Olen kova mies omaamaan mielipiteen asiaan kuin asiaan. Monesti vielä mielipiteeni tulee hetken mielijohteesta ilman, että tarkastelen asiaa enempää. Intuitio vie meikäläistä kuin pässiä narussa. Toisinaan mulla on myös taito maalailla jykeviä teesejä seinille. Näitä teesejä onkin sitten tullut vaivihkaa irroteltua milloin mistäkin. Seison kuitenkin aina omien sanojeni takana vahvasti. Meni mönkään tai ei, mutta sanomattomaksi sanoja ei saa. Mauttomaksi teflonpannuksi tuleminen ei houkuttele. Joskus mielipiteen esiintuominen voi johtaa paheksuviin katseisiin. Onkin helpompaa olla vain samaa mieltä muiden kanssa, kuin ilmaista omaa näkemystä. Myötäileminen on meidän kansanlajeista toiseksi suosituin heti pesäpallon jälkeen. Toki on hyvä valita keskustelunsa ettei ihan kaikkeen lähde mukaan. Mutta itselleni ei sovi, että riisuuntuisin omista mielipiteistäni ja arvoistani ollakseni mieliksi toiselle.
Mielipide on vahva sana. Näkemys, josta pidetään vahvasti kiinni. Mielipide pohjautuu usein omaan kokemukseen. Toisinaan johonkin luettuun tai tutkittuun. Mielipide ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisit oikeassa tai väärässä. Sanotaan, että mielipideasioista ei voi väitellä. Totta helvetissä voi. Mistäs muustakaan? Painovoimasta?
Ehkä tärkeämpää kuin omien mielipiteiden esittäminen on kyky tarkastella omia mielipiteitä: Ovatko ne fiksuja tai epärelevantteja? Mitä jos olenkin väärässä mielipiteeni kanssa? Voinko myöntää olevani väärässä?
Niin, vai voinko. Milloin viimeksi olet myöntänyt olleesi väärässä?
Vahvaa mielipidettä ja teflonpannua fiksumpaa on niellä oma ylpeytensä jos näyttää sille, että on väärässä. Väärässä oleminen on inhimillistä. Inhimillistä on myöskin tuntea häpeää, jota pelkäämme kun tajuamme olevamme väärässä. Se kipu, jonka sen seurauksena tulee, tunnetaan myös kasvuna. Se on rajua puuhaa, huomaat sen. Häpeän tunnetta ei kannata kuitenkaan tuntea kauaa. Kehottaisin tuntemaan ylpeyttä itseäsi kohtaan. Ei ole heikkoutta myöntää virheensä. Heikkoutta on hakata päätä seinään vuodesta toiseen siinä pelossa, että oma ylpeys viedään.
Kyllä, olen jatkuvasti itsekin väärässä mielipiteideni kanssa. Iän myötä sitä huomaa, kuinka vähän sitä oikeastaan tietääkään ja ei ole tarvetta olla oikeassa tai väärässä, vaan lisätä omaa ymmärrystä. Terävät kulmat ovat alkaneet pyöristymään ja toisenlaisille mielipiteille on tullut tilaa. Avoimuus on tehnyt tehtävänsä.
Kuvat: Dorit Saluskij