Mitä sulle kuuluu? Nämä sanat olen saanut kuulla viimeisen viikon aikana monesti. Kysymys, josta olen aina kiitollinen kun kuulen sen, tuli se sitten tutun, ystävän, sukulaisen tai naapurin suusta. Kysymys viestii välittämistä. Osa kysyy sen kysymisen takia ja osa kysyy sen syvemmällä sävyllä. Se miten kysymykseen tulee vastata on askarruttanut minua. Luettuani Australiassa asuvan suomalaisjantterin blogia, vääjäämättä aloin miettiä ja tarkastella suomalaisten identiteettiä. Perustuuko käsitys minusta suurimmaksi osaksi siitä, mitä minä teen työkseni? Aloin pohtia asiaa. Noin 90% kuulumisten kysyjistäni olettaa minun kertovan mitä duunia nykyään väännän elääkseni. Melkein joka toisen kanssa keskustelu tyssää kerrottuani olevan ilman työtä tällä hetkellä. Vain 10% ilahtuu aidosti kerrottuani, että fiilistelen elämää ja nautin siitä juuri tällaisena. Näistä melkein jokainen tahtoisi voida pystyä samaan. 95% kyselijöistä ei usko tai tahdo kuulla, että tässä ”tilanteessa” oleva on pakkaamassa taas elämäänsä rinkkaan puoleksi vuodeksi. Miten se on mahdollista kun et ole töissä? Sehän sen juuri mahdollistaakin kun en ole töissä. 

Jos tarkastellaan mennyttä puolta vuotta elämässäni, niin sieltä löytyy selkeä vastaus tähän. Palattuani reissusta olen vääntänyt tukka putkella töitä ympäri Suomen maata ja mantuja. Kiitos siitä muuten sulle! Kun tekee 70 tuntia viikossa töitä ja loput tunnit viikosta käyttää palautumiseen, puolen vuoden työnteko tuottaa rahallista tulosta. Kouluja käyneenä tiedän, että pienet menot ja suuret tulot tuottaa varallisuutta. Simppeliä! Tuon työnjakson aikana en hirveästi ennättänyt pitää yhteyttä ystäviin. Jostain tuli karsia ja tiedän, että ystävät eivät ole se paras asia karsimiseen, mutta uskon heidän ymmärtäneen tilanteen. Kuluneen viikon aikana olen nähnyt enemmän ystäviä kuin koko kesän aikana yhteensä ja toivon, että sama tahtii tulee jatkumaan. Kaikessa tässä on kyse uskomisesta ja kovasta tahtotilasta. Päämäärätietoisuudestani on vain etua tässä. Elämän ei tarvitse pyöriä pelkästään työn ympärillä. Itse olen ainakin valmis luopumaan elintasostani ja nipistämään menojani, jos tiedän mihin se vie minua. Työn ja oman ajan välille tulee löytää hyvä balanssi. Joillekin puoli vuotta työtä ja puoli vuotta lomaa toimii. Joillekin jotain muuta. Ja kyllä, kaiken tämän jälkeen omaan vahvan identiteetin ja minulle kuuluu hyvää ilman, että olen henkilöstöjohtaja, asiakaspalvelija tai maalari. 

Mitä sulle kuuluu?

// Vesa-Matti Loiri, Jenni Vartiainen – Halvalla