Siis apua, nyt se on totta! Muutan Tampereelle. Minä, ratikka ja Tappara. Kaikki samassa kaupungissa!

Viime viikolla jännitys muuttui fyysiseksi, kun aloin tuntea muutoksen myös kehossani. Olen enemmän kuin innoissani ja samaan aikaan ihmeissäni, että mitä tässä tapahtuu. Moni ystäväni on myös ihmeissään. Asunnon kauppapäivä oli sovittuna aikapäiviä sitten, mutta korona. Tämän vuoksi en ole oikein uskonut, että muutto tapahtuu. Mutta kyllä, nyt se on jo ovella!

Haluaisin todeta tarinan takia, että koronakevät sai tekemään tämän päätöksen, mutta todellisuudessa ajatus poismuutosta Helsingin keskusta-alueelta on ollut mielessäni jo pitkään. Elämän tyylini ja tarpeeni ovat vuosien saatossa muuttuneet ja sen myötä olen kaivannut enemmän rauhallisuutta ympärilleni. Enemmän luontoa ja tilaa. Avaruutta ja rauhaa. Ostin nykyisen asuntoni, 21 neliöisen unelman, sillä mielin, että vietän paljon aikaa kahviloissa, ravintoloissa ja ulkona kavereideni kanssa. ”Koti on lähinnä nukkumista varten”-ajatuksella. Koronakevään sulkiessa ravintolat ja kahvilat jäljelle jäi ainoastaan 21 neliötä ja Puu-Vallilan korttelit. Seinät alkoivat kaatua päälleni ja neliöt loppua. Haluan jotain muuta!

En myöskään koskaan haaveillut asuvani 21 neliöisessä yksiössä 32-vuotiaana työssäkäyvänä. Toki en ole monesta muustakaan asiasta haaveillut, mutta sitähän se elämä myös on. Ajatus kuitenkin pienessä yksiössä asumisesta harosi vastaan jatkuvasti ja ymmärsin, että asialle on tehtävä jotain. 

Lopullinen syy muutolleni oli varmastikin asumiskustannukset. Ostin asuntoni kovaan hintaan vuonna 2016. Silloin jo mietin, miten paljon ihminen maksaakaan asumisesta Helsingin keskusta-alueella. Ystäväni rakensi hirsitaloa järvenrantatontille Saarijärvellä samalla rahalla kuin minä kannoin muuttokuormaani vallilalaiseen yksiöön. Nyt 4 vuotta myöhemmin möin asuntoni 20 000€ kalliimmalla hinnalla. ”Maa maksaa” tokaisi veljeni kauppojen jälkeen. Kuinka paljon olen valmis maksamaan sitten maaperästä?

Muutto Tampereelle antaa samaan hintaan tuplasti enemmän neliöitä. Asuntoni ei vieläkään ole mikään valtava, eikä kodin koko ole mikään itseisarvo tai tavoite minulle. Uudessa kodissa kuitenkin tilan tunne korostuu valtavan huonekorkeuden myötä.  Raha ja neliöt ovat kuitenkin vain osasyy muutolle. Uusi kotini on Näsijärven rannalla. Päijänteen rannalla kasvaneena rakastan järviä ja niiden tuomaa rauhallisuutta. Meri on paljon rauhattomampi ja oikukkaampi kuin järvi. En tiedä saatteko kiinni, mitä haen, mutta noissa kahdessa on aivan eri fiilis. 

Kivenheiton päässä sijaitsee myös Pispala, joka on tunnettu puutaloistaan. Samanlaisista, joita löytyy Korpilahden kyläraitilta. Ympäriltäni löytyy paljon tuttuja asioita, mutta samaan aikaan uusia ja vieraita. Suorastaan kihelmöi mahanpohjassa ajatus tutustumisesta uuteen asuinalueeseeni. Uuden kotimatkan löytämisestä. Lähikauppaan tutustumisesta. Leipien heittelemisestä Näsijärven rannalla. 

En ole paljoakaan pidemmälle miettinyt elämää Tampereella. Sen verran, että nyt muutetaan ja siellä asuu muutama erittäin rakas ystävä. En ole halunnut vielä luoda mielikuvia tai romantisoinnut elämää uudessa kotikaupungissa, josta en oikeastaan tiedä mitään varmaksi. On uskomuksia ja haavekuvia, mutta samaan aikaan mikään niistä ei ole totta. Toki Tampere ei ole aivan tuntematon kaupunki itselleni, mutta haluan yrittää pitää mieleni mahdollisen avoimena kaikkea uutta ja etenkin tamperelaisuutta kohtaan.

Aika näyttää miten Tampere ottaa vastaan uuden asukkaansa. Miten kaupungin kadut puhuttelevat minua ja löydänkö oman paikkani Tampereen hipsteriskenessä. Päädynkö Tapparan vai Ilveksen päätyyn Valtran paita päälläni. Miten Tapolan musta ja wingsit puhuttelevat hollantilaista kasvissyöjää. Mutta ennen kaikkea minä odotan Tamperetta!

Yksi uusi vaihe elämässä on alkamassa. Annahan palaa, elämä!

P.s. Helsinki tulee olemaan rakkauteni. Nähdään pian!