”Let’s go to Mökki!” kuului hollantilaisen suusta, kun suunnittelimme Suomen lomailuamme. Ensimmäisen kerran, kun kävimme Yaelin kanssa kesämökillä, oli toukokuun alku ja jäät olivat juuri sulaneet. Silloin kävimme ainoastaan päivän ajan mökkitalkoissa, kaivamassa kesämökkimme talvitelakalta pois. Olin kertonut muutamin sanoin suomalaisesta mökkikulttuurista, jossa usein vesi kannetaan järvestä ja fasiliteetit ovat hieman askeettisemmat kuin normaalisti kotona. Yael oli kuvitellut mielessään pienen mökin keskelle metsää, jonne koko perheemme ahtautuisi aina kesäisin. 

Mökkimme sijaitsee Päijänteen rannalla ja pitää nykyään sisällään juoksevan veden, modernit tilat sekä puusaunan. Kaikki mitä hesalainen voi vain kuvitella mökistä. Mökki konseptina on melkeinpä jokaiselle suomalaiselle tuttu käsite ja sinne varmasti moni hamuaa aina kesäisin. Parhaimmat kesälomapäivät olen melkeinpä tänä kesänä viettänyt juurikin mökillä. Mutta miltä perinteinen suomalainen mökkielämä näyttääkään hollantilaisen, suurkaupungissa asuvan silmin, joka on tottunut kaupungin hektisyyteen ja neonvaloihin.

Yaelin kanssa kesämökillä Päijänteen rannalla

Lukottomuus

Kun saavuimme keskellä yötä mökille äitini kyydillä, Yael ihmetteli, kuinka hän pystyi jättämään käynnissä olevan auton parkkipaikalle ilman, että ovet olivat lukossa. Selventääkseni tilannetta vielä sen verran, että kello oli tosiaan keskiyö, olimme keskellä skutsia ja auto oli 50 metrin päässä mökistämme. Sama tilanne kävi, kun lähdimme retkelle metsään ja jätimme lompakkomme ja puhelimemme mökin pöydälle ovet lukitsematta. ”Kaverini ja perheeni kauhistuisivat, jos he kuulisivat, kuinka lähdimme metsään ilman, että lukitsimme ovia!”.

Asiat menivät vielä hauskemmaksi tai absurdimmaksi, kun veljeni nukutti kummipoikaani ja jätti hänet rattaisiin nukkumaan parkkipaikallemme. Siis sille samaiselle parkkipaikalle, joka sijaitsee 50 metrin päässä mökistämme. ”Ettekö pelkää, että joku vie lapsenne?”.  

Ei tulisi mieleenkään, että joku eksyisi mökillemme edes sattumalta kahville saatikka nyysimään arvoesineitä tai lapsia. Aika itsestään selviä asioita meille suomalaisille. Kyse on luottamuksesta, joka on keskeisessä roolissa yhteiskunnassamme ja jota monen ulkomaalaisen on vaikea aluksi ymmärtää. Jos oikein muistan niin kansainvälisessä lompakkotestissä, Suomessa palautettiin 11/12 löydetystä lompakoista poliisiasemalle. Luku on todella korkea vertailussa esimerkiksi Keski-Euroopan maihin.

Purjevene seilaa Päijänteellä Korpilahdella
Aamupala kesämökillä Päijänteen rannalla
Joonaksella Specsaversin aurinkolasit päällä uimapatjalla

Hiljaisuus ja luonnonäänet 

Ensimmäinen päivä mökille oli jokseenkin shokki Yaelille, kun hiljaisuus laskeutui keskuuteemme. Istuimme laiturilla, järven ollessa tyyni. Katselimme vastarannalle ja olimme vain. Vastaavanlaista hiljaisuutta on vaikea löytää kaupungista. Monille ulkomaalaisille täysi hiljaisuus voi tuntua ahdistavalle ja he yrittävätkin täyttää tilaa puheella tai erilaisilla äänillä. Itse rakastan juurikin tuota hiljaisuutta, joka lepuuttaa mieltä.

Päästyään yli totaalisesta hiljaisuudesta, Yael säpsähti muutamaan otteeseen, kun lehtipuskista saattoi yllättäen kuulua rapinaa tai liikettä. Siilit, hiiret ja linnut säikäyttivät hollantilaisen muutamaan otteeseen. Poroja emme kuitenkaan nähneet, vaikka hän kuinka toivoi sitä. 

Alastomuus

Suomalainen alastomuus ja etenkin sen luonnollisuus tulee puheeksi vasta silloin, kun se ei ole sitä jollekin toiselle. Vaikka Hollannissa saatetaan olla monissa seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa avoimempia kuin Suomessa, on alastomuus jonkinlainen tabu heille. Toki en osaa sanoa, voiko näitä asioita edes rinnastaa toisiinsa ja kuinka paljon väite nojaa tosiaan mielikuvien varassa. Asiaa oli mielenkiintoista tarkastella hänen kanssaan, sillä tässä huomaa hyvin kulttuurieroja.

Puhuimme ensimmäisen kerran alastomuudesta Yaelin kanssa, kun olimme Serenassa kaveriporukan kanssa. Hänelle tuli pienenä yllätyksenä, kuinka ystävien kesken kipusimme saunanlauteille Aatamin-asussa. Vielä suurempana yllätyksenä tuli istua alasti langon vieressä. Ei juolahtanut pieleen mieleenkään kysäistä aiheesta etukäteen häneltä. Huomattuani hänen ilmeensä, muistin tämän pienen kulttuurieron maidemme välillä.

Joonas ja Yael kesämökillä metsässä

Kaiken kaikkiaan mökkielämä vei molemmat mukanaan. Tärkeintä molemmille meille oli pysähtyä paikoilleen ja olla, mikä on harvinaista herkkua meille. Monesti yhteinen aikamme menee erilaisten aktiviteettien ja ystävien seurassa. Nyt saimme vain kävellä keskelle metsää ja soutaa saarelle, kaksin. Olla ja tunnustella yhteiseloa ilman suurempia aktiviteettejä.

Mökkiviikkoa oli ehdottomasti yksi parhaimmista yhdessä vietetyistä viikoista tähän mennessä!

Lue edellinen

2 kommenttia

2
  1. Hauska kirjoitus! Pakko kommentoida, että itsekin oon monet kerrat ihan kotona jättänyt oven lukitsematta ja lähtenyt metsään lenkille. Välillä lenkki onkin venähtänyt useammaksi tunniksi, vaikka ei tarkoitus ollut. Ovi monesti lukitsematta myös öisin. Pyörä on aina pihassa lukitsematta ja autokin unohtuu monesti lukita ja kerran oli auton avaimetkin yön yli konepellillä 😅 Ainiin ja kerran mies etsi avaimiaan ja otti minun, kun ei löytänyt. Olin unohtanut ne yöksi takapihan terassille 😂 Kyllä maalla on mukava asua (vaikka Helsinkiähän tämä on 😄)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *