Mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani?

Hyvää ja värikästä Pride-kuukautta! Olkoon kuukausi hyvä muistutus meille, kuinka tasa-arvotyö on vielä kesken ja se vaatii joka päiväsiä tekoja meiltä. Sekä asennetyötä ennen kaikkea.

Tampereen nuorisotyön kentällä on huomattu, että usein nuoret pelkäävät ottaa puheeksi oman sukupuolen tai seksuaalisuuden aikuisten kanssa. Monen nuoren mielen päällä on ajatus, mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani. Aikuiset, tai ainakin moni aikuinen, taas haluavat olla tukena lapselleen, mutta tuen sanoittaminen voi olla toisinaan vaikeaa tai koetaan, että tekojen kautta nuoret kyllä tunnistavat, että heistä välitetään juuri sellaisena kuin he ovat. 

Itse myös tiesin, että vanhempani välittävät minusta, tykkäsin sitten tytöistä tai pojista. Tästä ei ollut epäselvyyttä, vaikkakin sitä ei koskaan sanoitettu meillä kotona ääneen. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi varmasti ollut helpompaa tutustua itseensä ja tulla sinuiksi itseni kanssa, jos aihetta olisi käsitelty enemmän ääneen vanhempieni ja sisarusten kesken. Ja kun puhun aiheesta, niin tarkoitan seksuaalisuutta, en pelkästään homoutta.

Lue myös Missä vaiheessa huomasin olevani homo.

Pride on hyvää ja jokseenkin turvallista aikaa myös teille heterovanhemmille ottaa aihe esiin nuorten parissa. Puhua seksuaalisuudesta ja sen moninaisuudesta. Luoda turvallisia tiloja nuorille. Sanoittaa ääneen sen, minkä normaalisti teoilla ja läsnäololla osoitatte nuorille.

Me ei olla meidän perheessä puhuttu minun seksuaalisuudestani ennen tätä päivää. Tosin ei meidän perheessä ole puhuttu sisarustenkaan seksuaalisuudesta aikaisemmin. Aihe on vaikea, mutta myös hetero-olettamuksia täynnä. Halutaan äitini kanssa olla tsemppaamassa teitä puhumaan aiheesta ääneen. Itselleni tuli sellainen fiilis tätä kirjoitusta tehdessä, että jes me pystyttiin! Toivottavasti tekin pystytte.

Lähetin äidilleni ison kasan kysymyksiä, jotka liittyvät jollain tapaa homouteeni, ja hän vastaa kysymyksiin seksuaalivähemmistöön kuuluvan lapsen äitinä.

Mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani?, pesojoonas, pride, homo

Mitä mieltä vanhempani ovat homoudesta? Äiti vastaa

Olen hyvin otettu, että Joonas pyysi minua vanhempana kertomaan omia tuntemuksiani homoudesta ja siihen liittyvistä tuntemuksistani. Toivon, että näistä ajatuksista on jotain niille vanhemmille, jotka miettivät miten suhtautua, kun oma lapsi kertoo seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Mitkä oli ensimmäiset tuntemukset, kun lapsi kertoi omasta homoudesta?

Joonas kertoi minulle kasvotusten matkalla Jyväskylän rautatieasemalta kotiin Korpilahdelle omasta seurustelukumppanistaan ja hän on ihastunut ihmiseen, ei sukupuoleen ja en kyllä ns. kauhistunut enkä pudonnut pallilta, koska tiesin sisimmässäni ja äidin vaistoa seuraten, että Joonas on ihastunut samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Olin tosi onnellinen, että sain tietää Joonakselta itseltään. Olin myös helpottunut Joonaksen puolesta, että hän kertoi sen, sillä oli varmaan itsekin helpottunut, että saimme perheenä tietää asiasta.

Uskotko vanhempana, että jokainen huoltaja voi rakastaan lastaan juuri sellaisena kun on?

Uskon, että vanhempana voin rakastaa lastani juuri sellaisena kuin hän on ja nyt jälkikäteen tutustuttuani Yaeliin, se vain vahvistui. Aika muuttuu niin myös minäkin, ainakin tämän asian suhteen.

Oliko lapsesi seksuaalisuus helppo hyväksyä? 

Lapseni seksuaalisuus oli meidän koko perheen helppoa hyväksyä. Olemme aina olleet tiivis perheyhteisö ja kaikkien ”elämänkumppanit” ovat olleet sydämellisiä valintoja, niin myös Joonaksen.

Mietitkö mitä muut ajattelevat lapsesi seksuaalisuudesta?

Ihmiset ajattelevat jokainen omilla ”avoillaan” ja en ole sitä kokenut mitenkään tärkeäksi mitä muut ovat mieltä. Aina löytyy ihmisiä joille asia on kielteinen.

Oletko saanut kommentteja perheen ulkopuolisilta lapsenne seksuaalisesta suuntautumisesta? Kysyykö ihmiset tyhmiä kysymyksiä, kuten ”millaista on olla homon äiti?”

Vain positiviisia kommentteja on tullut vastaan ja toivon, että jos sinä itse olet avoin asian suhteen, niin kyllä ystäväpiirikin on. Minun kohdallani ei ystäväpiirini ole kyseenalaistanut asiaa ja se kuvastaa heissä hyväksyntää ja sivistyneisyyttä.

Muilla kommenteilla ei ole väliä minun elämässäni. Se, että lapsi on onnellinen asian kanssa, niin olen minäkin.

Jouduitko kohtaamaan vaikeita tunteita liittyen omiin mahdollisiin ennakkoluuloihin seksuaalivähemmistöjä kohtaan?

En ole mielestäni kokenut vaikeita tunteita liittyen ennakkoluuloihin seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Kaikilla on oma ihmisarvonsa ja sen kunnioittaminen on arvossa arvaamattomissa.

Mikä olisi hyvä tapa kertoa vanhemmille kuuluvan sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön?

Minusta jokainen voi valita oman tavan ilmaista ja kertoa vanhemmilleen kuuluvansa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Tai olla kuulumatta ja kertoa, kuinka on ihastunut muuta kuin omaa sukupuolta kohtaan. Itse olen tosi iloinen, että Joonas kertoi sen kasvotusten!

Onko lapsenne seksuaalisella suuntautumisella väliä?

Ei seksuaalisella suuntautumisella ole merkitys, jos vain tiedät, että lapsesi valinta on hänen omansa ja hän on onnellinen.

Mitä mieltä vanhempani ovat homoudestani?, pesojoonas, pride, homo

Miksi lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen on vaikea suhtautua, jos se poikkeaa heteronormista?

Se on aika syvällä meissä ihmisissä tuo ajattelutapa, että on vain mies ja nainen, ei nainen ja nainen, eikä mies ja mies. Mutta maailma muuttuu onneksi tämän asian suhteen parempaan päin kuin 50 vuotta sitten. Haluan myös muistuttaa, että sinä voit myös vaikuttaa siihen, miten muutat omia asenteitasi.

Onko suhtautumisesi muuttunut seksuaalivähemmistöihin sen jälkeen, kun lapsesi kertoi olevansa homo?

Ystäväpiirini on aina kuulunut myös muita hyviä tyyppejä, jotka kuuluvat vähemmistöihin, kuten myös seksuaalivähemmistöön. He ovat ja tulevat olemaan osa minun elämääni.

Olitko huomioinut kasvatuksessa avoimen ilmapiirin eri seksuaalisia suuntautumisia kohtaan?

Minusta meidän perheyhteisössä on aina yritetty kunnioittaa muita ihmisiä ja käyttäytyä heitä kohtaan niin kuin toivoisimme heidän kohtelevan meitä.

Itse tulen vähemmistöperheestä, vanhempani olivat kuuroja ja äidinkieleni oli viittomakieli. Muiden ihmisten suhtautuminen perheeseeni oli välillä vähemmän asiallista. Tästäkin huolimatta, ja ehkä juuri tämän takia, koen oman perhetaustani olevan rikkaus elämässäni, josta ammennan tähän päivään.

Mitä tunteita sinussa herää, kun homoilla on suurempi todennäköisyys kokea väkivaltaa kuin heteroilla?

Osalla ihmisistä tuntuu olevan tapana uhkailla vähemmistöjä ei toivotulla tavalla. Tämä on tuomittavaa ja olen surullinen uhkailua kohtaavien puolesta.

Mitä haluat sanoa muille vanhemmille, jotka pohtivat kuinka tukea lapsen seksuaalista kasvua?

Rakastakaa ja tukekaa lastanne heidän valinnoissaan, koskee se sitten seksuaalista kasvua tai ammatinvalintaa. Pääasia, että lapset itse rakastavat valintojaan ja ottavat myös vastuun niistä.

Miltä tuntuu, kun lapsi on hetero?

🙂 ??? Samalle kuin tuolla aikaisemmassa mainitsemassani kommentissa.

Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

Homo tai hetero, asia ei kuulu sinulle!

Miten tulin kaapista ulos?

Dear Eino, sattuuko eka kerta perseeseen?

Räntäisen rakkauspäiväkirjan merkintöjä


Kesälomavinkit Tampereelle – Manse scootilla koettuna

Kesä on jo täällä ja muutama sukulainen onkin kysellyt kesälomavinkkejä Tampereelle. Ajattelin, että voisin listata omia suosikkeja teille, etenkin jos tulette päiväreissulle Manseen. Blogin puolelta löytyy myös vinkkejä Helsinkiin matkaaville kesälomaturisteille. Hassu fiilis, sillä tänä kesänä olen pitkästä aikaa turisti vanhassa kotikaupungissa.

Toisin kuin Helsingissä, jossa suosittelen hyödyntämään julkistaliikennettä sekä (kaupunki)pyöriä, niin Tampereella suosittelen ostamaan päiväpassin VOI-sähköpotkulaudalle aka. scootille. En löytänyt päiväpassin hintaa (!!!), mutta muistelen sen olevan 5 euron luokkaa. Halpaa kuin mikäkin, jos miettii, kuinka paljon ennättää kaupunkia nähdä yhdeltä istumalta. Suunnittelin kesälomavinkit Tampereelle scoottausalueen mukaan. Älä siis tuhlaa aikaasi, vaan hyppää scootin alle ja nauti Mansesta!

Jotta saat Tampereesta kaiken irti, Tampere-passista, jonka voit ladata ilmaiseksi puhelimeesi, löytyy paljon rahanarvoisia etuja mutta myös kulttuuritarjonnan ajankohtaiset vinkit.

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere

Kesälomavinkit Tampereelle

Pispalan ja Pyynikin ympäri

Oma ehdoton suosikki alue on Pyynikinrinne ja Pispala. Pyynikinrinne tarjoaa kuvankauniita maisemia luonnonrauhassa. Lenkkipoluille en suosittele scooteilla menevän, mutta scootin voi pysäköidä Pyynikin palloiluhallin eteen, nousta rappuset näköalatornille, nauttia munkit ja lähteä pienelle kävelylle. Jos kävely ja munkit eivät maistu, voi scootilla ajaa Pyynikintietä pitkin näköalapaikalle Pyyynikin portaiden juurelle. Kaikki nämä kohdat löytyvät helposti karttapalveluista.

Pyynikin portailta suosittelen kurvaamaan Tahmelaan. Tahmela sijaitsee Pispalan juurella. Alueelta, etenkin rannan läheisyydestä, aukeaa kauniisti Pispalan puutaloalueen kerroksellisuus. Ihana näky! Pispalaan tultaessa kannattaa ajella päämäärättömästi. Ihastella vanhoja talo, kummastella miten ne on pystytty rakentamaan rinteelle ja kysellä paikallisilta alueen historiasta.

Pispan koulun nurkalta, kohta jossa Harjunpää vaihtuu Pispankaduksi, on upea näköalapaikka. Varsinkin auringonlaskut ovat jumalaisen kauniita täällä. Pyykkimettän puisto, juu luit aivan oikein, löytyy alueen romanttisin paikka pusuttelulle. Satoi tai paistoi!

Ps. Jos innostuit urakalla puutaloista, lisää löytyy Käpylästä. Tampereen Käpylästä.

Puistot

Viimeistään korona toi take away-kulttuurin kehä ykkösen ulkopuolelle oikein urakalla. Suosittelen nappaamaan eväät mukaan kaupungin ravintolatarjonnasta ja suuntaamaan johonkin seuraavista puistoista.

Näsinpuisto

Pienen mäen päältä löytyy useita näköalapaikkoja niin Ranta-Tampellaan kuin Särkänniemeen päin. Poskettomin spotti on puiston päällä sijaitsevan museo Milavidan läheisyys. Hetken piti hieraista silmiä, kun ensimmäisen kerran näin tämä upean rakennuksen, luomuksen, että mistä tämä pytinki on tänne saapunut. Museon etupihalta löytyy myös perheen pienimmille pensaslabyrintti. Olen vuoden ajan haaveillut kesäpäivästä Milavidan terassilla nauttien viinilasillisesta. Larppaus yläluokkaan!

Eteläpuisto

Sanoisin ilman sen suurempaa kokemusta, että Eteläpuisto on niin sanotusti nuorison suosima cool mesta. Muistelen törmänneeni täällä myös konttikahvilaan (tai vastaava), aivan rannan tuntumassa. Muutenkin alueella kannattaa fiilistellä Pyhäjärven maisemia. Puiston läheisyydestä löytyy myös minigolfin ystäville Koulukadun ratagolf.

Hatanpään Arboretum

Luoja paratkoon mikä miljöö! Kukki ruusut tai muut rehut niin paikka on maaginen. Tampereelta löytyy ihmeellisen paljon kauniita kartanoita, joita itse nimittäisin palatseiksi. Poskettomia. Arboretumin vierestä löytyy ruusupuisto ja upea rannan vieressä kulkeva skoottitie. Toki sitä voi kävelläkin. Viime vuonna en ennättänyt tutustumaan alueen kahviloihin, joita taitaa olla muutama kappale. Pitääkin tänä vuonna korjata tilanne. Toivotaan, että palveluiden taso vastaa alueen idylliä.

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere

Sorsapuisto

Keidas keskellä kaupunkia! Pääsin syksyllä ihastelemaan tätä puistoa ja se teki silloin jo vaikutuksen. Villi huhu kertoo, että alueella saattaisi olla tarjolla myös kaupungin parhaimpia tacoja. Pitääkö paikkaansa?

Santalahden tapahtumapuisto

Sen verran tulee kotia päin vetää ja nostaa myös tämä uusin tulokas listalle. Puistossa itsessään ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin koripallokenttä, mattolaituri sekä koirapuisto, mutta jos haluaa leikitellä kameran ja Näsinneulan kanssa, antaa Santalahden puisto tähän hyvät puitteet. Alueelta löytyy myös grillipisteet, joten kalikat kantoon ja vakkarat ritilälle. 

Ps. Tampereen kaupunki suunnittelee kirsikkapuutarhaa. Täällä olisi ainakin tilaa ja tarvetta persoonallisuudelle.

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere

Virkistäydy

Jos kesäpäivän helle yllättää ja mielit pulahtamaan kesken päivän, nostan muutaman kivan rantaviivan sinulle.

Rauhaniemi

Rauhaniemi on tunnettu julkisesta saunasta, mutta niemestä löytyy hyvin suosittu uimaranta. Scoottialue ylettää melkein rantaviivalle asti, joten uikkarit jalkaan ja scootti tauolle! Rauhaniemen saunassa on kerrassaan mukava tunnelma sekä alueelta löytyy pieni hyppytorni sitä haluaville. 

Onkiniemi

Santalahden puiston läheisyydestä löytyy kaksi rauhallisempaa spottia pulikoinnille. Santalahden omalla uimarannalla saattaa bongata myös koirapuiston karvaturreja. Tämän vierestä löytyy Elianderin uimaranta, josta saa KÄSINTEHTYÄ VEGAANISTA JÄÄTELÖÄ. Kioskista saa myös pientä purtavaa, joten päivää voi viettää pidempäänkin jos ei ole omia eväitä mukana. 

Pyynikin uimaranta

Olen käynyt täällä lokakuussa ainoastaan ja alue kutsui kaikessa harmaudessaan luokseen. Miljöö on upea ja tilaa riittää niin rannalla kuin Atlaspuistossa. Villi veikkaus, että tämä alue on yksi suosituimmista uimarannoista Tampereella. Alueelta löytyy myös kesäteatteri, jonne allekirjoittanut aikoo suunnistaa kesän aikana. Toivottavasti päästään nauttimaan kulttuurista myös täällä.

Saunaravintola Kuuma

Jos haluaa lähteä keulimaan, löytyy Laukontorilta myös Kuuma. Tyylikäs ja kaupungin uusin julkinen sauna, jonka yhteydestä löytyy kehujen arvoinen ravintola. Kuuman lauteilta voit suurimmalla todennäköisyydellä löytää lajitovereitasi, turisteja. Paikka sopii myös näyttäville Instagram-kuville.

Nauti

Jos saavuit scootilla Helsingistä tai Turusta, tarvitset hiukan kärsivällisyyttä löytääksesi Tampereelta persoonallisia ja mieleenpainuvia ravintoloita ja kahviloita. Aamupalojen suhteen olen jo luovuttanut, joten kanssatamperelaiset vinkatkaamme meille tietämättömille, mistä saa hyvää aamupalaa muulloin kuin viikonloppuisin. Sellaista mikä voisi yllättää muullakin kuin kinkku-juustovalikoimalla ja kaurapuurolla pakastemarjoilla.

Cafe Pispala

The place to syödä brunssi! Brunssia tarjoillaan viikonloppuisin ja suosittelen tekemään varauksen ajoissa. Cafe Pispalassa on omaleimainen tunnelma, joka vie hetkellisesti Keski-Euroopan alppikylään. Heillä on myös tarjolla päiväsaikaan lounasta ja illallismenu. Näitä en ole vielä päässyt testaamaan.

Pyynikin munkkikahvila

Tähän ei sanoja tarvita. Mene, koe ja nauti! Todennäköisesti menet uudestaan.

Champagne bar Santa

Olen kateellisena seurannut kun ystäväni Nuorgamin Emmi on nauttinut täällä juustoja ja shamppanjaa. Pakko olla toimiva paikka, onhan Emmi valittu kansainväliselle Top50 influencer-listalle. Santa sijaitsee aivan keskustan ytimessä, joten scootti parkkiin ja oliivit rinnuksille.

Aloha Ramen

Sanoisin, että bowlien ykkönen löytyy Tampereelta. Aloha Ramenin salmon bowl on heittämällä yksi parhaimmista bowleista.

Hämeenpuiston kaljaspotti

Tämä näky saa aina hyvälle mielelle. Ihmiset ostavat lähipubeista / lähipubista alkoholia ulos, ottavat tuolit mukaansa ja nauttivat niistä Hämeenpuiston tunnelmallisessa miljöössä. Kaupunkikulttuuria parhaimmillaan! Rakastan ajatusta, että kaupunki otetaan haltuun. Ainakin ravintola Tuulensuusta on saanut ostettua mukaansa virvokkeita ja lainaksi tuoleja.

Mokkamestarit

Kaupungin parhaimmat kahvit saat täältä. Jos et vielä ole maistanut ammattibaristan tekemää espressopohjaista kahvia, maista nyt! Ero ”tavallisten” kahviloiden kaurapohjaisiin kahveihin on huima. Saatat maistaa pehmeän kauran ja mokan sekoituksen, sen sijaan, että mietit mikä tämä palanut ja kitkerä maku on. Mokkamestarit on kahvikauppa, mutta paikan päällä voi myös nauttia vastajauhetuista pavuista tehtyä kahvia. Iso suositus flat whitelle kauramaidolla. 

Kaffila

Toinen maukkaan kahvin tarjoaja on Kaffila. Kaffilan tunnelma on yksi kaupungin rennoimmista. Tykkään rosoisuudesta ja lämmöstä, joka hehkuu Kaffilan tunnelmasta. Toisinaan tarjonnasta löytyy myös unelmatorttua! Kaffilan omistaja vaihtui kesäkuun alussa, joten jäämme odottamaan, mitä uudet yrittäjät tuovat mukanaan.

Natsu

Japanilainen Natsu löytyy Kauppahallista. Paikan lohiteriyaki on ehdoton suosikkini! Tunnelma ravintolassa on fuusio autenttista japanilaista katuravintolaa ja suomalaista kauppahallitunnelmaa. 

Lillan hotel cafe butik

Nimensä mukaan paikasta löytyy hotelli, kahvila ja on butik-tunnelmaa (mitä ikinä tämä tarkoittaakaan). Melkein voisin suositella paikkaa pelkän miljöön perusteella jo, mutta Lillanista löytyy tähän mennessä Tampereella nautituista aamupaloista paras vaihtoehto. Lillanin tunnelmallisia hotellihuoneita on myös kehuttu.

Olympia-korttelit

Ööööö hetkinen mikä mesta! Kaupungin instagrammeimmat annokset ja kasvissyöjien paratiisi. Muusan yläkerrasta löytyvä Olympia-korttelit on heittämällä kaupungin kuumin ja coolein mesta. Rakastan sitä, että listalla kaikki kuulostaa herkulliselle ja ulkoasuun on panostettu. Helsinkiläiset hipsterit, nähdään täällä!

Myös Muusa kannattaa ottaa haltuun. Tarjolla on vegaanisia sour-drinksuja. YAS!

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere

Ravintola C

Ravintola C valittiin Suomen parhaimpien ravintoloiden listalle jälleen kerran. Ja ymmärrän yskän. C on fine dining mesta, mutta sopii oikein hyvin myös tällaiselle juntille kuin minä. Tunnelma on rento ja palvelu myös sen mukaista. Niitä ns. tyhmiäkin kysymyksiä uskaltaa tarjoilijalta kysyä ja ihmetellä ääneen, mitä lautaselta löytyy. “Jäkälää?”. Tällaisessa ravintolassa maksetaan ja nautitaan kokonaisuudesta, joten kaivahan kuvetta ja nauti, jos se vain on mahdollista.

Kajo

Paljon puhuttu, paljon kehuttu ja kauan odotettu. En vieläkään ole päässyt testaamaan Kajoa. Jos jostain ravintolasta olemme kavereiden kanssa puhuneet, on se Kajo. Tästä omalle kesälomalistalle merkintä.

Shoppaile

Jos lompakon riesana on tukku painavia seteleitä etkä omista osakesalkkua, suosittelen panostamaan kaupungin palveluihin. Jos kuitenkin maallinen omaisuus kutkuttaa ja haluat kotiinviemisiä, tässä muutama vinkki paikallisista toimijoista. Suosittelen myös kurkkaamaan kaupungin kirpputorivalikoiman, jonka olen listannut aikaisemmin.

Tallipiha

Jokaisesta kaupungista tulisi löytyä Tallipihan kaltainen historiallinen keidas, aikaloikka menneeseen. Tallipihan pihapiiristä löytyy pieniä putiikkeja, joista erityisesti Tallipihan suklaapuoti on vierailemisen arvoinen. Tallipihan vierestä löytyy myös Taidekeskus Mältinranta, jossa voi käydä ihastelemassa taidetta ja haaveilla uusista taidelöydöistä.

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere, suklaapuoti

Miela

Mielassa on paljon enemmän kuin pelkkä liike, sillä Mielan tiloissa toimi aikaisemmin pikamuotiketju H&M. Nykyään tilalla on suomalaista designia ja 2nd handia. Kuinka upeaa symboliikkaa tämä liike pitää sisällään! Mielan valikoima koostuu pitkälti vaatteista ja asusteista. Toistaiseksi heiltä ei vielä saa kotimaisten taitureiden käsitöitä, joten näitä odotellessa. Mielan yläkerrasta taas löydät kierrätetyn vaatteen osion sekä vaatelainaamon.

Opuntia

Kyseessä on kaupungin kaunein kukkakauppa. Kukkakauppa sanana ei anna arvoa tälle miljöölle. Opuntiaan kun astuu sisään, tuntuu kuin astuisi toiseen maailmaan, keitaaseen. Hyvä tuliaisvinkki on kokedamat, joita löytyy runsas valikoima Opuntiasta.

Uhana

Kaupungin väriläiskä!

Kauppahalli

Jos mietit mistä päin Tamperetta löytää Tampereen murretta, ota suunnaksi kauppahalli. Hallin tunnelmasta kannattaa nauttia ja napata vaikka kahvit paikallisten suosimista kohteista. Myös mustaa kyrsää on tarjolla.

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere

Muuta

UrosLive Areena

Yksi Tampereen poskettomista rakennusprojekteista. Posketon myös maailman mittakaavalla. Aivan keskustan ytimeen nousee Suomen modernein jäähalli. Areena on tietenkin suunniteltu junaradan päälle.

Liikennesäännöt

Ihmiset, Suomessa on kikeanpuoleinen liikenne! Hämeenkadulla tämä tarkoittaa sitä, että Sokoksen puoleista pyörätietä ajetaan rautatieasemalle päin ja Stockmannin puoleisella pyörätiellä ajetaan mentäessä Hämeenpuistoon päin. Pyörätiet on tarkoitettu yksisuuntaisiksi, mutta niistä on viestitty päin prinkkalaa. Hyvin epäselvästi merkattu koko pyörätiekin, mutta se on taas yhden kunnanvaltuuston kokouksen mittainen keskustelu. Scootin kelloa saa tosissaan olla kilkattamassa Hämeenkadulla. Tarjoan kaljat, jos pystyt keskellä päivää ajamaan Hämeenkadun päästä päähän ilman, että joku kävelijä on eksynyt pyörätielle. 

Popeda

Kerran pitää ainakin soittaa reissun aikana Ukkometso. Ja muista tägätä minut Instagramissa, kun teet tämän.

Ratikka

Punaisen pedon kyytiin pääsee nyt jo “testimatkustajana” kuka tahansa. Tätä varten sinun ei tarvitse ostaa lippua ennakkoon. Hypätä vain kyytiin ja ostaa lippu ratikasta. Kai. Suosittelen tarkistamaan tämän vielä ennakkoon.

Kesälomavinkit Tampereelle, pesojoonas, ratikka, tampere

Listani “kesälomavinkit Tampereelle” on täysin puutteellinen, joten jos sinun suosikkisi puuttuu listalta, jätä kommentin muodossa suositukset. Ja jos Emmi löydät itsesi täältä, kutsua odotellessa Santen terassille. <3

Ihanaa kesää ja nauttikaa!


Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä – Mitä se on?

Seksuaalivähemmistöjen asiat ovat muuttuneet yhden sukupolven aikana roimasta. Tähän ”roimakkuuteen” vaikuttaa toki se, että rikoslaissa oli erikseen määriteltynä homoseksuaaliset teot rikokseksi vielä vuoteen 1971 asti. Homoseksuaalisuus poistettiin myös tautiluokituksesta vasta 1981. Jo pelkästään muuttamalla lainsäädäntöä inhimillisemmäksi ja tasa-arvoisemmaksi, muuttui seksuaalivähemmistöjen asema ”roimasti”. Sen takia kehityskulkua tulee tarkastella kriittisesti, ottaen huomioon, missä laajuudessa ja tasoilla muutosta on tapahtunut. Tasa-arvo ei tule koskaan valmiiksi, vaan vaatii aktiivista toimijuutta kaikilla elämän osa-alueilla.

Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1995, 25 vuotta sitten. Vaikka lainsäädäntöä on muutettu vuosien saatossa yhdenvertaisemmaksi ja tasa-arvoisemmaksi, ei se ole täysin poistanut seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Millaista seksuaalivähemmistöihin kohdistuva syrjintä oikein on? Miltä se on näyttänyt ja miltä se näyttää nykyään. Kysyin seuraajiltani Instagramissa, ovatko he kokeneet syrjintää ja jos ovat, millaista. 229 seksuaalivähemmistöön kuuluvaa seuraajaani vastasi kyselyyn, joista 40% oli kokenut syrjintää jossain vaiheessa elämäänsä. Tässä otteita syrjintätapauksista:

”Naimisiin mennessä ei meinattu saada hääpaikkaa niin juhlat oli sitten kotona.”

”Menin naimisiin ja työpaikalla kyllä tiedettiin tästä, mutta kukaan ei onnitellut. Myöhemmin samana vuonna  meni naimisiin valtaväestöön kuuluva työkaveri, niin hänen tultua töihin oltiin onnittelujen ja kukkapuskan kanssa vastassa. Tuntui hieman oudolle, ettei minun avioliittoni ollut niin merkityksellinen ja ’oikea’.”

”Vaimoni ei saanut työpaikalta palkallista vapaapäivää hääpäivänämme, sillä tämä palkallinen oli tarkoitettu vain avioliittoon astuville, ei parisuhteen rekisteröiville. Sama työpaikka olisi kuitenkin antanut  palkallisen vapaan vaimolleni hautajaisiin, jos olisin kuollut.”

”Kävin katsomassa yhtä kämppää ja kaikki meni hyvin, oltiin jo tekemässä sopparia asunnosta, kunnes vuokranantaja (+50v mies) kuuli, että puolisoni onkin nainen kuten minäkin. Kuulemma ei sopinut hänen ajatusmaailmaan että kaksi naista asuu yhdessä muuten kuin kämppiksinä, joten se täydellinen asunto jäi saamatta.”

”En ole kokenut syrjintää, koska en uskaltanut tulla kaapista syrjinnän pelon ja itseen kohdistuneen sisäisen homofobian takia kuin vasta 20-vuotiaana.”

”Noin 15 vuotta sitten olin kutsunnoissa valmis ilmoittautumaan siviilipalvelukseen. Minut kuitenkin vapautettiin palveluksesta terveydellisistä syistä. Kysyin mikäköhän tämä syy on, kun olen perusterve. Lääkäri sanoi hieman vaikeana, että syynä on ennakkokyselyssä ilmennyt homoseksuaalisuus. Tämän jälkeen minulle todettiin, että voin hakea vapaaehtoiseen palvelukseen, mutta maku meni.”

”Lastentarvikeliikkeessä saatiin vaimon kanssa viimeisenä palvelua (meidän jälkeen tulleet sai eka). Kun olimme vuokraamassa asuntoa, sopimus vedettiin pois, kun vuokraaja kuuli et mulla on vaimo.”

”Koulussa nimittelyä, tönimistä ja ulkopuolelle jättämistä.”

”Tori-kaupat peruuntui kun hänelle ilmeni, että olen lesbo.”

”Ex-työpaikalla mieskollega ei halunnut työporukan Lapin bilereissulla jakaa huonetta ’homon’ kanssa.”

”Mun kummitäti muuttui todella oudoksi sen jälkeen, kun kerroin hänelle tykkääväni myös tytöistä. Ei enää onnittele synttäreinä tai suostu keskustelemaan kanssani. On myös kertonut lapsilleen asiasta ja kieltänyt heitä viettämästä aikaa luonani.”

”Syrjinnän huomasin työpaikallani kun vanhemmat työkaverit välttelivät minulle puhumista ilman syytä. Myöhemmin selvisi että syynä oli homoseksuaalisuuteni. Toisessa firmassa toimitusjohtaja kertoi lähiesimiehelleni, että homoutta ei saa tuoda esiin asiakkaiden edessä, koska se saattaa ’karkottaa konservatiivisempaa väestöä’ ja heikentää liikevaihtoa.”

Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä, yhdenvertaisuus, pesojoonas, tampere, pispala, santalahti

Syrjintä

Syrjinnässä on kyse siitä, että henkilöä kohdellaan samanlaisessa tilanteessa huonommin kuin toisia yhden tai useamman henkilökohtaisen ominaisuuden takia. Esimerkiksi, jos tarjoilija kieltäytyy palvelemasta henkilöä tämän etnisen alkuperän perusteella, on kyse lainvastaisesta syrjinnästä.  – Syrjinta.fi

Rakenteellinen syrjintä

Rakenteellisella syrjinnällä tarkoitetaan esimerkiksi yhteisöissä, instituutioissa, organisaatioissa ja valtioissa ilmeneviä syrjiviä käytänteitä, joiden vaikutukset ovat tarkoituksellisesti tai tahattomasti syrjiviä. – Politiikasta.fi

Normit syrjinnän mahdollistajana

Vallitsevat normit ylläpitävät syrjintää. Normit muodostuvat meidän olettamuksista, siitä millaisia ihmiset ovat, ja millaisia niiden tulisi olla. On asioita, joita pidämme hyväksyttyinä, toivottuina ja koemme ne ”normaaleiksi”. Näistä asioista syntyy normi – haluttu ajattelumalli ja toimintatapa, joista poikkeaminen nähdään kielteisenä. Suomessa on vahva heteronormi. Se ilmenee niin arkisissa kuin rakenteellisissa asioissa. Lapsille opetetaan, että tytöt tykkää pojista ja pojat tytöistä. Tutustuessani taannoin lähellä sijaitsevaan kuntosaliin, toivotettiin siellä myös tyttöystäväni tervetulleeksi. En edelleenkään pääse luovuttamaan verta, vaikka olen ollut parisuhteessa miehen kanssa reilun 2 vuotta, ilman että pidättäydyn seksistä vuoden. Kantasolurekisterissä on huutava pula miehistä, heteromiehistä.

Normien hyvä puoli on, että ne ilmaisevat myös mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Käyttäytymisnormit ohjaavat käytöstämme ja kulttuuriset normit taas luovat koheesiota ihmisryhmien sisällä. Ongelmalliseksi normit tulevat silloin, kun oletamme kaikkien sopeutuvan normeihin, pystyivät he niihin tai eivät.

Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä, yhdenvertaisuus, pesojoonas, tampere, pispala, santalahti
Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä, yhdenvertaisuus, pesojoonas, tampere, pispala, santalahti

Lainsäädäntöä pyritään jatkuvasti muuttamaan tasa-arvoisemmaksi. Muutoksen vanavedessä asenteet tosin muuttuvat jälkijunassa. Vaikka seksuaalivähemmistöihin kohdistuva syrjintä on kriminalisoitu aikoja sitten, ei tämä ole poistanut täysin syrjintää. Syrjintä ei aina ole tietoista pahan tekemistä, vaan voi tapahtua kuin huomaamatta, pohjautuen vallitseviin normeihin.

Heteronormi on yksi vallitseva normi yhteiskunnassamme ja sen tarkastelu vaatii kriittistä suhtautumista, jotta pystymme aidosti edistämään yhdenvertaisuutta. Perhe- ja parisuhde miellettiin pitkään naisen ja miehen väliseksi asiaksi, esimerkiksi Kelan tukia hakiessa. Opiskeluaikoina, jos asui samaa sukupuolta olevan kanssa, ei tarvinnut selitellä suhdetta kämppikseen, kun taas vastakkaista sukupuolta olevan kanssa joutui. Onneksi tästä on päästy eteenpäin ja tasa-arvoinen avioliittolakikin toi tarvittavia muutoksia etuuksiin.

Pelko syrjityksi tulemisesta voi johtaa siihen, ettei uskalleta olla aktiivisia toimijoita eri yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Voidaan jättää menemättä tai kertomatta jotain, mikä saattaisi asettaa ihmisen alttiiksi syrjinnälle. Tässä tullaankin kiperän tilanteen pariin: onko pelko syrjityksi tulemisesta syrjintää? Tähän jos jollain on antaa vastausta, kommentoi ihmeessä! Ehkä se on jonkinlaista passiivista syrjintää, jossa syrjijänä ei ole yksittäinen tekijä, vaan yleinen ilmapiiri. Toki tässä vaikuttaa myös kokijan historia, olettamukset ja pelot. Turvallisen ilmapiirin luominen on meidän kaikkien vastuulla. Tähän on hyvä kiinnittää jokaisen huomiota.

Tasa-arvo

Sukupuolten tasa-arvolla tarkoitetaan sekä eri sukupuolten tasapuolisia oikeuksia ja mahdollisuuksia että lopputulosten tasa-arvoa, kuten päätösten tekemistä kaikkien sukupuolten kannalta mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla. – Tasa-arvoasiain neuvottelukunta

Yhdenvertaisuus

Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan tai vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammaisuudestaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, sukupuolestaan, sukupuoli-identiteetistään, sukupuolen ilmaisustaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. – Syrjinta.fi

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat jatkuvia tekoja

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät ole pysyviä asioita, vaan niiden vaaliminen ja niihin pyrkiminen vaatii meiltä jatkuvia tekoja. Tarkkailua, herkkyyttä, puuttumista, kipeiden aiheiden esiin nostamista, omien asenteiden tarkastelua sekä epäkohtiin puuttumista. 

Juttelin taannoin yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston kanssa tasa-arvosta ja seksuaalivähemmistöjen asemasta Suomessa. Kyselin heiltä, kuinka yleistä meillä on syrjintä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Tarkkaa vastausta oli vaikea sanoa, sillä syrjintäkokemusten aliraportointi on iso ongelma. Tulisi saada selville missä, kuinka paljon ja miten syrjintää tapahtuu, jotta saataisiin kattavampi kuva kokonaisuudesta. He myös muistuttivat, jos syrjintään ei puututa, todennäköisesti se jatkuu. Kun viranomaisille saadaan tieto syrjinnästä, pystyvät he puuttumaan tähän kohdennetuilla toimenpiteillä sekä yksilöllä on tällöin pääsy oikeuksiinsa yhdenvertaisena kansalaisena. 

Tiedostan monia omia oikeuksiani kansalaisena ja koen ymmärtäväni, jos minua kohdellaan epätasa-arvoisesti. Mutta mitään varmuutta minulla ei ole, mitä tehdä, jos koen syrjintää. Kun parikymppisenä en tullut valituksi kaupan ”kassatädiksi”, johtuen iästäni ja sukupuolestani, menin hämilleni. Olin opiskelijana aivan liian epävarma investointi kaupalle, jonka tuolloinen liikevaihto oli noin 9 miljardia. Tehtävään haettiin yli 45-vuotiasta naista, perheen jo perustanutta, tasapainoista yksilöä. Tiesin tulleeni syrjityksi sukupuoleni ja ikäni takia, koska tämä sanottiin ääneen minulle. Sitä ei edes peitelty.

Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä, yhdenvertaisuus, pesojoonas, tampere, pispala, santalahti

Ilmoitin tästä tapauksesta yrityksen pääkonttorille, koska perhepiiristäni löytyi kyseisen kaupan pääkonttorissa töitä tekevä tuttu. Muussa tapauksessa tämä olisi jäänyt tähän, koska mitä yksi ihminen voi tehdä isoa yritystä vastaan, ja miksi haluaisin mennä työpaikkaan, jossa esihenkilön ajatusmaailma on tällä tasolla. Veikkaan, että aika moni muukin on ollut vastaavanlaisissa tilanteissa ja antanut asian vain olla.

Monesti syrjintätapaukset eivät suinkaan ole näin selkeitä ja räävittömiä kuin omalla kohdallani. Harva varmastikaan sanoo ääneen, ettemme vuokraa asuntoja homoille tai vammaisille. Toisinaan voi kokea syrjityksi tulemista, vaikka tätä ei suoranaisesti sanota ääneen tai osoiteta erikseen. Tällaisten tapausten käsitteleminen, kun kyseessä on tunne syrjityksi tulemisesta, on haastavampi todentaa todeksi. Ja toisaalta, sitä voi itse kompastua ajattelemaan asenteellisesti, niin että jokin vastoinkäyminen liittyisi juurikin omaan homouteen, vaikkei vastapuoli edes tietäisi seksuaalista suuntautumista. Tämän takia onkin parempi kysyä apua aina viranomaisilta kuin jäädä yksin asian kanssa.

Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä, yhdenvertaisuus, pesojoonas, tampere, pispala

Mitä tehdä, jos kohtaa syrjintää? 

Sen sijaan, että jäisi itse miettimään onko tullut syrjityksi vai ei, on meillä useita viranomaistahoja, joilta saa aina neuvoja ja näkemystä. Näiden eri toimijoiden tehtävä on edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä puuttua syrjintään. Yksi näistä on yhdenvertaisuusvaltuutettu. Hänen puoleen voi kääntyä, jos on kokenut tai havainnut syrjintää. Syrjinnän perusteita voi olla ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja muu henkilöön liittyvä syy. Sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää syrjintää käsittelee taas tasa-arvovaltuutettu.

Yhdenvertaisuusvaltuutetulle voit tehdä kirjallisen yhteydenoton tai olla suoraan puhelimitse yhteydessä, jos epäilee syrjintään. Yhdenvertaisuusvaltuutetun työ on antaa neuvontaa, yksittäisten tapausten selvittämistä, sovinnon edistämistä osapuolten välillä, kouluttamista, tiedon keräämistä sekä lainsäädäntöön ja viranomaisten käytäntöihin vaikuttamista. Älä myöskään emmi olla heihin yhteydessä, jos yhtään mieti. He palvelevat maksutta sinua. 

Jos taas koet syrjintää minun laillani työpaikalla, kannattaa alkuun olla yhteydessä ammattiliiton luottamushenkilöön. Voit myös olla yhteydessä tasa-arvovaltuuteettuun, jonka neuvonta on maksutonta. Heidän kautta saa varmasti tukea syrjinnän puuttumiseen ja mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin. Jos et ole aivan varma syrjitäänkö sinua, voit aina kysyä heiltä näkemystä tähän.

Molempiin tahoihin voi olla yhteydessä, jos epäilet syrjintään vaikka itse et olisi syrjitty. Ei ole pelkästään syrjityn tehtävä puuttua syrjintään, vaan se on meidän kaikkien tehtävä. Vierestä seuraaminen on hiljaista syrjinnän hyväksymistä, mikä voi vaikuttaa koko yhteisöön.

Seksuaalivähemmistöjen kohtaama syrjintä, yhdenvertaisuus, pesojoonas

Mitä enemmän saamme tietoa syrjinnästä ja sen eri muodoista sitä paremmin viranomaiset osaavat kohdentaa toimintaansa. Aliraportoiminen jättää arvailun varaan missä ja miten syrjintää tapahtuu. Yksi syy jättää tekemättä syrjintäilmoitusta on tiedonpuute. Toivonkin tämän kirjoituksen lisäävän tietoutta yhdenvertaisuudesta ja syrjinnästä sekä madaltavan kynnystä tehdä ilmoitus.

Tästä pääset yhdenvertaisuusvaltuutetun kirjalliseen yhteydenottoon ilmoittamaan mahdollisesta syrjintätapauksesta. Vinkatkaa ihmeessä ystäville tai työkavereille näistä kahdesta eri tahosta, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutetuista.

Muista, et ole yksin syrjinnän kanssa!

Ps. Jos kiinnostaa lukea homoparien oikeuksista ja mahdollisuuksista perustaa perhe, lue myös Setan kanssa tehty Q&A aiheesta.


Miten olen kasvanut esiintyjänä? – Vinkkejä esiintymiseen

Haaveilin nuorena mallin urasta. Poseraasin peilin edessä suu mutrussa, vakavana, katsetta kääntäen olkapään yli peilikuvalle. Mietin, että vitsit, kun joku mallitoimiston edustaja bongaisi minut kadulta suoraan Pariisin muotiviikoille. Piti tarkkaan miettiä kadulla kehon liikkeitä. Jokainen kävely keskustan poikki oli mahdollinen catwalk-hetkeni. Todennäköisyys sille, että Jyväskylän keskustassa olisi kansainvälisen mallitoimiston työntekijä, oli sangen olematon. Mutta mahdollisuus oli olemassa. Jossain vaiheessa ymmärsin, että pituuskasvuni oli tyrehtynyt ja haaveet salamavaloista tuli haudata.

Parikymppisenä aloin lukemaan blogeja. Etenkin ruotsalaisten miesten kirjoittamia. Olin ällikällä lyöty heidän tyyleistä ja kuvista. Kuvista, jotka muistuttivat miestenlehdissä katseita vangitsevista huippumalleista. Erona ainoastaan, etteivät bloggaajat olleet malleja, vaan tavallisia robineita ja petereitä. Haaveeni muotikuvissa poseeraavasta Joonaksesta teki yhtä näyttävän come backin kuin Austin Powers aikoinaan.

Vinkkejä esiintymiseen

Otti kymmenen vuotta, kun poseerasin maailman yhden tunnetuimman nettivaatekaupan sivuilla. Minua kysyttiin mukaan jopa mainoskasvoksi heidän yhteen Euroopan laajuiseen kampanjaan. Tipuin viime metreillä ulos tuosta. Harmittaa, sillä olisin päässyt Lontooseen ammattivalokuvaajan kuvattavaksi. Pariin kertaan haudatut haaveet mallin urasta oli käynyt toteen, kylläkin eri muodossa. Pariisin muotiviikon sijaan tallailen nykyään Tampereen catwalkeilla.

Otan suurimman osan kuvistani yksin. Voisi sanoa, että 90% on itselaukaisijan ottamia, 8% Yaelin ja 2% satunnaisten ihmisten. Koen suunnatonta epävarmuutta olla kameran edessä, jos sen takaa löytyy toinen ihminen. Tunnen oloni vaivaantuneeksi ja epävarmaksi, ”miten tässä tulisi olla”. Tulee huijarifiilis: hän luulee, että osaan poseerata, mutta enhän minä osaa. Luulen hahmottavani vartaloni, mutta todellisuus on eri. Sen takia epäonnistuneiden poseerausten jakaminen kuvaajan kanssa tuntuu vaikealle, jopa häpeälliselle. Sitä altistaa itsensä arvostelulle, vaikka tietää kuvaajan suhtautuvan kuviin sensitiivisesti. Onkin turvallisempaa ottaa kuvia itse, sillä voin samantien poistaa epäonnistuneet kuvat, eikä tarvitse leikkimielisesti naureskella kuvaajan kanssa epäonnistuneille valokuville.

Vinkkejä esiintymiseen

Liikkuva kuva ja esiintymiset

Asetelma muuttuu täysin, kun hypätään still-kuvista liikkuvaan kuvaan tai yleisön eteen esiintymään. Nautin suunnattomasti videoiden tekemisestä, kun kameran takana on ammattilainen. Live-tapahtumissa puoleensa taas vetää suora vuorovaikutteisuus ihmisten kanssa. Olen kokeillut tubettamista ja koin oloni epävarmaksi joka kerta kameran edessä. Kuvasin suurimman osan ajasta itse videoni. Kun kameran takaa löytyy toinen ihminen, sitä puhuu ja esiintyy samalla hänelle, ei pelkästään kameralle. Tämä tuo varmuutta tekemiseen, kun saa suoraa palautetta ja reaktioita ulkopuoliselta ihmiseltä. Sekä teknistä tukea tai kokonaan sen ulkoistamista. Valokuvaamisessa handlaan nipin napin teknisyyden ja kysehän on ”vain” yhdestä kuvasta. 

Jos saisin päättää, tekisin ainoastaan liikkuvaa kuvaa. Videolla mokaaminen on paljon armollisempaa. Sitä pystyy selittelemään ja live-lähetyksissä ne kuuluvat osaksi ”tuotetta”. Kangertelu, asioiden unohtaminen tai väärät kuvakulmat tuovat sisältöön inhimillisyyttä. Varsinkin juontamisessa ja puheenvuoroissa koen inhimillisyyden voimavaraksi, samaistumispinnaksi, jonka jaan yhdessä yleisön kanssa. 

Julkinen esiintyminen, tapahtui se omissa some-kanavissa, televisiossa tai live-yleisön edessä, harvoin tuottaa suurta jännitystä minulle. Toki sisältöjen osalta sitä jännittää, etenkin puheenvuoroja pitäessä, mutta itse esiintyminen tuottaa enemmän iloa ja koukutuksen tunnetta – lisää tätä! Jos taas minun tulisi katsojana esittää seminaarissa kysymys puhujalle, jää se yleensä esittämättä. Jos jalkani jäisi bussin keskioven väliin, olisi kynnys huutaa siitä kuskille aivan liian suuri. Karaokessa esiintyminen olisi luultavasti viimeinen tekoni elävänä. Häpeän pelko hiipii jostain syvältä ja ottaa vallan. Ympäristöt, joissa joudun rikkomaan hiljaisuuden ilman, että olen jossain roolissa, tuottavat hikipisaroita ohimolle. 1000 tuntemattoman ihmisen edessä esiintyminen puhujana ei tuota läheskään niin paljoa jännitystä kuin kiitoksen huutaminen bussikuskille täydessä bussissa.

Vinkkejä esiintymiseen

Olen vuosien aikana oppinut luomaan julkiseen työhön tietynlaisen roolin. Roolin, jonka kautta on ollut helpompi opetella itselle nauramista ja naurunalaiseksi tulemista, kepeyttä itseä kohtaan sekä tietysti armollisuutta. Se sama armollisuus näkyy juurikin matalana kynnyksenä hyväksyä erilaisia kuvia itsestäni sekä kykynä nousta lavalle kerta toisensa jälkeen.

Tätä roolin luomista harjoittelin lukio- ja ammattikorkeakouluaikoina. Kun oli se kaveriporukan ja koulun yksi näkyvimmistä ja äänekkäimmistä hahmoista, oppi ymmärtämään tuon otetun roolin merkityksen, kun nousi juontamaan joulujuhlia tai vetämään karaokea ystävän häissä. Ihmiset tarkastelivat minua tuon äänekkään ja ehkä itsevarman roolin kautta. Eihän se aina tuntunut itsevarmalta, mutta sitä katsojat tai ystävät eivät tienneet. Kokeilin ammattikorkeakoulussa myös näytellä koulun leikkimielisessä näytelmäkerhossa ja huomasin, kuinka haastavaa se oli, kun ei uskaltanut heittäytyä. Rooli, niin yhteisössä kuin roolisuoritus näytelmässä, oli minulle vieras.

Tätä roolin luomista harjoittelin lukio- ja ammattikorkeakouluaikoina. Kun oli se kaveriporukan ja koulun yksi näkyvimmistä ja äänekkäimmistä hahmoista, oppi ymmärtämään tuon otetun roolin merkityksen, kun nousi juontamaan joulujuhlia tai vetämään karaokea ystävän häissä. Ihmiset tarkastelivat minua tuon äänekkään ja ehkä itsevarman roolin kautta. Eihän se aina tuntunut itsevarmalta, mutta sitä katsojat tai ystävät eivät tienneet. Kokeilin ammattikorkeakoulussa myös näytellä koulun leikkimielisessä näytelmäkerhossa ja huomasin, kuinka haastavaa se oli, kun ei uskaltanut heittäytyä. Rooli, niin yhteisössä kuin roolisuoritus näytelmässä, oli minulle vieras.

Tietyn roolin ottaminen ei tarkoita, ettenkö olisi aito tai oma itseni. Kyseinen rooli on osa minua. Se voi olla tarkemmin harkittu, mietitty ja ennen kaikkea rajattu. Monesti rooli voi korostaa vahvuuksia ja peittää alleen heikkoudet. On paljon helpompi ottaa kritiikkiä vastaan omista vahvuuksista kuin heikkouksista. Riski tietyn roolin ottamisessa on siitä eroon pääseminen. Monesti esimerkiksi työpaikoilla tai ystäväporukoissa yhteisön jäsenet voivat olla roolinsa vankeja, jolloin heiltä odotetaan tietynlaista käytöstä tai suhtautumista. Joku on se kaveriporukan positiivisin ja toinen analyyttisin, jolloin meidän voi olla toisinaan vaikea nähdä näitä ihmisiä esimerkiksi masentuneina tai heittäytyvinä.

Toinen asia, mikä on lisännyt varmuutta esiintymiseen, on ollut luvan pyytäminen. Kun aloitin puheenvuorojen vetämisen tai juontamisen, saatoin mainita yleisölle, että nyt muuten jännittää. Jännitys saattaa näkyä unohteluna, sananmuunnoksina tai hassuina eleinä. Kun olin asian ilmaissut, koin, että kaikki mokat menevät jännityksen piikkiin, jonka olin sanoittanut ääneen katsojille. Olen samaa metodia käyttänyt myös työpaikoilla ja erilaisissa kokouksissa. Aloittanut kertomalla alkuun, että saatan kuulostaa tyhmälle, tietämättömälle tai huvittavalle. Tätä kautta saanut rohkeutta tuoda esiin oman näkemyksen tai kysymyksen. Tietyllä tapaa antanut ympärillä oleville ihmisille tavan suhtautua minuun. Se, että kuulostaisin tyhmälle, niin kerron sen alkuun jo. Tai jos koen oloni epävarmaksi, se johtuu siitä, että minua jännittää. 

Viimeisin oppi esiintymiseen tuli Rantalan Rikulta. ”Jos yhtään mietityttää jokin asia, mikä saattaa asettaa sinut naurunalaiseksi, vedä matto naurajien alta ja naura eka itse.” Tämä on toiminut etenkin sosiaalisen median sisältöjä tuottaessa. Jos jokin asia mietityttää kulmalla ”kehtaanko”, niin kehtaan kunhan osoitan, mikä asiassa saattaa hävettää. Nauran itse sille ja kerron, ettei ole tarvetta enää ulkopuolisten ilkkua. Kynnys tehdä asioita tippuu ja olo tuntuu vapautuneemmalle. Ei ole mitään sen ärsyttävämpää kuin jättää asioita tekemättä, kun ei kehtaa. Toki on pari muuta vielä ärsyttävämpää asiaa, mutta ei mennä niihin.  Tämä maton alta vetäminen on tietynlainen suojus, jonka kautta olen oppinut myös nauramaan itselleni.

Odotan vielä sitä päivää, että oppisin asetelluissa kuvaustilanteissa vapautumaan. Selvästikään en ole löytänyt siihen sopivaa roolia, joka saisi minut luottamaan valokuvaajan ammattitaitoon ja pääsemään yli turhasta jännityksestä ja häpeän tunteesta. Häpeä omalla kohdallani osoittautuu monesti turhaksi. Ehkä tämän tunteen ääneen sanoittaminen yhdessä valokuvaajan kanssa voisi auttaa eteenpäin menemisessä. Jännitys taas itsessään on hyvä merkki. Se kertoo, että asia on tärkeä. Mutta juurikin, miten oppia käsittelemään jännitystä ja pitämään sen maltillisena, onkin omanlaisensa oppimismatka, jossa minua on auttanut nuo edellä mainitut menetelmät.

Millaisia keinoja teillä on ollut esiintymisjännityksestä eroon pääsemiseen tai kameralle poseeraamiseen? 

Ps. Näiden kuvien vastapainoksi olen koonnut blogikirjoituksen asukuvista vuosien varrelta.


10 kirjavinkkiä talven lukuhetkiin

Tänä vuonna on tullut luettua ja kuunneltua ennätys paljon kirjoja. Olenkin tästä super innoissani, sillä kirjat eivät ole olleet mitenkään mielipuuhaa itselleni. Kuitenkin mitä enemmän olen antanut tilaa kirjojen luomille tarinoille ja mahdollisuuksille kurkata erilaisiin maailmoihin, olen saanut kiinni lukemisen ilosta.

Sitä on huomannut myös kehittyvänsä lukijana, joka ilmenee laajempana havainnointina kirjaa lukiessa. Ennen kiinnitin huomiota enempi juoneen ja yritin pysyä siinä kärryillä. Nyt olen huomannut kiinnittäväni huomiota myös kirjojen roolihahmoihin ja siihen, millaisia he ovat. Sekä pysähtynyt miettimään, mitä tunteita eri tarinat minussa herättävät. Tämä saattaa monelle teistä kuulostaa hassulle, mutta oma taitotasoni lukijana on vielä tällä tasolla. Tärkeintä lukemisessa onkin sen tuoma ilo elämääni. Ei niinkään se, ymmärsinkö jotain tarinaa vai en. 

Jaoin aikaisemmin täällä ystäväni Veeran kanssa tekemän listan lukusuosituksista. Aikaisemmista kirjavinkeistä löytyy monen tasoisille lukijoille luettavaa. Suosittelenkin kurkkaamaan myös tuon kirjoituksen.

Jos olet ennättänyt lukemaan tämän blogikirjoituksen kirjoja jo, mitä ajatuksia ne herättivät sinussa? Jatkoon vai ei? Kommentoi ihmeessä alle ja jaa oma kirjasuosituksesi myös meille.  

kirjavinkki, pesojoonas

Kirjavinkki kertaa 10

Pahan verkko – Max Seeck (Tammi)

Viime kirjasuosituksissa nostin esiin Seeckin Uskollinen lukija kirjan ja Pahan verkko menee samaan seeckimäiseen kategoriaan. Jännitys starttaa heti kirjan ensimmäisissä luvuissa ja jatkuu loppuun asti. Kirjassa tapahtuu ja sattuu hyvällä sykkeellä. Myös päähenkilö Jessica Niemen elämän käänteissä päästään syvemmälle ja se, miksi hänestä on tullut hän, avautuu tarinan kehkeytyessä. Kirja ei ole niin raaka ja brutaali kuin Uskollinen lukija, mutta sanoisin että Pahan verkko elää tässä hetkessä jopa niin uskottavasti, etten ihmettelisi moisen tarinan olevan totta.

Suon villi laulu – Delia Owens (WSOY)

Tästä kauniimpaa murhanäytelmää en ole lukenut. Luin kirjaa jossain usvan ja sumun sekaisissa tunnelmissa. Lumoavan koskettavaa tekstiä. Suon villi laulu on tarina yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta, hylätyksi tulemisesta, rakkaudesta ja suhteesta luontoon. Lukiessa kirjaa, tuli peilattua monia omia yksinäisyyden tunteita kirjan päähenkilön kautta. En voi kieltää, etteikö mieleeni olisi hiipinyt pelko, entä jos jään yksin, kaiken muun ulkopuolelle. Mistä löydän yhteyden ja mihin.

Kirja on maailmanlaajuinen menestys enkä ihmettele lainkaan.

Mustarastas – Inka Nousiainen (WSOY)

Mustarasta on ollut tämän vuoden koskettavin teos. Itkin vuolaasti kirjan alussa, kirjan edetessä ja kirjan lopussa. Teos pohjautuu tositarinaan, jossa 17-vuotias Juha Soivio lähtee risteilylle kavereidensa kanssa eikä koskaan palaa. Kirjassa kuvaillaan menetystä ja tietämättömyydessä elämistä hyvin kivuliaasti, mutta samalla toivon liekkiä ylläpitäen. Ehkä hän palaa.

Surullisinta teoksessa on juurikin toivosta luopuminen. Hän ei palaa. Kirjan tapahtumiin ja surun tunteisiin on helppo samaistua jollain tasolla. Tämä samaistumispinta sai omat kyynelkanavat aukeamaan useampaan kertaan.

Suosittelen kuuntelemaan kirjan, sillä Juhan sisko Eeva Soivio lukee teoksen. Kyllä, luit aivan oikein. Tämä tuo aivan uudenlaisen tunnelatauksen tarinaan.

kirjavinkki, pesojoonas

Sisareni, sarjamurhaaja – Oyinkan Braithwaite (WSOY)

Sanoisin, että tässä on yksi leppoisimmista murhadekkareista, joka muuttui hetkessä verkkokalvoillani kokopitkäksi elokuvaksi. Kirja sijoittuu Nigerian suurimpaan kaupunkiin Lagosiin. Aloin kirjan myötä pohtimaan, millaisiin tekoihin olisin valmis sisaruksieni eteen tekemään. Uskoisin, etten aivan samanlaisiin, mitä kirjassa tehtiin, mutta mielenkiintoinen ajatusleikki. Sisareni, sarjamurhaajan lopetus oli kevyellä tapaa koskettava. Koskaan kun ei ole liikaa loppuja, joissa rakkaus koputtaa ovelle. 

Tarja Kulho, Räkkärimarketin kassa – Paula Noronen (Tammi)

Naurattaa! Naurattaa niin maan perkeleesti. Tämä nelituntinen stand up –keikkaa muistuttava ilotellu on ehdottomasti kuunneltava. Paula Noronen ääninäyttelee kirjan, joten kirjan hahmot, erityisesti Tarja Kulho, kasvaa Paulan kertomana suuremmaksi, mitä se varmasti painetussa kirjassa on. Kirjassa Vantaan Korson marketin kassalla työskentelevä Paula on oman elämänsä profeetta, terapeutti ja kokemusasiantuntija. Hän jakelee sivaltavia elämänohjeita milloin kenellekin. Sähköpostikeskustelu kansalaisopiston työntekijän kanssa menee loppua kohden hyvinkin absurdille tasolle. 

Jos satut kuuntelemaan Tarja Kulhon, suosittelen välttämään julkisia paikkoja. Itse repeilin milloin bussissa, milloin liukuportaissa itsekseni.

Runkkarin käsikirja – Ina Mikkola (Into Kustannus)

Täytyy myöntää, etten ole kirjaa vielä lukenut. Mutta on sanomattakin selvää kirjan olevan hyvä, sillä kannessa lukee Ina Mikkola ja Runkkarin käsikirja. Tosin tämä suositus ei ole aivan puolueeton, sillä allekirjoittanut itse on haastateltavana kirjassa. Seksuaalisuudesta puhutaan paljon ja olen odottanut, milloin itsensä rakastelua aka. runkkaamista normalisoitaisiin ja tuotaisiin esiin sen vaikutuksia minuuteen ja seksuaaliterveyteen. Kirja on itsessään kaunis opus, joka löysi paikkansa kirjakasan päältä.

kirjavinkki, pesojoonas

Ankeriaan testamentti – Patrik Svensson (Tammi)

Kiehtova tietokirja! Siis vasta kirjan loputtua oivalsin, kuinka hienosti kirja oli rakennettu. Olisipa oppiminen useamminkin näin mielenkiintoista kuin se oli Ankeriaan testamenttia lukiessa. Kirjassa sukelletaan ankeriaan maailmaan. Joo, ei välttämättä se perinteisin aihe, mitä lähtisin itse googlettamaan, mutta kirjassa paneudutaan ankeriaan mystiseen elämään isä–poika-suhteen kautta. Yllättävän monta faktaa rikkaampana sitä päätti teoksen lukemisen. Siitäkin huolimatta, ettei missään vaiheessa tuntunut lukevan tietokirjaa. Mystisiä eläimiä ovat nuo maailman meriä kiertävät olomuotoaan muuttavat kalat. 

Kirja laittoi myös haaveilemaan Sargassomerellä käymisestä.

Mercedes Bentso : Ei koira muttei mieskään, Venla Pystynen ja Linda-Maria Roine (Johnny Kniga)

Mietin pitkään, mitä mieltä olin kirjasta. Kirja antaa mahdollisuuden kurkistaa Helsingin huumepiireihin naisen näkökulmasta. Bentson teos toi esiin kaikessa raakarehellisyydessään omia ennakkoluulojani ja oletuksia, joita liittyy alamaailmaan ja romanikulttuuriin. Monet kerrat kirjaa lukiessa jouduin ravistelemaan itseäni: Miksi ajattelen näin mustavalkoisesti?

Joskus elämässä tulee vain vastaan paskojen sattumuksien sarjoja, jolloin ei pysty täysin vaikuttamaan elämän kulkuun. Tästä pahankierteestä on lähes mahdoton päästä ulos ilman ulkopuolisen apua. Juuri näissä hetkissä sitä toivoisi, että yhteiskunta tarjoaisi apua sitä tarvitseville. Aina sitä apua ei saa tai se ei tavoita apua tarvitsevaa. Tähän ajatukseen Bentso herätteli.

Kirjan sekaan on laitettu paljon Bentson omia rap-lyriikoita, jotka saavat syvyyttä tarinoista, joita kirjassa kerrotaan. 

Idea 2 Etiikka – Eenariina Hämäläinen, Arno Kotro, Heikki A. Kovalainen, Aino Sipilä (Otava)

Tiesitkö, että esimerkiksi Book Beatista löytyy myös oppikirjoja? Bongasin tämän etiikkaa käsittelevän teoksen, kun aloin pohtimaan moraalia: mikä on oikein ja mikä väärin? Kirja on aika tuhti pakkaus, joten luin kappaleen silloin, toisen tällöin.

Ymmärssin kirjaa lukiessa, kuinka oikean ja väärän raja on tosi häilyvä. Some-aikakautena sitä tulee luotua mielipiteitä todella nopeaan tahtiin. Tuntuu, että kaikesta tulee olla jotain mieltä ja se oma mielipide on usein ainoa ja oikea. Kirjassa käsitellään hyvin eri filosofian koulukuntia käytännön esimerkkien kautta. Yhdessä hetkessä sitä luulee tietävänsä, mikä on oikein, mutta kun asiaa tarkastellaankin toisen koulukunnan kautta, sitä joutuukin pohtimaan omaa käsitystään oikeasta ja väärästä uudestaan. Mielenkiintoista!

Etsi minut – André Aciman (Tammi)

Mietin pitkään otanko tätä kirjaa tälle listalle vai en. Jotta saisin kuitenkin täyden kympin listan, päätin kaivaa tämän kirjan esiin. Jatko-osat ovat aina jatko-osia. Sitä yrittää aina olla luomatta suuria ennakko-odotuksia, varsinkin jos ensimmäinen osa on ollut menestys. Ja sitähän Call Me By Your Name oli. Noh, näitä kahta teosta ei kannata vertailla keskenään. Kirja jatkaa Elion ja Oliverin rakkaustarinaa. Teoksessa Oliverin, Elion ja hänen isänsä erilliset tarinat nivoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Kauniiksi sellaiseksi, joka ei kylläkään mässäillyt yksityiskohdilla ja hitaalla tarinankerronnalla samaan tapaan kuin CMBYR teki. Kirja antaa kuitenkin odottaa, miltä teos näyttää valkokankaalla.


Tampereen kirpputorit – Ehdoton helmi Kätkö!

Tampereen kirpputorit tarjoavat kattavan valikoiman aarteita. Löytyy perinteisestä kirppiksestä secondhandia tarjoaviin uusiin tulokkaisiin sekä kansainvälisenkin vertailun kestävä aarreaitta. Suurin osa kirpputoreista on vieläpä pyöräilyetäisyydellä toisistaan. Tämä siis entisen hesalaisen näkövinkkelistä sanottuna. Lielahden kirpputorikeskittymään tosin kannattaa mennä autolla tai bussilla.

Listasta puuttuu ainakin lähikuntien helmet, joten vinkkailkaa kommenttikenttään näitä!

Tampereen kirpputorit

Radiokirppis, Laukontori 1

Yksi Tampereen parhaimmista kirppiksistä. Laajan valikoiman ansiosta, Radiolla tulee käytyä melkein kerran viikkoon kurkkaamassa, mitä on tarjolla. Mukaan on lähtenyt vaatteita sekä astioita kohtuu hinnalla. Huonekaluja Radiokirppikseltä ei löydy, mutta tuoreita pullia kylläkin!

Kirpputori Tarina, Laukontori 4

Radiokirppiksen kupeesta löytyy myös kahdessa tasossa palveleva Tarina. Tarinan yläkerrasta voi bongata merkkituotteita sekä todellisia astialöytöjä. Toki hinnat ovat myös sen mukaisia. Alakerrasta taas löytyy sekalaista kirpputoritavaraa siististi ja selkeästi lajiteltuna.

Tampereen kirpputorit, pesojoonas
Tampereen kirpputorit, pesojoonas

Fida Kuninkaankatu, Kuninkaankatu 22

Kuninkaankadun Fidassa tulee käytyä harvasen viikkoa. Liike sijaitsee hyvällä ohikulkupaikalla, jolloin sinne on helppo mennä ja tulla. Miesten vaatevalikoima sekä astiavalikoima ovat vähän niin ja näin, mutta naisten vaatteiden puolelta saattaa tehdä hyviä löytöjä. Liike kaipaisi pientä freesausta ja uudelleen järjestelyä. Tuntuu, että tilaa ei ole hyödynnetty aivan parhaalla mahdollisella tavalla.

Edit: Juurikin pääsin sanomaan, ettei tilaa ole hyödynnetty parhaalla tavalla, niin liikkeessä on tehty pientä uudelleen järjestelyä.

Uff Vintage, Hämeenkatu 18

Helsingin Uffeissa parasta on se, että jokainen Uff on omanlaisensa, tietylle tyylille suunnattu. Enää ei tarvitse siis summa mutikassa suunnata Uffeja läpi. Nyt Tampereelle on myös avautunut vintage Uff, jonka valikoima vastaa Fredan Uffia. Myymälä on vielä paraatipaikalla, Hämeenkadulla Sokosta vastapäätä. Toivon, että tässä on keskustojen uusi tulevaisuus: lisää kierrätyskauppoja uutta tavaraa myyvien sekaan.

Tampereen kirpputorit, pesojoonas, uff

Uff, Hämeenkatu 9

Tampereen toinen Uff löytyy vähän haastavasta paikkaa, Danske Bankin alakerrasta liukuportaiden takaa. Tämä Uff on ns perus-Uffi eli vaatteita löytyy eri tyylilajeista. Yhdestä nurkasta löytyy pieni valikoima vintage-herkkuja.

Oldie, Kauppakatu 6

Oldiesta saa tehtyä taatusti kaupungin laadukkaampia merkkilöytöjä. Liike on kuin tehty muotitietoisille kuluttajille, jotka pelkäävät leimaantua kirppishaukoiksi. Vaatteet ovat selkeästi esillä ja liike ei muistuta kirpputoria. Huhujen mukaan Anna Puu on myös myynnyt Oldiessa vaatteitaan. Kannattaa varautua “korkeisiin” hintoihin, sillä monet vaatteet saattavat tuntua tavan kirppishaukalle arvokkaille, mutta on hyvä muistaa tuotteiden alkuperäinen hinta.

Merkitys 2hand, Hallituskatu 7

Kaupungin uusin second hand -liike Merkitys avasi ovensa pari viikkoa sitten. Merkitys muistuttaa Helsingistä tuttua ReLove-ketjua. Merkitys panostaa laatuun ja esillepanoon. Kyse ei niinkään ole kirpputorista vaan mahdollisimman lähellä perinteistä vaatekauppaa. Merkityksen kaltaisia liikkeitä tullaan varmasti näkemään tulevaisuudessa lisää.

Kirpputori Kodin Kakkonen, Papinkatu 20

Kun astuin ensimmäisen kerran Kodin Kakkoseen sisään, luulin kirppistä noin seitsemän kertaa pienemmäksi. Tila vain jatkui ja jatkui. Pöydät olivat aika täynnä tavaraa ja hyvin sekavaa tavaraa myös. Jos mielit kirjojen maailmaan, täältä löytyi iso alue kirjoille. Kovinkaan suuria odotuksia en laskisi tälle kirppikselle, mutta käväisemisen arvoinen paikka.

Tampereen kirpputorit, pesojoonas

Kyttälän Kirppis, Aleksanterinkatu 10

Onko etsinnässä Arabiaa tai Iittalaa? Suuntaa Kyttälän kirppikselle ja suurella todennäköisyydellä löydät suomalaista lasia ja posliinia tarpeisiisi. Kaupungin laajin astiavalikoima! Toki hinnat ovat myös sen mukaisia. Alakerrasta saattaa tehdä hyviä ja edullisia astialöytöjä, jos esimerkiksi ensikotiin on tarvetta perus astioille. Sen sijaan, että suuntaisi Ikeaan ostamaan laseja ja kippoja, ota mieluummin eka katsontaan Kyttälän Kirppis.

Amurin Kirppis, Satakunnankatu 59

En tiedä voiko tätä paikkaa sanoa kirpputoriksi vai kaatopaikaksi, mutta iso elämys se on! Aukioloajat eivät kuulemma ole niin justiinsa, joten toivotaan, että tämä on auki, jos olet suuntaamassa Amurin Kirppikseen. Kirppis voi paikoitellen muistuttaa kaatopaikkaa ja aivan joka nurkkaan siellä ei pääsekään näkemään, sillä tavaraa on lattiasta kattoon. Alakerrassa tosin on liikkumatilaa hieman enempi. Ja jos etsit Tampereen murretta, suuntaa ehdottomasti tänne!

Kirpputori Bueno, Itsenäisyydenkatu 13

Bueno keskittyy täysin vaatteisiin. Liike on iso, omaa laajan valikoiman sekä selkeän esillepanon. Itse tykkään, kun on tilaa liikkua ja hypistellä rekkejä. Osa kirpputoreista on huonosti valaistuja, täyteen ahdettuja ja et ole aivan varma miten käytävät menevät. Buenossa ei tätä ongelmaa ole. Jos tulisi tehdä täsmäiskuja vaatteiden osalta, suuntaisin Buenoon.

Edit: Buenosta löytyy myös kodin pientavaraa.

Fida Tammela, Tammelan puistokatu 37

Tammelan Fidan liike oli valitettavasti pettymys itselleni. Valikoima on aika pieni ja sekava. Ehkä erikoistuminen tiettyyn tyylisuuntaan voisi toimia, jolloin tarjonta ei olisi kaikille kaikkea. Liike sijaitsee Buenon vieressä, joten kannattaa toki käydä vilkaisemassa myös Tammelan Fidan tarjonta.

Kätkö Vintage, Aaltosenkatu 31

Nimensä mukaan kätkö. Astuessani Kätköön tuntuikin olisin saapunut Köpiksen tai Damin vintage-kauppaan. Viimeisen päälle tyylikäs ja tunnelmallinen kahdessa kerroksessa oleva liike. Yläkerrasta löytyy vaatteita ja astioita, alakerrasta huonekaluja. Jos mielit vintagea, ota suunnaksi ehdottomasti Kätkö. Kissaihmiset: Kätkön vierestä löytyy kissakahvila.

Ps. Jos et pääse paikan päälle, tsekkaa Kätkön nettikauppa!

Tampereen kirpputorit, pesojoonas, Kätkö, vintage
Tampereen kirpputorit, pesojoonas

Kirpputori Silinteri, Koivostonkylän Prisma, Lempääläntie 21

Jos pitää valita yksi Tampereen kirpputoreista, olisi se ehdottomasti Silinteri. Saman yrityksen kirppis Jyväskylän Kirrissä on myös yksi suosikeistani tuolla alueella. Silinteri löytyy Prisman yhteydestä, joka on parivaljakkona oikein toimiva. Juuri tällaisten yhdistelmien kautta, kirpputorit tulevat tutummaksi laajemmalle yleisölle. Kävin ensimmäistä kertaa Silinterissä viime viikolla ja monissa ”hyvän tavaran” pöydissä sattui olemaan -50%-laput. Mukaan lähti puoli-ilmaiseksi Arabian kukkaruukku ja hyllyyn jäi useita Jokapoika-paitoja alennuslapuilla. Silinteristä löytyy myös huonekaluja.

Tampereen kirpputorit, pesojoonas
Tampereen kirpputorit, pesojoonas

SPR kontti, Harjuntausta 3

Kirppishaukkojen unelma, SPR:n Kontit! Toimivat joka kerta. Jos mietit viikonloppu tekemistä, ota suunnaksi Lielahden kirppiskeskittymä, josta löytyy myös Kontti. Kontista löytyy vaatteita, pyöriä, huonekaluja, astioita, urheiluvälineitä ja -vaatteita. Kaikkea! Henkilökunta on myös aina ystävällistä.

Tampereen kirpputorit, pesojoonas

Jonnan kirppis, Enqvistinkatu 7

Jonnan kirppistä kuvaa parhaiten sana perinteinen. Hyvin perinteinen kirpputori. Hiukan ahtaat hyllyvälit sekä pienet pöydät, jotka pursuavat aarteita ja rojua. Sopii hyvin käydä Lielahden kirppuritorikierroksella, mutta pelkästään tätä varten en välttämättä lähtisi Lielahteen.

Lielahden kierrätyskeskus, Harjuntausta 3

Oma suosikkini Lielahden kirppiksistä on kierrätyskeskus. Avara tila, joka on selkeästi käytetty hyödyksi. Jos kaipaat vispilää, löydät sen täältä. Jos etsit leipäveistä, löydät sen täältä. Jos kaipaat tauluun kehyksiä, löydät sen täältä. Jos etsit puvun housuja, löydät sen täältä. Kierrätyskeskus ei ole vielä kertaakaan pettänyt!

Tampereen kirpputorit, pesojoonas

Fida Lielahti, Possijärvenkatu 2

Lielahden Fida on taattua Fidaa. Paljon tasokasta tavaraa, hyvällä hinta-laatusuhteella. Viimeksi kun kävin täällä, piti ihan himmailla ja viedä ostoksia takaisin paikoilleen, ettei olisi lähtenyt aivan mopo keulimaan. Liikkeessä on selkeät osastot ja esillepano.

Ps. Ota tästä myös lomavinkit Helsinkiin!


Pohjoismainen ruokavalio – Miksi mennä Italiaan, kun voi matkustaa Savoon makumatkalle!

Kaupallisessa yhteistyössä Makugassin ja TasteSavon kanssa.

Miksi mennä Italiaan, kun voi matkustaa Savoon? Pohjoismainen ruokavalio on jokseenkin tuntematon meille suomalaisille. Tunnemme ehkä paremmin Välimeren ja Aasian alueen keittiöt kuin omamme. Ulkomaisissa keittiöissä on tietynlaista eksotiikkaa, joka vetää puoleensa enempi. Toki pohjoismainen ruokavalio kaipaa vielä lisäpotkua tunnettuvuuteen, jotta sillä voidaan valloittaa maailma ja meidät suomalaiset.

Pääsin tutustumaan suomalaisen ruoan alkuperään ja ruokamatkailuun, kun matkailun, kulttuurin ja gastronomian sillanrakentajat ry, tuttavallisemmin Makugassi, haastoi minut mukaan Makumittelöön Savon maalle. Kuopio ja Pohjois-Savon maakunta ovat saaneet käyttöönsä Euroopan gastronomisen alueen tittelin, ja tätä tunnustusta juhlitaan alueella tänä ja ensi vuonna. Ruokamatkasta tuotettiin myös minisarja Youtuben puolelle, jossa allekirjoittaneen kanssa kilpailee Biisonimafiasta tuttu Janne sekä youtubettaja Lotta.

Ruoan arvostus kateissa

Harva varmaan tietää, että olen entinen lähiruokakauppias, sillä pyöritimme ystäväni kanssa yhden kesän ajan lähi- ja luomuruokakauppa Maalaistoria Rautalammilla sekä muutaman joulun ajan Jyväskylässä. Vitsit soikoon, mikä kesä oli tuolloin Rautalammilla. PMMP:n jäähyväiskiertue poikkesi kylällä, juhlittiin keikan jatkoja Maalaistorilla aamun pikkutunneille asti, ja pääsin tutustumaan savolaiseen elämäntyyliin maaseudun keskellä. Jo tuolloin vierailin muutamalla maatilalla näkemässä, miten ruokaa tuotetaan.

Syyskuussa, Makumittelön aikana, vietettiin myös kansallista ruokahävikkiviikkoa. Suomessa kotitalouksien ruokähävikin määrä on vuosittain 120-160 miljoonaa kiloa, joka vastaa noin 7800 rekka-autollista ruokaa. Henkeä kohden tämä tarkoittaa noin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa. 

Olen aiemmin kirjoittanut ruokahävikin pienentämisestä, kurkkaa vinkit!

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Uskon, että osasyy hävikin kasvuun on ruoan arvostuksen vähenemisessä. Kaupan hyllyt notkuvat valmisruoka-annoksia, vihannekset ovat valmiiksi pilkottuja, kolhiintuneet pakkaukset jätetään ostamatta, karamboolaa tulee saada vuoden jokaisena päivänä ja jos leipävalikoima ei pursua yli hyllyjen vielä sulkemisajan lähestyessä, tulee sanomista. 

Sitä helposti kuvittelee, että ruoka tulee ruokakaupasta ja maito maitohyllyltä. Osittain se on tottakin. Savon reissu oli hyvä muistutus itselleni, mistä ruoka todellisuudessa tulee ja mikä määrää aikaa ja vaivaa sen eteen tehdään, jotta se voi päätyä lähikaupan hyllylle. Jos nyt katson bioastiaani ja sinne eilen heittämiäni nahistuneita perunoita, en voi olla sivuuttamatta ajatusta, että joku on päivätolkulla käyttänyt aikaansa perunapellon kyntämiseen ja perunoiden kasvattamiseen. Ja mitä minä teen, heitän eilisen päivän perunat jätteiden sekaan, vaikka niistä olisi voinut saada pannulla vielä maukkaita pottuja.

Mistä pohjoismainen ruokavalio koostuu?

Havahduin reissun aikana muutamaan otteeseen ihmettelemään, että viljelläänkö Suomessakin tällaisia tuotteita. Toisinaan tuntuu, että olen kasvanut tynnyrissä, kun en tiennyt, että Suomessa tuotetaan esimerkiksi päärynää, valkosipulia, maissia ja teetä. Toki pienissä määrin, mutta kasvupotentiaalia varmasti löytyisi lisää. Olihan se ihmeellistä pidellä Suomessa tuotettua maissia kädessä, joka oli juuri poimittu pellolta. Tai kävellä omenapuutarhassa kuin olisi ollut viinirypäleviljelmien keskellä Kaliforniassa.

Pohjoismaisen ruokavalion tuotteet ovat meille enemmän kuin tuttuja. Järvikalaa, metsän antimia, juureksia, omenoita, marjoja, viljatuotteita, vihanneksia. Pohjoismaisessa ruokavaliossa syödään paljon sesongin mukaan, mikä tuottaa ainakin itselleni haasteita, sillä tänä päivänä pystytään tuottamaan ympäri vuoden kaikkea. Tämä ei ole millään tapaa ympäristöystävällistä, eikä kaikki tuotteetkaan ole parhaassa maussa sesongin ulkopuolella. Satokausikalenteri on hyvä apuväline kertomaan, mitkä raaka-aineet ovat milloinkin sesongissa. Suosittelen tutustumaan! 

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi
pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Se, miten näistä sesongin kotimaisista raaka-aineista sitten muodostuu pohjoismaisen keittiön mukaisia ruoka-annoksia, on ehkä monelle meistä vähän epäselvää. Tai ylipäätään se, mitä pohjoismainen ruokavalio on. Itselläni on hiukan pinttyneet mielikuvat suomalaisesta ja pohjoismaisesta ruokavaliosta: ruskeaa nakkikastiketta, kinkkukiusausta, makaronilaatikkoa, kalapuikkoja ja muusia, lihakeittoa ja kaalikääryleitä. Ei kuulosta kovinkaan eksoottiselle vientituotteille.

Makumittelön tarkoitus oli tuoda esiin pohjoismaisen keittiön antimia. Mittelössä valmistettiin savolaisista raaka-aineista 30 minuutissa kolmen lajin menu. Yksin tästä ei olisi tullut mitään. Saimme Makumittelöön avuksemme Kuopion alueen keittiömestareita, luojalle ja tuotantoyhtiölle kiitos tästä. Tiimissäni oli Janne Tirri Kokous- ja Juhlatalo Kuopion Klubilta sekä Aki Hiltunen VS-Ravintoloista. 

Makumittelön startatessa, meikäläisellä meni aika nopeasti peukalo keskelle kämmentä. Puoli tuntia vilisi hetkessä ohi ja yhtäkkiä lautasella oli heittämällä yhdet kauniimmista ruoka-annoksista, joita olen ollut tekemässä. Tai ainakin henkisesti ollut tekemässä. 

Vastuullani oli tehdä alkuruoka, jossa käytimme pääraaka-aineena lampaankääpää, jonka olimme poiminneet Etelä-Konneveden kansallispuistosta. Jos et ole ennen maistanut lampaankääpää, niin yritä ensi syksynä kaivaa sieni jostain mättäältä käsiisi. Uskomattoman hyvää ja lihaisaa. Toimii burgeripihvinä paremmin kuin portobello. 

Lampaankäävän kylkeen tein fenkolista ja punaisesta (kirjaimellisesti punaisesta) omenasta lisukkeet. Fenkolin sekaan laitoin ainoastaan tilkan etikkaa, suolaa ja sokeria. 20 minuutissa tästä oli kehkeytynyt täysin uudenlainen makuelämys. Miten helppoa ja yksinkertaista. Pitänee keväälle kurkata, jos kansalaisopistolta löytyisi kurssi “Kuinka käyttää etikkaa kaikessa”. Tuntuu, että etikalla saa aikaan jos jonkin moista ihmettä.

Yksinkertaisuus ja helppous korostuivat Makumittelön muissakin ruoka-annoksissa. Yllätyin, kuinka simppeleistä asioista saimme niinkin monipuolisen ja maukkaan lopputuloksen. Jotenkin olen ajatellut, että hyvä ruoka vaatii paljon kikkailuja maistuakseen hyvälle. Raaka-aineiden ollessa kohdillaan, ei tarvita sen suurempia taikatemppuja. Sain keittiömestareilta jakoon meidän Makumittelön reseptit, joilla pääsemme päivittämään pohjoismaista ruokavaliota muutaman annoksen verran. Työ on vasta alkutekijöissä, mutta uskon vahvasti, että seuraavan viiden vuoden sisään tulemme näkemään kasvavissa määrin pohjoismaiseen ruokavalioon nojaavia ravintoloita ja reseptiikkaa. 

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi
pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Kolmen lajin illallinen 4:lle hengelle

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Alkuruoka

Leivitettyä lampaankääpää Etelä-Konneveden kansallispuistosta ja Pellesmäen karamellisoitua omenaa
2 kpl isoa lampaankääpää
1 kpl hapokas kotimainen omena
½ Kaikontarhan fenkoli
0,25 dl väkiviinaetikkaa
0,5 dl sokeria
0,75 dl vettä
2 kpl Vanhamäen valkosipulin kynsi
5 kpl Vanhamäen timjamin oksa
1 dl Siilin Myllyn ruisjauhoa
Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä

Pikkelöity Kaikontarhan fenkoli
Mittaa kattilaan etikka, sokeri ja vesi. Kiehauta ja siirrä jäähtymään.
Leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi ja säästä versot koristeluun. Ota puolet pikkeliliemestä ja lisää fenkolit liemeen. Anna maustua vähintään 30 min. Säästäloppu liemi muuhun käyttöön.

Karamellisoitu Pellesmäen omena
Poista omenasta siemenkota omenaporalla. Leikkaa omena kahdeksaan lohkoon. Sulata pannussa 2 rkl sokeria ja anna sen karamellisoitua vaalean ruskeaksi. Lisää omenalohkot pannuun ja kääntele niitä hetken aikaa, kunnes omenoiden pinta karamelisoituu. Siirrä syrjään odottamaan annoksen kasaamista.

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Leivitetty Etelä-Konneveden kansallispuiston lampaankääpä
Leikkaa lampaankäävät paksuiksi siivuiksi. Mausta sienet suolalla ja pyörittele ne ruisjauhoissa. Lämmitä paistinpannu kuumaksi ja lisää sinne kylmäpuristettua rypsiöljy, valkosipulin kynnet ja timjamin oksat. Paista sieniä muutama minuutti puoleltaan. 

Kasaa annokseen lampaankääpää, karamellisoitua omenaa ja pikkelöityä fenkolia. Koristele annos syötävillä kukilla ja fenkolin versoilla.

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Pääruoka

Grillattu Kalavapriikin ahven Kallavedestä

1 kpl ahven(min. 300g)/ ruokailija
½ pnt meiramia Vanhamäeltä

Suolaa

Poista ahvenelta sisälmykset ja leikkaa pää ja evät pois. Huuhtele kala hyvin kylmällä vedellä ja kuivaa huolellisesti talouspaperilla. Ripottele reilusti suolaa kalan vatsaonteloon ja työnnä se täyteen meiramia. Grillaa kalaa aluksi suoralla tulella n. 5 min./ puoli ja siirrä sen jälkeen epäsuoralle tulelle. Anna kalan kypsyä rauhassa, välillä kääntäen, 10-15 min. Ota kala pois grillistä, kun liha irtoaa ruodoista. Poista meiramit vatsaontelosta anna kalan vetäytyä hetken aikaa ennen tarjoilua.

Hiillostettua kyssäkaalia, kantarellia, tomaattia ja pinaattia

2 kpl Kaikontarhan kyssäkaalia
8 dl tuoreita kantarelleja Karttulan metsistä
1 l tuoretta Kaikontarhan pinaattia
2 kpl Vanhamäen tomaattia
Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä
Maitomaan voita 
Suolaa

Kuori kyssäkaalit ja leikkaa ne paksuiksi kiekoiksi. Hiero kyssäkaalien pintaan kylmäpuristettua rypsiöljyä ja suolaa. Grillaa kaaleja aluksi suoralla lämmöllä, kunnes kyssäkaalin pinta on hiillostunut ja sen jälkeen siirrä miedompaan lämpöön kypsymään. Jätä kyssäkaalit keskeltä napakoiksi. Puhdista kantarellit ja revi isoimmat muutamaan osaan. Leikkaa tomaatit pitkittäin neljään osaan ja poista siemenet. Leikkaa tomaatit n.1 cm kuutioiksi.

Huuhtele pinaatit nopeasti kylmällä vedellä ja ravistele kuivaksi.Lämmitä laakea paistinpannu kuumaksi, lisää pieni tilkka öljyä ja laita kantarellit pannulle. Paista sieniä kunnes suurin osa kosteudesta on haihtunut. Lisää pannuun pinaatit ja paista kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Lisää sekaan 2 tl voita ja tomaattikuutiot. Nosta pannu pois liedeltä. Mausta paistos suolalla.

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Kehäkukkavinaigrette Vanhamäen kehäkukista

0,5 dl väkiviinaetikkaa
0,5 dl Kuopio-hunajaa Virtalan tilalta
2 dl Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä
Vanhamäen kehäkukan terälehtiä

Mittaa kulhoon etikka ja hunaja. Lisää öljy sekaan voimaakkaasti sekoittaen. Lisää reilusti kehäkukan terälehtiä ja sekoita hyvin. Anna kastikkeen maustua kylmässä min. 30 min.

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Jälkiruoka

Puolukkapuuro

2 dl puolukoita Etelä-Konneveden kansallispuistosta
6 rkl Siilin Myllyn ohrajauhoja
3 dl Maitomaan puolukkakaurajuomaa
Sokeria

Sekoita ainekset ja keitä puuroksi n. 10 minuuttia. Vatkaa hyvin lopuksi.

Mustikkakreemi

1 dl Maaseudun puutarhatuotteen mustikoita
2 dl Karhumäen tilan luomukeltuaista
Kaikontarhan basilikaa
2 rkl sokeria
1 rkl Maitomaan voita

Sekoita kattilassa mustikat, keltuaiset, sokeri ja basilika, niin että mustikoiden rakenne rikkoontuu. Kypsennä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Lisää kypsään pohjaan voi ja anna jäähtyä.

Paahdettu kauraparta

0,5 dl Kaurapartaa
2 rkl sokeria
Tilkka Myssyfarmin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä

Paahda Kaurapartaa pannulla öljyssä, lisää sokeri ja anna karamellisoitua

pohjoismainen ruokavalio, pesojoonas, kuopio, tastesavo, makugassi

Lisää pohjoismaisia ruokareseptejä tulossa Makumittelön päätösjaksossa. Ota Makumittelö seurantaan Youtubessa.


Millä kriteereillä ostin uuden asunnon?

Neljä vuotta sitten kesällä kuin ihmeen kaupalla löysin unelmien yksiön Vallilasta. Asunto tuli aikaisemmin tuona keväänä Oikotiellä vastaan, mutta hinta sekä korkea yhtiövastike saivat jatkamaan asunnon etsimistä. Viikko tästä huomasin asunnon menneen kaupaksi ja päästin irti ajatuksesta joustaa budjetissa. Elokuussa samainen asunto teki paluu Oikotielle, ja soitin välittäjälle, olisiko mahdollinen asuntonäyttö onnistunut nopealla aikataululla. Utelin tietysti, miksi asunto oli jälleen myynnissä. Kaupanteossa oli ilmennyt ongelmia ja kaupat oli peruttu – minun onnekseni.

Kävin kurkkaamassa asuntoa ja rakastuin samantien näkemääni. Asunnossa oli toivomani parvi, iso keittiö, neliötä isompi kylpyhuone sekä sijanti ratikkaraiteiden varrelta. Ainoa kompromissi oli hinta. Onneksi uskalsin kuitenkin venyttää budjettia ja päivä näytön jälkeen kirjoitin alustavat kaupat asunnosta.

Vuosi hotellin upeissa maisemissa ja avarassa hotellihuoneessa vahvistivat haluani etsiä uutta asuntoa ja saada muutosta elämään. Tämä tarkoitti luopumista rakkaasta kodistani. Neliöt toden teolla alkoivat koronakevään aikana käymään myös ahtaiksi ja muisto Clarionin upeista lattiasta kattoon olevista ikkunoista saivat minut kaipaamaan luonnon valoa elämääni. Kaupungin äänet ja kevään aikaan olleet remontit taloyhtiössäni nostivat stressitasojani. Olin muutoksen tarpeessa! Edessä olikin uuden asunnon ostaminen nopeammin kuin ajattelinkaan.

uuden asunnon ostaminen

Millaisilla kriteereillä etsin asuntoa?

Aivan alkuun, kun uuden asunnon ostaminen tuli agendalistani kärkeen, kirjoitin itselleni ylös erilaisia asioita, joita halusin uudelta kodilta. Laitoin nuo kriteerit myös marssijärjestykseen: mistä olen valmis joustamaan ja mistä en. Alkuun tarkkailin, mitä markkinoilla oli tarjolla ja millä hinnoilla. Hain inspiraatiota ja tietoja hinnoista.

Isoin yksittäinen asia asuntoprojektini alussa oli sen sijainti. Missä kaupungissa haluan asua seuraavaksi. Helsinki on yksi suosikki kaupungeistani ja mielellään olisin jatkanut asumista siellä, mutta asuntojen hinnat ovat karanneet minun käsistäni. Tämän seuraamuksena aloin kyseenalaistamaan asumistani Helsingissä.

Alkaessani etsimään uutta asuntoa, annoin heti alkuun mahdollisuuden Espoolle ja Vantaalle. Kävin jopa Myyrmäessä katsomassa yhtä mielenkiintoista kohdetta. Tuloksetta. Näistä paikkakunnista, kun ei löytynyt sopivaa vaihtoehtoa, rajasin hakualueeksi koko Suomen ja siirryin hakemaan asuntoja hakusanalla ”loft”.

Löysinkin Jyväskylästä yhden kivan loft-henkisen asunnon, mutta kaupunkina se ei tällä hetkellä houkuttele paluumuuttajaksi. Ehkä tulevaisuudessa asian laita on toinen. Sitten tuli vastaan Tampereen uudiskohteet, joissa huonekorkeus oli yli 4 metriä ja aloin pohtimaan, voisinko muuttaa Tampereelle.

Seuraavassa tarkempi lista, millä kriteereillä lähdin etsimään uutta asuntoa. Asioita, joita ensisijaisesti mietin etsiessäni kotia. Kriteerit ovat marssijärjestyksessä, ensimmäisen ollessa merkitsevin kriteeri.

Asunnon koko

Vallilan asuntoni ei vaikuttanut lainkaan 21 neliöiseltä yksiöltä. Harva edes uskoi sen olevan yksiö, kun näki keittiön. Laskupinta-alaa oli huomattava määrä asunnon kokoon nähden. Mutta kun olit asunnut kolme vuotta tuossa tilaihmeessä, alkoi sitä huomaamaan, että neliöitä oli se 21, ei yhtään enempää.

Tällä kertaa alaraja neliöiden määrässä oli 30 ja yläraja 50. Yläraja sen takia, että yhtiövastikkeen osuus pysyisi kohtuullisena. 30 neliön alaraja oli myös aika minimi.

Aika nopeasti huomasin, että Helsingissä tuskin tuo yläraja tulisi vastaan, sen verran kohtuuttomat ovat neliöhinnat. Raaseporissa taas oli mieletön loft-asunto myynnissä yli tuon neliömäärän. Siinä kylläkin sijainti oli sellainen iso tekijä, mikä ei houkutellut. Asunto itsessään oli uniikki, vanhaan kaupungintaloon tehty asuinhuoneisto.

Nykyinen asunto on 33 neliöinen, mutta iso 15 neliön parvi tuo tarvittavia lisäneliöitä, ilman että se nostaa yhtiövastiketta. Tässä mielessä erittäin hyvä diili!

uuden asunnon ostaminen, pesojoonas

Parveke / Oma piha

Asia, josta en halunnut tingata oli oma piha tai vähintäänkin parveke. Aamiaisen nauttiminen ulkona, oman puutarhan laittaminen sekä mahdolliset päiväunet taivas alla kuulostavat varteenotettavilta investoinneilta. Muutenkin parvekkeissa ja terasseissa on tietynlaista tunnelmaa sekä ne tuovat lisää neliöitä. Nyt kun en ole kuuteen vuoteen parveketta omistanut, olen vasta ymmärtänyt sen olemassaolon hienouden.

Tänä kesänä huomasin kuinka paljon iloa päivittäin toi pieni puutarhani tuuletusparvekkeella Vallilassa. Tuosta ilosta pääsi myös naapurini nauttimaan, jotka kehuivat näkyä useaan otteeseen. Tuli myös hyvä mieli, kun sai jakaa satoa yläkerran naapurin kanssa. Toivon mukaan ensi kesänä sato on isompi, sillä nykyisessä kodissani on oma piha, joka tulee täyttymään istutuslaatikoista.

Hinta

Hintaan vaikutti kaksi tekijää: pankin myöntämä lainamäärä sekä asuinkustannuksien pysyminen vähintään samana neliöiden lisääntyessä. Sanoinkin jossain vaiheessa ystävälleni, että jos olisi rahaa kuin roskaa, asunnon ostaminen kävisi nopeasti ja vaivattomasti. Ei tarvitsi etsiä ja etsiä tehden kompromisseja ja löytäen säästöratkaisuja. Toki juurikin tämä etsiminen tuo oman fiiliksen asunnon ostamiseen.

Helsingissä asumiskustannukseni oli noin 850€ kuukaudessa. Tästä enempää en ollut valmis maksamaan yksin. Toki jos tuloni nousisivat ja olisivat taatut kuukausittain, niin olen valmis nostamaan kiinteitä menojani euro kaupalla.

Tiesin alunalkaen, että jos haluan lisää neliöitä samaan hintaan, tulee minun suunnata pois päin Helsingin keskustasta. Helsingin neliöhinnat ovat omassa luokassaan Suomen asuntomarkkinoilla. Ei tarvitse tehdä syväluotaavaa tutkimustyötä, kun tähän lopputulokseen pääsee. Tampereella oli parhaimmillaan puolet edullisemmat neliöhinnat kuin Helsingissä. 

Nykyisen asuntoni (uudiskohde) neliöhinta on 2000-3000 euroa edullisempi kuin Vallilan, riippuen laskeeko parven neliöt mukaan vai ei. Uudiskohteissa saa monesti kaksi ensimmäistä vuotta lyhennysvapaata rahoitusvastikkeeseen. Tämä mahdollistaa sen, että kiinteät kuluni ovat seuraavat kaksi vuotta puolet siitä, mihin olin budjetoinut. Kahden vuoden asumisen jälkeen pystyn myös vuokraamaan asuntoni ja samaan verohyödyt rahoitusvastikkeesta, jos lainsäädäntö pysyy samana. Tämän takia en halunnut maksaa rahoitusvastiketta pankin lainalla pois, vaan pitää avoimena mahdollisuutta muuttaa asunto sijoituskäyttöön tulevaisuudessa.

Tähän loppuukin oma osaamiseni ja ymmärrykseni asuntosijoittamisesta.

uuden asunnon ostaminen

Asunnon kunto

Jostain syystä aloin tällä kertaa silmäilemään uusia, 2010-luvulla tehtyjä asuntoja. Viime vuoden puolella olin ostamassa Pohjois-Pasilasta rakenteilla olevaa Hitas-asuntoa. Peruin kuitenkin kaupat. Aiemmin olin enemmän vanhojen asuntojen perään, johtuen tunnelmasta ja historiasta. Arkkitehtuurin tuomasta ”ajan saatosta”. Monissa uudiskohteissa on havaittavissa tietynlaista hengettömyyttä ja tehokkuuden maksimointia. Harva uudiskohde myöskään kestää aikaa samanlailla kuin 50-luvulla rakennetut kivitalot. 

Sitten taas vastaan on tullut paljon uudiskohteita, joihin on haluttu rakentaa isoja ikkunoita, jotka tuovat juurikin sitä haluttua avaruutta ja valoa. Suomessa valon määrä on muutenkin vähäinen, niin olen ihmetellyt, miksi hitossa meillä rakennetaan kohteita pienillä ikkunoilla. Lasi eristeenä on kehittynyt paljon, joten lämmön karkailu argumenttina ei välttämättä ole jykevin.

No oli miten oli. Uudiskohteissa parasta tietysti on, ettei remontteja tarvitse juurikaan tehdä. Nykyiseen kohteeseen olen suunnitellut keittiö- ja lattiaremontti, joista jälkimmäisen taidan jättää tekemättä. Jo näissä kahdessa remonttihaaveessa on ollut aivan liian paljon päätöksiä tehtävänä. ”Hiljaa hyvää tulee” on oma remontointifilosofiani. Tämän takia koin, että kohteen tulee olla muuttovalmis ja pitkälti silmää miellyttävä. Remontteja voi sitten tehdä ajan kanssa.

Asuntotyyppi

Reilun kymmenen vuoden ajan olen asunut kerrostaloissa, johtuen sijainnista. Harvemmin esimerkiksi rivitaloja tai 30-40 neliön omakotitaloja on tarjolla isojen kaupunkien keskustojen läheisyydessä. Nyt kun kaupungin valitsemisen jälkeen sijainti kaupungin sisällä ei ollut ensisijainen asia minulle, tarjontaa pystyi laajentamaan rivitaloihin ja jopa omakotitaloihin. Kylläkin omakotitalon olisi tullut olla aika kompaktin kokoinen, jotta sellaisen uskaltaisin ostaa.

Kerrostaloasuntojen suhteen olin hyvin valikoiva. Asunnossa tuli olla jotain poikkeavaa, silmää tekevää: leveät ikkunalaudat, korkea huonekorkeus, eri tasoja huonekorkeudessa, isot ikkunat tai kaarevia muotoja. Jotain mikä jäisi ensisilmäyksellä mieleen.

uuden asunnon ostaminen

Sijainti

Vallilassa parasta oli elämä ympärillä. Oli kahvilaa, ravintolaa ja puistoja, joissa ihmiset ottivat tilan omakseen. Se on varmasti yksi asia, mitä tulen ikävöimään uudessa kodissani. Palveluiden läheisyys kulkee käsikädessä usein asunnon hinnan kanssa. Sijainti olikin asia, mistä olin tällä kertaa valmis joustamaan. Olin ajatellut, että keskustaan saa olla maksimissaan 30 minuutin matka julkisilla, jotka liikkuisivat usein. Sekä mielellään pyöräilyetäisyyden päässä palveluista.

Nykyinen asunto menikin hyvin näihin kriteereihin. Keskustaan on Nyssellä 10-15 minuuttia ja pyörällä suhaisee vallan helposti ja nopeasti Keskustorille. Lähimpään kunnolliseen ruokakauppaan tosin on matkaa, mikä vähän tuottaa työtä. Nysse onneksi tuo ja vie.

Erikoisuudet

Niin kuin aikaisemmin mainitsin, loft-henkisyys oli enemmän kuin tervetullut asuntoa ostaessa. Isot ikkunat, kaksitasoisuus ja sauna olivat myös sellaisia, joiden perään haikailin. Saunasta jouduin tällä kertaa luopumaan. Harmikseni edes taloyhtiössä ei ole saunatiloja. Tämä jokseenkin ihmetytti, mutta en sitten tiedä onko naapureilla omat saunat vai onko yhteiset tilat jotenkin mennyttä aikaa?

Asia, josta taas en edes osannut haaveilla oli järvi- tai merimaisemat. Mietin, etteihän kukaan asu sellaisissa maisemissa. Sitä oli Helsingin keskusta-alueella tottunut, että ikkunasta näkyy kerrostaloja toisensa perään. Ja tässä sitä ollaan, ikkunoista avautuu näkymät Näsijärvelle. Jopa kylppärin harmaa-valkoinen laatoitus ei haittaa.


Oppimissopimus – Työkalu oman tulevaisuuden suunnitteluun

En ole mikään self help -kirjallisuuden suurkuluttaja saatikka nauti oman elämänsä life coachien ”sä voit saavuttaa mitä vaan elämässä, jos sulla on asenne kohdillaan” puheista. Kyse ei ole niinkään kyynisyydestä elämää kohtaan, vaan monesti näissä eepoksellisissa puheenvuoroissa unohtuu ihmisten erilaiset lähtökohdat ja elämän realiteetit.

Inspiraatiopuheenvuoroja on aina mielenkiintoista kuunnella ja ihailenkin niitä tarinoita, joita ihmiset jakavat. Puheenvuorot voivat helposti mennä metsään, kun aletaan jakamaan ohjeita ”näin sinustakin voi tulla menestyjä”. Se, mikä toimii toiselle, ei ole tae, että toimii muille. 

Suosinkin maanläheisempää lähestymistä omien unelmien tavoitteluun ja tulevaisuuden maalaamiseen. Huipulle ei ole tarvetta kaikkien kivuta, vaan pikemminkin löytää se oma kiintopisteensä tulevaisuudesta ja tapansa toteuttaa itseään. Keskinkertainen on riittävä! Tai kyse ei edes ole riittämisestä, vaan siitä, että keskinkertainen on tavoittelemisen arvoista, siinä missä huipulle tähtääminenkin. 

