Pääsin viime viikon nauttimaan jälleen kerran mökkeilystä, tällä kertaa kylläkin yksin. En ole aikaisemmin ollut näin myöhään vuodesta mökkeilemässä. Olemme tehneet syksyisin ja talvisin ainoastaan perheen kanssa päiväreissuja mökille grillaamaan, keräilemään sieniä tai laittamaan paikkoja kuntoon talvea varten. Nykyään mökkimme taipuu myös talvikäyttöön, joten ihanaa päästä nauttimaan pimeistä syysilloista myös Päijänteen rannalle.

Olen huomannut vuosi vuodelta, kuinka kaipaan enemmän aikaa itselleni. Tai en tiedä kaipaanko, mutta vietän aikaa itsekseni enemmän. Kynnys pyydellä ihmisiä joko käymään luonani tai kahvilla, on noussut. Varsinkin työviikon jälkeen perjantaisin kaipaan omaa aikaa eniten. Silloin saatan sanoa Yaëlillekin, että palataan asiaan huomenna. Vapaina viikonloppuina oikein toivon, ettei kukaan laittaisi viestiä, sillä muuten saattaisin joutua keksimään valkoisen valheen. Samaan aikaan kylläkin toivon, että ihmiset pyytäisivät minuakin brunsseille ja pyöräretkille. Ihanan ristiriitaista.

korpilahti yksin mökillä
yksin pesojoonas mökillä korpilahti

Mitä enemmän vietän aikaa itsekseni, koen, että sitä vähemmän minua kutsutaan mukaan erilaisiin rientoihin. Voi olla, että tämä on vain sosiaalisen median luoma illuusio ja omassa mielessäni kuviteltua. Pääsenhän kotisohvalta perjantai-iltaisin napin painalluksella näkemään, kuinka ”kaikki” muut ovat viettämässä yhdessä hauskaa. Tunne on todellinen, kylläkin tiedän, ettei sosiaalinen media kerro koko totuutta, vaan yhden näkemyksen. Rakastan olla yksin, mutta samaan aikaan pelkään, jäänkö yksin tai paitsi ystävieni elämästä.

Koen välillä myös itsekkyyden tunnetta, kun en jaa aikaani muiden ihmisten kanssa. Olettaen siis, että toiset ihmiset haluavat jakaa aikaansa kanssani. Nytkin olin melkein viikon mökillä, enkä pyytänyt ketään käymään luonani, saatikka mennyt kotia viettämään aikaa vanhempieni kanssa. Pohdin moneen otteeseen, olisiko minun pitänyt kutsua ystäviä yöksi tai saunomaan mökille kanssani. Itsekkyys vei kuitenkin voiton ja jätin kutsumatta. Ehkä itsekkyys on tässä tapauksessa hyväkin juttu. Näin ainakin uskottelen ja oikeutan käyttäytymisen itselleni.

Ehkä peilaan liikaa nykyhetkeä menneisyyteen. Aikaan, jolloin olin se ”kaveriporukan suosituin”. Se, joka oli viikonloppuisin aina menossa jonkun kanssa. Toki näinä aikoina sosiaalinen media ei ollut samanlaisessa roolissa. Somen aikana tuntuu, että aina on jonkun kanssa, vaikka fyysisesti olisi yksin. Onko sosiaalinen media korvannut tuon tarpeen ja halun olla fyysisesti muiden ihmisten ympäröimänä? Vai onko ikä tuonut muuttuvia tarpeita ja sitä myötä käyttäytyminenkin on muuttunut? Ehkä kaikkea tätä ja paljon muutakin…

yksin korpilahdella mökillä

Oli miten oli, nautin aivan suunnattomasti yksin olemisesta, pimeydestä, koleudesta, ajattomuudesta, tyynestä järvestä, metsän äänistä, laineiden liplatuksesta, kynttilänvalosta, punaviinistä ja nuotion äärellä olemisesta. Ennen kaikkea muistoihin kääriytymisestä. Vietinhän kaiket kesät lapsena mökillä mummoni kanssa.

Lue edellinenLue seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *