Tällä viikolla havahduin jälleen kerran oman elämäni ihmeellisyyteen. Tai siis siihen, että mitäs hittoa sitä oikein tuleekaan päivät pitkät tehtyä. Maanantaina julkaistiin meidän uusin TV-ohjelmamme, FOMO. Olen jotenkin saanut sohittua itseni mukaan konseptoimaan ja tuottamaan YLE:n uusinta, aika helkkarin massiivista TV-tuotantoa. MITEN IHMEESSÄ, kysynpähän vaan.
Olen koulutukseltani tradenomi. Liiketalouden ”ammattilainen”. Huomatkaa heittomerkit. En tajua, miksi pienennän monesti itseäni. OLEN LIIKETALOUDEN AMMATTILAINEN. Valmistuin vuonna 2013 tietäen, että kaupanalan hommat eivät kiinnosta pätkääkään. Otin hatkat ja lähdin kiertämään maailmaa.
Reissun päällä ajatus kirkastui selkeäksi: Haluan lähteä tekemään työtä nuorten työllisyyden ja itsetunnon rakentamisen parissa. Kuin tilauksesta, Facebook-seinälleni ilmaantui avoin työpaikkailmoitus juontaja-fasilitaattorista koulukiertueelle. Nappasin kynän käteen ja piirsin työhakemukseni ja sain kutsun työhaastatteluun. Oli aika palata Suomeen.
Kiersin parin vuoden ajan oppilaitoksia kertomassa omaa tarinaani ja rohkaisemassa nuoria löytämään oma kutsumuksensa ja ottamaan pieniä askeleita kohti sitä. Kiertueen ajan reflektoin paljon omaa, ei niin perinteistä mutta samaan aikaan niin yleistä kasvukipuja täynnä olevaa työuraani. ”Mikä minusta tulee isona? Siinä on yksi huonoimmista kyssäreistä mitä on. ”Mitä sitä tekisi seuraavaksi?” on minun ehdotukseni sen tilalle. Ja ehdottaisin myös ura-sanan boikottiin laittamisen.
Aikansa kutakin. Yli 200 kouluvierailua ja kymmeniä tuhansia kohtaamisia pariin vuoteen riitti tällä erää Suomi-turneeta. Jatkoin kylläkin tuota tarinaa sosiaalisessa mediassa kotisohvaltani käsin. Samaan aikaan aloitin duunit konsulttina yhdessä Suomen parhaimpien tutkijoiden ja filosofien kanssa. Naurattaa vieläkin ajatus meikästä keskellä filosofeja. ”Ollakko vai eikö olla?” Olen käytännön miehiä ja ajatus tutkimustiedosta ja ”joutavan päiväisistä kysymyksistä” ei ole koskaan kuulostanut seksikkäältä korvaani. Nykyään arvostan tutkittua tietoa ja fiksuja ajattelijoita todella paljon, kiitos entisten kollegoideni.
Oman elämän filosofina oleminen alkoi parin vuoden jälkeen jälleen kerran tuntua nähdylle ja oli aika tarttua uusiin haasteisiin. Sain unelmien työtarjouksen tubettajana. Tarina kuitenkin sai harmillisen päätöksen ja oli aika hakea vauhtia psykologin vastaanotolta. En ole vieläkään täysin palautunut tuosta ahdistuksen mankelista. Oppirahat on kuitenkin maksettu ja ymmärretty, mistä oikein oli kyse.
Olen aina hoitanut työni pieteetillä ja pitänyt huolen siitä, että jälki on hyvää. Se on enempi periaatejuttu minulle, suorastaan kunnia. Ottaisi luonteen päälle tehdä vasemmalla kädellä hommia. Nykyinen työni on nimenomaan tämän periaatteen tuotosta. Sain nimittäin soiton tämän hetkiseltä kollegaltani, että tulisinko työhaastatteluun. Vastailin ympäripyöreitä: ”pitää miettiä”. Pitää miettiä?! Tilannehan oli, että olin juuri irtisanonut itseni ja ilon löytäminen elämääni oli palkaton päiväduunini. En tiedä miksi ihmeessä yritin esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Ehkä kyse oli lisäajan hankkimisesta. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut Gimmeyawalletista tai katsonut jaksoakaan Docventuresia, saatika Madventuresia. Naurattaa joka kerta työpaikalla, kun käy ilmi, etten ole katsonut jaksoakaan Rikun ja Tunnan kruununjalokiveä, Madventuresia. 
Tietyllä tapaa ympäri sulkeutui, kun saavuin Rikun ja Tunnan luotsaamaan yritykseen some-kersantiksi. Vuonna 2011 (hujakoilla ainakin) juonsin nimittäin tapahtumaa, jossa Riku oli puhumassa. Silloin sain Rikulta allekirjoituksen heidän uusimpaan kirjaansa saatetekstillä: Kohti ulkoavaruutta! Mitä ikinä se lause tarkoittaakaan, sitä kohti on menty.
On älytön, jopa utopinen ajatus, että työskentelen Suomen ehdottomasti parhaassa tuotantoyhtiössä tuottajana alan huippujen keskellä. Tässä vaiheessa on myös hyvä kertoa, etten ole Helsinkiin muutettuani omistanut TV ja teen työkseni televisiota. Story of my life!
