Onko vastuullinen vaateteollisuus mahdoton yhtälö? Osa 2

”Suomalaiset tuottavat tekstiilijätettä 2,2 kiloa sekunnissa eli 70 miljoonaa kiloa vuodessa.” Muun muassa tämän käsittämättömän ja pysäyttävän luvun opin Vastuullinen vaate kiertotaloudessa -videokoulutuksessa, jonka minulle tarjosi Anniina Nurmi. Luvut tuntuvat hurjilta, suorastaan absurdeilta. Onko vaatteistamme tosiaan tullut kertakäyttökamaa vai mistä tämä kertoo? Vastaus on varmasti monisyinen.

Olen viimeisten vuosien ajan huollattanut rikki menneitä vaatteitani tai antanut reikien olla osana vaatetta. Ajastus roskiin heittämisestä tuntuu vieraalle. Toki muistan ne ajat, kun tuli kerta viikkoon ostettua vaatekaapin perälle heikkolaatuisia ja nopeasti muodista meneviä t-paitoja, koska halvalla sai. Jos vaatteeseen tuli reikä, oli halvempi ostaa uusi tilalle. Ehkä jopa kahdessa eri värissä.

Törmäsin viikonloppuna sosiaalisessa mediassa termiin ”visible mending”, eli tehdään korjaukset näkyviksi vaatteisiin. Ei siis peitellä mitään, vaan korostetaan. Tämä on hyvä esimerkki, kuinka käytettyjen ja korjattujen vaatteiden arvostusta tuodaan esiin. Koen, että tuossa 70 miljoonassa kilossa näkyy osittain meidän kuluttajien välinpitämättömyys, tietämättömyys sekä arvostuksen puute.

Pienistä teoista, kuten vaatteiden korjaamisesta, voi kasvaa suuriakin muutoksia. Se on myös Anniinan vahva viesti meille, kun pohdimme, onko omilla teoillamme merkitystä isossa kuvassa. Blogisarjamme ensimmäisessä osassa Anniina antoi vinkkejä ja näkemystä ekologisista materiaalivalinnoista, joilla voi vaikuttaa omien kulutustottumuksien muuttamiseen kestävämmäksi. Tässä toisessa osassa paneudumme kuluttamiseen, viestintään ja tuotantoon. 


Muistutuksena vielä, jos olet kiinnostunut Anniinan videokoulutuksesta Vastuullinen vaate kiertotaloudessa, koodilla ”PESOJOONAS” saat 20% alennuksen koulutusmaksusta (tarjous voimassa 31.12.2019 saakka). Koulutuksen kesto on 1,5h. Tästä pääset myös tutustumaan koulutuksen sisältöön.

Vastuullinen vaateteollisuus – Anniina Nurmi vastaa

Mitkä ovat niitä oikeita kysymyksiä, joita tulisi osata kysyä, kun miettii uuden vaatteen ostamista?

Ihan ensimmäinen ja perimmäinen kysymys tulisi esittää itselleen: Tarvitsenko tätä oikeasti? Ei pelkästään ekologisten ja eettisten kulutusvalintojen tekeminen pelasta tätä maailmaa, vaan se, että radikaalisti vähennämme ostamista ylipäätään. 

Toiseksi voi kysyä itseltään, voisinko löytää kyseisen vaatteen kierrätettynä? Aina on parempi hyödyntää jo olemassa olevaa materiaa uuden sijaan ja näin pidentää vanhojen vaatteiden käyttöikää.

Kaikkea ei kuitenkaan aina löydä kirpparilta ja joskus ihan oikeasti tarvitsee jotain uutta. Tässä tilanteessa kannattaa lukea laajempi kirjoitukseni, johon olen koonnut viisi vastuullisuuskysymystä, joita voi kysyä vaatekaupassa tai suoraan vaatemerkiltä.

Vaatteita ostaessa kohtaa väistämättä arvoristiriitoja. Millä perustein suosittelet tekemään lopullisen valinnan?

Pitää hyväksyä se, että maailma ei ole vielä valmis, eikä aina löydy juuri tarvitsemaansa vaatetta täydellisen vastuullisena täyttäen samalla kaikki muut omat kriteerit. Vaikka olisi ihana saada synnintunnustus kaikista ostopäätöksistä, välillä pitää myöntää: Nyt tein ostoksen pikamuotiliikkeestä, eikä valinta ollut vastuullinen. Pahinta on nimittäin vesittää vastuullisuus-termien käyttöä sanomalla lähes mitä tahansa tuotetta tai ostosta jollain verukkeella vastuulliseksi, ekologiseksi tai eettiseksi.

Jos vaate on joltain yksittäiseltä ominaisuudesta ekologinen, muttei laajemmin vastuullinen, voi sitä kutsua vaikkapa paremmaksi valinnaksi. Ja parempi valinta on ehdottomasti hyvä asia! Tämä ei vesitä sitä faktaa, että näitä teemoja pitää pohtia ja tehdä arvojen mukaisia valintoja – vaikka ne olisivatkin vielä kompromisseja.Tästä määritelmien viidakosta ja arvoristiriidoista olen kirjoittanut laajemmin täällä.

Anniina Nurmi kertoo vastuullisesta vaateteollisuudesta, Pesojoonas ja Marimekko

Mistä johtuu, että ihmiset ostavat lapsityövoimalla tuotettuja tuotteita? Kuinka voisi välttää tukemasta tällaista toimintaa?

Ihmiset eivät halua luopua ns. saavutetuista eduista. He mieluummin ummistavat silmänsä epäkohdille kuin olisivat ostamatta vaatteita järjettömän halpaan hintaan. Ei tarvitse mennä kuin muutama vuosikymmen taaksepäin, kun pikamuotiliikkeet vasta tulivat ysärin alussa Suomeen. Nyt ajattelemme, että näinhän tää on aina ollut: T-paidan kuuluu maksaa vain muutaman euron! Mutta ei se näin ole: noin halvassa vaatteessa ei mitenkään voi näkyä vaatteen todellisia kustannuksia ympäristöön ja ihmisiin. 

Paras tapa välttää tukemasta lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita on jättää hälyttävän halvat vaatteet ostamatta, sekä ottaa selvää vaatemerkin taustoista, kysy ja kyseenalaista. 

Mietityttää, kuinka huonoja päätöksiä todennäköisesti teen tajuamatta sitä. Mikä neuvoksi?

Kukaan ei ole täydellinen. Eikä pidäkään olla. Vastuullisen vaatteen kenttä on tosi laaja, eikä kaikkea voi tietää heti kättelyssä (eikä voikaan, sillä ala kehittyy koko ajan, onneksi!) Tärkein on se, että tiedostaa vaatteiden ongelmallisuudet ja pyrkii askel askeleelta lisäämään omaa tietoisuutta ja tekemään parempia valintoja.

Jos on pieni budjetti, miten ostaa vaatteita vastuullisemmin? 

Vastuullinen kuluttaminen voi itse asiassa olla aika halpaa, sillä ostamatta jättäminen on se vastuullisin teko. Vaikka pikamuotiliikkeen paita saattaa tuntua halvalta ostohetkellä, ei se sitä kuitenkaan ole, jos se ei kestä käytössä pitkään joko laatunsa tai ulkomuotonsa takia. 

Edullisia löytöjä kannattaa tehdä kirppareilta. Vaikkakin tätä nykyä joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa, että niitä oikeasti hyviä ja laadukkaita tuotteita löytää kirppisten ylitsepursuavasta tarjonnasta, se vaiva kannattaa nähdä. Jollei tykkää kierrellä perinteisillä kirpputoreilla, kannattaa tsekata nettikirpparit, kuten Tori.fi, Facebookin erilaiset myyntiryhmät & kauppapaikka, Emmy.fi tai vaikkapa kirppissovellus Zadaa

Jos ostat jotain uutena, Suomenkin markkinoilla löytyy jo edukkaampia vastuullisia merkkejä. Jos ostaa tosi harvoin mitään uutta, voi ostoksen nähdä sijoituskohteena, johon säästää rahaa. Laita vaikkapa jemmaan kaikki ne rahat, jotka säästät sillä, ettet osta heräteostoksia pikamuotiketjuista, ja sijoita kestävään tuotteeseen.

Vastuullisuudesta viestiminen

Onko vastuullinen vaateteollisuus mahdoton yhtälö?

Vastuullinen vaateteollisuus ei ole mahdoton yhtälö, mutta hankala sellainen. Nykyisen vaateteollisuuden ongelmat ovat niin syvällä rakenteissa, että niiden muuttaminen vaatii radikaaleja toimia. Me ihmiset olemme kuitenkin tämän nykyisen systeemin rakentaneet ja sitä edelleen ylläpidämme, joten me ihmiset voimme sen myös korjata. Muuta vaihtoehtoa meillä ei ole. 

Kuka saa viestiä vastuullisuudesta ja kuka ei? Mikä määrittelee tämän ja mistä voi tietää, ettei kyseessä ole viherpesua? 

Mikä vaan vaateyritys saa (ja pitää!) viestiä omasta toiminnastaan ja siitä, millä tavalla sen on vastuullista. Mikä vaan yritys ei tosin voi väittää oman toimintansa olevan vastuullista, jos se ei sitä ole. Eka askel onkin läpinäkyvyys: Ensin kerrotaan avoimesti omasta toiminnasta, tuotannosta ja sen vaikutuksista ympäristöön ja ihmisiin. Sen jälkeen avataan sitä, mitkä ovat vastuullisuustavoitteet ja miten niihin päästään. Tein jokin aika sitten videon, jossa avaan lisää sitä, mitä ja miten vaatebrändin tulisi viestiä vastuullisuudestaan.

Vaadi vaatebrändiltä konkretiaa. Älä hyväksy ympäripyöreitä korulauseita, vaan vaadi tiukkaa faktaa. Esimerkiksi lause ”Pyrimme lisäämään ekologisten materiaalien osuutta mallistoissamme.” ei riitä, vaan brändin tulee avata asia konkreettisesti, vaikkapa näin: ”Nykyisessä mallistossamme ekologisten materiaalien osuus on 35%, josta 30% on GOTS-sertifitoitua luomupuuvillaa ja 5% kierrätyspolyesteria. Vuoteen 2025 mennessä ekologisten materiaalien osuus mallistostamme tulee olemaan 75%.”

Onko viherpesu aina pahasta?

On. Viherpesu, jossa annetaan ymmärtää jonkun yrityksen tai tuotteen olevan vastuullisempi kuin mitä onkaan, vesittää koko vastuullisuuden kenttää ja hankaloittaa kuluttajan mahdollisuuksia tehdä oikeasti hyviä valintoja.

Vastuullinen tuotanto

Mitkä ovat vaateteollisuuden kipeimmät ongelmat? 

Kipeitä ongelmia on tosi monia, kuten materiaalituotannon ympäristöhaitat, valmistuksen ihmisoikeusloukkaukset ja koko tuotannon ilmastovaikutukset. Silti näitäkin isompi ongelma on koko vaateteollisuuden nykyinen rakenne, joka perustuu halpoihin hintoihin, nopeaan tuotantotahtiin ja yhä kasvaviin vaatemääriin. Jollei näihin rakenteellisiin teemoihin pureuduta, jäävät muut vastuullisuusteot vain laastariratkaisuksi.

Miten voi välttää vaatteita, joiden tuotannossa on käytetty myrkyllisiä kemikaaleja, jotka eivät ole hyväksi luonnolle eikä ihmiselle?

Luomutuotannossa ei saa käyttää haitallisia, keinotekoisia torjunta-aineita tai lannoitteita, joten luomua ostamalla voit ainakin tietää, että vaatteen tuotannossa tai lopullisessa tuotteessa ei ole käytetty myrkyllisiä kemikaaleja.

Mistä voin tietää, kuka on tehnyt vaatteeni? Minkälaista palkkaa he saavat?

Nämä tiedot pitäisi ehdottomasti tulla vaatebrändeiltä, sillä läpinäkyvyys on kaiken a ja o. Ei pelkästään se tieto, missä maassa ja tehtaassa vaate on valmistettu, vaan myös tarkemmin siitä, minkälaiset työolosuhteet heillä on sekä minkälaista palkkaa he saavat ja miten tämä palkka suhteutuu kyseisen maan elämiseen riittävään palkkaan. 

Tavoite olisi, että nämä kaikki tiedot olisivat avoimesti nähtävillä esimerkiksi yrityksen nettisivuilla. Vielä ei kuitenkaan olla näin hyvässä tilanteessa, joten tässä vaaditaan meidän jokaisen aktiivisuutta: kysytään ja vaaditaan yrityksiltä läpinäkyvämpää toimintaa. 

Anniina Nurmi kertoo vastuullisesta vaateteollisuudesta, Pesojoonas ja Marimekko

Vastuullinen vaikuttaminen

Maailma hukkuu vaatteisiin. Miten tätä voidaan hillitä ja saamaan vaateteollisuus ottamaan vastuuta luonnosta? Kuinka paljon kuluttajalla on valtaa vaikuttaa?

Vaateteollisuuden ongelmat ovat rakenteellisia, joihin pitää myös puuttua rakenteiden tasolla. Suurin osa vaateyrityksistä tekee vain pieniä, näennäisiä vastuullisuustekoja, kun oikeasti heidän pitäisi muuttaa koko liiketoimintansa rakenne: hintaan, nopeuteen ja määrään perustuva bisnesmalli ei voi olla ikinä oikeasti vastuullinen. Harva yritys on valmis muuttamaan perustavanlaatuisesti omia toimintatapojaan – ilman pakkoa. Paine muutokseen pitääkin tulla ulkoapäin: sekä kuluttajilta että lainsäätäjiltä. 

Kuluttajalla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa, vaikka se välillä ei siltä tunnu. Yksittäisen ihmisen valinnat ja teot eivät vielä muuta maailmaa, mutta jokainen muutos lähtee yksittäisestä ihmisestä (mieti vaikka Greta Thurnbergia!). Yhdessä saamme aikaan joukkovoimaa, jolla on mahdollisuudet vaikka mihin. 

Voimme vaikuttaa jokaisella kulutuspäätöksellämme – sekä kuluttamatta jättämisellä. Mutta meidän roolimme ei voi rajautua pelkkään kuluttamiseen. Tätä tärkeämpää on kysyä, kyseenalaistaa ja vaatia vastuullisempaa toimintaa yrityksiltä sekä vaikuttaa poliitikkoihin, jotta he tekisivät vaikuttavampaa vastuullisuustyötä. Lue lisää tavoista, joilla meistä jokainen voi vaikuttaa täältä.

Kaikilla kolmella – kuluttajilla, poliitikoilla ja yrityksillä – onkin tärkeä oma roolinsa siinä, miten vaateteollisuutta saadaan oikeasti vastuullisille urille. Kaikkien tulee tehdä radikaaleja, isoja tekoja!

Kuvat Arttu Mustonen


Mitä tulisi tietää vastuullisesta vaateteollisuudesta? Osa 1

Ah tiedän, kuinka ristiriitaiselta tuntuu puhua vastuullisista teoista sekä valinnoista ja samaan aikaan mainostaa erilaisia tuotteita ja tarpeita ihmisille sosiaalisessa mediassa omissa kanavissani. Vaikka osa mainostamistani tuotteista on merkattu erilaisilla vastuullisuusmerkinnöillä ja osa ei, molempien mainostaminen tähtää yhteen asiaan: kulutuksen ja myynnin kasvattamiseen. Toki osa on vähemmän paheellista kuin osa – tehtävä kuitenkin yksi ja sama. 

Tehdessäni kaupallisia yhteistöitä sosiaaliseen mediaan, pohdin usein, että onko työni välttämättä kaikista vastuullisin tapa lyhentää asuntolainaani ja kehittää liiketoimintaani. Ainakin se on sellaista, mistä nautin suunnattomasti. Tiedän, että oikeutan toimintani itsekkäistä syistä ja vetoamalla liiketoiminnan harjoittamiseen ja itseni toteuttamiseen, kun puntarissa on meidän yhteinen tulevaisuutemme ilmastotalkoiden parissa. En voi kieltää, etteikö mainonnan parissa työskennellessä auttamatta tulisi arvoristiriitoja vastaan. 

vastuullinen vaateteollisuus

Arvoristiriitoja suurempi asia, joka painaa mieltäni, on tietämättömyys. Tietämättömyys omien valintojeni seurauksista ja vaikutuksista. Tämä tekee oloni vähän tyhmäksi, vastuuttomaksi ja voimattomaksi. Toki en saa antaa syyllisyyden painaa mieltäni liikaa, vaan enempi olla aktiivisempi toimija ja miettiä, miten voisin kasvaa tietoisemmaksi ja tehdä parempia valintoja askel askeleelta. En odota itseltäni äkkikäännöstä vastuulliseksi, vaan vastuullisemmaksi.

Tästä syntyikin ajatus haastatella vaateteollisuuden asiantuntijaa, Vihreät Vaatteet -sivuston perustajaa Anniina Nurmea ja pyytää häntä vastaamaan meitä askarruttaviin kysymyksiin. Mitä on vastuullinen vaateteollisuus? Mitä tulisi tästä aiheesta? Janoan tietoa vastuullisesta kuluttamisesta ja vaateteollisuudesta, joten tämä yhteistyö antaa varmastikin paljon ajateltavaa minulle ja toivottavasti myös teillekin.

Vaateteollisuudesta puhutaan ja paljon. Hyvä niin! Vaatteet koskettavat meitä kaikkia. Osalle ne merkitsevät enemmän, osalle vähemmän eikä tässä ole sen ihmeellisempää. Ala tuottaa suuremman hiilijalanjäljen kuin laiva- ja lentoliikenne yhteensä, alan eettisistä ongelmista puhumattakaan. Osallistuin Anniinan tarjoamaan Vastuullinen vaate kiertotaloudessa -videokoulutukseen, joka tarjosi tuhdin katsauksen vaateteollisuuden haasteisiin ja kuinka näitä haasteita tulisi alkaa taklaamaan niin yritysten kuin meidän kuluttajienkin.

Koulutus on lähtökohtaisesti suunnattu vaatealan ammattilaisille, mutta itse kuluttajana ja mainostajana opin paljon materiaalivalinnoista ja niiden vaikutuksista ympäristöön sekä tuotantoketjusta. Jos mietit, kuinka ostovalinnoillasi pystyt vaikuttamaan alan tulevaisuuteen, antaa koulutus siihen näkemystä.

Sain koulutuksen aikana paljon vastauksia moniin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, mutta samaan aikaan mielen päälle pulpahteli kymmenittäin uusia kysymyksiä. Näihin ja teidän lähettämiinne kysymyksiin Anniina tulee vastaamaan kaksiosaisessa blogisarjassa. Tämä ensimmäinen osa käsittelee yleisesti pikamuotia ja materiaalivalintoja, ja seuraavassa osassa aiheina ovat kuluttaminen, tuotanto ja viestintä.

Kiitos kaikista kysymyksistä ja ennen kaikkea kiitos Anniinalle asiantuntevista vastauksista. Sain myös teille alennuskoodin Anniinan Vastuullinen vaate kierotaloudessa -videokoulutukseen. Koodilla ”pesojoonas” saat 20% alennuksen kurssimaksusta (tarjous voimassa 31.12.2019 saakka). Koulutuksen kesto on 1,5h. Tästä pääset myös tutustumaan koulutuksen sisältöön.

vastuullinen vaateteollisuus

Vastuullinen vaateteollisuus – Anniina Nurmi vastaa

Mitä on pikamuoti?

Pikamuoti on systeemi, joka perustuu halpoihin hintoihin, nopeaan vaihtuvuuteen ja isoihin tuotantomääriin. Kauppoihin tuodaan myytäväksi jopa joka päivä uusia tuotteita, joita markkinoidaan meille mitä mielikuvituksellisimmin keinoin: meidän päähämme iskostetaan ajatus, että haluamme juuri tuon uuden paidan, vaikka meillä on jo viisi samanlaista kaapissa.

Miksi vastuullisuus, ekologisuus ja alhainen hinta eivät ole ikinä samassa paketissa?

Halvat hinnat on saatu aikaiseksi viemällä vaatetuotanto halvan työvoiman maihin ja lähtemällä mukaan yhä tiukkenevaan hintakilpailuun. Samalla on unohdettu, että todellisuudessa moni joutuu maksamaan todella kovan hinnan meidän näennäisen edullisista vaatteistamme. Vaatekauppojen rekeissä roikkuvien vaatteiden hinnoissa ei ole mukana tuotannon todellisia kustannuksia: Ei tuotannon aiheuttamia ympäristö- ja ilmastohaittoja. Ei ihmisoikeuksien polkemista. Ei sairastumisia ja jopa kuolemia, joita vastuuton tuotanto aiheuttaa.

Muutama hyvä dokkari pikamuodin ongelmista: Stacey Dooley: Totuus halpamuodista ja The True Cost.

Puhuit verkkokurssillasi tunnesiteen luomisesta vaatteeseen. Mitä tämä tarkoittaa ja mistä lähteä liikenteeseen?

Vaatteen pitkäikäisyys muodostuu pitkälti ”konreettisista” asioista, kuten vaikkapa kankaan  ja ompelutyön laadusta. Silti pelkästään nämä tekijät eivät määrittele sitä, kuinka pitkään joku vaate on meillä käytössä, sillä emme ole aina kovin rationaalisia suhteessamme vaatteisiin. Vaikka joku vaate olisi aivan priimakuntoinen, mutta yksinkertaisesti emme välitä siitä, se saattaa jäädä pölyttymään kaapin perukoille ilman sen kummempaa syytä. 

Jos kohtelisimme vaatteita kuin arvoesineitä, luultavimmin pitäisimme niistä myös parempaa huolta ja ne säilyisivät käytössä pidempään. Yksi keino vaatteiden arvostuksen nostamiseen on tunnesiteen luominen vaatteeseen. Silloin vaate ei ole vain geneerinen tusinatavara, vaan merkityksellinen. Tunnesiteen luomiseen on tosi monta tapaa: Jollekin side muodostuu siitä, että vaatteen on tehnyt tai korjannut itse. Toiselle siitä, että vaatteen on saanut rakkaalta ystävältä. Kolmannelle jostain ihan muusta!

Mitä materiaaleja tulisi suosia?

Riippuu paljolti vaatteesta ja käyttötarkoituksesta, mikä materiaali on paras juuri tiettyyn vaatekappaleeseen. Parempia vaihtoehtoja, joita jo löytyy kaupan hyllyiltä, on mm. kierrätyskuidut, kuten kierrätetty puuvilla, hamppu, lyocell ja luomupuuvilla.

Lisää eri materiaalien vastuulisuudesta voit lukea Vihreät vaatteet -sivujen materiaalioppaasta.

Miksi puuvilla on ongelmallinen materiaali? Entäs ekologinen puuvilla?

Puuvillan viljelyyn käytetään todella paljon myrkyllisiä, keinotekoisia torjunta-aineita ja lannoitteita, jotka ovat haitallisia niin ympäristölle, viljelijöille kuin meille loppukäyttäjillekin. Lisäksi puuvillan tuotanto vie todella paljon vettä, enemmän kuin mikään muu tekstiilikuitukasvi.

Lue lisää puuvillasta kemikaalikuormasta, kytköksistä moderniin orjuuteen ja poliittisiin valtasuhteisiin sekä yleisesti puuvillasta materiaalioppaan puolelta.

Jos vaatemerkki kertoo materiaalin olevan ”ekologista puuvillaa” se ei vielä kerro, millä tapaa se on ympäristöystävällinen. Puuvillan kohdalla paras on etsiä sertifioitua luomupuuvillaa (yksi yleisimmistä sertifioinneista on GOTS-sertifikaatti). Tällöin voit olla varma, että puuvilla on oikeasti luomua. Lisää siitä, mitä luomupuuvilla tarkoittaa, voit lukea täältä.

vastuullinen vaateteollisuus

Mistä tietää kestääkö joku vaate vai ei?

Haluaisin antaa tähän helpon ja yksiselitteisen vastauksen, mutta sellaista ei valitettavasti ole. Yksittäisen kuluttajan on ihan liian vaikea vaatekaupassa ottaa selvää, kestääkö joku vaate oikeasti vai ei. Monissa vaatteissa on käytetty esimerkiksi viimeistelyaineita, jotka saavat vaatteen näyttämään vielä kaupan henkarilla tosi skarpilta, mutta ensimmäisen pesun jälkeen tilanne on aivan toinen. 

Toki jotain yleispäteviä vinkkejä voi antaa: Vaatteen kangasta kannattaa kaupassa hypistellä ja venytellä. Palautuuko se venyttämisen jälkeen takaisin malliinsa vai jääkö lörpöttämään? Vaikuttaako kangas jämäkältä ja kestävältä vai onko se jo valmiiksi nyppyinen esimerkiksi kainaloiden alta? Käännä vaate nurinpäin ja katso saumoja. Ovatko saumat suorassa vai kiertävätkö ne? Onko saumojen tikki tasaista ja lyhyttä vai tosi pitkää ja löyhää? 

Kaikista paras vaihtoehto olisi kuitenkin, että laadun varmistaminen ei olisi pelkästään kuluttajan vastuulla. Olisi mahtavaa, jos vaatteille haluttaisiin antaa jonkinlainen laatutakuu, jonka turvin voisi paremmin luottaa tuotteen kestävyyteen jo ostettaessa.

Vastuullinen vaateteollisuus blogisarjan toinen osa ilmestyy muutaman päivän sisään.


Vinkit viherkasvien hoitoon: juttele ja jaa rakkautta

Niin kuin moni on saattanut varmastikin huomata, että rakastan viherkasveja ja kotini on myös niitä täynnä. Tai jos ei rakkaudesta puhuta, niin ainakin viihdyn viherkasvien keskellä. Viherharrastukseni kipinä on varmastikin peruja rakkaalta mummoltani, jonka kukkapenkki on aina ollut taloyhtiön runsain, värikkäin ja elinvoimaisin. Mummolan seinältä löytyi aikoinaan myös valtava unelma, jota ihailimme aina hänen luonaan. Mummon vinkit viherkasvien hoitoon oli simppelit: juttele ja jaa rakkautta.

Olen yrittänyt tuota samaa mantraa toistaa itselleni. Suinkaan pelkällä pyhällä hengellä, rakkaudella ja puheella omat kasvini eivät ole kuitenkaan villiintyneet täällä Clarionissa, vaan siihen on tarvittu jotain muutakin. Ajattelin teidän pyynnöstänne jakaa omia vinkkejäni viherkasvien hoitoon. 

Viherkasvien täyttämä asunto. #YearInClarion

Viherkasvien kasvatusfilosofia

Oma kasvatusfilosofiani on aika armollinen, sillä tietämykseni perustuu aika pitkälti kokemukseen, kokeiluun ja erehdyksiin. Moni manaa itsensä turhaan jo valmiiksi kukkien tappajaksi. Tällöin ihmiset alkavat usein myös toteuttaa todeksi sitä, mitä toistavat itselleen. Jos epäilet omaa osaamistasi ja koet itsesi huonoksi kasvien kanssa, on hyvä muistaa, että meillä on kaikki tieto saatavilla älypuhelimessamme ja kasvien hoitaminen on opittavissa oleva taito, siinä missä lukeminen tai ruoanlaittokin.

Entinen pomoni ja hyvä ystäväni sanoi, että aina on hyvä yrittää hahmottaa kasvien luonnollista kasvuympäristöä ja mukailla parhaansa mukaan sitä kotioloissa. Esimerkiksi monista kodeista löytyvä pylvästyrakki on kotoisin eteläisestä Afrikasta ja nauttii palavasta auringon paahteesta, kuten moni kaktuskin. Näille kasveille on siis hyvä yrittää löytää mahdollisimman valoisa paikka kotoa.

Viherkasvien täyttämä asunto. #YearInClarion
Viherkasvien täyttämä asunto. #YearInClarion

Moni pilaa kaktuksen liikakastelulla ja/tai pimeydellä. Se on vähän kuin laittaisi punavuorelaisen Neste Ralleihin myymään makkaraa. Yhtälö ei toimi. Kaktukset nauttivat kuivuudesta, ja mitä tulee kasteluun, itse annan kaatosateen lailla kerran puolessa vuodessa piikikkäille ystävilleni vettä.

Viime talvena kuiva huoneilma koitui kalliolaisessa yksiössäni lyyraviikunan ja kultapalmun kohtaloksi. Samoin kumiviikunan lehdet alkoivat kuivumaan. Hankin pari talvea sitten kotiini kasvejani ja itseäni varten ilmankostuttimen. Vaikea sanoa, minkä verran todellisuudessa ilmankostutin on auttanut, mutta tuskin siitä haittaakaan on ollut. Suurin apu on ollut säännöllisessä sumuttamisessa. Varsinkin peikonlehti, kultapalmu ja kastanjasutipuu ovat tykänneet sumuttamisesta. Talvella sumuttamista voi huolella harrastaa noin 5 kertaa viikossa sekä kerran kuukaudessa kantaa kasvit suihkuun. Suosittelen myös välttämään kasvien sijoittelua talvella lämpöpattereiden viereen.

Miten sitten tietää, milloin kasveha tulisi kastella?

Yksi hyvä tapa aloittaa tutkimusmatka, on työntää sormi multaan. Jos multa on kosteaa, tuskin tarvitsee lisäkastelua. Itse olen kesän ajan kastellut vähintäänkin kerran viikkoon suurimman osan kasveista, kiitos aurinkoisen kesän. Jukkapalmu ja pullojukka ovat sellaisia, joita kastelen harvemmin. Talvella kastelun tarve vähenee huomattavasti ja juuri sen takia, on hyvä työntää sormi multaan ennen kastelua tarkistaaksesi tilanteen. Tarkemmat kasteluohjeet löydät helposti googlaamalla.

Ravinteet ovat pelkkää plussaa kasveille tai näin ainakin itse ajattelen. Ilman niitäkin pärjää. Itse olen käyttänyt Substralia tai viherlevää, joka kuulemma myös toimii ravinteena. Ravinnepurkkien kyljessä on selkokieliset ohjeet, ja jälleen kerran Internet auttaa tämänkin asian kanssa, milloin ravinnetta on tarve käyttää ja kuinka usein. Ravinteiden lisäksi ostin entiseen asuntooni kasvilampun, lisätäkseni valon määrää.

On hyvä muistaa, että suurinta osaa viherkasveista ei ole luotu napapiirin seudulle eikä edes Hangon hujakoille. Jokainen joka on käynyt Kanariansaarilla, tietää ettei Suomessa ole tarjolla vastaavia elinolosuhteita. Tarkennuksena: siis kasveille. Lisävalon lisäksi suosittelen maksimoimaan luonnonvalon määrän ja siirtämään kasvit talvella tarpeen tullen valoisammille paikoille. 

Kevät on hyvää aikaa myös lapsien tekemiseen. Huhtikuussa pistokkaiden napsiminen lasikuppeihin takaa näin syyskuussa mahdollisuuden istutuspuuhiin. Toki itse välillä innostun vuodenaikaan katsomatta tekemään pistokkaita. Ohjekirjoissa suositellaan kevättä. Itselläni on tällä hetkellä iso kasa rönsyliljan, kultaköynnöksen ja palmuvehkan pistokkaita odottamassa istutusta. Pistokkaiden ottaminen on myös ilmastoystävällisempi tapa kasvattaa omaa viherkasvikokoelmaa.

Mistä kasveista kannattaa aloittaa ja mitä kasveja olisi hyvä vältellä?

Palmuvehka on varmasti yksi helpoimmista kasveista, joita itselläni on ollut. Kasvi viihtyy kovassakin valossa, muttei laita pahakseen varjossa oloa. Ilman liikakastelua, tuskin pystyt tappamaan sitä.

Kultaköynnökset ovat kanssa helppohoitoisia ja niistä saa myös hyvin pistokkaita otettua. Jukkapalmu taas vaatii ainoastaan valoa, muuten helppo vahdittava. Jukkapalmun lehdistä on muuten helppo päätellä, milloin kasvi tarvitsee lisää vettä. Normaalisti lehdet ovat ryhdikkäät ja ylöspäin suuntaavat. Kun lehdet alkavat näyttämään väsyneille, on aika antaa vettä.

Viherkasvien täyttämä asunto. #YearInClarion

Anopinkieli sietää hyvin kuivaakin huoneilmaa ja kuivuutta. Anopinkieli on myös yksi omista suosikeista. Toki kasvin nimi kaipaisi päivittämistä tähän aikaan sopivammaksi.

Olen saanut reilu vuosi sitten tapettua Plantagenin kestoalennuksessa viihtyvän kultapalmun, johtuen kuivasta huoneilmasta. Ainakin Plantagenista ostetuilla kultapalmuilla on juuret vuorattu savella, jotka tulisi ilmeisestikin keväällä poistaa kasvista, jotta kasvi pystyisi paremmin hengittämään. En ole ihan tarkkaa syytä saanut, miksi kasvin juuret savitetaan ennen kaupan hyllylle laittamista. Erittäin likaista ja työlästä puuhaa, joten kultapalmut jäävät jatkossa kauppaan.

Toisin kuin mummoni, itse tapoin oman unelmani. Kuulostaa aika surulliselle, nyt kun sen kirjoitti tähän noin. Kasvi kaipasi enemmän valoa sekä taisin unohtaa kerran jos toisenkin kastella sen, joten nämä kaksi oleellista asiaa johtivat ennen aikaiseen kuolemaan. Muratti on myös tosi yleinen kasvi, jota itse en ole saanut pysymään elossa. Tuntuu, että muratin kastelun kanssa tulee olla todella tarkkana sekä en ole ihan varma viihtyykö kasvi sisätiloissa Suomessa.

Viherkasvien täyttämä asunto. #YearInClarion

Jos joku kasvi on todellinen diiva, on se limoviikuna. Jos erehdyt siirtämään kasvia metrin verran, voi kohtalona olla lehtien totaalinen pudottaminen. Kasvi reagoi todella voimakkaasti muutoksiin. Talvella siitä saattaa olla jäljellä pelkästään runko, mutta kevään tullen (jos hyvin käy) alkaa se taas työntämään uutta lehteä.

Muita surmansa saaneita kasveja: Alokasia, lyyraviikuna, alokasia zebrina, herttalyhty, kilpipiilea (en tajua miten onnistuin tappamaan sen), saniainen (KYLLÄ), kahvipensas, uurremuori.

Viherkasvien täyttämä asunto. #YearInClarion

Viherkasvien ehdoton hyvä puoli on, että ne raikastavat huoneilmaa sekä antavat pehmeyttä. Itse en ole sen kummempi viherpeukalo kuin sinäkään, joten suosittelen rohkeasti kokeilemaan kasveja ja googlettamaan, jos jokin asia mietityttää. Ei sen kummempaa ole.

Jos et vielä ole liittynyt Jodelin viherpeukalot-kanavalle, tee se nyt


Säästövinkit huolettomalle kuluttajalle – eli minulle

Kuuntelin viime viikolla Nordnetin Rahapodia, jossa puhuttiin säästämisestä ja seuraajat kertoivat omia vinkkejään, kuinka ovat saaneet säästettyä kuukaudessa kymmenistä euroista satoihin. Säästäminen ja erilaiset säästövinkit ovat osittain tuttua puuhaa itselleni, mutta tuossa podcastissä oli hyviä säästövinkkejä nimenomaan tällaiselle huolettomalle kuluttajalle kuin minä. 

Säästövinkkejä kuunnellessa ja erityisesti niitä jakaessa on hyvä muistaa ja sanoa myöskin nyt ääneen, että ne säästövinkit mitkä toimivat toiselle, ei välttämättä toimi itselle. Kaikilla meillä on erilaiset elämäntilanteet ja resurssit käytettävissä, joten kannattaa aina huomioida tämä. Niin kuin tuossa Rahapodissakin todettiin, ota aina tarkasteluun sellaiset säästövinkit, jotka koet itsellesi sopiviksi sinun elämäntilanteeseesi.

Tuosta podcastistä jäi erityisesti kielen päälle yksi vinkki, joka laittoi ainakin minut tarkastelemaan omia tiliotteitani tarkemmin. #YearInClarion -projektin aikana kiinteät kuluni ovat aika lailla minimissä, lainalyhennystä lukuun ottamatta. Suurin kulueräni muodostuu ruoan ympärille. Käyn vähintäänkin kerran päivässä ulkona syömässä lounasaikaan tai pelastan ReasQ:n kautta illallisen itselleni. Tiedostan, että rahaa menee ravintoloihin viikko tasolla normaalia enemmän, mutten ole ottanut selvää, kuinka paljon rahaa oikeasta menee. 

Avasin eilen verkkopankin ja kurkkasin, mihin kolmen viimeisimmän kuukauden rahani ovat hälvenneet. Mikään yllätys ei ollut, että ravintola- ja ruokakauppamenot olivat suurimmat heti lainalyhennyksen jälkeen. Se mikä tässä yllätti, oli kuukausittainen euromäärä, jonka laitan keskivartaloni kunnon ja muodon ylläpitämiseen.

Joonas Pesonen on huolettomasti puku päällä ja miettii säästövinkkejä

Olen käyttänyt keskimäärin kesäkuukauksien aikana 460€ ravintoloihin, yökerhoihin ja kahviloihin. Vastaavasti ruokakauppoihin on mennyt 240€. Jos asuisin normaalisti yksiössäni, uskoisin näiden summien olevan suhteessa toisinpäin. Äkkiseltään 460€ kuulostaa suurelle summalla, jota se kylläkin on, mutta kun sen pilkkoo päivätasolle, on se vain noin 15€ päivä. Tässä vaiheessa on siis hyvä muistaa, että elän hotellihuoneessa, jossa ruoanlaittomahdollisuudet ovat aika rajalliset.

Toki oma kuluttaminen on viimeisen vuoden aikana muuttunut paljon materiakeskeisyydestä palveluiden käyttämiseen. Jos ennen saatoin ostaa 300€:n edestä vaatetta kuukaudessa, nyt summa lähentelee keskimäärin 100€. Joten pelkkä hotellivuosi ei selitä ravintolalaskuja.

Oikotie onneen käy ravintolan kautta

Tuossa aikaisemmin mainitsemassani podcastissa, kuulija vinkkasi tosiaan nostamaan kuukauden ruokarahat kerralla käteiseksi. Tällöin rahan kulutusta pystyy konkreettisemmin seuraamaan ja suunnittelemaan. Itse olen aika huoleton tilitietojen tarkastelija. Käyn silloin tällöin katsomassa tilin tilannetta ja tarkistamassa, onko vuokratulot ja vastikkeet hoituneet. Woltin, Resq:n, Spotifyn ja Bookbeatin tapaisten alustojen kautta on vielä vaikeampi nähdä rahan kulutusta, kun sovellus itsessään hoitaa ne vain yhdellä swaippaauksella. Tämän takia koenkin, että minun tilanteessani on hyvä palata perustekijöiden pariin ja kaivaa kirjaimellisesti kuvetta esiin.

Joonas Pesonen on huolettomasti puku päällä ja miettii säästövinkit

Ajattelin siis syyskuun ajan testata, miten onnistuu, jos nostan kuukaudelle budjetoidut ruokarahat kerralla sukan varteen ja saan ainoastaan ostaa käteisellä ravintoloista ja ruokakaupoista ruokaa. Vain hätätilanteissa kelpuutetaan muoviraha. Havainnoida siis tarkemmin omaa rahaliikennettä konkreettisin keinoin. Miltä tämä kuulostaa teidän korvaanne? Onko tuttua puuhaa ja lähdetkö mukaan kokeiluun? 

Ajattelin budjetoida 400€ kuukaudelle, joka tarkoittaisi 300€ säästöä. Voisikohan näin iso leikkaus toimia? Tämä vaatii varmastikin roimasti etukäteissuunnittelua, aamuisten cappuccinojen vähentämistä ja aktiivisempaa ”koti”kokkailua. Puolessa välin kuuta, käytössä tulisi vähintäänkin olla 200€, jolloin viikkotasolla tämä tarkoittaa 100€ ja päiväbudjetti olisi noin 13€. Tulee ihan Aasian reppureissuajat mieleen, kun piti budjetoida omia menoja päivätasolla – kylläkin vaihtelevin tuloksin. Äkkiseltään kuulostaa aika hurjan pienelle määrälle 13€. Toki säästäminen harvoin tulee helposti, vaan se vaatii kriittistä sekä luovaa ajattelua. Loppupeleissä ravintolassa syöminen on tilanteessani useasti vain se oikotie onneen. 

Jotta tässä haasteessa olisi jonkunlainen porkkana mukana, ajattelin sijoittaa nuo ”ylimääräiset” rahat lomareissua varten. Kanarian saaret, täältä tullaan!


Hoi, kuuluuko? – Kesän kuulumisia

Kesäkuun lopulla päätin sulkea läppärin ja keskittyä näytön tuijottamisen sijaan ihan johonkin muuhun kuin velvollisuudentunteeseen päivystää sähköpostia ja kirjoittaa ajatuksiani auki tänne blogin puolelle. Sitä jotenkin elää sellaisessa uskossa, että jos ei päivitä sosiaaliseen mediaan mitään, seuraajat kaikkoavat ja unohtavat sinut. Noh, täällä sitä ollaan taas. Kuuluuko?

JVG:n laulaessa ikuisesta vapusta, itse voisin kirjoittaa ikuisesta kesästä. Kesään liittyy vahvasti vapautta ja ajattomuutta. Juurikin niitä asioita, joita itse arvostan suuresti. Aamut ovat usein alkaneet hitaasti vailla suunnitelmia. ”Pitäis ja pitäisi tehdä”-ajattelun olen työntänyt nurkkaan, pyytänyt huonepalvelua kuskaamaan sen takaisin sinne, mistä se tuotiinkin huoneeseeni. Kesä on ollut itselleni aikaa, jolloin ei ole pitänyt tehdä mitään, on saanut tehdä ja olla tekemättä. 

Monia asioita, joita suunnittelin tekeväni ennen kesää, on jäänyt tekemättä, mutta vielä enempi on asioita, joita on tullut tehtyä ja koettua. Ylärekisterissä oikein värähtelee, kun aloin miettimään menneitä viikkoja ja päiviä. Kesäisiä hetkiä ilman velvollisuuksia ja aikatauluja. Huolettomia iltoja ja pitkäksi venyneitä aamuja peiton alla. Viime kesän päivystin työmaalla, joten tälle kesälle otin opikseni ja nostin jalan kaasulta.

korpilahden kesämaisemat heinäkuussa
Joonas kukkakimpun kanssa
Joonas retkellä Lonnan saarella Nolla-mökissä

Kesän kohokohtia

Yleensä kesän kohokohtiin kuuluva Ruisrock ei ikävä kyllä tänä vuonna säväyttänyt. Ei sitten oikein mitenkään. Ehkä aika ja ikä ovat tehneet tehtävänsä. Suomipopit taas Jyväskylässä oli suomalaisen pop-musiikin ilotulitusta. Chisu, Sanni, ja Anna Puu, kaikki niin pirun hyviä artisteja. Festarina Suomipopit iskevät syvälle maalaisuuteeni: makkaraperunoita ja pirusti humalaisia ihmisiä pienellä alueella, sekä tunnetta siitä, että eletään kuin viimeistä päivää. Jotkut sanoisivat tapahtumaa mauttomaksi. Itse koen sen osaksi omaa maalaisidentiteettiäni ja sen takia seison tapahtuman luonteen takana visusti.

Suomimatkailu on toden teolla ottanut isoja harppauksia eteenpäin niin käytännön tasolla kuin yleisessä keskustelussakin. Syystäkin! Hyvin kätkettyjä matkailukohteita on alkanut pulpahtamaan somen kautta pintaan kuin tatteja parhaimpina sienisatoina. Fiskarsin vanha kylä oli idyllisyyden ilmentymä. Mäntän museot luonnon keskellä herätti kysymyksen mieleeni, miksen ole aikaisemmin vieraillut siellä. Korpilahdella sijaitseva Haanpään alpakkakahvila on tuonut kotikyläni takaisin Suomen kartalle. Somen kautta on päässyt myös seuraamaan monen ystäväni suomiretkiä ja kokemaan sitä kautta Suomea. Kiitos siitä ystävät.

Ruisrockissa juhlimassa yhdessä Viena K:n kanssa
Kuva: Viena K
Yaelin kanssa poseeraamassa talon edessä Suomipopeilla, happy couple goals meininki
Joonas poseeraa vanhan mustangin edessä Orivedellä

Kesään on mahtunut myös paljon Täydellisiä naisia ja vaahtokylpyjä. En tiennytkään kuinka paljon koen suurta vetovoimaa tuota komboa kohtaan. Olo on kuin Ikeassa olisi käynyt: et edes tiedä tarvitsevasi elämääsi maidonvaahdotinta tai aluslautasten aluslautasia, kunnes kohtaat ne. Muutenkin hotellielämä tuntuu maistuvan päivä päivältä enemmän ja enemmän. Varsinkin, kun olen alkanut hahmottamaan paremmin tätä projektia. Helppous on hyvä sana kuvaamaan tuntemuksiani YearInClarion-projektista

Viime viikkoinen mökkimoodi oli juurikin sitä, mitä olin odottanut kesältä kovasti. Kirja, aurinko ja Päijänne. Mökki ympäristönä on hyvin salliva laiskotteluun, ja huomaamattaan sitä tulee työnnettyä puhelimensankin nurkkaan. Kaikki tapahtuu hyvin opitusti ja luonnostaan. Mökkeilyssä on omat kirjoittamattomat sääntönsä, joita itse ainakaan en ole vielä osannut kyseenalaistaa. Esimerkiksi herätyskellokielto, kiireettömyys, tehdään jos tehdään ja elektroniikkalaitteiden vähäinen koskettelua ja hipelöinti. Odotan seuraavaa viikkoa erityisesti, sillä Yaël tulee Suomeen ja otamme saman tien suunnaksi kesämökkimme. Sienestyskausikin alkaa olemaan ovella, joten saadaan myös meidän Amsterdamin tanssi-ihmeemme ottamaan pari tangon askelta itikoiden ja hirvikärpästen tahtiin. 

Punainen mökki Pihlajasaaren rannassa Helsingissä
Joonas nauttimassa ilta-auringosta ja syömässä Pingviinin jäätelöä
veera kaukoniemi ja juhannuksen vietto Rautalammilla

Yksi oleellinen tekijä lomamoodiin pääsemiseen oli poistua kaikista työhön liittyvistä keskusteluryhmistä, laittaa puhelimesta ilmoitukset pois päältä, poistaa haitalliset applikaatiot ja tehdä tietoinen päätös sähköpostin lukemisen suhteen. Vitsit miten yksinkertaisia asioita, mutta niin oleellisessa asemassa olevia. Toivon, että saan vietyä jotain näistä käytänteistä syksyyn mukanani.

Yleisesti ottaen elämään kuuluu siis paljon hyvää. Itse asiassa tosi paljon hyvää. Kai se on aivan turhaa ja typerää peitellä tätä tunnetta. Onnellisten tähtien allahan tässä eletään tällä hetkeä. Toivon mukaan moni muukin on päässyt nauttimaan näistä tähdistä ja niiden suomista tuntemuksista ja kokemuksista. Jos jotain kätken sydämeeni ja sieluuni näistä menneistä kesäkuukauksista, on tunne ikuisesta kesästä. Olkoon purkillinen kesää säilöttynä talven apaattisimpien hetkien varalle. Sekä kuva rusketusrajoista muistuttamassa tulevista kesistä.


Dear Eino, sattuuko eka kerta perseeseen?

Kuva: Anni Korhonen

Ihan ensi alkuun, rakkaudentäyteistä Pride-viikonloppua kaikille meille, ja muistetaan puolustaa yhdenvertaisuutta niin tänään kuin tulevaisuudessakin! 

Moni kaltaiseni, 90-luvun kultalama-aikoina kasvanut nuori, muistaa varmastikin yhden legendaarisimmista lääkäreistä, Ekin. Suosikki-lehden Bees & Honey -lääkäripalstalla päivystänyt Eki, vastaili nuoria askarruttaviin kysymyksiin. Palstalla pystyisi kysymään esimerkiksi sattuiko eka kerta tai onko karvojen kasvu normaalia.

”Dear Eki, olen 14-vuotias poika ja alapäähäni on alkanut kasvamaan karvoja. Onko tämä normaalia?”

T: Huolestunut nurmikon ajelija -88”

Palsta palveli lähes 40 vuotta, kunnes muutamia vuosia sitten se lopetettiin. Itsekin palstaa aikoinaan lukeneena, voin ääneen todeta, kuinka sieltä löytyi monesti juuri niitä omaa mieltä askarruttavia kysymyksiä, joita ei kehdannut itse kysyä kavereilta tai sukulaisilta. Nolojen kysymyksien kysyminen antoi liiankin otolliset mahdollisuudet leimaantumiselle, joten oli parempia olla vain hiljaa. 

Pride-viikon kunniaksi halusin herättää Ekin, tai no tässä tapauksessa Einon, taas henkiin. ”Valtakunnan ykköshomoksi” itseään tituleeraava Tämän kylän homopoika -blogi pitävä Eino lupautui vastaamaan seuraajiani askarruttaviin kysymyksiin liittyen Prideihin, homoseksuaalisuuteen tai homoseksiin. Ja Einohan vastasi! 

Dear Eino…

Eiks Prideihin osallistuminen oo aika leimaavaa? (varmaan homoksi?) 

”Ei ole. Pride-kulkueeseen osallistuu kymmeniätuhansia, jopa satatuhatta, ihmisiä. Keskiössä on ihmisoikeuksien vaatiminen ja mielenilmaisu, ei se, mitä kukakin on. Prideen osallistuvien joukkoon mahtuu ihan kaikenlaisia ihmisiä, kaikista suuntautumisista ja sukupuolista. Kysymyksessä toisaalta piilee pieni asenteellisuus – ja juuri se onkin yksi syy Priden olemassaololle. On täysin ok kuulua seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin. Siksi niihin leimautumisessakaan ei ole mitään pahaa, jos niin nyt edes tapahtuisi.” 

Miksi heteroilla ei ole omaa pridea?

”Kärkevästi voisi sanoa, että Hetero Prideä vietetään vuoden jokaisena päivänä. Heteron ei tarvitse pelätä seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi syrjintää, väkivaltaa tai kuolemaa. Heteron ei tarvitse puolustaa ja perustella olemassaoloaan kaiken aikaa tai olla huolissaan siitä, miten yhteiskunta häntä seksuaalisuutensa vuoksi kohtelee.” 

Miksi seksi liitetään niin vahvasti Pride/homo mielikuviin? 

”Hyvä kysymys! Äkkiseltään voisi arvella, että kulttuurillinen tausta lienee jossain Raamatun tienoilla: Raamattukin keskittyy puhumaan vain samaa sukupuolta olevien, nimenomaan miesten, välisestä seksistä. Romanttisia rakkaussuhteita Raamattu ei huomioi. Ehkä tästä on muodostunut seksiin keskittyvä mielikuva. Nämä käsitykset elävät, vaikkei uskontoa tai Raamattua aktiivisesti seuraisikaan. 

Aikana, jolloin homoseksuaalisuus on ollut sairaus tai rikos, ei ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia muodostaa parisuhteita. Parisuhteiden muodostaminen on ollut vaikeaa, jopa mahdotonta ja vaarallista. Seksi on ollut ainoita tapoja toteuttaa seksuaalisuuttaan ja puuttuvia parisuhteita. Olosuhteiden pakosta tämä on yleisesti tapahtunut niin sanotuilla kruisailupaikoilla, siis puistoissa ja julkisissa vessoissa, joissa homomiehet ovat päivystäneet seksiä etsien. Toisaalta olen huomannut, että monet ihmiset eivät osaa nähdä eroa seksuaalisuuden ja seksin välillä – ne ajatellaan ikään kuin samaksi asiaksi. Seksi lienee myös konkreettinen asia, joka ihmisen on helppo kuvitella, niin hyvässä kuin pahassakin.” 

Sattuuko eka kerta?
Kuva: Anni Korhonen

Tietääkö ihminen intuitiivisesti onko top vai bottom vai tuleeko se kokeilemalla? 

”Jonkinlainen intuitio asiaan yleensä on – samalla tavalla kuin mihin tahansa ei-seksuaalisiin mieltymyksiinkin on. Toisaalta omaa ajattelua voi ohjata vaikka aikuisviihteestä omaksutut toimintatavat. Toppius tai bottomius ei myöskään ole mitenkään kiveenhakattua – oma rooli voi hyvinkin vaihdella elämän varrella tai esimerkiksi eri partnerien kanssa. Siihen tietysti vaikuttaa myös kokemus ja kokeileminen. Jotkut eivät toisaalta osaa nauttia jommastakummasta roolista, vaikka kuinka haluaisivat tai yrittäisivät.”

Sattuuko eka kerta perseeseen? Entäs toinenkin kerta? 

”Tässä luultavasti tarkoitetaan nimenomaan anaaliseksiä ja vastaanottavaa osapuolta eli bottomia. Yleisestihän ekan kerran kivuliaisuus liitetään emättimeen yhtymiseen ja immenkalvon rikkoutumiseen. Tätähän ei tietenkään tapahdu anaaliseksissä, eli siinä mielessä ekan kerran mahdollinen kivuliaisuus ei ole mikään itsestäänselvyys. 

Itselläni eka kerta ei sattunut ollenkaan – toisaalta joskus vuosia ja satoja yhdyntöjä myöhemmin taas on sattunut. Sattuminen on fysiikan lisäksi todella paljon kiinni korvien välistä. Jos on rauhassa, rentoutunut, riittävästi esileikkinyt ja partneri sopivasti varusteltu, ei välttämättä satu ollenkaan. Kivuttomuus on myös tila, johon on hyvä pyrkiä. Tietysti partnerin peniksen koko vaikuttaa: valtavankokoisen peniksen ottaminen sisäänsä on yleensä haastavampaa kuin pienemmän peniksen.” 

Onko douching pakollinen paha? 

”Tunnen itseni aina vähän ravintoterapeutiksi aiheesta puhuessani! Douching, eli suolihuuhtelu ennen anaaliseksiä, mielletään yleisesti pakolliseksi. Tärkeää ei kuitenkaan ole itse puhdistusprosessi, vaan se, että suoli on tyhjä ja puhdas. Joidenkin ihmisten ruokavalio ja ruuansulatus ovat sellaisia, ettei erillistä suihkuttelua tarvita – toisilla taas ei loppujen lopuksi auta edes douchaaminen. 

Joskus asiaa ei myöskään vain ajattele – himo ja tunnelma vievät mukanaan, eikä pieni sotku haittaa (toisaalta tunnelma voi myös laskea, jos sotkua tuleekin enemmän). Pitkissä parisuhteissakaan asiasta ei välttämättä ota samalla tavalla paineita kuin esimerkiksi uudemmissa suhteissa tai yhden yön jutuissa. Niinhän sitä sanotaan, että puhtaus on puoli ruokaa: se siis vaikuttaa paljon, mutta on kuitenkin vain puolet. Seksissä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin douching.” 

Sattuuko eka kerta?

Mitä tarkoittaa miekkataistelu? 

”Tässä luultavasti tarkoitetaan niin kutsuttua kikkelimiekkailua eli cock swordingia, jossa, no, miekkaillaan peniksillä. Olen aika harvoin törmännyt tähän ilmiöön ja tuntuu, että se on enemmänkin urbaanilegenda heteromiesten humalaisista saunailloista, mutta kehotan toki kokeilemaan, jos asia kiinnostaa.” 

Mistä tietää tykkääkö pojista vai tytöistä tai molemmista? 

”Yksinkertaisesti siitä, keneen tai keihin ihastuu – asiasta ei kannata ottaa sen suurempia paineita. Asia kyllä selkenee omaan tahtiinsa omassa mielessä. Toisaalta seksuaalisuus kehittyy koko elämän ja totuus voi valjeta vaikka kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Ei ole ollenkaan tavatonta, että ihminen olisi elänyt heterona tavallista perhe-elämää vuosikymmeniä ja tajuaa vasta sitten, että onkin todellisuudessa homo. Tykkääminen ja ihastuminen on ihanaa, sen kohdetta ei kannata sen suuremmin epäillä tai hermoilla.” 

Mikä on parasta ja pahinta, mitä on joutunut kokemaan sen takia, että kuuluu seksuaalivähemmistöön? 

”Parasta lienee ylipäätään seksuaalisuuteen liittyvät asiat: hyvät parisuhteet, ihmiskontaktit ja seksi noin ylipäätään. Vähemmistöön kuuluminen antaa myös hyvät valmiudet oppia ymmärtämään myös muita vähemmistöihin kuuluvia ja kokea empatiaa – automaattisesti seksuaalivähemmistöys ei kuitenkaan tätä anna, vaan homokin voi olla totaalisen mulkku. 

Pahimmat puolet eivät tule omasta itsestä, vaan nimenomaan ulkopuolelta. Ennakkoluulot, homofobia, syrjintä ja erityisesti epävarmuus ja pelko siitä, miten itseen uusissa tilanteissa suhtaudutaan. Vaikka mitään suoranaisen pahaa ei olisikaan tapahtunut, pysyy seksuaalivähemmistön edustajana monissakin tilanteissa tahtomattaankin hiukan varuillaan.” 

Mitä jos on homo? 

”Ei yhtikäs mitään, kaikki on hyvin! Homona oleminen ei vaadi mitään sen erityisempää toimintaa tai tekoa kuin heteronakaan oleminen.”

Sattuuko eka kerta?
Kuva: Anni Korhonen

Ai ettien että! Kiitos Eino, ei tainnut olla eka kerta, kun vastasit näihin kysymyksiin. Einolta on ilmestymässä lokukakuussa myös kirja Homopojan opas, jossa käsitellään lisää seksuaalisuuteen ja seksiin liittyviä kysymyksiä. Siis kysymyksiä, joita moni miettii, muttei välttämättä uskalla kysyä ääneen. 

Olen hirmu onnellinen, että tämän tyylisiä kirjoja kirjoitetaan nuorille. Rispektiä – seksikirja pojille -teos oli mieletön lukukokemus, vielä tässäkin iässä. Seksuaalisuudesta ja seksistä tulee pystyä puhumaan avoimemmin, jottei kukaan jää kysymysten kanssa yksin. 

Vielä kerran, iso kiitos Eino. Jäämme odottamaan esikoisteostasi!

Kansikuva Anni Korhonen


Kesän bucket-lista – hulluttelua ja road trip!

Kesä yllätti lomailijan. Joka vuosi sama virsi, lukuun ottamatta viime kesää, jolloin pääsin viettämään koko kesän töiden parissa. Tänä kesänä asiat ovat täysin päinvastoin, sillä päätin ottaa takaisin menetetyt lomapäivät ja viettää parin kuukauden loman. Varsinkin nyt, kun se on hotellivuoden myötä taloudellisesti mahdollista, niin mikä ettei. 

En ole se suunnitelmallisin ihminen, jonka moni kaverini on päässyt todistamaan aika usein. Tykkään yoloilla menemään tai ehkä paremminkin sanottuna, leijua tuulen mukana. Suunnittelemattomuudessa on omat hyvät puolensa, sillä usein odotukset pysyvät alhaalla. Samaan aikaan sitä haluaisi toimia järjestelmällisemmin ja saada asioita hyvissä ajoin aikaan, eikä vasta kesän viimeisinä päivinä. Olen yrittänyt löytää tasapainoilua tälle hetkessä elämiselle ja päämäärätietoiselle tekemiselle. 

Päätin aloittaa tasapainoittelun joukkoistamalla tämän vuoden kesälomasuunnitelmat yhdessä teidän kanssanne. Kysyin viime viikolla Instagramin puolella teiltä ehdotuksia kesän bucket -listalle. Olen nyt napannut sieltä 5 hyvinkin erilaista asiaa, jotka menevät toteutukseen tämä kesän aikana.

Road trip

”Käy jossain Suomen kaupungissa road tripilla, missä et ole vielä ikinä käynyt.”
”Rod trip pikkukyliin Suomessa!”

Jos jotain, niin tätä odotan ja paljon. Suomi on kesäkaupunkien ja -kylien luvattu maa. Sanokaa yksikin paikkakunta, joka ei olisi kiva kesällä. Olen jo tovin haaveillut retkestä Fiskarsiin tai Saimaalle. Ystäväni kävivät viime viikolla Punkaharjulla ja täytyy sanoa, etten laittaisi vastaan, jos tieni kävisi tänä kesänä sinne. Muutama kesä sitten liftasimme kaverini kanssa Porvooseen, ehkä tänä kesänä Fiskarsiin.

Kesäpäivä lähisaaristossa 

”Vietä kesäpäivä esimerkiksi Lonnassa, joka on avain KYMMENEN minuutin lauttamatkan päässä.”

Miten sitä niin helposti unohtaa, että Helsingin edustalla on useita mielenkiintoisia saaria, joissa ei ole vielä tullut vierailtua. Kävin viime kesänä ohikulkumatkalla Vallisaaressa, kun yövyin Nolla-mökissä. En silloin päässyt nauttimaan saaren antimista, jotka yllättivät itseni, mutta ehkä tänä kesänä lautta vie uudestaan saarelle. Lonnan saunassa olen taas käynyt silloin, kun sitä oltiin vasta avaamassa, mutta löylyt ovat jääneet heittämättä. Tässä vain muutama esimerkki saarista, jotka ovat lyhyen lauttamatkan päässä Kauppatorilta.

Vesiputous Jämsässä

”Juveninkoski Jämsässä. Keski-Suomen korkein vesiputous, ne sanoo!”

Vaaruvuorta on tullut kiivettyä ja käveltyä peruskouluvuosina useampaankin otteeseen, mutten ole koskaan aikaisemmin kuullut tästä Korpilahden eteläpuolella olevasta nähtävyydestä. Kuulostaa aika paksulle korpilahtelaisen korviin, että Jämsästä löytyisi vesiputous. Tästä on otettava selvää!

Jos sinulla on muuten muita hyvin salassa pidettyjä eksoottisia nähtävyyksiä mielessä, jaathan niitä sosiaalisessa mediassa meille esimerkiksi blogin kommenttikenttään.

Ystävät

”Veeran kanssa piknik.”
”Lehtisaareen soutaen saunomaan.”

Kyllä Veera, lähden kanssasi piknikille. Viime kesänä jäi piknikit kokonaan välistä, joten otetaan menetetyt hetket takaisin korkojen kera. Pullo kylmää roseeta reppuun ja menoksi. Piknikeissä muuten yhdistyy hyvin suunnitelmallisuus ja yoloilu. Usein nuo viattomilta kuulostaneet piknik-hetket ovat eskaloituneet monenkirjaviksi baarireissuiksi. 

Muutenkin kesäiset retket ystävien kanssa ovat tervetulleita. Ihan vaan vinkkinä muillekin, olkaa kuin Veera!

Hulluttele

”Yöuinti”
”Tehkää Jarin kanssa tanssi”
”Juo kokist!”
”Sankohiipimisen sm-kisat”

Ehkä se kesän tärkein asia itselleni on irrottelu. Arkena töiden keskellä tulee uomauduttua liian helposti ja lapsenmielisyys rapisee tiehensä. Kesä ja etenkin festarit huutavat hulluttelun puolesta. Toki vuodenaikaan katsomatta sitä saa irrotella ja hupsutella, mutta kesässä on jotain sellaista tietynlaista sallivuutta. Sama kuin vappuna, kuka vaan voi olla mitä vaan. Tiedättekö mitä tarkoitan? Tämän takia onkin hyvä muistaa hyödyntää kesän tuoma ilmapiiri, koska syksyhän on jo ovella eikä jouluunkaan ole enää kauaa (huomaa sarkasmin pilke).

Näiden ohella, haluan lisätä listaani kesäteatterin ja mökkeilyn Korpilahdella. En laittaisi lainkaan vastaan, jos viettäisin viikon putkeen meidän kesämökillämme ahvenia narratessa. Toisaalta, rakastan kesä-hesaakin ja sen tuomaa sykettä.


Miesten ihonhoito – Mitä se on?

Miesten ihonhoito on asia, josta vihdoinkin on alettu puhua enemmän. Itse aloitin ihon hoitamisen suht varhain, mieheksi. Ensimmäinen rasvapurkki löysi tiensä kylpyhuoneen kaappiin teini-iän alkuvaiheilla. Äidin ostamana tietysti, ettei kukaan vaan kuvitellut, että poika läträilee rasvoilla. Silloin purkin kyljessä luki visusti ”For Men”. Ihoaan hoitavat miehet leimattiin tuolloin hurreiksi, neideiksi tai homoiksi. Toisin sanoen, kaikki kolme sanaa olivat synonyymeja toisilleen. Ihonhoitamista joutui tuolloin selittelemään saman lailla kuin juomattomuutta tänä päivänä. 

Tiesin tuolloin tekeväni investoinnin tulevaisuuteen, miesten ihonhoito on in vuonna 2020, ja luotin, että jonain päivänä pystyn vielä miehenä sanomaan ilman leimaantumista tai häpeän tunnetta, että käyn kasvohoidossa ja yhden rasvaputelin sijaan kaapistani löytyy useampi ihoani hivelevä rasvapurnukka, joka lupaa ikuista nuoruutta ja heleää ihoa. ”For Me”-tuotteista luovuin siinä vaiheessa, kun miespuoliset ystäväni alkoivat hoitamaan ihoaan. Koin, että olin siirtynyt seuraavalle tasolle. Tiedostan miehuuteni ilman, että aamuin ja illoin tulee lukea se monikansallisen yrityksen kertomana. Toki ymmärrän, että miesten ja naisten ihoilla on erojakin (paksummat ihohuokoset), joten on hyvä asia, että erilaiset ihot huomioidaan. Se, tehdäänkö se sukupuolen mukaan, on asia erikseen. Suurimmaksi osaksi ”For Men”-tuotteita kuitenkin tehdään markkinoinnillisista syistä (esim. mustat hammastahnapurkit).

Kävin ensimmäisen kerran kasvohoidossa yläasteella. Muistan vieläkin, kun menin suoraan siitä töihin kaupankassalle. Silloin koeteltiin itseluottamusta. Ei riittänyt, että olin kylän ainoa miespuolinen kassa”täti”, vaan naamankin tuli kiiltää punaisenaan. Pari vuotta tämän jälkeen, aloitin roaccutan-tehokuurin, jolla sain kuriin niin naamassa kuin etenkin selässä ja pakaroissa olleen aknen. Ilman äitini suositusta, tuskin olisin tarttunut tuohon puolen vuoden kuuriin.

Nykyään yritän käydä 2-3 kertaa vuodessa kasvohoidossa. Keväällä on hyvä puhdistaa iho katupölyn jäljiltä sekä kosteuttaa tarpeen tullen talven kuivuuden jälkeen. Syksyllä taas hoitaa ihoa auringon hyväilyn jäljiltä.

Olen pitkään ihmetellyt, että miten joku voide on toista parempi ja mitä eroja rasvoissa, öljyissä, seerumeissa, vesissä, geeleissä, naamioissa (unohtuko joku puteli vielä) oikein on. En usko sanaakaan, mitä markkinoinnin ammattilainen kertoo tuotteista, joten olen yrittänyt kuunnella kosmetologeja ja ystäviäni. Meikkikaapistani ei siis löydy mitään klassikkotuotetta, joka olisi ansainnut paikkansa siellä Hall Of Famen lailla. Päinvastoin, kaapinovet käyvät sen mukaan, kun uusia suosituksia tulee. 

Miesten ihonhoito: ota nämä vinkit talteen

Viimeksi, kun kävin kosmetologilla, kyselin, miksi tuotteen kuin tuotteen vaikutus tuntuu samalle ihollani. Aurinkorasva on ainoa poikkeus, sillä sen rasvaisuuden tunnen kyllä ja sen seurauksena ihonikin alkaa kukkimaan paremmin kuin yksikään huoneessani oleva viherkasvi. Samoin tunnen, jos ihoni on kuiva, kylläkin vain todella kuivan. Vastaukseksi sain häneltä, että ihoni on normaali perusiho, joka ei vaadi sen suurempia toimenpiteitä. Riittää, kun pitää perustason hoidon kunnossa (rasvaa ja puhdistaa säännöllisesti). Toki anti aging -purkkeja kannattaa alkaa silmäilemään jo (ei siis vielä, mutta kohta), jollei ikänäkö ole yllättänyt.

Tuon kommentin jälkeen aloin ymmärtämään, miksen ole vakiinnuttanut omia ihonhoitotuotteitani. Normaalit päivävoiteet tuntuvan toimivan iholleni erittäin hyvin, ilman valittamista. Moneltahan kuitenkin löytyy se yksi tai useampi mielitietty, jota laivan tax free:stä metsästetään kassitolkulla. En siis valitettavasti pysty kirjoittamaan mitään ”Hanki nämä 5 must-have -tuotetta, joilla ihosi vilkkuu ja välkkyy vielä viisikymppisenäkin”. Pahoittelut siitä.

Miesten ihonhoito: Purnukat, pörnykät ja putelit

Miesten ihonhoito: ota nämä vinkit talteen, Atopik-tuotesarja

Tällä kertaa hyllystäni löytyy nämä Sugar Helsingiltä saadut luonnonkosmetiikkatuotteet, jolla selätän kylmän ja kuivan talven. Tekisi jopa mieli sanoa, että ilman näitä tuotteita ihosi ei ole yhtä valovoimainen kuin minun, mutten ole vielä käyttänyt osaa tuotteista viikkoa kauempaa.

Pesen ihoni lähinnä vain aamuisin. Laiskuuttani tuppaa jäämään iltapesu, joka lienee se tärkeämpi kuin aamupesu, eikö vain? Uutena juttuna purnukoiden kollaasiin on liittynyt seerumit, nuo ikuisen nuoruuden eliksiiri. Aluksi tietenkin menin ja laitoin sitä päivävoiteen jälkeen. Miksipä ei?

Tämä saattaa naurattaa montaa naispuolista, mutta siinä missä suurimmalle osalle tytöistä nämä asiat on saatettu kertoa kotona äidin tai isosiskon toimesta, harvalle pojalle näistä on mainittu mitään. Onneksi moni ystäväni on naispuolinen, joilta olen pystynyt kysymään ilman nauruja näitä asioita, kuten seerumin käytöstä. Onneksi suhtautuminen miesten ihonhoitamiseen on muuttunut noilta ajoilta ja asioista puhutaan avoimemmin.

Päivävoiteeni on ainoa purnukka, joka lähtee yön yli reissulle mukaan. Tosin pidemmille reissulle vaivaudun ottamaan kaveritkin saniteettilaukkuun matkaan. Tällä hetkellä käytän apteekista löytyvää suomalaista Apotek kaurapohjaista voidetta. Sanoisin, että hyvä valinta (mitä ikinä se tarkoittaakaan). Aiemmin käytin Mossan päivä- ja yövoidetta, jotka ovat toimineet myös oikein hyvin (siis yöajalle on oma voiteensa…). Täysin uutena juttuna talveksi otin käyttöön vielä erikseen kosteuttavan kasvosuihkeen. Kuulemma tuntuu kivalle ja antaa energiaa päivää (ja purkkikin on kivan värinen kylppärissä). 

Miesten ihonhoito: ota nämä vinkit talteen

Omistan iän myötä tulleet tummat silmänaluset, kiitos isäni suvun. Kävin kerran apteekkarin kanssa keskustelua aiheesta, ja ainoa tapa piilottaa tummat alueet on peitevoide. Mikään rasva tai seerumi ei poista perinnöllisiä tummia silmänalusia. Näillä mennään, mitkä on saatu. Silmänympäryksille olen yrittänyt käyttää roll-on -kynää, mutta ihoni reagoi todella voimakkaasti ilmeisesti alumiiniin, jota rollissa on. Nykyään tumputan sormella pienen nökäreen silmän alle, sekä silmän ja korvan väliseen kohtaan (millä nimellä tuota kohtaa kutsutaan?).

Niin kuin näkyy ja kuuluu, ihonhoitoni ei ole mitenkään ammattimaisella tasolla ja annankin suosiolla alan kollegoiden hoitaa suositukset. Miesten ihonhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, ehkä enempi asennoitumista. Kannustankin meitä miehiä tekemään ihon hoitamisen omalla tyylillämme ja niillä rasvoilla, mitkä tuntuu hyvälle. Tai sitten juuri sillä samalla tyylillä, jonka paras kaverisi on sinulle opettanut. Tärkeintä olisikin pitää huoli ihostaan.


Puhelinriippuvuus – Vinkit ruutuajan vähentämiseen

iPhonen ohjelmistopäivityksen myötä puhelimeni on alkanut mittaamaan kulutettua ruutuaikaa. Päivitystä ennen olin jo ladannut applikaation, joka mittasi kanssa ruutuaikaa. Kylläkin olisi mitannut, jos applikaation aktivoisi päälle. Itsehän en koskaan päätynyt siihen pisteeseen, että olisin uskaltanut alkaa tuijottamaan raakaa dataa silmiin, sillä pelkäsin diagnoosia ”puhelinriippuvuus”, joten annoin applikaation vain olla kotinäytöllä. 

Tiedostan, että kulutan paljon aikaa puhelimella. Erityisesti olen hyvä täyttämään luppoajan tuolla käteen integroidulla älypahkalla: ratikkamatkat, kaverin tai ravintola-annoksen odottaminen, wc-käynnit ja hiljaiset hetket kotona. Katson jopa tv-ohjelmia ja elokuvia puhelin kädessä. Keskittyminen huipussaan! 

Rakastin ennen tylsyyttä ja rakastan nykyäänkin. Tylsyyteen pääseminen vain vaatii itseltäni nykyään huomattavasti enemmän, kuin kymmenen vuotta sitten. On niin helppoa poimia luuri takataskusta ja astua ”ikuisen onnen tielle” yhteisöpalvelujen maailmaan. Viimeisimmän ulkomaanreissun yksi tavoitteistakin oli myös tylsyyden tavoittelu.

Viime vuoden lopulla mittautin noin kuuden tunnin ruutuaikoja per päivä. Siis kuusi tuntia. Kuudessa tunnissa ennättää ajaa Helsingistä Jyväskylään ja takaisin. Tuossa samaisessa ajassa ennättää kuunnella äänikirjan ja katsoa 12 jaksoa Salattuja Elämiä putkeen. Ajan pystyisi käyttämään monin eri tavoin hyödyksi. Toki puolustuksekseni joudun tai pääsen työni puolesta käyttämään puhelinta. Aika, jonka käytän ruudun parissa, on aina pois jostain muusta, kuten rauhoittumiselta ja tylsyydeltä. Niiltä hetkiltä, kun aivot pääsisivät lepäämään ja mielikuvitus laukkaamaan. 

Puhelinriippuvuus? Vinkit ruutuajan pienentämiseen

Nyt ajattelin ottaa härkää sarvista ja älypuhelinta iRingistä kiinni ja tehdä asialle jotain. Viime viikon keskiarvoni ruutuajassa oli 4 tuntia ja 25 minuuttia. Koko viikon aikana käytin 13 tuntia Instagramissa hengailuun. Suurimmaksi osaksi siis aivan joutavanpäiväistä kuvien päätöntä selailua ja tykkäyksien janoamista. Sitä on pysähtynyt miettimään, miksi avaan puhelimen ja erityisesti Instagramin niin usein. Onko siellä oikeastikin jotain vai pelkästä huvista?

Ajattelin asettaa maaliskuulle tavoitteeksi tiputtaa ruutuajan alle neljään tuntiin, mutta miten?

Vinkki 1

Jotkut saattavat muistaa vuoden takaisen ”ei älylaitteita kello kympin jälkeen illalla” -projektin. Tulokset olivat mykistäviä, suorastaan rauhoittavia, nimittäin illoistani tuli hitaampia ja aikaa vapautui kuin tyhjästä lukemiselle ja ihmettelylle. Tämän lisäksi nukkumaanmeno aikaistui, kun ei oikein ollut muutakaan tekemistä iltaisin. 

Ajattelin palata takaisin tähän hyväksi havaittuun tapaan. Eli maanantaista torstaihin ja sunnuntaisin älylaitteeni sammuvat kello 22. Viikonloppuina ajalla ei ole niinkään väliä. Puhelimeeni pystyy asentamaan käyttöestoja tiettyihin sovelluksiin tiettyinä aikoina. Tämän tyyppiset toiminnot tulevat varmastikin auttamaan alkuun pääsyyn taas. Elämään tulleiden muutosten seurauksena, joudun vähän modifioimaan tätä ja sallimaan puhelujen soittamisen iltaisin. 

Puhelinriippuvuus, aikamme pirulainen, pesojoonas
Puhelinriippuvuus, aikamme pirulainen, pesojoonas

Vinkki 2

Nimeän sänkyni tästä päivästä eteenpäin pyhäksi temppeliksi, jonne puhelimellani ei ole yön yli asiaa. Monesti aamun ensimmäinen ja illan viimeinen asia, jonka parissa olemme, on puhelin. Aamuni lähtevät liiankin usein käyntiin somerallilla ja illat päättyvät samaan seremoniaan. Aamuisin olisi varmastikin fiksumpaa keskittyä esimerkiksi aamunsarastukseen tai peilistä tuijottavaan tragikoomiseen hahmoon. 

Minuutin mittainen mindfulnes-hetki tuijottaen ikkunasta ulos, korvatkoon esteettisen kauniit Instagram-feedit

Vinkki 3 

Ota ratikkaan mukaan kirja tai lehti. Lukemattomat Suomen kuvalehdet oikein huutavat pääsyä ratikka-ajelulle. En sano, etteikö podcastit, audiokirjat tai e-kirjat ajaisivat saman asian, jos vain niitä tulisi käytettyä. Liha on heikkoa ja itse ajaudun liiankin helposti surffailemaan puhelimella kielletylle alueelle, sosiaalisen median alustoille.

Toinen vaihtoehto ratikkamatkoille on ihmettely. Kuinka paljon meneekään päivittäin asioita ohi, kun nenäni on kiinni älypuhelimessa. Juuri juttelin ystäväni kanssa, että ihmettelylle tulisi erikseen antaa arjessa tilaa. Siinä missä suoritamme työtehtäviämme ja käymme salilla, tulisi ihmettelylle antaa oma aikansa. Joko alkuun allakoiden aikaa tai hyödyntää ratikkamatkat toisella tapaa, ihmetellen.

Puhelinriippuvuus, aikamme pirulainen, pesojoonas
Puhelinriippuvuus, aikamme pirulainen, pesojoonas

Vinkki 4

Poista puhelimesta turhat sovellukset tai piilota sovelluksia, jotka vievät paljon aikaasi kansioihin, jolloin pääsy niihin vaikeutuu. Facebook on hyvä esimerkki sovelluksesta, joka vie turhan paljon aikaani ja harvoin sieltä jää edes mainitsemisen arvoista käteen, joten leikkuri osukoon ensimmäisenä siihen. Työnikään ei tällä hetkellä vaadi jatkuvaa valmiustilassa olemista, niin miksi en vain käyttäisi Facebookia tietokoneelta käsin, jos sille on tarvetta.

Olen aika hyvin onnistunut lajittelemaan sovellukset nyt jo eri kansioihin, jolloin kotinäytölläni ei ole suoraa napinpainallusta sovelluksiin, vaan joudun menemään muutaman klikkauksen kautta sovelluksiin. 

Vinkki 5

Vinkki vitonen on ollut itselläni käytössä jo useamman vuoden ajan. Ota kaikki ilmoitukset ja hälytykset pois päältä puhelimestasi. Tai ainakin turhimmat.  Olen sanonut ystävilleni ja kollegoilleni, että jos on akuuttia asiaa, soittakaa. Ei tarvitse olla mikään liikkeenjohdon konsultti tai elämäntapavalmentaja tajuatakseen, kuinka paljon ilmoitukset häiritsevät meidän keskittymistämme päivän aikana. Bling! Bling bling! Sitä välillä miettii viekö puhelin miestä vai mies puhelinta. Kumpi on isäntä ja kumpi kisälli. 

En jaksa millään uskoa, että jään jostain paitsi, jos en saman tien huomaa uusinta tykkäystä ja kommenttia Instagramissa. Turhien ”streak”, ”gm” ja ”lol” snäppien määrä on kasvanut viimeisen vuoden aikana urakalla, joten tuntuu älyttömälle antaa tuntemattomille ihmisille valta keskeyttää sinut päivästä toiseen.

Mitä mieltä olette näistä vinkeistä? Monta muutakin Niksi-Pirkkaa on varmasti olemassa, joten laitetaan ihmeessä niitä jakoon. Niin ruutuajan kuin monen muunkin asian kanssa toimii mantra, kohtuus kaikessa. 


Year In Clarion – Hotellihuoneesta kodiksi

Tiedätte varmasti sen inspiraatiolauseen “Your home where is where your hotel room is”? Oma kotini tosiaan löytyy nykyään Jätkäsaaresta, hotelli Clarionista, kiitos Year In Clarion -projektin. En vieläkään ihan käsitä, että asun hotellissa. Säikähdän yhä aamuisin maisemia, jotka avautuvat suoraan sängystäni Helsingin ylle. Sanottakoon, että auringon nousut ovat olleet aika eeppisiä viime päivinä.

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Tosiaan muutin helmikuun 1. päivänä hotelliin vuodeksi. Kyseessä on Clarionin ja Ping Helsingin vaikuttajamarkkinointi kampanja, johon meikä valittiin kaikkien hakijoiden joukosta. Asun siis tulevan vuoden kirjaimellisesti hotellissa, nauttien kaikista palveluista, joita on tarjolla. 

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Projektin alkuvaiheista asti Clarionin väki painotti, että hotellihuoneesta lähdetään tekemään kotia minulle. Minun näköistäni kotia. Yksi ehdoistani oli, että saan ottaa kaikki 40 huonekasviani mukaani – ja kasvithan lähtivät mukaan. Clarionin väki yhdessä Kekkilän kanssa toden teolla innostuivat vihreästä harrastuksestani ja hankkivat minulle oman kylvöalustan keväälle, joten kohta päästään laittamaan kädet multaan. Ah, omat tuoreet yrtit, onko mitään kesäisempää juttua? No ehkä terassioluet ja rusketusrajat, varpaiden dippailu laiturilta ja pitkäksi venyneet baari-illat sekä mansikat. 

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Huoneen kiinteään kalustukseen kuuluu sänky (sisältäen maailman muhkeimman tyynyn. Melkein varaisin yhden yön Clarionista pelkästään noiden tyynyjen takia), työpöytä, jääkaappi ja mikro eli keittiö ja Vitran Eames-nojatuoli sekä Trienna-sohvapöytä. Omasta takaa otin matkaani entisen taloyhtiön roskakatokseen hylätyn tarjoilukärryn, vaaterekin ja vartalopeilin. Laskutilaa löytyy tällä hetkellä rajoitetusti, joten metsästyksessä on sivupöytä työpöydän viereen. Maaliskuun agendalla onkin koluta kierrätyskeskukset ja erilaiset Facebook-ryhmät läpi ja löytää sopiva pöytä kotiini. Mitään väliaikaisratkaisua en halua ostaa, vaan löytää pöytä, jolle on käyttöä myös seuraavassa kodissani.

Halusin ottaa muitakin itselleni tärkeitä asioita mukaan kuin ainoastaan viherkasvit, jotta hotellihuoneesta tulisi mahdollisimman kotoisa ja turvallisen tuntuinen. Aika pienistä asioistahan se koti kuitenkin muodostuu. Pienistä tavaroista, joilla jokaisella on joku muisto kerrottavanaan tai muuten vaan ovat tärkeitä minulle. 

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Monille arkinen asia kodin sisustuksessa on taulutelevisio. Itse en ole omistanut TV vuosiin. Luovuin siitä, kun valmistuin korkeakoulusta eli viitisen vuotta sitten. Mietin jo edelliseen asuntooni television ostamista, mutta neliöt ja seinätila olivat kortilla, joten en koskaan päätynyt moiseen hankintaan. Läppärin näytöltä ohjelmien ja elokuvien tuijottaminen ei ole imaissut allekirjoittanut mukaansa, ei sitten lainkaan. Kuluneen viikon aikana olen ahminut jo kolme elokuvaa ja jonossa on seuraavana Oscar-gaala.

Entisen kotini mustaa puhuva kylpyhuone on vaihtunut kaksi kertaa isompaan ja huomattavasti valoisampaan versioon. Rakastan koko seinän kokoista peiliä, joka tuplaa tilan tunnun. Olisin halunnut entiseen asuntooni samanlaisen, mutta peilin hankkiminen jäi ajan kuluessa.

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Kylpyammetta en ehkä omaan asuntooni ensisijaisesti ottaisi, sillä suihkussa käyminen on aina omanlaisensa suoritus siinä. Nyt olen hoitanut suihkuttelun pitkälti Clarionin ylimmässä kerroksessa, jossa sijaitsee hulppeat saunatilat sekä ulkouima-allas. Koko hotellin ehdoton suosikkini on saunatilat, josta avautuu maisemat suoraan Jätkäsaaren ylle pitkälti Lauttasaareen asti. Kylpyammeellekin on paikkansa. Se toimii erinomaisena perjantai-illan rentouttajana, kun haluaa huuhtoa kiireisen viikon huolet ja hiet viemäristä alas kylpypommilla marinoituna. 

Kotini ei ihan vielä taivu parhaalla mahdollisella tavalla kevyeen kokkailuun. Laskutilan määrä on rajallinen, joten pientä kikkailua joutuu ruoanlaiton suhteen tekemään. Uskon lisäpöydän ratkaisevan tämän haasteen, mutta siihen asti nautin juuri uudistuneen Kitchen & Tablen menusta oikein urakalla.

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Kierrättäminen herätti kiinnostusta Instagramin puolella. ”Miten hoidat nyt kierrätyksen, kun asut hotellissa?” Tähän pulmaan sain apua Niimaarilta, joka lähetti minulle monikäyttöisen kierrätysaseman, Ecosmolin. Upea Harri Koskisen suunnittelema laatikko löysi saman tien paikkansa kodissani. Tykkään siitä, että lajittelukeskus on tyylikäs, siinä missä muutkin huonekalut. Kirjoitan Ecosmolista ja kierrättämisestä myöhemmin lisää teille.

Kaiken kaikkiaan olen rakastunut asuntoni fiilikseen ja valon määrään sekä tilantunteeseen. Kasvini kylpevät suorastaan valossa, joten uskon tämän diilin olleen heillekin suotuisa. Korkea huonekorkeus antaa tilaa uudella tapaa ajattelulle ja sängyssä pomppimiseen. Pakko kai se on sanoa ääneen, että nyt jo mietityttää ensi vuosi: Miten raaskin luopua näistä puitteista?

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Mitä mieltä olette, tunnistatteko hotellihuoneeksi kotiania?