitolkulla ja ihmetellä maailman menoa. Heittää huonoa läppää, kertoa viikon ihastukset ja olla vain hiljaa kahvikupin pohjaa tuijottaen.

Kankkunen, rapula, jysäri, kanuuna…

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Krapulan parhaita puolia on ylimitoitetut tunteet, jotka menevät ylä- ja alamäkeä kesken virkkeiden. Yhtenä hetkenä itkettää ja morkkis painaa päälle, toisena taas naurattaa niin perkeleesti. Koko tunnekirjon jakaminen toisille, luotetuille ihmisille on tärkeää. Itse koen oppineeni juurikin noina rapeina hetkinä tunnistamaan omia tunteita ja ajatuskeloja juurikin kavereiden tukemana. Herkkyys on kollektiivisessa kanuunassa se juttu. Sitä tuntee pienetkin väreilyt hetkessä. Enkä tarkoita niinkään sitä tärinää ja vapinaa, joka usein myös on läsnä noina hetkinä, vaan sitä tunnetta, kun kehossa kihelmöi ja ystävä vierellä tuntee ja sanoittaa sinulle mistä tunne tulee ja mitä se voi tarkoittaa. Hyväksyy sinut ja ajatuksesi (jotka saattavat krapulassa yleensä olla aika absurdeja ja kaukaa haettuja, mutta niin toden tuntuisia kuin vaan voi olla) juuri sellaisina ohimenevinä totuuksina mitä elämä on.  

En haluaisi sanoa, että ihminen on kauneimmillaan krapulassa, koska humala, mutta kelatkaa nyt niitä hetkiä, kun edellisen illan majoneesit poskella ja karpalo lonkerot rinnuksilla oksennat pahaa oloasi pois ja kaverisi pitää hiuksistasi kiinni selkää paijaten eikä tuomitse sinua. Onhan se nyt pirun kaunista katsottavaa. Siinä te olette, juuri sellaisina, mitä olette.

#Visitmansesterin järjestämä reissu oli juurikin kaikkea näitä kolmea elementtiä, jälleen kerran. Krapula-aamu kylläkin tuli ilman alkoholia, kiitos rankan duuniviikon ja masentavan harmaan kelin. Yhteinen aika näiden tyyppien kanssa on sellainen juttu, mistä mielellään maksan (kylläkään tätä reissua en maksanut, mutta joku sen maksoi) ja priorisoin korkealle arjessani. Harmi vaan, että välillämme on muutama kilometri liikaa päivittäisiin ja spontaaneihin kohtaamisiin.  

Ketkä on sinulle sellaisia #visitmansesterin kaltaisia Pispalan kissoja, joiden kanssa pystyy ironian innoittamana viettämään yhteistä aikaa päivästä toiseen, krapulassa tai ilman mutta hyvän kahvin parissa? Instagramin puolella mulla on kilpailu meneillään 7.10. asti, jossa voit voittaa yhteisiä kahvin tuoksuisia hetkiä juurikin sen tietyn tyypin kanssa.