Reissukuulumisia – Köyhyyden ja koronaviruksen keskellä

Maailma heitti kuperkeikkaa hetkessä, etenkin Euroopassa asiat eskaloituvat nopeasti kuluneella viikolla. Muutokset tuntuvat tapahtuvan tunneissa, ei edes päivissä. Tsemppiä hurjasti kaikille ja ollaan toistemme tukena! Kriisien keskellä on tapahtunut ennenkin paljon kauniita asioita.

Miten maailma sitten makaa auringontasaajalla? Jos en lukisi kotimaisia uutisia ja seuraisi sosiaalista mediaa, en välttämättä edes tietäisi koronaviruksesta ja sen laajuudesta paljoakaan. Elämä turistin silmin, niin Myanmarissa kuin Thaimaassa, on jatkunut kutakuinkin muuttumattomana. Kauppakeskuksissa, satamissa ja lentokentillä saatetaan mitata lämpötila ohimolta ja käsidesipurkkeja on ilmaantunut moniin paikkoihin. Bangkokin metroon oli myös ilmaantunut videoita, kuinka julkista liikennettä putsataan päivittäin ja kehotukset käsihygieniaan.

Suurin muutos, joka on pitkälti koronaviruksen seurausta, on kiinalaisten katoaminen katukuvasta. Tai tässä tapauksessa rantakuvasta. Toki turismin määrä on muissakin kansalaisuuksissa vähentynyt, mutta kiinalaisten turistien määrä on valtava maailman mittakaavassa, joten heidän poissaolo on varmasti huomattu ympäri maailmaa.

Myanmar, Mandalay

Myanmar – Kasvotusten köyhyyden kanssa

Myanmar, Yangon

Oma olotilani on tällä hetkellä kovin levollinen. Toki parantelen vielä itseäni Myanmarista saadusta flunssasta. Hostellissa joku oli yön aikana kääntänyt ilmastoinnin pakkasen puolelle ja oma punkkani sijaitsi suoraan laitteen vieressä. Vitsit kuinka aamulla ärsytti yksittäisten ihmisten itsekkyys ja ajattelemattomuus. Kyseinen henkilö oli ennättänyt aamulla lähteä, joten en päässyt kysymään, miksi hän oli päättänyt muilta kysymättä laskea useammalla asteella ilmastoinnin lämpötilaa, johon kaikki muut olivat tyytyväisiä nukkumaan mennessä. 

En ehkä olisi ollut näin nuiva tilannetta kohtaan, jos olisin ollut muualla kuin Myanmarissa, sillä olin valmiiksi hiukan väsynyt ja stressaantunut kulttuurishokista, joka iski vasten kasvojani saavuttua Yangoniin. Kontrasti Thaimaan hiekkarantoihin oli valtava. Vaikka tiesin osittain mitä vastassa tulee olemaan, ei mieli ja sielu vain pysyneet matkassa. Olen nähnyt Indonesian ja Kambodzan pääkaupungit ja Yangon ei niinkään eronnut niistä. Näky ei siis ollut uusi minulle.

Myanmar, Yangon
Myanmar, Yangon
Myanmar, Yangon

Myanmar, maa, jossa ei voi välttää suoraa katsekontaktia köyhyydeltä. Paikoitellen se oli käsin kosketeltavaa, esimerkiksi silloin kun hostellissa työskenteli kaksi lasta tai joukko kerjääjiä seurasi minua. Köyhyys näkyy myös heikossa perusinfrassa sekä jatkuvassa korruption epäilyksen tunteessa. Suurilta kontrasteiltakaan maassa ei voinut välttyä. Yhtenä hetkenä eteesi saattaa ilmaantua uudenkarhea Hummeri tai nurkan takaa avautua näkymä uuteen hotellirakennukseen kiiltävine marmoripintoineen.

Koen olevani tosi empaattinen ihminen ja myötäelän niin ystävieni ylä- ja alamäkiä kuin täysin tuntemattomien. Koin saavani jonkinlaisen myötätuntouupumuksen Myanmarissa, joka alkoi kuormittamaan mieltä sen verran paljon, että ostin uudet aikaisemmat lennot pois maasta. En sano, ettenkö menisi uudestaan Myanmariin jos tilaisuus kävisi. Myanmar oli tällä kertaa oli vain huonojen sattumuksien ja kokemuksien sarja, joka laski yleistä fiilistä.

Harvoin ostan reppureissuiltani tuliaisia itselleni tai muille, mutta myanmarilaisten tarinat ja koko lähihistoria sai minut jokseenkin tunteiden valtaan ja ostin noin 150€ paikallisten tuottamia käsitöitä maalauksista hopeakoruihin. Maan poliittinen tilanne on vieläkin kriittinen, mutten jättäisi sen takia matkustamatta maahan, sillä turismin kautta paikallisilla on mahdollisuus parantaa elinolojaan. Otto Lilja kirjoitta hyvin aiheesta Instagramin puolella.

Myanmar, Yangon
Myanmar, Yangon

Kaakkois-Aasian turvasatama

Bangkokista on tullut jonkinlainen Aasian tukikohta minulle, turvasatama. Ennen se oli Singapore, mutta nyt en ole siellä vuosiin päässyt käymään, joten Bangkok on napannut tämän tittelin. Monesti Kaakkois-Aasian turistikohteissa ei aina voi olla varma mitä tulevan pitää ja miten asiat toimivat. Rakastan juurikin tätä puolta Kaakkois-Aasiassa. Toisinaan kylläkin iskee tarve saada asiat järjestykseen ja Bangkokin kadut tarjoavat tätä. Toki Bangkokin kokoisesta kaupungista löytyy hulvatonta thaimaalaista menoa myös.

Saavuin eilen Koh Sametin saarelle, joka taitaa olla yksi lähimpiä saaria bangkokilaisille, joten saari tunnetaankin paikallisten viikonloppulomakohteena. Saavuttuani satamaan, haistoin heti saaren leppoisan tunnelman. Saaren ainoata katua koristelee pienet idylliset liiketilat, joista päivittäin ihmiset jaksavat tervehtiä ja toivottaa aurinkoista päivää. Päiväsaikaan rannan valtaavat auringonottajat ja kymmenet innokkaasti häntiään heiluttavat koirat. Auringon laskettua mäen taakse, ravintolat levittävät kalusteensa rantaviivan tuntumaan.

Myanmar, Mandalay
Myanmar, Mandalay
Myanmar, Mandalay
Myanmar, Mandalay
Myanmar, Mandalay

Tällä hetkellä reissuani on vielä kolme viikkoa edessä päin, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Jos ei, sitten tulee huhtikuun alussa katsoa tilannetta uudemman kerran ja miettiä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että työni kulkevat mukanani ja pystyn suurimmalta osin hoitamaan niitä myös täältä käsin, jos tilanne sitä vaatii.

Olen aika rauhallisin ja luottavaisin mielin tulevaisuuden suhteen, joten eletään päivä kerrallaan. Yritän kaikesta tästä kamalasta tilanteesta huolimatta nauttia tästä hetkestä ja ennen kaikkea olla läsnäphuket. Iso tsemppihalaus kaikille! Yhdessä me tästä selvitään.

Myanmar, Bagan
Myanmar, Bagan
Myanmar, Bagan
Myanmar, Bagan

Kuvat Myanmar: Yangon, Mandalay ja Bagan.


Vanhoja reissukuvia – yö vuorella ja minipossun tuima

Voihan itku soikoon! Kävin läpi vanhoja reissukuvia ja täytyy sanoa, että niin paljon hyviä muistoja ja tunteita nousi pintaan. Lähdin 2014 toiselle pidemmälle reppureissulleni hyvän ystäväni Siskon kanssa. Teimme puolivuotta tiiviisti töitä yhdessä milloin missäkin. Otimme joulun alla rinkat selkään ja lensimme Indonesian pääkaupunkiin uudeksi vuodeksi.

Kokosin tämän reissun kaikista kuvista omat suosikkini teille. Tuli ihan sellainen fiilis, että olisi kuratoinut pienen näyttelyn. Löysin myös vanhoista kirjoituksistani päiväkirjamerkintöjä tältä reissulta (äks dee äks dee). Minulla oli tuolloin mukana pieni almanakka, johon kirjoitin jokaisen päivän kohdalle yhden tai kaksi asiaa päivältä. Näitä merkintöjä pääset lukemaan tästä.

Rinjani vuori

Ristus mikä savotta oli päästä mäen huipulle. 9 tunnin kipuaminen ylös ja tunti alas. Vuoren huipulta aukeaa uskomattomat näkymät järvelle, joka löytyy vuorelta. Asia, jota en ymmärrä: miten järvi on voinut muodostua huipulle? Mistä vesi sinne tulee? Vietimme yön teltassa myrskytuulen keskellä ja aamulla herättyämme meidät ympäröi usvan peittämä maisema.

vanhoja reissukuvia
Sisko El Nidossa

Filippiinien yksi väriläiskista, El Nido. Kaupungissa oli aistittavissa Espanjan siirtomaa-aikoja. El Nidon merivesi oli kristallin kirkasta ja laguunit kauniita kuin suomalaiset viljapellot kesän lopussa.

Phnom Penh

Niin kaunis ja samaan aikaan rujo Kambodzan pääkaupunki Phnom Penh. Kaupungin erikoisuus oli pitkälle kehittynyt ravintolakulttuuri. Vaikka moni muu asia oli kehityksessä jäljessä, löytyi kaupungista mielettömiä makuelämyksiä.

S-21 vankileiri Phnom Penh

Kambodzan lähihistoria on verinen ja raaka. Sen läsnäololta on vaikea välttyä, mutta sitä on myös turha vältellä. S-21 vankileiri sekä Killing Field olivat pysäyttäviä kokemuksia molemmat, jotka jättivät ainakin minuun pysyvän jäljen.

vanhoja reissukuvia
Vietnam, maaseutu

Otimme Siskon kanssa moottoripyörät kuskeineen alle ja lähdimme kurkkaamaan mitä Vietnamin maaseudulla oli annettavaa. Jos budjetti ja aikataulut antavat myöten, suosittelen ehdottomasti ottamaan “Easy Riderin” alle ja kurkkaamaan kauniin ja koskemattoman maaseudun pienine kylineen ja vierailemaan rasnkalaishenkisessä Da Latissa.

Vietnam

Vietnamissa oli meneillään tuolloin maan yksi suurimmista moottoritieurakoista, jota toteutettiin pitkälti käsityönä. Ja kun sanon käsityönä, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Isot kivenlohkareet naputeltiin käsin pienemmiksi palasiksi, jotta niiden siirtäminen onnistui. Kiven palaset päätyvät talojen pohjustuksiin. Olisi mielenkiintoista kuulla, onkohan valtava urakka valmistunut jo.

vanhoja reissukuvia, vietnam
Vietnamin maaseutua

Paikallinen vihanneskauppias työssään. Joen veden väri iski silmään ja pyysin moottoripyörän kuskia pysähtymään kuvaa varten. Tämä on yksi mun lemppari kuvista mun reissuilta. Mitä mieltä olette, tulisko tehdä juliste tästä?

Hoi An, Vietnam

Jos matkustat Vietnamiin, suosittelen suuntaamaan Hoi Anin vanhaan kaupunkiin, joka on myös Unescon kulttuuriperintökohde. Kaupungin kapeilla kaduilla ei ole autoja lainkaan, joten mieli lepää jo sen puitteissa. Kadut ovat täynnä keltaisia väriläiskiä ja pieniä idyllisiä ravintoloita. Hoi Anista löytyy myös Vietnamin parhaimmat räätälit.

vanhoja reissukuvia, hanoi
Hanoi

Jos yhteen kuvaan pystyy tiivistämään Vietnamin pääkaupungin, olisi se tämä. Missään muualla maailmassa en ole nähnyt näin ruuhkaista liikennettä kuin Hanoissa. Kadun ylitys ruuhkien aikaan tapahtuu laittamalla silmät kiinni ja kävelemällä tien yli. Kyllä, luit aivan oikein. Skootterikuskit yksi toisensa perään hidastavat katuja ylittäviä ihmisiä.

Ha Long Bay

Ha Long Bay on yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä ja syystäkin. Taianomainen yhden yön risteily elokuvamaisiin maisemiin on säilynyt sydämessäni. Sekä korurasiassani. Nappasin nimittäin simpukan sisältä helmen itselleni. Alueella viljellään simpukan helmiä. Viljelyihin pääsee myös tutustumaan risteilyn aikana. Jos mieli alkaa tehdä pientä suolaista tai makeaa, kauppaveneet kiertelevät alueella.

vanhoja reissukuvia
Barcelona

Aasian reppureissun jälkeen otin suunnaksi Länsi-Euroopan ennen kotiinpalua. Barcelonan kaduilla ei pystynyt välttämään 2010-luvun laman jälkiä, massaturismista huolimatta. Toivottavasti kaupunki on elpynyt jo sekä saanut kasvavat turistimäärät kuriin.

vanhoja reissukuvia, bilbao
Bilbao

Baskimaan pääkaupunki Bilbao on sekoitus modernia arkkitehtuuria ja vanhaa teollisuutta. Saavuin pääsiäiseksi kaupunkiin, joka on vahvasti katolilainen. Todistimme näiden poikien ja tuhansien muiden kanssa pääsiäiskulkuetta, joka omaan silmään vaikutti hieman pelottavalle. Kulkueessa olevilla ihmisillä oli päällään pitkät kaavut, kasvot peittävä suippomallinen huppu.

San Sebastian

Bongasin tämän suloisen näyn San Sebastianin sateisilta kaduilta. Kaupunki on yksi mieluisimmista Espanjassa. San Sebastianin pääkatu on upean hiekkarannan varrella ja vanhan kaupungin pintxokset sulattavat kielen. Jos mielit kaupunkilomalle, suosittelen vierailemaan Sansessa.

Bordeaux

Ranska yhdessä kuvassa. Ei lisättävää!

vanhoja reissukuvia, pariisi
Pariisi

Jostain kumman syystä Eiffel-tornin näkeminen ottaa joka kerta mahanpohjasta. Parasta kaupungissa on, kun ei koskaan tiedä mistä suunnasta Eiffel-tornin voi bongata seuraavaksi. Tämän kuvan otin, kun aivan sattumalta käännyin katsomaan taakseni ja siellähän se oli.

Oliko jokin näistä kuvista sun lemppari? Laita ihmeessä kommenttia!


Kirjavinkit aloittelevalle ja kokeneelle lukijalle

Tuntuu, että kirjat ovat nousseet ensimmäistä kertaa (vihdoinkin) pysyvämmin osaksi arkeani. Lukuintopiikkejä on ollut useita kertoja, mutta into on kadonnut yhtä nopeaan kuin tullutkin. Yleensä lukuinnon tukahduttamiseen on riittänyt ainoastaan yksi huono lukukokemus. Kirja, joka ei vain ole lähtenyt lentoon tai on ollut vaikeaa luettavaa.

Kirjojen kesken jättäminen tuntuu brutaalille kirjoittajaa kohtaan, vaikkei hän edes tiedä, että luen hänen kirjaansa saatika jätän kesken sen. Elokuvien ja TV-ohjelmien kohdalla asian laita on aivan toinen. Vielä herkemmällä liipaisin on Ihmisten Instagram stoorien kohdalla. Kirjassa on jotain selittämätöntä arvokkuuden tuntua, ehkä jopa jotain symboliikkaa, minkä takia niiden kesken jättäminen tuntuu väärälle.

Viime vuonna luin ennätysmäärän kirjoja, jos ei lasketa ammattikorkeakouluaikoja, jolloin opintojen eteneminen oli riippuvainen luettujen kirjojen määrästä. Viime vuoden saldo oli 13 kirjaa, eli kirja per kuukausi. Tahti on sen kuin vain kiihtynyt, sillä tällä hetkellä  luettujen kirjojen määrä on seitsemän ja kaksi opusta olen jättänyt kesken. Edistystä siis silläkin rintamalla.

Kokosin kirjavinkit teille viime aikaisista luetuista kirjoistani. Tämän lisäksi pyysin ”kirja-, kirjoitus- ja elämämentoriltani” omat, kirjallisuuteen ehkä keskivertotallaajaa enemmän vihkiytyneen kirjavinkit. Veera Kaukoniemi on hyvä ystäväni, copywriter ja kirjallisuustieteen maisteri. 

Hän on myös se henkilö, jonka puoleen olen aina kääntynyt, kun joku kirja tuottaa haasteita minulle tai en vain ymmärrä kirjan juonta. Somessa paljon nosteessa ollut Emmi-Lii Sjöholmin Paperilla toinen, on hyvä esimerkki kirjasta, joka lähti lukukokemuksena kuin purkka tukasta. Veera osasi hyvin avata mahdollisia syitä tähän. 

Veera lupasi myös vinkata omat suosikkinsa ja mihin näissä kirjoissa ehkä kannattaa hänen mielestään kiinnittää huomiota, jos haluaa löytää niistä jonkun syvemmän tason. Veeran ajatuksia kirjallisuudesta ja genrevihasta voit kuunnella Takakansi-podcastista, jossa hän vieraili viime vuonna.

Veera hostaa myös ajoittain matalan kynnyksen kirjallisuustapahtumia kalliolaisessa Riski Sip & Shop -baarissa Helsingissä

Joonaksen kirjasuositukset

Suvi Vaarla: Westend (WSOY)

Kirjoitinkin pidemmän kirjoituksen Westend-kirjasta jo viime vuoden puolella. Lyhykäisyydessään kirjasta: Kirja on yksi parhaimmista lukemistani (ja samalla muistaakseni myös yksi ainoista) teoksista, joka on vahvasti sukupolvikokemuksellinen.  90-luvun laman lapsena kirja antoi aikamatkan ruskean eri sävyisiin hetkiin ja Marie-keksien makuisiin vuosiin. Olen itse syntynyt 1988, joten nuoren ikäni vuoksi lama ei jättänyt sen kummempia jälkiä mieleeni. Lapsuudestani muistan kuitenkin tuon henkisen raskauden ja taakan, jonka varmasti jokainen vanhempi ihminen tuntee vieläkin mielessään tai maksaa kallista hintaa vieläkin

Uskomatonta miten kirja sanoitti hyvin mielen päällä olleita ajatuksia lapsuudesta, joita minulla on noilta ajoilta mutta en ole osannut sanoittaa niitä oikein. Paljon siis kysymysmerkkejä ja ihmetyksiä, niukkuutta ja häpeää, yhteisön voimaa ja yksilöiden romahduksia. 

Olga Kokko: Munametsä (S&S)

Hervoton on oikea sana kuvaamaan tätä jokseenkin ironista teosta. Tietyllä tapaa pystyn samaistumaan kirjan stereotyyppiseen helsinkiläiseen hahmoon, joka löytää unelmaduuninsa, mistäs muualtakaan kuin mainostoimistosta, ja jonka elämä on täynnä ”kalliolaisia mieltymyksiä”. Jos jotain niin kirja ainakin laittoi nauramaan itselleen (joka on aina tervetullutta) ja muistuttamaan ettei kaikkea kannata ottaa niin vakavissaan. 

Jos Henriikka Rönkkösen Mielikuvistuspoikaystävä iski nauruhermoon, suosittelen nappaamaan tämän teoksen lukuun. Teoksissa on aika paljon samanhenkisyyttä. Kepeää, humoristista ja nopeaa luettavaa.

Tämän tyyppisiä kirjoja olisi vaihtelun vuoksi myös kiva lukea miespäähenkilön kertomana. Toki en osaa sanoa, toimisiko se lainkaan tai mitä se vaatisi toimiakseen. Jos on vinkata teoksista, jossa kieriskellään sinkkumiehen itsesäälissä ja yhden illan hairahduksissa, kertokaa ihmeessä!

Max Seeck: Uskollinen lukija (Tammi)

Okei, ehdottomasti viime vuoden yksi parhaimmista lukemistani kirjoista. Kirjat harvoin koukuttavat minua, mutta tämän teoksen kohdalla odotin iltaa, jolloin pääsin taas käsiksi ratkomaan murhamysteeriä. Kirja meni sen verran ihon alle, että murhan ratkominen jatkui myös unissa.

Kirja on kohtuullisen raaka, joka tuntuu hassulle, että jopa kirjoissa voisi olla suositusikärajat. En suosittele lukemaan teosta, jos esimerkiksi ruumiin polttaminen saattaa aiheuttaa jokseenkin ikäviä tuntemuksia. Rakastin Saw elokuvia, joissa raaka ja repaleinen mielikuvitus riuhtoi ihmisiä mitä kuvottavimpiin kuolemiin, ja joissa taisteltiin aikaa vastaan. Uskollisessa lukijassa on samoja psykologiselle trilleri ominaisia piirteitä. 

Suosittelen tekemään mind mapia kirjaa lukiessa. Tulee hetkellisesti pieni tunne, että olisi itsekin Keskusrikospoliisissa töissä.

Eino Nurmisto: Homopojan opas (Otava)

Kirja, jonka olemassaoloa olisin varmasti kaivannut nuorena poikana. Onneksi teos on vihdoinkin puskettu ulos, kiitos Einon. Kirja on kirjoitettu nuorille pojille, jotka tutkiskelevat ja hakevat omaa seksuaalisuuttaan. Niille, jotka eivät välttämättä sovi annettuun muottiin tai ei saa koulun terveystiedon tunneilta vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin seksuaalisuudesta. Kirjassa on myös oma osionsa homopojan vanhemmille ja lähipiirissä oleville, mikä antaa näkemystä uuden, ehkä vähän haastavan asian käsittelyyn.

Ostin kyseisen teoksen fyysisenä kappaleena mutta päädyin kuitenkin kuuntelemaan sen. Kirja saattaa jopa toimia kuunneltuna paremmin, sillä lukijan ääni muistuttaa pelottavan paljon samalle kuin itse kirjailijan, Einon. Suosittelen siis ottamaan muutaman Instagram stoorin Einolta alle ennen kuin sukellat peppuseksin saloihin.

Blogissani löytyvä ”Dear Eino, sattuuko eka kerta perseeseen” on yksi luetuimmista postauksistani. Aihe siis puhuttelee, eikä vain homopoikia. 

Tiia Forsström: Ammattirakastaja (Like)

Koin olevani seksuaalisesti aika avoin sekä avarakatseinen, kunnes kuuntelin Tiia Forsströmin kirjoittaman kirjan seksityöntekijän arjesta Suomessa. Huomasin kirjan edetessä, kuinka saatoin häpeissäni välillä katsoa ettei kukaan huomaa, mitä kirjaa oikein kuuntelen. Toisinaan taas sain itseni kiinni pinttyneistä ennakkoluuloistani. Kun taas toisinaan nousin seisomaan nyrkki ojossa, puolustamassa seksityöntekijöiden oikeuksia ja vaatimassa heille kuuluvaa arvostusta. Myötäelämässä niiden ihmisten rinnalla, joilla ei ilman seksityöläisiä olisi mahdollisuutta kokea ihmisen kosketusta tai tulla edes nähdyiksi kokonaisina ihmisinä.

Kirja ei ole pelkkää seksityön glorifiointia, vaan siinä on hyvin otettu huomioon alalla olevat haasteet ja ongelmakohdar, joita ei pidä unohtaa. Uhkakuville ei myöskään saa antaa liian suurta valtaa yhteiskunnallisessa keskustelussa, varsinkin jos ne pohjautuvat tunteisiin, ei faktaan. Forsström kertoo kirjassa paljon omakohtaisia kokemuksia sekä tuoden myös muiden alalla olevien näkemyksiä esiin. Kirja suorastaan pakottaa kohtaamaan omia ennakkoluuloja ja asettumaan toisten ihmisten asemaan.

Teos on hurjan rohkea, mikä toivon mukaan avaa niin yhteiskunnallisen kuin poliittisen keskustelun. Forsström taitaa olla ensimmäinen suomalainen, joka puhuu avoimesti omilla kasvoillaan seksityöläisen työstä.

Pajtim Statovci: Bolla (Otava)

Bolla on ensimmäinen ”korkean profiilin” kirja, jonka olen lukenut. Finlandia-voittaja, kirjojen Oscar- tai Jussi- pystin saaja. Tällaiselle aloittelevalla lukijalle Bollan kaltaisessa moniuloitteisessa teoksessa saattaa moni kerros jäädä huomioimatta. Niin kävi myös Bollassa. 

Kirja on kauniisti kirjoitettu ja suosittelen mieluummin lukemista kuin kuuntelemista. Olosuhteiden sanelemana kuuntelin kirjan reissun päällä ja olisin halunnut monessa kohtaa kelata taaksepäin, pysähtyä miettimään hyvinkin yksityiskohtaisesti kuvattuja kohtauksia, tunnustelemaan hienovaraisia ja vähäeleisiä tunteita, pieniä nyansseja. 

Bolla avaa ikkunan itäeurooppalaiseen, rösöiseen sodan runtelemaan maailmaan. Samalla tirskitelykerralla pääsee käsiksi itsensä hyväksymisen kivuliaisiin tunteisiin, hylkäämiseen ja pakenemiseen. Paikoitellen koin oloni aika haavoittuvaiseksi kirjaa lukiessani.

Kirjan lopetus oli alkuun pettymys. Miksi ihmeessä kirja loppui niin kuin se loppui. Miksi se ei loppunut niin kuin odotin sen loppuvan. Hetkellinen tyhjä olo vaihtui oivallukseen, kun kysyin Veeralta, osaisiko hän kertoa, mitä kohtaa lopusta en ymmärtänyt. Muutaman Whatsapp-viestin jälkeen koin suuren ahaa-elämyksen. Piru vie, miten loistokas teos!

Ystäväni Veera Kaukoniemen kirjavinkit

Kirjavinkit aloittelevalle ja kokeneelle lukijalle
Kuva Sami Laakso

Neil Gaiman: American Gods (Headline Book Publishing, 2001)

Kukaan ei yhdistä mytologisia elementtejä, matkakertomusta ja pohdintaa maailman sekä ihmismielen tilasta niin kuin Neil Gaiman. Olen valmis tappelemaan jokaisen kanssa, joka uskaltaa olla eri mieltä.

Mies nimeltä Shadow vapautuu vankilasta ja kohtaa hämärältä vaikuttavan herra Wednesdayn, jolla on jos jonkin sortin bisneksiä käynnissä pitkin Amerikkaa. Bisneksiin on sotkeutunut vanhoja jumalia, joilla on vaikeuksia sopeutua nykyaikaiseen maailmanmenoon ja siihen, että nykyihmisiä ei jumalat enää niin kiinnostele.

American Godsin kieli on niin mestarillista ja henkilöhahmojen kirjo on niin laaja ja uskomaton, että petyn joka kerta kun kirja loppuu. Olen lukenut American Godsin neljästi ja löytänyt siitä jokaisella lukukerralla jotain uutta ihmeteltävää. Kaikki Neil Gaimanin romaanit ovat jättäneet minuun pysyvän jäljen ja haluaisin suositella niistä jokaista, mutta American Gods on mielestäni hänen kattavin taidonnäytteensä. 

Jos tämän perusteella innostuit ehkä tutustumaan Gaimanin tuotantoon, mutta olet kiireinen hybridisuorittaja, jota vaivaa länsimaisen ihmisen pahin vitsaus eli keskittymiskyvyttömyys, kannattaa aloittaa Gaimanin lukeminen Fragile Things -novellikokoelmasta. Siitä sitten pikkuhiljaa kovempiin aineisiin kuten Neverwhereen ja American Godsiin.

Kiinnitä huomiota vaikka näihin: sekularisaatio, avioliitto instituutiona post mortem, valtarakenteet, amerikkalaisen yhteiskunnan monimuotoisuus

Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö (Den amerikanska flickan. Suomentanut Liisa Ryömä. Teos, 2004)

Miten joku voi kirjoittaa näin upeasti? Sitä saa kyllä ihmetellä Amerikkalaisen tytön alusta loppuun. Fagerholmin kaunista kieltä kehutaan usein, niin kehutaan nyt tässäkin. Fagerholm on mestari luomaan vaihtelevia tunnelmia ja paikkoja, joihin samaan aikaan sekä tekee että ei tee mieli mennä tutustumaan.

Amerikkalainen tyttö on murhamysteeri, mutta se on ihan tosi paljon kaikkea muutakin. Eri aikakaudet ja ihmiskohtalot sekoittuvat yhteen ja luovat kokonaisuuden, joka on välillä pakahduttavan kaunis, välillä pelottava ja synkkä. Välillä taas tuntuu, että on lukijana vähän salaa tirkistelyhommissa. Ainoa mikä tässä harmittaa on se, ettei oma ruotsinkielentaitoni riitä lukemaan teosta alkukielellä.

Kiinnitä huomiota vaikka näihin: idyllit ja niiden ylläpitämiseen tarvittavat kulissit, kasvamisen vaikeus rajoittavissa ympäristöissä, hyväksikäyttö

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu (Gummerus, 2011)

Kolme isänsä yllättäen menettänyttä aikuista lasta käy läpi suruprosessiaan. Kaikki ovat hukassa omalla tavallaan.

Näin monta erilaista suremisen ja menetyksen käsittelemisen tapaa voisi olla vaikea laittaa samaan romaaniin, mutta Konstig onnistuu siinä superhienosti. Teosta voisi pitää melkein pakollisena tukikeppinä ja luettavana kaikille, jotka ovat menettäneet jonkun. Kaikki on sanottu on niin täynnä ihmisyyttä ja kaikkia mahdollisia tunteita epätoivosta iloon, että sitä lukiessaan ei tunne olevansa käsittelyvaikeuksiensa kanssa ainakaan yksin.

Kiinnitä huomiota vaikka näihin: surun käsittelemisen tavat ja oheistoiminnot, joilla ihmiset koittavat helpottaa suruaan, problemaattiset perhedynamiikat, yksinäisyys

Bram Stoker: Dracula (1897)

Mikä kirjavinkkilista se semmoinen on, jossa ei kehoteta lukemaan klassikkokauhua? Monen mielestä tämä on se ainoa oikea vampyyriromaani, jonka jälkeen on tullut vain puoskarointia ja halpoja kopioita. Ei nyt mennä tässä ihan niin pitkälle kuitenkaan, mutta en aio myöskään kiistää, etteikö Dracula olisi vaikuttanut länsimaiseen kauhukirjallisuuden traditioon erittäin merkittävästi. Mielenkiintoista tässä on myös kertomisen muoto: romaani rakentuu muun muassa päähenkilöiden päiväkirjamerkinnöistä.

Sen lisäksi, että Dracula on ihan vaan jännä ja viihdyttävä teos, on se myös mielettömän hieno tutkielma aikansa asenteista esimerkiksi naisia (hysteerisiä ja heikkoja otuksia, joiden kalvakoita kasvoja tulee miehen kaukaa ihaileman) ja seksuaalisuutta (väärin! Petollista! Tuhmaa!) kohtaan.

Kiinnitä huomiota vaikka näihin: naiskuva, seksuaalisuus ja hirviöt allegoriana haureuden tekemiselle, uskonto, ajan brittiläinen ylimielisyys muita kansoja kohtaan

Gail Honeyman: Eleanor Oliphant is Completely Fine (Pamela Dorman Books, 2017)

Päähenkilö Eleanor on erikoisen oloinen ihminen, joka asuu yksin, juo paljon viinaa eikä osaa kommunikoida muiden kanssa. Aluksi lukeminen tuntui oudolta – mistä tässä oikein niin kuin puhutaan? Miksi neuroottista käytöstä pitää kuvata näin… osoittelevasti?

Kun malttaa lukea rauhassa eteenpäin, alkaa avautua mitä Eleanorille on tapahtunut, mitä traumat ja mielenterveysongelmat ovat hänelle aiheuttaneet ja miten vaikeaa voi olla muodostaa ihmissuhteita ja mielekästä arkea, kun maailma on aina kohdellut kaltoin. Eleanorille kuuluu ihan hyvää on matka ihmismielen syövereihin ja sieltä pois. Tämän lukeminen voisi toimia hyvänä väylänä monille erilaisuuden ymmärtämiseen ja sen tajuamiseen, että ihan kenen tahansa menneisyydessä voi olla tosi hirveitä asioita, jotka vaikeuttavat elämää tavoilla, jotka eivät aina näy ulospäin.

Kiinnitä huomiota vaikka näihin: traumojen hoitamatta jättämisen vaikutukset, perhedynamiikat, ennakkoluulot

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo (Like Kustannus, 2019)

(Tunnustus: ajattelin koko ajan Helsingin Merihakaa kun luin Kerrostaloa, vaikka se sijoittuukin täysin fiktiiviseen pikkukaupunkiin jossain päin Suomea.)

Kerrostalo samaan aikaan sekä on että ei ole dystopiaromaani, mikä tekee siitä erityisen hienon kuvauksen rappeutuneesta yhteisöstä betonilähiössä. Melkein kaikilla on joku kytkös toisiinsa, jokainen tuntee jonkun, joka on ollut jonkun kanssa, joka on jotenkin merkittävä. Kukaan ei ole merkittävä. Huumekauppa rehottaa, ihmisillä on hirveää. Kaikki tuntuu jollain tavalla liian ajankohtaiselta ja tutulta.

Kiinnitä huomiota vaikka näihin: yhteiskuntakritiikki, raha ja sen vaikutus ihmisiin, addiktiot, heitteillejättö

Akseli Heikkilä: Veteen syntyneet (WSOY, 2019)

Veteen syntyneet on kirjoittajansa esikoisteos ja sellaiseksi poikkeuksellisen eheä kokonaisuus. Esikoisromaaneissa monesti vähän haetaan omaa tyyliä, juoni saattaa vähän lässähtää, jotain tuntuu puuttuvan. Mikään näistä ei pidä Veteen syntyneiden suhteen paikkaansa.

Veteen syntyneet on synkkä, surullinen ja herkkä, ja siinä on käytetty aivan mielettömän kaunista kieltä. Kirjassa käydään läpi tosi rankkoja aiheita, mutta niiden käsittely on helpompaa lukijalle ja aiheet ”pehmenevät”, kun mukana on mystisiä elementtejä. En tosiaan ole mikään maailman suurin genrerajojen ystävä, mutta sanoisin että Veteen syntyneet voidaan hyvällä omallatunnolla laskea maagiseksi realismiksi, jota Suomessa ei ole kirjoitettu ainakaan yhtään liikaa. Harvoin näkee, että mieskirjailija pystyy näin taitavasti kirjoittamaan naiskertojan äänellä.

Kiinnitä huomiota vaikka näihin: kosto, lapsuustraumat, kotiseuturakkaus ja/tai sen puute, perhesuhteet, väkivalta vallankäytön välineenä, maaginen realismi keinona käsitellä vaikeaa aihetta

Väinö Linna: Sotaromaani (WSOY, 2000)

Sotaromaani on lyhentämätön versio vuonna 1954 julkaistusta Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. (Moni varmaan miettii, että onko se nyt ihan tosissaan, Väinö Linnaa suosittelee millenniaaleille LOL). Olen tosissani. Sotaromaani on nerokas teos. Ei sovi ihmisen tätä kansakuntamme tukipilaria väheksymän. Se on kulttuurihistoriallisesti tärkeä ja sellaisenaan jo mittaamattoman arvokas. Sotaromaani on myös hauska, koskettava, jännittävä ja surullinen. Kieli on rikasta ja hahmogalleria käsittämättömän upea.

Sotaromaani on myös äärettömän mielenkiintoinen katsaus aikakauden poliittiseen ilmapiiriin ja sensuuriin, sillä nykyihmisen näkökulmasta kohdat, jotka Tuntemattomasta sotilaasta oli karsittu pois, ovat osittain lievää huvitusta herättäviä, osittain ihmetystä aiheuttavia. Osa taas on todella merkityksellisen tuntuisia havaintoja sodan mielettömyydestä ja luokkaeroista. Tuntemattomasta sotilaasta poistetut kohdat on merkitty Sotaromaaniin selkeästi kursiivilla, ja niitä on jännä bongailla menemään.

Kiinnitä huomiota vaikka näihin: sodan mielettömyys, luokkaerot, sensuuri

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta (La Vérité sur l’Affaire Harry Quebert, 2014. Suomentanut Anna-Maija Viitanen)

Muistan, kun luin tätä ensimmäisen kerran ja jossain parinsadan sivun kohdalla aloin melkein itkeä, kun tajusin miten paljon lahjakkuutta ja työtä tämän kaltaisen teoksen kirjoittaminen vaatii. Tiivistetysti sanottuna tämä on romaani kirjoittamisesta, murhasta, rakkaudesta ja pikkukaupungin sekopäisistä asukkaista, joista jokaisella on jotain tekemistä toistensa ja murhan kanssa. Juoni yllättää koko ajan uudelleen ja uudelleen. Teos on nykymittakaavalla pituudeltaan melkoinen järkäle, mutta kerronta vie niin mukanaan, että hämäläisiäkään ei haittaa.

Todella paljon lukeva ystäväni tosin vihaa tätä teosta intohimoisesti. Hänestä se on ärsyttävä ja laahaava ja juonikin jotenkin vähän ankea. Ymmärrän kritiikin. No en oikeasti ymmärrä, hyväksynkin vain puolittain. On totta, että Joël Dickerin tapa kirjoittaa on vähän maneerinen ja kikkaileva. Tässä se ei mielestäni haittaa, vaan tukee polveilevaa kerrontaa. Quebertin myöhemmät teokset sen sijaan eivät ole mielestäni mitään tähän verrattuna, enkä välttämättä haaskaisi aikaani niiden lukemiseen. Mutta jos samat maneerit maistuu teos toisensa jälkeen, niin mikäs siinä. 

Kiinnitä huomiota vaikka näihin: idolisoimisen ongelmallisuus, ulkopuolisuus, epäfunktionaaliset yhteisöt

Anna Gavalda: Lohduttaja (La Consolante, 2009. Suomentanut Lotta Toivanen)

Keski-ikäinen mies on onneton. Vaimo vihaa, teini-ikäinen tytärpuoli pitää ärsyttävänä, työ on perseestä. Sitten menneisyys alkaa koputella ovelle ja on pakko alkaa ajatella asioita, joita ei ole pitkään aikaan halunnut ajatella. Jokainen meistä kaipaa vaikeissa tilanteissa lohduttajaa, ja eri elämänvaiheissa sen kunniatehtävän saattaa saada yllättäväkin ihminen.

Teoksessa on lopulta tosi lohdullinen tunnelma, vaikka päähenkilö käykin läpi kaikenlaista tunnetilaa melkoisen itsereflektion kautta. Tekee mieli itsekin lähteä Ranskan maaseudulle toikkaroimaan ja etsimään itseään. Anna Gavaldalla on mahtava kyky kertoa ihmisten pienistä ärsyttävyyksistä ja isoista tunteista vähän toteavaan tyyliin: elämä on tällaista, ja on näitä kaikki tunteita, mutta hei… kyllä me pärjätään.

Kiinnitä huomiota vaikka näihin: surutyötä on monenlaista, perheiden monimuotoisuus, ranskalaisen yhteiskunnan asettamien normien kapeus

Löytyikö listalta uutta luettavaa? Mitä kirjoja sinä suosittelisit?


Koh Phayam vinkit – Rento hippisaari

Koh Phayam on entisten ja nykyisten hippien ja elämäntapamatkustajien ”päätepysäkki”, mutta ennen kaikkea saari kaikille meille, jotka nautimme rauhasta ja ajantajun kadottamisesta. Kuulin saaresta ystävän ystävältä, joka oli kymmenvuotta sitten vieraillut saarella. Silloin vielä Suomen mediassa ei oltu noteerattu kyseistä saarta. Saarelta ei myöskään silloin löytynyt pankkiautomaattia, saatika kelvollosia teitä skoottereille.

Moni asia saarella on vuosien aikana muuttunut ja korkean profiilin majapaikatkin ovat löytäneet saarelle. Se, mikä varmasti on pitänyt pintansa on kepeä ja huoleton tunnelma. Saari tarjosi täydellisen aloituksen rantalomalle.

Tässä Koh Phayam vinkit teille!

Koh Phayam vinkit

Miten pääset perille?

Koh Phayamille pääsee nopeasti (30 minuutissa) tai vähän vähemmän nopeammin (2 tuntia) Ranongin satamakaupungista. Lauttoja lähtee aamusta (ensimmäinen lautta lähti 8) alkaen 30 minuutin välein. Hitaampi lautta menee ainoastaan pari kertaa päivässä. Hintaa nopeammalle lautalle tuli 350 bathia, ja hinta oli kaikkialla sama. Hitaampi lautta oli huomattavasti halvempi (alle 200bathia), joten se sopii hyvin budjettimatkailijan lompakkoon.

Itse olin yhden yön Ranongissa, kun halusin päästä tutustumaan paikan kuumiin lähteisiin. Kuumat lähteet olivat muutamassa tunnissa koettu ja nähty, joten olisin ennättänyt päivän viimeisimpään hitaaseen lauttaan (klo 14) Koh Phayamille. Ranongissa itsessään ei ollut nähtävää eikä koettavaa.

Ranong

Saavuttaessa Koh Phayamille, satamasta löytyy kyyditsijöitä. Skootteritaksi saaren toiselle puolen, Ao Yai (Long beach) beachille oli 100 bathia menosuuntaan ja takaisin 70 bathia.

Skootterivuokrat ovat 100-200 bathin luokkaa per päivä, riippuen kuinka moneksi päivää vuokraa. Suosittelen ainakin yhdeksi päivää ottamaan skootterin, jolloin pääset näkemään saaren eri rantoja vaivattomasti. Ajaminen on paikoitellen huonoista teistä huolimatta helppoa, sillä liikenne on vähäistä ja nopeudet eivät päätä huimaa. Bensan litrahinta oli 35 bathia ja sillä ajelee saaren läpi muutamaankin otteeseen.

Koh Phayam vinkit
Koh Phayam vinkit

Rannat

Ao Khao Kwai eli Buffalo Bay on saaren toinen ”päärannoista”. Kävin päiväseltään rannalla juuri laskuveden aikaan, jolloin vettä todenteolla tuli metsästää. Ihastuttavan pieni ja ennen kaikkea rauhallinen ranta verrattuna saaren päärantaa, Long Beachiin.

Long Beach on nimensä mukaan reilun pituinen, noin kaksi kilometriä pitkä.  Vaikka ranta on vilkkaampi kuin Buffalo Bay, en sanoisi sitä kuitenkaan vilkkaaksi. Rannalta löytyy muutamia rantatuoleja, mutta muuten hiekkaranta on annettu olla sellaisenaan. 

Koh Phayam vinkit

Long Beachiltä löytyy monia majapaikkoja ja heidän ravintoloitaan. Ruotsalaisessa omistuksessa olevasta Koh Phayamin Lodgesta voi myös vuokrata surffilaudan. En ole mikään surffari, mutta ainahan voin suositella aaltoja. Uskoisin, että saaren aallot sopivat aloittelevalle surffarille hyvin. Ainakin tähän aikaan vuodesta, eli helmikuussa.

Long Beachillä aktiviteettien määrä on pysynyt matalana, joka oli tällaiselle passiiviselle auringonottajalle kuin unelma. Laskuveden aikaan rantaviiva katoaa muutaman kymmenkunta metriä, mutta palaa kuuden tunnin päästä takaisin paikoilleen.

Majoitus

Koh Phayam vinkit

Saarelta läytyy jokaiselle kukkarolle jotakin. Kun suuntaan reissuillani pienille saarille, on minulla tapana varata majoitus booking.com:in kautta ainoastaan yhdeksi yöksi. Paikan päälle saavuttuani, käyn kiertelemässä potentiaalisia majapaikkoja, jotta näen todellisuuden ja saan paremman kuvan saaresta. Monesti varaussivustoille on laitettu kiilloiteltuja kuvia majapaikoista. Toisekseen, kasvotusten pystyy neuvottelemaan hintoja, varsinkin jos aikoo viettää pidemmän aikaa samassa majapaikkaa.

Koh Phayamilla päädyin saaren vilkkaammalle rannalle, josta löysin Smile Hut nimisen bungalow-kylän. Paikkaa ei löytynyt eri varausjärjestelmien sivuilta, koska majapaikan omistaja ei halunnut tukea kansainvälisiä sivustoja. Smile Hut on perheyritys, joka on toiminut jo 17 vuoden ajan. 

Sain neuvoteltua rantanäkymällä olevan bungalowin 900 bathia / yö, kun varasin viikoksi. Bugalowista löytyi parisänky hyönteisverkolla, tuuletin ja kylpyhuone. Kaikki oleellinen. Smile Hutissa säännöstellään sähköä. Sähköt ovat päällä iltakuudesta auringonnousuun. Bungalowista ei löydy pistorasioita, vaan akkujen lataus tapahtuu päärakennuksessa, johon pystyi aika huolettomasti jättämään puhelimet päiväsaikaan ladattaviksi.

Paikan pitäjä, ihastuttava rouva, antoi läksiäismuistoksi pienen pussukan, jossa oli bathin kolikko tuomaan onnea nyt ja tulevaisuudessa. Ihana pieni teko, joka jää varmasti mieleeni pitkiksi ajoiksi.

Koh Phayam vinkit

Lisää majapaikkasuosituksia voi lukea minnethaimaassa -sivustolta. Muutenkin suosittelen korvamerkkaamaan tämän sivuston. Mieletön tietopankki!

Jos päädyt ottamaan majapaikan saaren sisäosasta, jossa hinnat ovat vähän halvemmat, varaudu budjetoimaan skootterin vuokraaminen, jos mielit rannalle.

Ravintolat

Koh Phayam vinkit

Vietin viikon saarella, enkä saanut aikaiseksi vierailla Koh Phayamin kuuluisimmassa kasvisravintolassa Cha Chai Homessa. Laiskuus, se ottaa joskus yliotteen. Ravintola on kuulemma yksi Thaimaan parhaimmista kasvisruokaa tarjoavista. Sekin vielä! Käännetään puikkoja riisikulhossa oikein kunnolla.

Oma suosikkini oli Baan Nam Cha. Viherkasvien valtaama ravintola tarjosi paikallisten annosten lisäksi kivalla thaimaalaisella twistillä olevia kansainvälisiä herkkuja. Esimerkiksi täytetyissä tortilloissa ei ollut säästelty thaibasilikaa lainkaan. Paikan palvelu on sulavan ja vähäeleisen tarjoilijan sekä paikan pyörittäjän, rastapäisen isännän, mahtavaa sanatonta viestintää toisilleen sekä asiakkaille. 

Koh Phayam vinkit

Toinen suosikkipaikoistani oli Highway Star. Listalta löytyi thaiherkkujen lisäksi burmalaisia perinneruokia. Kävin muutamat aamupalat myöskin nauttimassa täällä ja maapähkinäsmoothie oli tuhti ja maukas kokemus. Samoin kolmen juuston leivät. Mieletön rasvapommi, jolla jaksoi loikoilla koko päivän.

Japanese Bakery, kahvila jota ihmettelin Instagram stoorien puolella, on tarjonnut tämän reissun ehdottomasti parhaimman jälkiruoan. Perheen pyörittämä kahvila-konditorio oli ihanan idyllinen, ja muutenkin oli kiva seurata, kuinka perheen äiti teki hieman kotitekoisessa keittiössä ihmeitä. Paikan korvapuustit eivät kylläkään vakuuttaneet. 

Jos vaan jalat kantavat tai skootteri vie, suosittelen vierailemaan myös Eagel Barissa, joka sijaitsee saaren länsirannikolla, pienen kävelymatkan päässä. Paikan päältä aukeaa mielettömät maisemat Buffalo Baylle.

Smile Hutin edustalle aukeaa auringonlaskun aikaan pieni rantabaari, josta sai 100 bathin hintaan muutamia drinkkejä. Aivan mieletön spotti nauttia kylmän huurteinen mojito!

Saarella on live-musiikki tarjolla viikon jokaisena iltana. Kysy vain paikallisilta, missä baarissa tapahtuu milloinkin niin he osaavat kertoa.

Koh Phayam vinkit

Muuta huomioitavaa

Saarelta löytyy nykyään pankkiautomaatti, joten Ranongista asti ei tarvitse kantaa seteleitä sukan varressa. Monissa paikoissa ei kuitekaan käy kortti ja niissä joissa käy, tulee loppusumman päälle hieman ekstraa.

Sähköä tosiaan säännöstellään monessa paikkaa. Tämä ei kuitenkaan näkynyt arjen tasolla oikeastaan lainkaan.

Hyttysmyrkky on suotava väline saaren itikoita vastaan, jotka hyökkäävät heti auringon kaikottua. Omat nilkat syötiin heti ekana iltana, jonka seurauksena viikkoa myöhemmin kävin hakemassa antibioottikuurin tulehduksen takia. Kyllä, raavin puremat auki moneen kertaan. 

Auringonlaskun lisäksi suosittelen nauttimaan tähtitaivaasta, joka oli omaan mieleen. Toki yöllä kannattaa myös kokeilla onnea ja pulahtaa mereen katsomaan, jos kiiltomatonen serkut ovat ajelehtineet rantaveteen.

Koh Phayam vinkit, pesojoonas

Jos mielesi tekee laiskotella ja nautti yksinkertaisesta arjesta, suosittelen ehdottomasti matkaamaan Koh Phayamille.


Koh Phayam – Tylsyyden huipentuma

Ennen kuin päätin tulla Koh Phayam nimiselle saarelle, luin Internetistä, että saarella on ainoastaan yksi nähtävyys, jonka kylläkin näkee jo saavuttaessa saarelle. Saaren muutkin aktiviteetit ovat kiven alla: snorklaus- ja sukellusretkiä tehdään joitakin viikossa viereisille saarille. Joitakin. Saarelta ei löydy autoja lainkaan ja liikkuminen tapahtuu jalan tai skoottereilla. Iltaelämää on jonkin verran, mutta suurimmassa osaa majapaikkoja ja ravintoloita sähkönjakelua säännöstellään, joten ravintolat eivät ole kovinkaan myöhään avoinna. Internet-selailun viimeinen lause kuului näin: ”Koh Phayam on hyvä paikka olemiseen.” 

Ja sitä se on ollut. Alun ensimmäistä ”touhupäivää” lukuunottamatta askelmani on hidastunut päivä päivältä. Kilpailen samassa ikämiessarjassa majapaikkaa pyörittävän viehkeän rouvan miehen kanssa. Hitaasti, mutta varmasti. Siinä missä hän makaa puolet päivästä ravintolan riippukeinussa, minä taas hoidan oman osuuteni rannalla pyyhkeen päällä. En olisi uskonut, että tylsistyn näin nopeasti. Kahdessa päivää! Viime reissulla tylsyyden saavuttaminen otti viikon, ja silloinkin olin ilman puhelinta ja peiliä.

Päiväni koostuvat lähinnä ruokailuista, kirjoista ja lyhyestä työnteon hetkestä sekä rannalla makoilusta. Herätys tapahtuu ilman kelloa aika tarkalleen seitsemän aikaan aamusta. Lyhyt venyttely- ja lihashuoltohetki rannalla, joka lempeine aaltoineen heräilee uuteen päivään. Majapaikkani vierestä löytyy idyllinen japanilainen kahvila. En tiedä mikä paikasta tekee japanilaisen, ehkä omistajan sukujuuret tai jokin pieni yksityiskohta, jota en ole vielä pienestä puutarhasta tai valikoimasta löytänyt. Kahvila itsessään saa jo hymyn suupieliin. Siellä naukkaan päiväkahvini. Kellon lähestyessä kuutta, bungalowini vieressä oleva rantabaari avaa luukkunsa auringonlaskua ihailemaan tulleille turisteille. Auringonlaskut ovat taattuja täällä, suorastaan luvattoman kauniita. 

Bungalowin terassilta löytyy riippukeino, jossa nytkin kirjoitin tätä. Riippukeinussa on jotain samaa, mitä oli lapsena, kun hyppäsi auton takapenkille, jonne nukahti yhdessä tuokiossa. Pieni heijaava liike, silmien ummistus ja päiväunet ovat taatut. Meren pauke ja eläinten säestys rikkovat hiljaisuuden. Turistien ääniä täällä kuule yllättävän vähän. Meno on  rauhaisa ja uskon, että juuri sitä täältä ihmiset ovat myös tulleet hakemaan. Illallinen, hampaiden pesu ja päivä onkin tapeltu.

Koh Phayam - Tylsyyden huipentuma
Koh Phayam - Tylsyyden huipentuma

Olemista ja ihmettelemistä

Tylsyyden saavuttaminen on itselleni jonkinlainen juttu, mitä lähden usein hakemaan rantalomilta. Mitä vähemmän häiriötekijöitä ja houkutuksia sitä miellyttävämpi kohde. Bangkokissa tapaamani saksalainen tyttö ihmetteli, miksi en tykkää bilettämisestä. En sanonut ettenkö tykkää siitä, en vain hae tältä reissulta sitä. Samaan hengenvetoon hän ihmetteli, kun kukaan ei polta tupakkaa Bangkokin kaduilla. Tervetuloa Saksa vuoteen 2020! En todenteolla kaipaa discovaloja, tupakanhajuisia hiuksia tai ämpäreistä tarjottavia vodkapaukkuja. Jos kaipaisin, olisin varmasti löytänyt itseni muualta kuin Koh Phayam -saarelta.

Ajatus karsimisesta houkuttaa. Kai se on jonkinlainen vastaliike sille, mitä arki Suomessa on. Ainakin viimeiset vuodet ovat olleet aika täyteläisiä, kuin liukuisi pallomereen, jonka jokainen pallo on mahdollisuus, joka on vieläpä käden ulottuvilla. Toki karsimista on monenlaista. Jo itsessään rinkka pakotti karsimaan mukaan otettavien tavaroiden määrää noin 20 kiloon. Yksin matkustaessa sosiaalisuutta pystyy karsimaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. 90% ympärillä kuulemastani on sellaista, mitä en ymmärrä, jolloin minulla ei myöskään ole pääsyä noihin keskusteluihin, ei edes hiljaisena sivustaseuraajana. Toki hiljainen sivustaseuraaja olen, joka ei ymmärrä mitä edes seuraa. 

Rakastan, kun hiljaisuus pakottaa minut puhumaan itsekseni. Miettimään asioita ääneen, jotta saan rikottua hiljaisuuden ja käyttämään kieltäni. Puhumaan vain puhumisen ilosta ja siitä, että pystyn puhumaan. Hiljaisuus myös pakottaa keskittymään ja kuuntelemaan. Kuuntelemaan itseäni. Huomaan välillä ottavani aikaloikkia mitä ihmeellisimpiin muistoihin  vuosien varrelta.

Koh Phayam, pesojoonas

Ennen kaikkea suurin karsiminen tapahtuu arkisissa asioissa, kun mitään ei pidä tehdä. Päiviä rytmittää lähinnä nälän tunne sekä illan tullen väsymys. Kaikki muu päivän aikana on ekstraa. Olemista ja ihmettelemistä. Juuri niitä asioilla, joiden pariin pääseminen kotona tuntuu haastavalle, sillä täytettä arkeen löytyy joka nurkan takaa tai jos ei nurkan takaa, niin aina voi jonkun kaapin kääntää ympäri ja siivota pölyt. 

Tykkään tästä vaihtelusta, jonka rantaloma antaa. Asiat yksinkertaistuvat itsestään ja luonto ohjaa päivän kulkua. Tylsyys tuo merkityksen tunteen. 

Kaikki on enemmän kuin hyvin.


Maailman suurimmat markkinat – Chatuchak

Maailman suurimmat markkinat, Chatuchak

Se, mitä et löydä Chatuchak -markkinoilta, et vain ole vielä löytänyt sitä. Maailman suurimmat markkinat aka. Chatuchak, on yksi Bangkokin erikoisuuksista ja vierailemisen arvoinen paikka. Markkinat ovat avoinna ainoastaan viikonloppuisin.

Kävin muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran markkinoilla ja taisin viettää muutaman tunnin siellä. Tällä kertaa meni hetkessä kolme tuntia ja tuntuu, että vieläkin jäi näkemättä asioita. Toki markkinat alkavat toistamaan itseään aika nopeasti, sillä monissa kojuissa myydään sitä samaa rihkamaa, mitä saa joka nurkalta, mutta aina tasasin käytävävälein sitä törmää mielenkiintoisiin kojuihin.

Maailman suurimmat markkinat, Chatuchak

Alueella on eri arvioiden mukaan 9 000-15 000 myyjää. Aivan käsittämätön määrä ja vielä poskettomampi on se tavaran määrä. Sitä helposti hullaantuu tuollaisessa ”ostosparatiisissa”. Tein itselleni selkeät osto-ohjeet (ei väärennettyjä vaatteitta) ja kauppalistan (shortsit, lounas, kahvi ja jälkkäri) ennen markkinoille menoa. Tämä hillitsi ainakin omaa ostokäyttäytymistä. Toki en löytänyt shortseja (jep niinkin voi käydä valikoiman laajuudesta huolimatta), mutta löysin paikallisen suunnittelijan kauluspaidan (kauluspaita, mikä parhain ostos reppureissulle).

Oma suosikkini Chatuchak -markkinoilla on vintage-kaupat, joita riittää isoksikin työmaaksi. Tuotteet ovat himpun arvokkaampia verrattuna uusiin Abidaksiin ja Puumiin, mutta tuotteet ainakin kestävät (esim Leviksen farkkuvalikoimat ovat todella laajat) ja ovat aitoja (näin ainakin haluan uskoa). Tällaisia vintage- ja kierrätyskauppoja toivoisi Suomenkin kauppakeskuksiin. Korkeat vuokrat taitavat olla suurin syy niiden puuttumiseen?

Maailman suurimmat markkinat, Chatuchak

Chatuchak -markkinoille on helppo saapua. Itse tulin Skytrainilla Siamin asemalta Mo Chitin asemalle, josta oli vain sadan metrin kävelymatka pääkallopaikalle. Sininen metrolinja tuo taas suoraan markkinoille. Kirjaimellisista suoraan. Crab-sovelluksen kautta voi myös katsoa skootteri- tai taksikyytiä alueelle. Alueelta löytyy useita ravintoloita, jotka ovat  osittain keskellä aluetta, mutta myös kojujen välissä. Paikan päältä löytyy useita pankkiautomaatteja, jos näyttää sille, että käteiselle on tarvetta. Osassa kojuja käy pankkikortti, mutta suurin osa ottaa vastaan ainoastaan kahisevaa.

Useat lähettifirmat myös tarjoavat palveluitaan alueella. DHL:n piste löytyy markkina-alueelta ja muilla firmoilla näytti olevan viereisessä kauppakeskuksessa omat pisteensä. 

Maailman suurimmat markkinat, Chatuchak, Bangkok

Markkinoilla vierailee arviolta 200 000 ihmistä päivän aikana. Ystäväni isää lainaten: ”Siellä missä ihmisiä, siellä myös taskuvarkaita!” Kannattaa tosiaan pitää kantamuksistaan huoli, sillä ahtailla käytävillä helposti saattaa ”törmätessä” lähteä lompakko taskusta vieraan matkaan.

Ennen kaikkea on hyvä muistaa, että maltti on valttia täälläkin! Se mitä et tiennyt tarvitsevasi, tuskin tulet tarvitsemaankaan.


Ensimmäinen viikko Thaimaassa – Bangkok

Terveiset Ranongin satamakylästä! Matka Ko Phayamin saarelle on lauttamatkaa vaille valmis. Saavuin aamusta ennen kukon kiekaisua Bangkokista Ranongiin, ja kolme tuntia myöhemmin pääsin vihdoin nauttimaan aamun ensimmäisen kupin kahvia, kun kahvilat avasivat ovensa. Bussimatkan piti kestää 10-12 tuntia, mutta olimmekin hyvissä ajoin perillä 9 tunnin matkustamisen jälkeen. En sanoisi, että yön aikana tuli nukuttua kovinkaan syvää unta, sillä samaan aikaan, kun näin unia, tiedostin erittäin hyvin istuimen käsinojan alaselässäni.

Bangkok oli reissuni aloitus kohde, jossa halusin viettää useamman päivän metsästäen shortseja (Suomesta oli vaikea löytää tähän aikaan vuodesta shortseja ja kesävaatteeni ovat varaston pohjalla) ja levätä pitkän lennon jäljiltä. Saksalainen reppureissaaja, johon törmäsin heti hostellissa, oli ensimmäistä kertaa Bangkokissa ja Kaakkois-Aasiassa. Hän kyseli, kuinka pitkään Bangkokissa kannattaa viettää aikaa.

Näin reissun alkutaipaleella en välttämättä suosittele paria päivää enempää Bangkokissa. Mieluummin ottaisin sen muutaman päivän ekstraa reissun loppupäästä, jos satut lentämään Bangkokista takaisin kotia. Rinkkaa tai matkalaukkua ei niinkään kannata täyttää reissun alkuvaiheessa, vaan jos on tarvetta ostaa tuliaisia, samat tuotteet odottavat varmasti sinua vuodesta toiseen Bangkokin markkinoilla.

bangkok
bangkok

Monen mielestä Bangkok on yksi kaaos. Itselleni se on enempi hallittu kaaos. Se on aina mihin vertaa. Jakartassa ja Hanoissa käyneenä, ne ovat kaaoksia. Singaporeen, joka on loistava lomakohde, jos haluaa siis lomailla aasialaisesta elämäntyylistä, on Bangkokiin verrattuna paljon sliipatumpia ja ehkä hieman hengettömämpi. Ja älkää ymmärtäkö väärin, rakastan Singaporea. Siellä on ainoastaan haastavampi löytää mielikuvia vastaavaa aasialaista menoa, kuten edullista katuruokaa ja hyvinkin epämääräisesti toimivaa liikennettä.

bangkok, pesojoonas,

Tälle reissulle otin tavoitteeksi löytää aikaa itselleni sekä miettiä suhdetta itseeni. Kulunut vuosi oli aika tapahtumarikas ja sain olla koko vuoden mahtavien tyyppien ympäröimänä. Parisuhde toi myös paljon rakkaudentäyteisiä hetkiä elämääni. Välillä olo tuntuikin aika täydelle ja toisinaan taas yksinäiselle. Enkä tarkoita, etteikö näillekin tunteille olisi oma paikkansa elämässä. Loppuvuodesta kun näin ystävääni, joka on pohtinut paljonkin yksinäisyyden tunteita ja sen eri tasoja ja muotoja. Häneltä tulee aiheeseen liittyen tämän vuoden puolella myös kirjakin, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Häneltä tuli ajatus, että ehkä reissun tuoma etäisyys arkeen, tuo minut lähemmäksi itseäni. Ja näinhän se varmasti on, kun ottaa etäisyyttä ja aikaa itselle, saa myös uutta ajateltavaa.

Bangkok,

Jos katson menneitä reissuja, niin sitähän ne ovat tehneet: tuoneet minut lähemmäksi itseäni. Varsinkin edellinen reissu, jolloin täytin 30 vuotta, oli yhdenlainen retriitti vuosikymmenykseltä toiselle. Voihan pojat! Vaikkei reissun päällä tule sen kummemmin ajateltua minkäänlaisia henkisiä matkoja nirvanaan, antaa maiseman vaihtaminen jo itsessään paljon uutta ajateltavaa. Sitä tiedostamatta tulee mietittyä, miksi jokin asia tehdään tietyllä tapaa tai miksi ajattelen jostakin asiasta kuin ajattelen. Kai aistit ovat reissussa eri tavalla vastaanottavaisia kuin tutussa ympäristössä, jossa teemme monia asioita autopilotilla.

Oli miten oli, en ota stressiä sen suhteen, jos en koe ”Aasian taikaa” ja tule ”uutena Joonaksena” takaisin Suomeen. Pääasia, että rusketusrajat löytyvät ja hymy on entistäkin leveämpi.


Amsterdamin matkavinkit paikallisen suusta

Mitä tehdä Amstedamissa? Kokosimme Yaelin kanssa Amsterdamin matkavinkit teille.

Suhteeni Amsterdamiin on hyvin erilainen kuin moniin muihin kaupunkeihin, joissa olen vieraillut, kiitos paikallisen oppaani. Monesti ennen reissuja, olen googlaillut “matkavinkit” hakusanalla kohdekaupunkia ja sitä kautta suunnitellut suurpiirteisesti, mitä haen kaupungilta. Turistina olen aika huoleton ja harvoin teen tiukkoja suunnitelmia tai kirjaan ylös must-see -kohteita. Toisinaan jopa jätän kartan takataskuuni, matkavinkit narikkaan ja nautin eksymisen tuomista yllätyksistä.

Ensimmäisen kerran, kun tulin tammikuussa Amsterdamiin, en lainkaan ollut ottanut selvää kaupungista etukäteen. Mielikuvissani oli vain tulppaanit, Red light street ja lukuisat “kahvikaupat”. Amsterdam on minulle niitä harvoja kaupunkeja maailmalla, josta löytyy joku läheinen ystävä tai sukulainen. On aina eri asia kurkistaa kaupunkia paikallisen kuin Lonely Planetin kautta. Molemmat tavat antavat varmastikin paljon. Vasta nyt kolmannella vierailullani kaivoin kartan esiin ja googletin Amsterdamin matkavinkit, nähtävyydet ja must see -kohteet ja koin kaupungin hiukan eri vinkkelistä.

Teidän toiveistanne ja Yaelin innosta päästä esittelemään kotikaupunkinsa suosikkimestoja teille, kirjasimme yhdessä meidän matkavinkit Amsterdamin lomalle.

Matkavinkit Amsterdam

Amsterdamin matkavinkit

Yleiset huomiot

Liikkuminen

Amsterdamin Schipholin lentokentältä pääset helpoiten keskustaan päärautatieasemalle junalla. Muutaman junapysäkin matkasta pulitat vain 4,50€.

Vuokraa pyörä! Kaupunki rakastaa pyöräilijöitä. Pyöräilijöille on omia parkkihalleja, kaistoja, oikoreittejä… Kaupungista löytyy arvioiden mukaan yli miljoona pyörää, joten voidaan puhua pyöräilykulttuurin keskuksesta. Ydinkeskusta on laajuudeltaan aika pieni, joten nopein ja helpoin tapa liikkua, on pyörällä. Vuokratessasi pyörän, suosittelemme käyttämään kahta eri lukkoa varmistaaksesi, että sinulla on pyörä vielä seuraavanakin päivänä. Yael ei ole enää pysynyt laskuissa varastettujen pyöriensä lukumäärässä.

Amsterdamissa astuu heinäkuussa myös uusi laki voimaan, joka kieltää pyöräilyn ja puhelimen räpläämisen samaan aikaan.

Matkavinkit Amsterdam

Julkinen liikenne toimii vallanmainiosti myös Amsterdamissa. Itse suosin junaa ja ratikoita, mutta bussiyhteydet ovat myös käteviä. Suosittelen lataamaan puhelimeen NS sovelluksen, joka on paikallinen Reittiopas. Toisin kuin meillä, Amsterdamissa leimataan aina sisään ja ulos mentäessä bussi-/ratikka-/junalippu (poislukien lentokenttä). Hinta määräytyy kuljetun matkan mukaan. Tämä vain, jos sinulla on käytössäsi arvokortti.

Maksaminen

Jostain syystä moni kauppa ja kahvila ei ota vastaan maksuja kansainvälisillä pankkikorteilla. Ei, vaikka kortin ja kassakoneen kyljessä lukisi Master Card tai Visa. Tarkkaa syytä en osaa tälle sanoa, mutta suosittelen kysymään aina ennen asiointia, käykö teillä ulkomaalaiset kortit. Varmempi vaihtoehto on kaivaa naftaliinista perinteinen käteinen. Euron kolikoita muuten tarvitaan useimmissa yökerhoissa ja kauppakeskuksissa päästääksesi asioimaan wc:ssä. Ja kyllä, yökerhoissa tulee maksaa wc-maksu (tärkeä huomio Amsterdamiin matkustaessa).

Matkavinkit Amsterdam

Ravintolat

Okei, ravintolamaailma on loputon Amsterdamissa. Kiitos Yaelin, en ole vielä erehtynyt syömään huonossa ravintolassa ja tuskin hetkeen päädynkään, sillä häneltä löytyy kohtuu pitkä lista suosituksia meille. Listaan alas lyhyen kuvailun kera ravintoloita, joissa olemme molemmat käyneet, sekä erikseen vielä Yaelin omia suosikkeja ilman sen suurempia kommentteja. Uskoisin, että listasta löytyy moneen makuun ravintoloita.

Vegan Junkfood Bar

Kyseinen ravintola on paikallinen versio FaFasista, tai ainakin samanlainen fiilis välittyi vieraillessani siellä. Valikoima on kylläkin huomattavasti laajempi ja ravintolat värikkäämpiä kuin kotimainen pikkuserkkunsa. Hodareita, burgereita, tacoja… Rentoa vegaanista katuruokaa ympäri maailmaa, joka on onnistuneesti fuusioitu yhdeksi kokonaisuudeksi. Jos en olisi katsonut ravintolan nimeä, tuskin olisin huomannut syöväni vegaanista safkaa. Sekasyöjän unelma siis! Tykkään siitä, että vegaanius ei ole framilla sen suuremmin, vaan huomio keskittyy aivan muihin asioihin. 

Happy Happy Joy Joy

Ravintolan nimestä tulee mieleen vuosien takainen mainoslausahdus, joka jäi soimaan korvamadon lailla korviin. Heti ravintolaan astuttua, tuli wou-efekti. Pieni pala Bangkokia, Hong Kongia ja Saigonia oli saapunut Amsterdamiin. Ravintolan annokset ovat tehty jaettaviksi ja palvelu toimii ripeästi. Ensimmäisestä tilauksesta meni vain muutama minuutti, kun ensimmäinen annos oli jo edessämme. Ruokalista on kilometrin mittainen, joten uskoisin jokaiselle löytyvän jotain. Suosittelen tekemään pöytävarauksen tänne. 

PLLEK

MUST SEE -KOHDE AMSTERDAMISSA VIERAILLA! Kirjaa tämä ehdottomasti ylös Amsterdamin matkavinkit -listallesi. Vanhalla teollisuusalueella sijaitseva helmi! En osaa sanoa missä käytössä kyseinen tila on ennen ollut, mutta historian haminaa löytyy. PLLEK sijaitsee Amsterdam-Noordissa, NDSM-alueella, jonne pääset helpoiten ilmaisella lautalla päärautatieaseman takaa. Ravintolan isosta, koko seinän kokoisesta ikkunasta avautuu uskomattomat maisemat Amsterdamin keskustan suuntaan. Ruoasta viis, tunnelma on mieletön (ruokakin oli siis maistuvaa, huomio kiinnittyi kaikkeen muuhun). Ilmeisesti ravintola on myös aika elävä tapahtumakeskus. Suosittelen varaamaan useamman tunnin PLLEKille ja NDSM-alueelle.

The Commons 

Jos listalta löytyy Mac and Cheese, suosittelen suuntaamaan sitä kohti. The Commonsista on tullut vakio istuskelu- ja työskentelymesta meikälle. Osa syynä on varmastikin 17-19 välillä oleva happy hour ja 5€ Aperol Spritzit. The Commonsin nuorekas meno näkyy asiakaskunnan lisäksi sisustuksessa, palvelussa (melkein joka kerta kysytty kuulumiset) ja ruokalistassa. Iso terassi vetää aurinkoisena päivänä hyvin porukkaa. 

Matkavinkit Amsterdam

Betty Blue

Betty Bluen aamupala on testattu toimivaksi. Ravintola muistuttaa tyyliltään vähän Helsingistä löytyvää Siltasta. Askeettinen hipsteri kahvila-ravintola kuvaa hyvin tyyliä. Tilasin aamupalalla munakkaan, jonka päältä löytyi saavillinen raikasta kesäkurpitsaa ja avokadoa. Ihmeen vähän tulee käytettyä itse raastettua kesäkurpitsaa omassa keittiössä. 

Chin Chin Club

Jos ravintolan narikasta löytyy seinällinen kättään heiluttavia aasialaisia kissoja, ei voi kuin suositella paikka! Vein Yaelin syntymäpäivätreffeille ravintolaan, jossa häntä odotti ennakkoon tilatut kukat (palvelu toimii!). Ruokalista oli Happy Happy Joy Joy:n kaltainen, samoin tunnelma. Jos oikein muistan, ravintolasta taisi löyty pingispöytä ja pari muutakin peliä, sekä tietysti iso kirsikkapuu. Instagram-kelpoinen ravintola! Ravintola muuttuu illan aikana jonkinlaiseksi yökerhoksi, jos oikein ymmärsin. Bailut on vielä kokematta, mutta eiköhän me ennätetä.

Foodhallen

Kauppahalleihin voi aina luottaa, niin tälläkin kertaa! Päätettiin ottaa pieniä annoksia eri ravintoloista ja nauttia niitä yhdessä. Tilan keskeltä löytyy yhteinen ruokailualue, joten jokainen voi noukkia itselleen mieluisan vaihtoehdon. Ruokahallin yhteydestä löytyy muun muassa vanha elokuvateatteri, alankomaalaisten tuottajien pienmyymälä sekä mielenkiintoinen farkkujen ”tehtaanmyymälä”. Uskoisin, että löydämme tiemme tänne uudemmankin kerran.

Matkavinkit Amsterdam

Bar Botanique

Ensimmäinen kahvila, jonne menimme yhdessä Yaelin kanssa, oli Bar Botanique. Nimestä päätellen voit jo arvata syyn. Ihan kuin olisin astunut keskelle sademetsää. En muista tarjonnasta paljoakaan, sillä tutkailin valtavia köynnöksiä ja upeita viherkasveja ympärilläni. Ensimmäisen kerran jälkeen olen parkkeerannut useampana iltana itseni läppärin kanssa Bar Botaniquegen, joka on itse asiassa enempi ravintola kuin kahvila. Itse olen hyödyntänyt sitä kuitenkin kahvilana ja vihreänä keitaana.

Pluk

Esteetikön unelma! Kahvila-myymälä, joka tarjoaa elämyksiä näkö- ja makunystyröille. Ihastuttava konsepti. Suosittelen ainakin ottamaan yhden Instagram Storyn tai matkamuiston, jos kahvilasta ei löydy vapaata paikkaa. Ensimmäisellä kerralla emme nimittäin mahtuneet ruokailemaan tänne, toisella kertaa lykästi. Freesiä ja maukasta! Sopii myös aamupalalle.

Muita ravintolasuosituksia:

  • Louie Louie 
  • Mook pancakes 
  • Dum Dum Palace (aasialaista ruokaa)
  • Harlem Soul Food  (nachoja)
  • The Lobby (drinkkejä)
  • Cut throat 
  • Ree7 (aamupala, lounas)
  • Cafe Cliché
  • The Breakfast club
  • Mama dough (pizza)
  • Corner bakery (aamupala, lounas)
  • Meneer nieges (drinkkejä, illallinen)
  • Panache (drinkejä)
  • Jack’s Juice
  • Rainbowl
  • Mama Kelly
  • The Avocado Show (lounas)
Matkavinkit Amsterdam

Yökerhot ja istumapaikat

Kovinkaan montaa yökerhoa en ole itse vielä juossut läpi Amsterdamissa. Gay streetin menoihin käytiin tutustumassa, kiitos Yaelin ystävän Jessen. Tässä kuitenkin muutama yökerhosuositus:

  • Chin Chin Club
  • Disco Dolly
  • Pllek (sunnuntaisin live-musiikkia)
  • Club NYX
  • Bitterzoet
  • The Dukes of Tokyo (karaoke)

Nähtävyydet ja aktiviteetit

Itse rakastan kummastella ja kävellä pitkin Amsterdamin katuja. Kaupunki pitää sisällään kaunista arkkitehtuuria, kapeita katuja, kanaaleja ja isoja puistoja, jotka tarjoavat jo sellaisenaan paljon nähtävää. Tämän lisäksi tässä muutama vinkki, joissa me ollaan tykätty viettää yhdessä aikaa.

Matkavinkit Amsterdam

NDSM-teollisuusalue

Niin kuin aikaisemmin jo mainitsin, tämä alue on ehdoton suosikkini Amsterdamissa. NDSM-alueen isossa teollisuushallista löytyy luovia tiloja. Itselleni jäi hieman epäselväksi, myyvätkö hallissa olevat toimijat myös tuotteitaan suoraan sieltä vai ei. Noh kuitenkin, alue on itsessään suuri nähtävyys, sillä sieltä löytyy mitä erikoisempia ratkaisuja, kuten nosturiin ja laivaan tehdyt hotellit, junanvaunuun sijoitettu kahvila, iso konttirykelmä sekä paljon graffitteja. Alueella järjestetään myös Euroopan suurin kirpputori kerran kuukaudessa, joten kannattaa tarkistaa osuuko kirpputori juuri vierailullesi.

Pienen kävelymatkan päästä löytyy todellisia aarreaittoja, jotka ovat täynnä antiikkisia huonekaluja ja sisustustarvikkeita. Itse löysin pistokkailleni sopivan koeputkitelineen, joka on täynnä koeputkia. Tinkaaminen oli tervetullut, kysyin. 

NDSM-alueelle pääsee tosiaan ilmaiseksi lautalla, joka lähtee päärautatieaseman takaa. Kolmesta lautasta valitse vasemman puoleinen.

Matkavinkit Amsterdam

Moco -museo

Moco -museossa oli meidän vieraillessa Banksyn näyttely. Näyttely itsessään ei ollut omaan makuun mitenkään erikoinen, mutta itse museorakennus teki vaikutuksen minuun. Moco sijaitsee muiden isojen museoiden lähettyvillä, joten jos kulttuurikärpänen iskee, alueelta löytyy varmastikin kierrettävää. 

Matkavinkit Amsterdam

Kasvitieteellinen puutarha

Menit sitten kesällä tai talvella, et pety! Yael halusi antaa syntymäpäivälahjan minulle ja vei meidät alkukeväästä tänne. Vietimme pari tuntia ihmetellessä, kuvatessa ja viiniä nauttiessa. Jos jotain ikävöin Aasian reissuilta, on se trooppinen luonto ja sen vehreys, joita onneksi voi käydä ihailemassa aina kasvitieteellisissä puutarhoissa. Eihän nämä tietenkään kotimaista koivumetsää voita, mutta hyvänä kakkosena tulee banaanipuut, peikonlehdet ja muut nimeltä mainitsemattomat kasvit.

Matkavinkit Amsterdam

Kanaaliristeily

Tämä osa Amsterdamia kuulemma kuuluu pakollisiin turistijuttuihin. Olihan se myös itsekin koettava. Jos etsit romantiikkaa retkellesi, poikkea ilta-aikaan risteilyllä. Jos etsit erilaista tapaa bilettää, uskoisin sinulle löytyvän myös tähän tarkoitukseen sopivan laivan. Risteilijöitä on satoja kaupungissa, joten ei välttämättä kannata hypätä ensimmäiseen vastaan tulevaan.

Pelihallit

Milloin me saadaan Suomeen pelihalleja? Siis mestoja, joissa pääsee pelaamaan muun muassa flipperiä, hikoilemaan ilmakiekon parissa, hakkaamaan sieniä isolla pehmopampulla ja räpläämään Tetristä. Kreisiä tanssimattoa unohtamatta! Amsterdamista löytyy ainakin kaksi peliluolaa, joista molemmista saa myös mainiota syötävää. Ton Ton Club ja PUCK, joka muuten muistutti Helsingistä tuttua Yes, Yes, Yes -ravintolaa. Ai että kuinka paljon hyviä muistoja ja voitettuja hetkiä nämä kaksi pelihallia pitääkään sisällään.

Matkavinkit Amsterdam

The Nine Street – vintage-kauppoja

Kyseiseltä kadulta ja sen lähettyviltä löytyy aarteenmetsästäjille kasapäin pengottavaa. Amsterdamin vintage-kaupat pursuavat vaatteita eri vuosikymmenyksiltä. Mielettömiä valikoimia! Itselle tuli jopa viime kerralla ähky, kun pyörimme näissä liikkeissä, sillä valikoimaa on niin hurjasti mistä valita. 

Matkavinkit Amsterdam

Puistot

Keskusta-alueelta löytyy monia puistoja, jotka täyttyvät aurinkoisina päivinä ihmisistä. Monista puistoista löytyy kahviloita, urheiluvälineitä ja wc-fasiliteetit. Suosittelen nappaamaan paikallisen ruokakaupan hyllyltä valmissalaattiannoksen ja tuorepuristetun mehun nautittavaksi esimerkiksi lounaaksi. Hintaa tälle tulee noin 5 euroa. Hitusen keskusta-alueen ulkopuolelta löytyy Flevoparkbad niminen puisto, jonka keskeltä löytyi hyvin piilossa oleva ravintola Distillery’t Niuewe Diep. Idyllinen olutravintola pienen lammen reunalla, jossa tilauksen pystyi tekemään ikkunaluukusta.

Instagram-kuvauslokaatiot

Kyllä luit oikein. Meidän vinkeistä löytyy myös meille kaikille Instagram-kuvia janoaville omat vinkit. Huumori mielessä kuitenkin! Kaupunkia, niin kuin elämää muutenkaan, ei kannata elää läpi sosiaalisen median tai hakea elämyksiä sosiaalista mediaa varten.

Matkavinkit Amsterdam

Wake me up When I’m famous -seinä

Yael sanoi, että haluaa viedä minut yhteen tiettyyn paikkaan ottamaan minusta kuvan. Tiesin heti, että tässä on koira haudattuna. Repesin nauruun, kun pääsimme paikan päälle. Kuvahan se piti ottaa. Meikäläisen makuun tämä oli hauska pieni yksityiskohta muuten niin hiljaisella kadulla. Seinä sijaitsee ravintola Ouefin lähettyvillä, Daniel Stalpertstraatilla.

Matkavinkit Amsterdam

Eye -museo

Amsterdamin keskusta-alueelta ei löydy hirveän montaa modernia rakennusta, mutta kun löytyy, on se Instagram-kelpoinen. Museorakennuksen muotokielessä on paljon samaa Löylyn kanssa. Eye sijaitsee Amsterdamin pohjoisosassa, jonne pääset rautatieaseman takaa lähtevällä lautalla, joka on tosiaan ilmainen. Alue toimii myös hyvänä piknik-paikkana. 

Matkavinkit Amsterdam

NSDM-alue

Jo moneen kertaan hehkutettu alue ansaitsee paikkansa myös tällä listalla. Koko alue on yhtä Instagram-seinää, jos minulta kysytään. En ihmettele yhtään, jos alueella tehdään paljon kuvauksia.

Matkavinkit Amsterdam

Lähialueen kohteet

Rotterdam

Puolen tunnin junamatkan päässä oleva Rotterdam tarjoaa täysin erilaisen elämyksen Amsterdamiin verrattuna. Amsterdamilaisilta jos kysyy, he eivät innostu Rotterdamista lainkaan. Syynä voi olla kahden ison jalkapalloseuran välinen taistelu tai sitten vain kotiseuturakkaus. Jos oikein ymmärssin, Rotterdam tuhoutui maailman sotien aikaan, jonka seurauksena kaupungin infrakstruktuuri on hyvinkin erilainen verrattuna Amsterdamiin. Itse tein päiväreissun Rotterdamiin ja se oli riittävän pituinen omaan makuun. Kaupungin yleinen tunnelma oli kuin olisi astunut junasta ulos Tampereelle. Toisin sanoen, hyvinkin erilainen hesalaiseen makuun, mutta juuri sopiva korpilahtelaiselle.

Matkavinkit Rotterdam
Matkavinkit Rotterdam

Leiden

Jos jotain pientä kaupunkia Alankoimaissa suosittelen, on se Leiden. Yael vähän jopa ihmettelee, kuinka nopeasti ihastuin Leideniin. Kaupungin kapeat kadut ja vanha arkkitehtuuri tuulimyllyineen toi mieleen vanhan Rauman kaupungin.

Matkavinkit Rotterdam

Scheveningen -ranta

Alankomaat sen kuin yllättää vaan. Noin tunnin junamatkan päässä löytyy täydellinen turistirantalomakohde. Maailmanpyörä, hiekkaranta, aurinkotuolit, kymmenittäin ravintoloita. Sanoinkin Yaelille, että ihan kuin olisimme tulleet Gran Canarialle. Reissun Scheveningenille voi tehdä päiväkseltään tai sitten suosiolla ottaa majapaikan Haagista. Haagin läpi ratikalla menneenä, voisin kuvitella kaupungin tarjoavan myös paljon nähtävää.

Matkavinkit Amsterdam

Voledam

Jos olet kalaruoan ja kiinalaisten turistien ystävä, suosittelen tätä hyvinkin erikoista kohdetta Amsterdamin lähettyviltä. Pienen kylän yhteydestä löytyy satojen metrien pituinen rantaraitta, joka on täynnä idyllisiä ravintoloita, kahviloita ja kojuja. Hetkellisesti alueesta tuli mieleen jonkun elokuvan kuvauslokaatio. Paikka on kiinalaisten turistien suosima, mutta sekaan vaan. 

Matkavinkit Amsterdam

Tässä oli vain murto-osa Amsterdamia. Odotan innolla, että pääsen taas seuraavan kerran sukeltamaan kaupungin sykkeeseen. Laita myös omat Amsterdamin matkavinkit jakoon kommenttikenttään ja jaetaan kokemuksia siellä. Jos herää jotain kysyttävää, älä epäröi myöskään esimerkiksi laittamaan viestiä Instagramin puolella joko minulle tai Yaelille, joka kokee aina suureksi kunniakseen jaella Amsterdamin matkavinkit jatkoa.


Seychellit – Täydellinen pakettimatka akkujen lataamiseen

Muistan, kuinka olen vältellyt pakettimatkoja pitkään. Olen joskus tokaissut niiden olevan turhin tapa matkustaa ja nähdä maailmaa. Ihmettelin monesti, miksi äitini haluaa matkustaa kaksi kertaa vuodessa Malagan niemimaalle samaan kohteeseen, samaan hotelliin. Ennakkoluuloni pakettimatkoja kohtaan ovat voimakkaita, johtuen varmastikin ”true backpacker”-taustastani ja ihanteestani matkustaa ns. autenttisesti, jolloin pääsee näkemään sitä kuuluisaa ”oikeaa elämää”. Seikkailla ja vältellä valtavirtaa. Olla sukupolvelleni tyypilliseen tapaan uniikki lumihiutale. Vältellä viimeiseen asti turistileimaa, joka kylläkin lyödään, halusin tai en, passin lisäksi ohimolleni, matkustin sitten Tallinaan tai Galapakossaarille.   

Olin kuitenkin jo muutaman vuoden ajan haaveillut, toisinaan salaa ja toisinaan ääneen, vanhasta kunnon etelän lomasta, pakettimatkasta. Matkasta, jossa bussi noutaa minut lentokentältä hotellille, ja jonka jälkeen kaikki elämiseen välttämättömät asiat, hoidetaan puolestani kuin Manulle illallinen. Ainoana toiveena vain, että hotellista löytyy kaikki tarvittava täydelliseen lomaan, eli aurinkotuoli ja uima-allas. 

Kun Tjäreborg tarjosi mahdollisuutta lähteä Intian valtamerellä sijaitsevalle Seychelleille pakettimatkalle, mietin, että tässä on tilaisuuteni. Tilaisuuteni mennä valmiiksi katettuun pöytään, olla aurinkotuolin syleilemänä viikon ajan ilman sen suurempia suunnitelmia. Antaa muiden päättää, mitä syön aamupalaksi ja illalliseksi. Olla täysin muiden ihmisten palveltavana.  Jättää reissusuunnitelmallisuus kokonaan pois, antaen tilaa tälle hetkelle ja odottaa, josko tylsyys koputtelisi ovelle. Mennä siis lomalle, jossa ei välttämättä tarvitse nähdä yhtään kristuksen kirkkoa tai kääntää ylimääräistä kivenlohkaretta löytääkseen jotain. Nauttia vain paikallaolosta. 

Seychellit, pakettimatkat

Jonkun korvaan saattaa kuulostaa tyhmälle viettää viikko niin sanotusti neljän seinän sisällä, kun mahdollisuus olisi tutustua paikalliseen kulttuuriin ja ympärillä oleviin paratiisisaariin. Kokea ja nähdä kaikkea sitä, mitä kotisohvalta ei voisi. Tämä on yksi tapa matkustaa ja viettää lomaa. Toinen tapa esimerkiksi on nauttia juuri sen värisestä hiekasta, jota löytyy hotellin edessä olevalta rannalta, vaihtaa kuulumisia henkilökunnan kanssa ja selata hotellin ravintolan tuttua ja turvallista menua illasta toiseen.   

Tuntuu välillä, että olen hakenut reissuiltani aina vähän kirkkaampia vesiä, kauniimpia maisemia ja maukkaampia hedelmiä. Todella koukuttavaa, mutta samalla ei kovinkaan kestävää. Entä jos hiekka ei olekaan vaaleampaa aidan toisella puolen? Tämän oivaltaminen omassa ajattelussani, on muuttanut käsitystäni siitä, mitä haen reissaamiselta. Tärkeintä on löytää ne omat sisäiset motiivit ja halut reissaamiseen.  

Ehkä tuohon kelaan kiteytyy muutenkin ajan henki. Tulisi aina olla uusinta huutoa olevat farkut jalassa ja laskuvarjohypyn jälkeen benji-hyppy ei tunnu enää missään. Tavallisuuden tavoittelu on historiaa. Tuntuu, että nykyään pitää olla elämyksiä ja huippu-etuliitteitä ollaksesi jotain erityistä. Tylsyys täytetään älypuhelimen tarjoamilla loputtomilla mahdollisuuksilla. Instant tarkoittaa muutakin kuin nuudelipussissa oleva teksti, asioiden tulee tapahtua nopeasti. Pitkäjänteisyyttä ja tavoitteellisuutta etsitään kissojen ja self help-kirjojen kanssa. Tunnistan niin itseni näistä keloista. Olisikohan tämän tyyppinen meno jo saavuttanut ääripäänsä ja heijariliike olisi jo lähtenyt takaisin päin? 

Seychellit – pikkuruinen paratiisisaari Intian valtamerellä  

Näiden ajatusten pohjalta, olen toden teolla löytänyt paikkani Coral Strand hotellin altaalta. Hotelli tarjoaa täydelliset näkymät altaalta merelle. Aurinkotuolista on helppo hypätä joko virkistävän lämpöiseen altaaseen tai juosta suorilta kauniin turkoosiin mereen. Hotellilta löytyy allasravintola, jonka antimista löytyy hellepäiville otollista syötävää sekä oma uusi lempparini, ranskikset. Aamupala ja illallinen kuuluvat meidän lomapakettiin, joten olemme ainoastaan kerran käyneet hotellin viereisessä ravintolassa nauttimassa italialaisen illallisen. Lähin kauppakin löytyy parkkialueen toiselta puolen.   Kauin poistumispisteeni on ollut paikallinen koriskenttä, jossa olen illan hämärtyessä käynyt treenailemassa. Onnekseni, eilen kentän vierelle avattiin uuden karhea ulkoilmasali, täydellä varustuksella ja kunnon painoilla.

Beau Vallon alueen pienellä idyllisellä bulevardilla löytyy muutama hedelmäkauppias ja ruokakoju sekä paikallisia matkatoimistoja, jotka tarjoavat muun muassa päiväreissuja viereisille saarille, joista löytyy kuulemma värikkäitä snorklauskohteita sekä kilpikonnia. Isoja kilpikonnia. Saarelta löytyy myös hyviä patikointireittejä vuorille. Kaikki nämä mahdollisuudet ovat olleet tavoiteltavissa, mutta tällä kertaa olen keskittynyt äänikirjoihin ja Suomen Kuvalehtiin, joita otin ison kasan mukaani. 

Seychellit on yksi Afrikan vauraimmista valtioista. Taloutta pitää pitkälti yllä turismi ja kalastus. Tähän aikaan vuodesta ei kylläkään ole ollut ruuhkaa rannoilla tai saanut kilpailla rantatuoleista. Ei mitään sellaista, mitä esimerkiksi monesti Kaakkois-Aasiassa olen kohdannut. Turkish Airlines lennätti meidät Istanbulin kautta tänne.   

Mainitsemisen arvoista on myös kulttuurien kirjo, joka näkyy katukuvassa. Vieraita on niin länsimaista, Itä-Euroopasta, Intiasta kuin muslimimaista. Hotellin henkilökuntaakin löytyy ympäri maailmaa. Odotuksissani näin, että Seychellit on yltiöromanttinen pariskuntien täyttämä kohde. Sitä se on varmasti myöskin, mutta paljon muutakin. Lapsiperheitä, vanhempia pariskuntia, rauhanturvaajia, työporukoita, ystävyksiä, tavan tallaajia, jos tuota termiä edes voi käyttää kenestäkään.

Reissuilla on eri tarkoituksensa ja tärkeää on ennen kaikkea tehdä omannäköistä lomaa. Tiedostaa, mitä itse haluaa. Tämän hetkisiin tarpeisiini tämä Tjäreborgin tarjoama reissu oli nappivalinta ja uskoisin, ettei tämä tule olemaan viimeinen pakettimatkani. Ehkä seuraavaksi on aika toteuttaa salainen unelmani, paluu Lanzarotelle.

Niin ja en enää ihmettele lainkaan äitini halua matkustaa kahdesti vuodessa Malagaan. 



Perinteiden puristuksessa – joulua paossa

Paluu jouluun, paluu San Sebastianiin.    

Joulu oli ja meni jo aikapäiviä sitten. Viimeistään loppiaisena kuuset saivat kyytiä ja toivon mukaan myös ikkunalaudalta on nyt jo viimeistään tontut raivattu tiehensä, jotta rairuoho ja pääsiäiskoristeet saadaan asetelmiin. Tervetuloa munat ja mämmi!    

Pidin pientä somepaastoa joulun ja uudenvuoden ajan, ilman mitään sen suurempaa syytä. Joulu on jotenkin luonnollista aikaa jättää älypuhelin yöpöydän laatikkoon päiväksi, jos toiseksikin, ja antaa tilaa ympärillä oleville läheisille.

Olen parin vuoden ajan ollut jouluperinteiden puristuksessa ja kokenut ähkyä joulusta sekä pohtinut kirkkomme suurimman juhlan merkitystä. Missä määrin perinteitä on hyvä vaalia? Milloin niistä olisi hyvä luopua ja luoda uusia tilalle?

Oma jouluähkyni ja pieni ahdistukseni koskee lähinnä yltäkylläisyyttä. Lahjojen määrä kasvaa vuosi vuodelta, ruokapöytään on asennettu jatke uusille herkuille ja kuusenoksien tiheys on eksponentiaalisesti lisääntynyt niin, että runkoa on lähestulkoon vaikea edes nähdä enää. Ennen sentään runko näkyi ja oksista ei ollut tietoakaan. Välillä jouluisin on tuntunut, kuin Amerikka olisi muuttanut tv-ruudun takaa suoraan koteihimme. Eihän tässä mitään pahaa ole, jos tämä on se, mitä haluaa ja toivoo joululta. Puhutut sanat ennen ja jälkeen joulun vain tuntuvat sotivan osittain tätä vastaan: ”Tänä vuonna ei osteta lahjoja!” ja ”Vähemmän on parempi”. Tuttuja lausahduksia? On toki hyvä myös muistaa, että ajanhenki on muuttunut sitten 90-luvun kultaisten lama-aikojen, joten asia ei ole niin yksiselitteinen, vai onko.

Omista oikeuksista ja eduista luopuminen on haastavaa. Ainakin itselleni. ”Hitto vie, itse olen saavuttanut etuni, älkää viekö niitä minulta pois.” Tosi asiassa montaakaan etua en ole itse saavuttanut, vaan ne on annettu kuin Manulle illallinen. Ajatus kuitenkin luopumisesta ja siitä, että jokin asia muuttuu ”huonommaksi” tai vähemmän hienommaksi, ei kuulostaa houkuttelevalta. Runsaudesta on tullut ihailtavaa, tietynlainen status. Olen myös huomannut kokevani häpeäntunnetta, kun olen karsinut elämäntyylistäni. Jouluun liittyy monesti myös saavutettuja etuuksia, joista pidetään kynsin ja hampain kiinni.

Lähdin tänä vuonna jouluähkyä ja -perinteitä karkuun kaveriporukalla Baskimaahan, Espanjaan. En ole koskaan aikaisemmin ollut pois perheeni luota jouluna. Joulu on aina ollut pyhä asia minulle. Olen jopa viimeisimpien Aasian reppureissujen lähtöni ajoittanut juuri joulun välipäiville. Nyt kuitenkin oli aika katkaista napanuora ja ottaa etäisyyttä joulusta.  

Yltäkylläisyyttä karkuun lähteminen olisi varmasti onnistunut paremmin Suomen kamaralla. Yhtä lailla yltäkylläistähän se elämä on turistina vieraassa ympäristössä, kylläkin eri tavalla. Karsimme kaiken jouluisen ja siihen liittyvät perinteet pois ystäviemme kanssa, ja tilalle otimme isoimmat viinilasit, jotka kaapista vain löytyivät sekä Yatzi-nopat. Pelasimme joulun läpi erittäin yksinkertaisella kaavalla.  

Tietyllä tapaa allekirjoitan, että näin aikuisiässä itse pystyn määrittämään, mitkä jouluperinteet otan osaksi elämääni ja millaisia jouluperinteitä haluan luoda jatkossa. Ajatuksenahan tämä on kauhean kaunis. Viisilapsisen perheen jäsenenä, ymmärrän myös, kuinka muut ympärillä olevat tulisi huomioida, jos perhejoulua haluaa viettää. Ajatus yksinään joulunvietosta on aika kaukainen ja poissuljettu ajatus. Toki olisimme voineet ystäväporukalla tehdä saman paon Suomen kamaralle Yatzi-noppiemme kanssa ja viettää joulua tutummassa ympäristössä, ja ehkä niin teemmekin ensi vuonna. Ehkä ensi joulu on taas samanlainen, mitä se on tähänkin asti ollut ja nautin siitä aivan uudella tapaa. Tai ehkä tästä tulee uusi perinteeni jouluna.

Sen lisäksi, että reissu Baskeihin laittoi miettimään perinteitä, helli aurinko ja valo meitä oikein urakalla. En muista milloin viimeksi olisin katsonut noin montaa elokuvaa muutamassa päivässä ja tehnyt ei-mitään.  

San Sebastianin upeat rannat antoivat sielun levätä, kaikessa rauhassa.