Kun aika menettää merkityksensä olemme vaipuneet täydelliseen läsnäoloon. Tietoisuuteen nykyhetkestä. Hengitämme tätä päivää. Emme murehdi eilistä ja vuoden takaiset ovat vain lämmin muisto mielessämme. Tulevaisuus on vain sana, joka tulee vastaan nurkan takaa. Kaikki mikä merkitsee on edessäsi. Vaikka eilinen päivä onkin vain muisto, jonka perään on turha haikailla, toivoin silti kovasti aamulla herätessäni, että päivä olisi jatkunut siitä mihin se eilen jäi. 

Tänään poskia piiskasi sopivasti kipakka kevyt pakkassää. Tätä onkin ollut ikävä. Viime kerrasta onkin aikaa kun pakkasessa on tullut värjöteltyä. Se oli 21. tammikuuta, jolloin kesätakit päällä odottelimme matkakeskuksen pihassa yöbussia kohti Helsinki-Vantaata kylmyyden hiipiessä selkäpiitä pitkin ylöspäin. Talvea on ollut ikävä. Valkoisia hankia ja raikasta ilmaa. Punaisia poskia ja jäisiä Jupiterin kuita. Aion nauttia näistä talvipäivistä yhtä antoisasti kuin eilisestä päivästä. Hanget vaihtuvat pian hiekkarantoihin, joten seuraavan kerran lumipeite värjää mieleni ensi vuoden lopulla.

// MS MR – Think Of You