En ole ulkoisesti kovinkaan isänmaallisen oloinen tai näköinen. Seinälläni ei ole Suomen lippua eikä ihoani korista leijonan kuva. Historian kirjat eivät olleet suuressa kulutuksessa kouluaikoina. Tärkeät vuosiluvut ovat kaikki yhtä ja samaa 1900 -lukua. Luettuani kuitenkin tänään erään sotaveteraanin kertomuksen jatkosodasta, tajusin kuinka matkailu on tehnyt minusta isänmaallisemman. Tunne sisälläni on vahvistunut viimeisten vuosien aikana ja arvostus maamme itsenäisyyttä kohtaan on kasvanut. Asiat eivät ole niin itsestään selviä mitä niiden voisi kuvitella olevan näin 80-luvulla syntyneen silmin. Unohdan välillä miten tähän pisteeseen olemme päätyneet. Historiamme on hyvinkin kiinnostava vaikka nuori onkin. Tarina veteraanin kokemuksista jatkosodassa nousi tämän reissun kiehtovammaksi. Maamme on täynnä näitä tarinoita, joita tulisi jakaa enemmän. 

Eilen viimeksi sanoin sen ääneen saksalaisen ravintolan tiskillä. ”Im really proud of Finland”. Ja niin meidän tuleekin olla ja sanoa se ääneen. Tiedän kun palaan Suomeen, että joudun kuulemaan kuinka verotus on korkeaa, köyhiä sorretaan ja rikkaita ylistetään, opiskelijoilta viedään etuuksia ja työttömiä pakotetaan työntekoon. Maidon hinta on korkea, alkoholilaki on naurettava ja olemme ajautumassa holhous yhteiskuntaa kohti, jota johtaa maamme eliitti. Tai kuinka me suomalaiset vaan ollaan tällaisia rujoja ja hiljaisia pohjolan perämettän uhreja. Kyse on onneksi vain ihmisten mielipiteistä, ei faktoista. Suomea maailmalta katsoneena voin vain olla ylpeä siitä mitä olemme. Olemme hyvin reiluja ja avoimia. Veljeys paistaa meistä läpi. Jos johonkin luotetaan, niin suomalaiseen. Positiiviset vipat, joita ulkomaalaiset saavat kuultuaan, että olen suomalainen, hymyilyttää aina. Vaikka kaikki amerikkalaiset eivät tiedä, että Suomi on valtio, ei se haittaa. Olemme kansana hyvässä valossa maailmalla. Pidetään sitä valoa yllä! 
// Little Dragon – Paris
Lue edellinenLue seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *