Aamuherätykset ennen kukon kiekaisua on mulle haastavaa hommaa. Kesken jääneet unet takaa varman jomotuksen ohimolle ja huomenen toivottamista on turha edes odottaa. Sanat on hyvin harvassa ensimmäisen tunnin ajan. Joskus toisenkin. Poikkeus vahvistaa kylläkin sääntöä. Kambodzan tunnetuin nähtävyys on Angelinan Tomppa -leffastakin tuttu Angkor Wat. Maan symboli. Angkor Wat on Rooman rauniotakin suurempi ja kiehtovampi rakennelma. Temppeleiden aatelia. Arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen. Temppeleille myydään yhden päivän lippujen lisäksi kolmen ja seitsemän päivän tikettejä. Kuten arvata saattaa, valittiin yhden päivän reissu. Kylläkin alueella on nähtävää kolmelle päivää, sen verran suuresta alueesta on kyse. Ja jos haluaa nähdä auringon nousun sekä laskun niin kannattaa ottaa tuo kolmen päivän ekskursio.

Kello oli 5:00 kun saavuimme pilkkopimeässä pienen kahviauton edustalle. Kuppi ehdottomasti tähän asti parhaimman makuista lattea tyylikkäästi take-awayna mukaan otettuna tartuimme ihmisvirtaan, joka toivon mukaan johdattaa meidät Angkor Watin juurelle. Siinä me istuimme. Pimeässä tuijottaen horisonttiin. Horisonttiin, joka alkoi valjeta hitaasti. Tumman sininen antoi tilaa vaaleammalleen. Angkor Watin ääriviivat alkoi hahmottua hiljalleen. Auringon pilkahdus pilvien takaa sai ihmismassan hurraamaan. Hienoa nähdä miten ihmiset osoittivat kiitollisuutta sille, että aurinko nousi tänäänkin. Koko komeus oli reippaassa puolessa tunnissa ilmestynyt eteemme. Innostus oli vallanut kehon jo portilla mutta pääsi nyt valloilleen. 
Kuuden tunnin kiertelyn ja ihmettelyn jälkeen olin valmista kauraa takaisin hotellin altaalle. Kuljetta yritti vielä saada meidät yhdelle temppelille. One more? Ei kiitos. Speedot päälle, soodat limellä ja napit korvaan. Ah aurinkoa ja päiväunet. 
// Eva & Manu – Kun Aika On

Lue edellinenLue seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *