“Miltä nyt tuntuu, kun vuosi alkaa olemaan lopuillaan??” “Mitäs kun joudut alkaa tiskaamaan taas itse?” “Kuka sun pyykit nyt pesee?” “Se siitä valmiiksi katetusta aamupalasta”. 

Niimpä.

Se siitä!

Ymmärrän täysin, miksi näistä asioista ollaan tällä hetkellä kiinnostuneita ja niistä myös ropisee päivittäin kysymyksiä minulle. Ovathan ne niitä juttuja, joista arkeni on pääsääntöisesti koostunut kuluneen vuoden aikana. En voi kieltää, etteikö noita asioita tulisi ikävä, mutta todellisuudessa en ole edes ehtinyt murehtimaan noiden asioiden perään vielä. 

Ja tuskin edes tulen.

Elämänmuutos

Se mikä tällä hetkellä oikeasti painaa mieltä, on muutos. Elämänmuutos. Ympäristö ja ihmiset ympärilläni muuttuvat. Seinät, joihin olen juuri ehtinyt tukeutua, muuttuvat. Kotini tuoksu, joka tulee jo ovella vastaan, on kohta tuulen viemää. Ratikkapysäkin tutut kasvot muuttuvat uusiin tuntemattomiin. Huonekortti vaihtuu avaimiin ja hissi rappusiin. T-paitani ja sukkani, haarukkani ja veitseni pakkaantuvat muuttolaatikoihin odottamaan uutta osoitettaan. Nahkainen nojatuoli vaihtuu elokuvateatterin penkkeihin. 

Moni iso asia elämässä muuttuu jälleen kerran hetkessä. Tuttu ja turvallinen vaihtuu uuden opettelemiseen. En edes muista, että olisin aiemmin stressanut nimenomaan muutoksesta näin paljoa kuin nyt. En haluaisi sanoa, että se on tämä ikä, mutta onhan se. 


Saakeli.

Tai ei välttämättä ikä vaan enempi se mukavuudenhaluisuus, jonka eletyt kilometrit ovat tuoneet mukaan.

Onhan muutos kuitenkin mahdollisuus. Ennen kaikkea sitä se on! Ehkä vain tässä vaiheessa elämääni toivoisin pysyvyyttä, en niinkään jatkuvia mahdollisuuksia ja haaveiden kurottelua. Jonkinlaisia turvallisia uomia, joissa voi rauhassa talsia menemään päivästä toiseen. Ehkä tämä on vain mielikuva tai tunne, jonka perään haikailen. Ehkä todellisuudessa kaipaan aivan muuta, jotain mitä en vielä osaa edes sanoittaa.

Elämänmuutos

Siitäkin huolimatta, että tuleva elämänmuutos on aiheuttanut pientä päänvaivaa, olen positiivisin mielin astumassa uuteen vaiheeseen elämässäni. Seuraavat pari kuukautta eletään vielä siirtolaisena, mutta kevät tuo totutusti uutta mukanaan, kun muutan takaisin omaan kotiini. Odotan, että pääsen näkemään lehtien silmut ja orastavan vehreyden oman kotini ikkunasta. Nauttimaan aamukahvin ikkunalaudalla. Selvittämään asuuko talonmies vaimonsa kanssa vielä viereisessä rapussa. Haaveilemaan ehkä pienestä pintaremontista. Kaivamaan pyörän kellarista esiin. Ripustamaan pyykit kuivumaan. 

Kaikki tämä on hyvä pitää mielessä, kun astun uuden muutoksen pariin seuraavien päivien aikana.

Lue edellinenLue seuraava

2 kommenttia

2
  1. Muutos on joskus ihan hyväkin asia – täälläkin pohdiskellaan yhtä isoa asiaa, mutta siitä en vielä ole missään puhunut mitään. 🙂 Hauska olisi lukea myöhemmin fiiliksiä, kun pääset omaan kotiisi. Aika iso muutos on muuttaa hotellista takaisin kotiin, mutta varmasti myös hotellielämässä on ollut sellaista mikä ei ihan alussa ole solahtanut ongelmitta omaan arkeen. 🙂 Mielenkiinnolla kyllä seuraan jatkossakin tuota projektia, siun somesta tämän ja hotellin alunperin bongasin! ^^

    1. Juu pääsääntöisesti muutos on hyvästä. Siihen käytettävät psykologiset resurssit toisinaan ovat koetuksella. 🙂 Varmasti tämäkin muutos menee nappiin ja vuoden päästä tätä ei edes muistakaan. Tsemppiä omien muutosten pariin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *