Viikko ja risat vierähti ihan omalla painollaan. Suurin syy lienee meri, joka löydettiin Kambodzasta. Saavuttiin aamun ensimmäisellä bussilla Sihanoukvilleen, joka hostellin hollantilaisen tytön mukaan on tylsä paikka: ”päivä kaks ja tylsistytte”.  Skootterijäpät otti meidät asemalta kyytiin ja 10 minuutin päästä havahduimme siihen kun olimme ostaneet liput Koh Rongin saarelle. Molemmat ihmeteltiin, että mitä tässä oikein tapahtui just. Kielimuurin pakottamana löysimme itsemme backpackereiden valtaamalta saarelta, joka osoittautui helmeksi. Koh Rongilta ei löydy ainuttakaan katua tai tietä. Muutama polku, jonka avulla pääsee saaren toiselle puolen nauttimaan tähän asti pisimmästä koskemattomasta rantaviivasta ja auringonlaskusta. Kengät oli syytä työntää rinkan pohjalle sillä jalkapöytä upposi kirjaimelliseti rantaviivaan.