Tänään tuli viikko täyteen kun astuin takaisin Suomen maalle. Ai että sitä hymyn määrää aamu kahdeksan tienoilla Tampereen lentokentän kiitoradalla. Pitkä ja syvä henkäys raikasta kirpsakkaa ilmaa ja sitäkin pidempi uloshenkäisy. Kotiinpaluu tuntuu aina yhtä kihelmöivälle. Jännittää ja hymyilyttää. Arkiset asiat ympärillä tuntuu ja näyttää niin paljon merkittävimmille kuin normaalisti. Bussin kuulutus Suomeksi ja paikallislehden lukeminen, pannukahvin naukkiminen pahvimukista aamuauringon lämmittäessä Tampereen asemalla ja soitto kotipuoleen. Pieniä asioita, joiden tahtiin hymyilin kokonaisen aamupäivän putkeen. Moni tuskailee kotiinpaluun kanssa lomien ja reissujen jälkeen. Itse tiedän matkaan lähdettäessä, että kotiinpaluu on edessä, joten en koe sitä ahdistavaksi asiaksi. Suhtautumisestahan kaikessa on kyse ja miten haluaa nähdä asiat.