Viime keväänä, kun palasin Aasian reissulta, päädyin aika altayksikön konseptoimaan meidän uusinta TV-ohjelmaa, FOMOa, joka tulee tosiaan ulos 6.11. alkaen. Muistan sen hetken, kun eteeni lyötiin tyhjä A4 ja ohjeena oli kirjoittaa auki paras mahdollinen arvaus tulevasta ohjelmasta. Ja siis kerrataan vielä: KIRJOITTAA TV-OHJELMAN KONSEPTIPAPERI. Huvittaa, että niistä yhteisistä ajatuksista ja ideoista tulee kohta totta, kun ne päätyvät TV-ruudulle satojen tuhansien ihmisten nenän eteen.
Miten tradenomista tuli sitten monimediatuottaja? Pirun hyvä kyssäri. Tietyllä tapaa miksi ei olisi tullut. Kun katson taaksepäin, niin olen konseptoinut liikeideoita koulun penkillä todeksi. Luonut lähi- ja luomukauppakonseptin, pyörittänyt ravintolaa kahden kesän ajan ja toiminut vuoden ajan osuuskuntamme toimitusjohtajana opetellen vision, mission ja arvojen merkitystä. Tämän ohessa olen päämäärätietoisesti haastanut itseäni tarinankertojana ja esiintyjänä. Ollut utelias sosiaalisen median suhteen ja surffanut Snapchat-aallonharjalla. Ymmärtänyt ihmissuhteiden merkityksen ja opetellut tiimitaitoja. Päässyt kasvamaan alan huippujen parissa. Tärkeimpiä oppeja on ehdottomasti ollut ympäristön vaikutus. Jos olet tilan fiksuin, olet väärässä paikkaa.
Asioista tulee liian helposti itsestäänselvyyksiä. Unohtuu täysin lähtöpiste ja jo kuljettu matka. Sitä pitää normaalina, että tällaisia juttujahan kaikki nyt vain tekevät, ilman että miettii, mitäs vittua. Kirjoitin ja ohjasin tällä viikolla ensimmäisen TV-mainosvideon. KYLLÄ! Kyseessä ei ole mikään mestariteos, mutta teos kuitenkin, joka päätyy sinunkin verorahoillasi pyöritettävän TV-yhtiön kanaville. Tuskin olisin tehnyt sitä ilman ympärillä olevia ihmisiä, jotka luottavat ja kannattelevat minua. Eihän näitä hommia yksin tehdä, se on hyvä muistaa! Se on tämän lajin, elämän hienous.
Nyt kun katson tätä hetkeä, paljon on tullut tehtyä. Aika helvetinmoinen matka on talsittu Korpilahden S-Marketin hyllyjen välistä tähän päivään. Jos tulisi kiteyttää neljään kohtaan omat vinkit oman jutun löytämiseen, olisi ne intohimot, arvot, verkostot ja päämäärätietoisuus.
Mitkä tekemisen muodot kiinnostavat sinua? Millaiset asiat saavat viisarin värähtämään? Kaikkihan me tykätään jostain. Missä ympäristöissä omia kiinnostuksen kohteita voisi soveltaa ja hyödyntää? 
Ole uskollinen itsellesi. Minkä asioiden takana olet valmis seisomaan. Arvoristiriitoja on aina, se on hyvä hyväksyä. Arvot ovat aina ohjanneet omia valintojani. Status ja palkka ovat toissijaisia tekijöitä. Sen kerran, kun sokaistuin näille kahdelle ulkoiselle motivaatiotekijälle, löysin itseni umpikujasta. Rehellisyys itseä kohtaan tärkeää.
Muista aina kätellä ja esitellä itsesi uusille tuttavuuksille. Koskaan et tiedä milloin tapaat heidät uudestaan, tai millon he soittavat sinulle, pyytääkseen työhaastatteluun. Siltojen polttelu ei kannata. Tosi kiusallista oli aikoinaan mennä Korpilahden yläkouluun vierailulle, kun kohtasin opinto-ohjaajani, jolle auoin pahemman kerran päätäni koulunpenkillä aikoinaan. Noh, ainakin tuo kohtaaminen opetti nöyryyttä. 
Kaikki ei tapahdu tässä ja nyt heti! Pikavoittoja harvoin tulee. Klisee ”jostain on hyvä aloittaa” pitää pirun hyvin paikkansa. On tärkeää muistaa päämäärätietoisuus. Mitä kohti sitä ollaankaan menossa. Suunnitelmat toki muuttuvat ja elävät aina, hyväksy se, mutta älä luovuta liian kepein perustein tai ensimmäinen vastoinkäymisen tullessa vastaan. Kun paska osuu tuulettimeen, on vain hyvä muistaa laittaa suu kiinni ja jatkaa kovaa duunia (toki on sisukasta luovuttaa, kun sille oikeasti tuntuu). 
Ja jos et vielä tiedä, mitä haluaisit tehdä ”isona”, niin tee jotain. On yhtä arvokasta tietää, mistä ei ainakaan tykkää kuin tunnistaa omat kiinnostuksen kohteet. Joskus asioiden poissulkeminen on helpompaa. Kaikilla meillä ei välttämättä ole kutsumusta, joten älä tukahduta kutsumuksen löytämättömyydellä itseäsi, vaan pyri kohti mielekkäämpää arkea.
Paita ja housut R-Collection (tuotteet saatu)
Kengät Dr. Martens
Lue edellinenLue seuraava

5 kommenttia

5
  1. Hei Joonas! Kiitos tästä postauksesta🙏🏻 Oon seurannut sua muualla somessa jo useamman vuoden, mutta harvemmin kommentoinut mitään sun juttuja. Pakko myöntää, että tän sun bloginkin avasin tänään tylsyyttäni, aikaa kuluttaakseni. Mutta siis kii-tos!! Ihan törkeen hyvää tekstiä kirjotat. Liikutuin melkeen kyyneleisiin asti kun samaistumisen tunne on niin kova sun tekstiä lukiessa. Oon sua kaheksan vuotta nuorempi ja pallotellut mielessä samanlaisia asioita kuin sä. Välillä oon tosi ahdistunut kun en tiedä mitä tekis elämällä, eikä asiaa helpota somen ja vanhempien luoma paine siitä, että kaikki pitäis olla tulevaisuuden osalta kristallin kirkkaana mielessä. Pikkuhiljaa alan kuitenkin ymmärtää ettei sitä tarviikaan tietää. Kunhan tekee niitä asioita joista nauttii ja joista tulee hyvä mieli ja samalla luottaa tulevaan. Myös tää sun postaus vahvistaa sitä tunnetta, että mulla ei oo vielä mitään hätää. Vertaistuen voima on ollu somessa viimeaikoina paljon esillä eikä sitä voimaa voi käsittää ennen kun sen ite kokee. Ite oon kokenu sen monet kerran erilaisten asioiden yhteydessä enkä oo koskaan aliarvioinu sen antamaa voimaa. Oot ihan huipputyyppi Joonas. Ja ihan varmasti luen sun juttuja jatkossa enemmänkin täällä blogin puolella. KIITOS. Terkuin sun uskollinen snapchat-seuraaja

  2. HEI KIIIITOS!!!
    Heikko päivä takana ja semi väsynyt olo mutta TÄÄ! Sitä on ite oppinut tietynlaista hyväksyntää ja jatkuvan muutoksen sietämistä. Noiden kahden jutun jälkeen moni asia muuttui kevyemmäksi.

    Nastaa viikkoa ja muista nautti elämästä vaikka välillä tuuliajolla ollaankin. 🙂

    Joonas

  3. ”Mitä sitä tekisi seuraavaksi?” Just näin! Voisin apinoida tämän omaan sanavarastoon;) Tykkään sun höpinöistä/pohdinnoista muutenkin. Asiaa, mutta tänne puolen näyttäytyy ettet kuitenkaan ota elämää liian vakavasti. Harvojen sisältöjä jaksan seuraamalla seurata, olet yksi poikkeus. Olet avartanut parin vuoden sisään yhen lappilaisen omaa kuplaa ja laittanut pohtimaan "jon jonkin monenlaista" asiaa 😀 joten kiitti siittä!

  4. Muistan yllättävän selvästi sen päivän, kun kävit lukiollani abivuotenani kertomassa oman tarinasi ja puhumassa tulevaisuudesta. Harvemmin noin sataa 18-19-vuotiasta nuorta saadaan niin helposti hiljaiseksi, kuin silloin 😀 Se tapa. millä kerroit oman tarinasi ja ennen kaikkea tsemppasit meitä tavoittelemaan omia unelmiamme ja olemaan välittämättä siitä kuinka "pitäisi" tai "tulisi" toimia teki moneen, itseni mukaan lukien, vaikutuksen. Hyvän muistutuksen annoit myös siitä, et se ei tee kenestäkään fiksumpaa, mukavampaa tai parempaa, jos pääsee yliopistoon tai ammattikorkeakouluun opiskelemaan esim. huippu lääkäriksi tai asianajajaksi. Se, et kuka vaan voi olla minkä alan huippu vaan koulutuksesta huolimatta tänä päivänä pitäis antaa kaikille motivaatiota tavotella unelmiaan. Välillä tää tuppaa hiukan unohtumaan, mutta yllättäen sulta tulee tähän jälleen iso muistutus – kiitos siis siitä! Ja vaikka vuosia tässä välissä on muutama menny (4-vuotta??) niin vaikutat yhtä mahtavalta, pilke silmäkulmassa omaavalta tyypiltä yhä edelleen! (:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *