Ystävät ovat pitäneet huolen, että menoa on riittänyt myös reissun päätyttyäkin. Itse asiassa tuntuu kuin matka sen kuin jatkuu vain. Viikonlopun allaskarkelot ja Rautalammin uimahyppykisan jaettu viimeinen sija olivat selkeitä merkkejä kesäkauden avauksesta. Kesä on nyt virallisesti alkanut! JES. Kesää tulikin fiilisteltyä paljon jo alkuvuodesta. Haluan pitää vapaan kesän. Jatkaa reissuani Suomessa. Tehdä juuri sen verran töitä kuin itse haluan. Nähdä paljon ystäviä, tutustua uusiin. Jälleennäkemistä. Festivaalitkin ovat viime kesinä jäänet välistä. Tänä kesänä ei. Puumalan Siltakemmakat on jo kalenteriin merkattuna. Kesä on uuden suunnittelua. Tulevaisuuden maalaamista. Kuitenkin niin, että tämä hetki on läsnä jatkuvasti. Olen aina ollut kunnianhimoinen ja tavoitteet ovat vieneet minua eteenpäin. Olen päämäärätietoisesti tehnyt päätöksiä ja seissyt niiden takana. Tiennyt mihin päätökseni vievät minua. Yksi asia johtaa toiseen ja niin edelleen. Nyt mieleni on tyhjä. Tavoitteeni ulottuu tähän päivään. Huomiselle on asetettava uudet. Vasta huomenna. Se mihin tämä johtaa on täysi mysteeri. Tiedän, että jotain tapahtuu. Mutta vasta kesän jälkeen. Ei nyt. Nyt halua nauttia tästä elämäntilanteesta. Tilanteesta, jota ei johda tavoitteet, unelmat eivätkä päämäärätkään. Kunnianhimoni ei ole kadonut. Haluan vain virran viedä minua.