Nha Trangin hiekkarannan hiekat rapisi heti ensimmäisessä mutkassa kun kurvattiin hotellilta isolle tielle. Päivän ohjelmasta ei ollut mitään muuta tietoa kuin, että 12 syödään ja 17 saavutaan perille. Olin varma, että pyyhkäistään suorilta Dalatiin, määränpäähäämme. Mutta ei, jäpät oli tarkkaan suunnitellut päivän aktiviteetit aina riippukeinussa naattimisesta kuvien ottamiseen. Take picture -imperatiiviset lauseet tuli tutuksi reissun aikana. Pääsimme tutustumaan päivien aikana riisin viljelyyn, vähemmistö ihmisten kyliin, silkin, riisinuudelin ja tiiliskivien valmistukseen, kahviplantaaseihin, vihanneksien ja kukkien viljelyyn sekä pippuripensaisiin, jotka kylläkin viettävät siestaa sillä kukinta aika alkaa vasta muutaman kuukauden päästä. Tuli sitä myös noukittua pensaista ja puista tuoreita passion hedelmiä, papajoita ja cashew-pähkinöitä. Moni asia sai niin sanotusti kasvot koulussa opitulle teorialle.
Ensimmäinen päivä sai mitä romanttisimman päätöksen kun saavuimme rakkauden kaupunkiin Dalatiin. Dalat on kuin Ranska pienoiskoossa. Arkkitehtuuri teki vaikutuksen. En tiedä missä pähkinänkuoressa sitä on tullut asuttua mutta Dalat edusti kaikkea muuta arkkitehtuurin puolesta kuin omia mielenmallejani Vietnamista. Illan kruunasi ravintolan täydellinen sitrustee, brusetat, kukkakaalikeitto, currykana ja tarjoilijan punainen huulipuna sekä ulkona ropiseva sade.
// Sohn – Lessons