Nyt tiedän miksi. Kävelen rantaa pitkin. Hiekka varpaiden välissä huuhtoutuu aaltojen mukana. Aurinko on laskeutunut puolitoista tuntia sitten. Minareetin äänet ovat hiljentyneet. On pilkko pimeää. Vain ravintoloiden valot hohkaavat valoa ja lämpöä. Musiikki raikaa rantaraitilla. Ihmiset tervehtivät ja hymyilevät. Nyt tiedän miksi. Elämä on juuri niin ihmeellistä kuin sen oletinkin olevan. Olen muutaman päivän ajan pyöritellyt päässäni kysymystä miksi. Miksi ihmeessä olen maailman toisella puolen yksin kun voisin olla kotona Suomessa perheeni ja ystävieni parissa. Treenata uutta kautta varten. Etsiä omaa asuntoa. Työskennellä. Mitä sellaista täällä on mikä pidättelee minua? Ymmärsin. Juuri tuon kysymyksen takia olen täällä. Miksi? En ole aikoihin kyseenalaistanut olemistani. Olen vain ollut ja tehnyt kun on pitänyt tai saanut tehdä. Mutta miksi. Istahdan puun juurelle. Aallokko pauhaa tasaisin välein. Taustalla nainen laulaa Alicia Keysin If I Ain’t Got You. Kysyn itseltäni uudestaan miksi.