Pehmein mahdollinen laskeutuminen arkeen on tapahtunut. Aurinko paistaa ja lämmittää jo. Puut ovat vehreitä. Aallot pauhavat tasaisesti rantakallioon. Valoa riittää pitkälle iltaan. Mahtava olla takaisin Suomessa. Kylläkin sunnuntaina auringon paahtaessa tokaisin itselleni, että näinköhän on etten Suomeen vielä tullutkaan. Fiilis on todella korkalla tällä hetkellä. Maailmalla oli paljon annettavaa mulle. Ystäväni sanoikin, että minulla on monta aarretta kannettavani reissun jälkeen. Kaikki tapaamani ihmiset, tarinat, joita kuulin ja paikat mitä näin, ovat vain minun aarteitani. Osan aarteistani pääsin jakamaan matkan varrella, osaa en. Vaalin näitä aarteita täydellä sydämelläni.

4 kuukaudessa ehtikin tapahtua paljon asioita. Maisemat vaihtuivat tiuhaan tahtiin, samoin ihmiset ympärilläni. Kaikki vastaantuleva oli uutta ja kiehtovaa. Rinkan sisältö oli kaikki mitä minulla oli. Suunnitelmia suunnitelmien perään. Ainoa pysyvä asia oli jatkuva muutos. Nyt kaikki tämä on tältä osin ohi. On aika asettua paikoilleen. Tavata ystäviä ja viettää aikaa perheeni kanssa. Mökkeillä. Suunnitella kesää ja tulevaisuutta. Ottaa rennosti. Nauttia kesästä.