Nyt kun on lähdössä pidemmälle reissulle, itsenäisyyspäivän merkitys korostuu entisestään ja herkistää eri tavalla kuin aikaisemmin. Sitä on oppinut maailmalla arvostamaan Suomea ja suomalaisuutta aivan eri tavalla. Filosofi Esa Saarinen onkin sanonut, että tehtävän todellinen merkitys selviää Bahamalla. Hän viittaa tällä siihen, että välillä on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Moni asia vasta kirkastuu ajan ja etäisyyden myötä. Vaatii siis kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, että kaikkien asioiden merkitys ei välttämättä aukea siinä hetkessä ja paikassa. Näin kävi suomalaisuuden kanssa kun ensimmäistä kertaa olin pidemmän aikaa reppureissulla.
Itsenäisyyspäivän alla, ja varsinkin nyt kun Suomi täytti 100 vuotta, sitä pysähtyy herkistelemään aivan uudella tavalla suomalaisuutta. Päällimmäisenä mielessä on tietysti kiitollisuus, että on ollut onnekas syntyessään tähän maahan. Moni asia olisi niin toisin jos syntymämaa olisi vaikka 100 kilometriä toisaalla päin. Tämän takia haluankin nostaa esille muutaman itselleni tärkeän asian Suomesta ja suomalaisuudesta.
Olen kiitollinen, että meillä koulukuvauksissa istuu vierekkäin pankinjohtajan, maatalouslomittajan ja maahanmuuttajan lapset. Se kuvastaa hyvin tasa-arvoa, jonka olemme saavuttaneet ja jota tulee vaalia. On tärkeää, että nuoresta pitäen eri sosioekonomisessa asemassa olevat lapset ovat tekemisissä keskenään oppiaakseen ymmärtämään erilaisuutta. Sosioekonomista pääomaa tulisi saada jaettua tasaisemmin ja koen, että oppilaitoksilla on tässä suuri rooli jos kotiolot eivät sitä mahdollista.
Meidän tulee muistaa, että yhdenkään menestys ei ole yksinomaan itsemme aikaansaannosta. Asenteilla, valinnoilla ja tahdolla ei ole mitään tekemistä jos ympäristötekijät eivät ole kunnossa. Meidän tulee ymmärtää, että menestyksemme pohjautuu täysin ympärillä oleviin ihmisiin ja resursseihin, jotka meillä on käytettävissä. Olisi idioottimaista väittää, että menestyksen takana on ainoastaan kova työ, jota minä olen tehnyt. Taustalta löytyy perhe, koulutus, harrastusmahdollisuudet, ystävät ja työkaverit. Kasa ihmisiä, jotka ovat mahdollistaneet menestyksesi jakamalla viisauttaan ja tukeneet kun sitä on tarvittu.
Meillä on yleinen harhaluulo, ajattelunvinouma, siitä, että oma menestyksemme olisi itse ansaittua ja köyhät ja työttömät olisivat itse valinneet köyhyyden ja työttömyyden. Tähän ajatukseen emme saa sokaistua. Jokaisen meidän menestyksen tai elämän kolhun takana on aina tarina. Se voi olla ero, läheisen kuolema, sairaus, yllättävä tapaturma. Jos sinulla ei ole tukiverkkoa, joka kannattelee näiden vastoinkäymisten aikana sinua, on mahdollista, että kuka tahansa meistä voi silloin päätyä kadulle tai alkoholiriippuvuuden kierteeseen. Ei silloin sinulta kysytä, että valitsetko työttömyyden ja köyhyyden. Ei silloin kysytä asennetta.
Onkin tärkeää muistaa yhteiskunnan merkitys näissä tilanteissa. Yhteiskunnan, joka antaa tukea sitä tarvitseville. Toki se on myös jokaisen meidän vastuulla pitää huoli toisistamme, oltiin tuttuja tai ei. Sen takia toivonkin, että me ymmärretäisiin ajattelunvinoumamme ja tuettaisiin heikompia. Asetuttaisiin toisen asemaan. Joku päivä voi olla, että minä olen se, joka apua tarvitsee.
Summa summarum, tasapäistävä koulu yhteiskunnan peruspilarina auttaa jo lapsesta pitäen meitä ymmärtämään erilaisuutta sekä tasaamaan sosioekonomisia pääomia, jotta mahdollisimman monella olisi tarvittavat välineet ponnistaa elämässä.
100-vuotiaassa Suomessa on varmasti paljon epäkohtia ja monesti suurin osa epäkohdista koskee pientä joukkoa ja sen takia erityisesti meidän, joita ne yhteiskunnan epäkohdat eivät koske, tulee olla eturintamassa tekemässä muutoksia yhdenvertaisemman yhteiskunnan eteen ja auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat.
Ja kun epäkohdista puhutaan, pitää muistaa se mistä ollaan lähdetty liikenteeseen, suhteuttaa se ympärillä olevaan maailmaan ja rakennetaan yhdessä parempaa huomista.
Kiitos Suomi ja suomalaiset!