Tässä Aasian reissussa ollaan saavuttu nyt siihen pisteeseen, että 24 asteen lämpötila nostattaa ihon kananlihalle, ilmastoidusta huoneesta ollaan siirrytty tuulettimella varustettuun luukkuun ja rantarätti toimii hyvänä lämmittimenä tarpeen tullen. Alan ymmärtämään enemmän taas niitä kiinalaisia turisteja, jotka vuodenaikaan katsomatta matkustaa untuvatakit päällä. Viimeisimmät päivät ovat olleet kosteimpia päiviä kelin suhteen koko reissussa. Rinkan sisältö tuntuu ottaneen osan tästä kosteudesta ja vaatteiden kuivatus on arpapeliä.
Saavuttuamme Palawanin saarelle Puerto Princessan lentokentällä kävi heti ilmi, että El Nido on must see -kohteita täällä. Entuudestaan saimme jo kuulla, että mesta on 5 tunnin ajomatkan arvoinen. Paikka osoittautuikin mielenkiintoiseksi: kallion jyrkänteiden kupeessa sijaitseva pieni rantakylä, jossa sähköä säännöstellään päivittäin ja raha-automaatit ovat poistuneet väärinkäyttöjen takia. Pieniä kapeita katuja ja värikkäitä rakennuksia hedelmämyyjineen. Maukkaita falafelejä ja helmikauppiaita. El Nidon ranta ei kuitenkaan tarjoa parhaita rusketusrajoja mutta kymmenet matkatoimistot myyvät saarihyppelyitä mitä makeimmille paratiisisaarille ja laguuneille. Parin päivän kaupanteon jälkeen saimme kanadalaisen yrittäjän vihdoin myymään meille stand up paddle -saarikierroksen alueen parhaimmille laguuneille. Kauppa osoittautuikin varsin toimivaksi, sillä lautojen avulla näimme enemmän kuin yksikään laivassa istunut kiinalainen tai pelastusliivit päällä uinut länsimaalainen. Sen verran innostus pääsi tarttumaan, että joudun harkitsemaan kyseisen laudan ostamista kesämökille.
Minulle ruoka ja yöunet ovat pyhiä asioita. Jos jompaa kumpaa uhataan on aika toimia. Tällä kertaa ruokaa oli riittävästi ja mieleenpainuvan hyvää. Paikallinen kukkolauma kylläkin omalla sinfoniallaan piti huolen, ettei auringonnousu jäänyt yhtenäkään aamuna huomaamatta. Kuuden jälkeen viereisen työmaan miehet aloittivat lautojen naulaamisen ja sahaamisen. Kuuden hujakoilla kylästä menee kaikilta sähköt pois, joten tuulettimen avulla saatu pienikin ilmanvaihto tukahtui. Kaiken tämän kruunasi paikallisen jäätelöauton tunnusmusiikki seitsemän pintaan. Kiitos ja näkemiin El Nido, olit kiinnostava ja kokemisen arvoinen.
// Ron Pope & The District – Snow Song