Monesti omien tulevaisuuden haaveiden suunnittelu keskittyy juurikin huomisen miettimiseen. Nykyhetki ja mennyt ohitetaan, vaikka ne ovat tuoneet sinut huomisen äärelle. Opiskelin Jyväskylän Tiimiakatemialla liiketaloutta. Välillä kuulen vähättelyä tradenomin tutkinnostani. Pystyn selkä suorana sanomaan, ettei yksikään muu korkeakoulu olisi tarjonnut parempia työelämätaitoja ja -valmiuksia minulle kuin Tiimiakatemia. Dialogisuus, reflektointitaidot ja oppimaan oppimisen opintokokonaisuuksia harva korkeakoulu tarjoaa. Tiimiakatemialla 3,5 vuoden opiskelu pohjautuu näiden taitojen ympärille. 

Yksi suosituimpia oppimistyökaluja, joita käytimme opintojen ajan oli oppimissopimus, jonka toimivuus perustuu yksinkertaisuuteen. Muutamaan simppeliin kysymykseen. Muistan, kun ensimmäistä kertaa tein oppimissopimusta, tuntui hassulle kirjoitella omia fiiliksiä. Ajattelin, että kunhan nyt jotain saa kirjoitettua ja näytettyä muille, että tuli kaksi sivua tekstiä. Kirjoitimme aina puolen vuoden välein oppimissopimuksen. Ennen uuden sopparin aloittamista, palasimme aina vanhaan reflektoiden kuljettua matkaa. Joka kerta sitä yllättyi, kuinka puolen vuoden aikana asiat olivat menneet eteenpäin.

oppimissopimus, pesojoonas

Valmistumisen jälkeen oppimissopimus ja sen tekeminen jäivät taka-alalle. Taisin ehkä kerran tehdä sellaisen ja siihen se sitten jäikin. Työelämä vei mukanaan eikä ”ollut aikaa” tällaisille. Vaikka juurikin työelämässä tulisi tehdä tilaa tämän tyyppisille harjoitteille, pysähtymiselle. Itsensä kuuntelulle ja reflektoimiselle. Mitä oikein haluan työelämältä?

Syksyn tulo on minulle tietynlaista uudenvuoden juhlaa. Kesäloman päätös on kuin uudenvuoden aatto, joka katkaisee vuoden, ja jonka jälkeen on aika ottaa katsetta tuleviin projekteihin ja niiden jälkeiseen aikaan. Tällä hetkellä elämässäni on päättymässä yksi ajanjakso ja samaan aikaan orastavia uusia alkuja on alkamassa. Alkuja, joita odotan kovasti, mutta jotka vaativat työstöä sekä selkeämpiä mielikuvia siitä, mihin elämä on mahdollisesti menossa. Minkälaiselta elämä voi vuoden päästä näyttää ja tuntua.

Nyt olen pitkästä aikaa kaivanut naftaliinista oppimissopimuksen esiin ja aloittanut kirjoittamaan sitä. Päivittämään vuoteen 2020. En halua hätiköidä tämän tekemisessä tai tehdä sitä tekemisen takia. Luottaa, että ajatukset pulpahtavat paperille, kun niille antaa aikaa ja tilaa. Sen takia olenkin tehnyt sitä pienissä osissa. Vartti silloin, toinen tällöin. Yritän saada muutaman ystävän tekemään tämän harjoitteen myös, sillä silloin pääsisimme jakamaan ajatuksia yhdessä. Monesti ulkopuoliselle asioiden selittäminen laittaa järjestämään omia ajatuksia uudella tapaa ja löytämään sopivia sanoja kuvaamaan tunteita paremmin. Luomaan käsitteitä hähmäsille keloille. Sekä monesti kun asioita sanoo ääneen, alkaa tapahtumaan.

oppimissopimus, pesojoonas
oppimissopimus, pesojoonas

Tiimiakatemian oppimissopimus

 Missä olen ollut?

– Ensimmäinen kysymys tekee katsauksen yksilön menneisyyteen. Missä olen ollut, mitä olen tehnyt, mitä olen oppinut?

Missä olen nyt?

– Toinen kysymys määrittää nykytilanteen. Mitä nyt tapahtuu, mikä nyt on tärkeää?

Minne haluaisin mennä?

– Kolmas kysymys suuntaa tulevaa. Mitä haluan oppia, minne haluan mennä? Mikä on tulevaisuutta ajatellen tärkeää? Mitä odotan tulevalta?

Miten pääsen sinne?

– Neljäs kysymys konkretisoi niitä askelia ja tavoitteita, joiden avulla päästään edellisen kysymyksen myötä valittuun tilanteeseen. Millaisia kokeiluja on tehtävä, mitä teoriatietoa hankittava, ketä on tavattava?

Mistä tiedän olevani perillä?

– Viides ja samalla viimeinen kysymys pyytää sinua kuvittelemaan itsesi siihen tilanteeseen, jossa olet saavuttanut tavoitteesi ja päässyt toivomaasi tilanteeseen. Miltä se tuntuu, näyttää ja vaikuttaa?

Tehdessäsi oppimissopimus-harjoitusta, kuuntele itseäsi. Korulauseiden kirjoittamisen voi jättää Instagramin puolelle eikä kannata miettiä sellaisia asioita, mitkä näyttävät ulkopuolisille hyvälle. Jos ajatukset eivät kulje ja vastaukset jäävät puolitiehen, ota taukoa ja palaa myöhemmin jatkamaan. Vaikka 20 minuuttia työtä ja 10 minuuttia lepoa. Suosittelen myös ottamaan oman tilan tälle ja sulkemaan häiriötekijöitä pois, kuten puhelimen.


Sateenkaariperheen perustaminen – Kuinka saada adoptio homona?

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Sateenkariperheet ry:n kanssa

Moni asia varmasti mietityttää sateenkaariperheen perustamisessa: Kuinka saada adoptio homona? Mikä on apilaperhe? Onko sijaissynnyttäminen mahdollista Suomessa? Sain kymmenittäin teiltä näitä kysymyksiä Instagramissa liittyen perheen perustamiseen homona tai sinkkuna.

Olen viime aikoina keskustellut paljon perheen perustamisesta ystävieni kanssa. Niin homojen kuin heteroiden. Samat kysymykset ja aiheet nousevat esille näissäkin keskusteluissa. Blogiskenessä on myös huomattavissa “vauvavallankumous”, sillä moni kolmenkympin molemmin puolin oleva odottaa esikoistaan. Ja aivan mahtavaa, että elämässä mietityttää sellaiset asiat, jotka parikymppistä Joonasta olisi puistuttanut. Ihana myös seurata toisten vauvaonnea ja saada uutta kirjoa vanhemmuuteen.

Kuinka tulla isäksi homona -kirjoituksen jatkeeksi kysyin teiltä kysymyksiä liittyen sateenkariperheen perustamiseen. Kiitos kysymyksistänne ja kaikista keskusteluista Instagramin puolella. Sain apua kysymyksien vastaamiseen Sateenkaariperheen asiantuntijalta ja järjestön toiminnanjohtajalta, Juha Jämsältä. Hän vastasi todella kattavasti, selkeästi ja tsemppaavasti meidän kysymyksiimme.

adoptio homona, pesojoonas

Täytyy sanoa, että Juhan vastauksia lukiessa, moni ennakkoluulo ja väärä tietämys sai kyytiä. Huomasin, kuinka mielessäni olin luonut valmiin  kuvan siitä, miten vaikeaa perheen perustaminen Suomessa homona tai sinkkumiehenä oikein on. Enkä vieläkään sano, että se välttämättä olisi helppoa, mutta nyt pohjalla on paljon asiantuntijan tietoa, eikä pelkkää mutua ja hataria mielikuvia. Näiden vastauksien pohjalta osaan nyt paremmin varautua siihen, mitä mahdollinen lapsen hankkiminen voi tuoda tullessaan.

En myöskään tarkoita, että lapsen hankkiminen tulisi olla helppoa. Perheestä unelmoiminen sen sijaan tulisi olla helppoa. Monipuolisen perhekuvaston laajentaminen on yksi tapa tehdä perheen perustamisesta samaistuttavampaa ja helpommin lähestyttävämpää. Esimerkiksi Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelma toi rytinällä kumppanuusvanhemmuuden esiin ja toi näkyväksi yhden erilaisen tavan perustaa perhe. Kiitos siitä! Ohjelma saakin jatkoa ja jos olet kiinnostunut hakemaan ohjelmaan, heillä on parhaillaan casting meneillään.

Kiitos myös valtavasti Juhalle asiantuntijuudesta ja kysymyksiin vastaamisesta. Jos teillä nousee mielen päälle lisää kysymyksiä, Sateenkariperheen sivuilta löytyy paljon jäsenneltyä tietoa sekä ammattilaisten apua. Tämän kirjoituksen kommenttiosioon voi myös jakaa omia kokemuksia.


Mikä sateenkaariperhe?

Sateenkaariperheet ovat lapsiperheitä, joissa yksi tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Erilaisten sateenkaariperheiden kirjo on laaja ja perheet ovat keskenään hyvinkin erilaisia.

Lisää erilaisista perhemuodoista Sateenkaariperhe.fi -sivulta.

Onko perheen perustaminen jokaisen oikeus/mahdollisuus Suomessa?

Lapsen saaminen ei ole kenellekään subjektiivinen oikeus, mutta kaikilla tulisi olla yhtäläisesti mahdollisuuksia yrittää lapsen saamista ja lapsiperheen perustamista. Ja lainsäädännön pitäisi myös turvata kaikkia perheitä ja heidän keskinäisiä suhteitaan. Joillekin ihmisille on enemmän mahdollisuuksia lapsiperheellistymiseen, toiset joutuvat keksimään luovempia ratkaisuja lapsiperheellistymiseen. Sateenkaariperheitä onkin todella monenlaisia! Osa jää yrityksistä huolimatta lapsettomiksi. Tahaton lapsettomuus on edelleen kovin yleistä sateenkaari-ihmisten keskuudessa. Unelmamme on yhteiskunta, jossa sateenkaari-ihmisilläkin on oikeus unelmoida lapsesta, saada mahdollisuuksia ja tukea yrittää sekä tulla lohdutetuksi, jos lapsitoiveet eivät toteudu.

Miksi Suomessa ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia perheen perustamiseen? Mitkä asiat näette esteenä tasavertaiseen perheen perustamiseen?

Sateenkaari-ihmisten mahdollisuudet perustaa perhe ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosikymmenten aikana, mutta yhä on paljon tehtävää. Esimerkiksi miesparien, itsellisen miesten ja trans- ja muunsukupuolisten lapsiperheellistymismahdollisuudet ovat edelleen suhteellisen heikot. Naisparien lapsiperheellistymisen esteenä on pitkään ollut yksityisten hedelmöityshoitojen suuret kustannukset. Julkiset hoidot on aloitettu tänä vuonna, mutta julkisella puolella hoitoihin liittyy melko tiukkoja rajoituksia esimerkiksi yritysten määrään liittyen. Ylipäätään haasteena ovat perhelainsäädännön jäykkyys vanhempien sukupuolten ja lukumäärän suhteen.

Mikä on huoltajan ja vanhemman ero juridisesti?

Kaikki vanhemmat eivät ole lapsen huoltajia. Ja kaikki huoltajat eivät ole lapsen vanhempia. Oikeudellisesti on kyse ihan eri asioista, vaikka usein samat henkilöt toimivat sekä lapsen oikeudellisina vanhempina että huoltajina. Lapsella on oikeuksia suhteessa oikeudelliseen vanhempaansa: oikeus tavata, oikeus elatukseen ja oikeusperintöön. Huoltajat taas ovat ne henkilöt, jotka yhteistoiminnassa päättävät lapsen asioista (esim koulusta, terveydenhoidosta, asumisesta, uskonnosta, passista) ja joilla on oikeus saada lasta koskevia tietoja. Lapsella ei ole oikeutta tavata huoltajaa eikä saada häneltä elatusta tai perintöä – paitsi tietysti, jos huoltaja on myös lapsen oikeudellinen vanhempi.

Joskus eron jälkeen toinen vanhemmista toimii yksinhuoltajana. Tämä ei kuitenkaan katkaise lapsen yhteyttä toiseen vanhempaan. Joskus lapsen huollosta vastaa esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Joskus kolmen ja neljän vanhemman apilaperheissä lapsella on kolme tai neljä huoltajaa, joiden kaikkien tulee toimia yhteistyössä lapsen elämää koskevissa kysymyksissä. Lapsella ei kuitenkaan, ikävä kyllä, voi nykylainsäädännön mukaan olla kuin enintään kaksi oikeudellista vanhempaa. Toisin sanoen, lapsella ei ole oikeuksia suhteessa kaikkiin hänen tosiasiallisiin vanhempiinsa.

Tätä kaikkea selvennetään Sateenkaariperheet ry:n perhevalmennuskursseilla ja nettisivujemme tietopaketissa.

Mikä on apilaperhe ja miten tuollainen muoto toimii?

Apilaperheessä / kumppanuusvanhempien perheessä lapsi tai lapset ovat syntyneet suunnitelmallisesti kahden eri perheyksikön yhteisiksi lapsiksi. Esimerkiksi naisparin ja itsellisen miehen tai miesparin ja naisparin yhdessä muodostama perhe. Apilaperheet voidaan jakaa edelleen kolmen vanhemman kolmiapilaperheisiin, neljän vanhemman neliapilaperheisiin tai kahden vanhemman kaksiapilaperheisiin. Usein kahden vanhemman apilaperheet käyttävät mieluummin kumppanuusvanhemmuus -termiä. Apilaperheissä kaikki vanhemmat ovat yleensä lapsen tai lasten sosiaalisia vanhempia, mutta lainsäädännön puutteista johtuen vain kaksi heistä voi olla vanhempia myös lain silmissä.

Apilaperheissä on kaikkien muiden perhemuotojen tapaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ristiriitatilanteissa asioiden sopiminen ei muutu helpommaksi, kun vanhempien määrä kasvaa, mutta toisaalta lapsella on runsaasti läheisiä kiintymyssuhteita – ja vanhemmatkin saavat omaa aikaa, joka auttaa jaksamaan vanhemmuuden vastuuta. Jos lapsen toisessa kodissa sattuisi tapahtumaan vanhempien ero, toisessa kodissa arki jatkuisi kuitenkin turvallisena ja normaalina. Yksi kumppanuusvanhemmuuden vahvuus tämäkin.

Voit lukea lisää kumppanuusvanhemmuudesta täältä.

adoptio homona, pesojoonas

Mitä tapoja on löytää mahdollinen kumppanuusvanhemmuus?

Usein vanhemmuuskumppani löytyy omasta tuttavapiiristä. Joskus tuttavapiirin viidakkorumpu tuo yhteen ihmisiä, jotka ovat puhuneet lapsitoiveistaan ystävilleen. Usein on kuitenkin myös niin, että vanhemmuuskumppanit eivät ole entuudestaan tuttuja. Kumppanuusvanhemmuutta pohtivat löytävät vanhemmuuskumppaneita esimerkiksi Sateenkaariperheet ry:n keskustelufoorumiltamme ja FB-ryhmistä.

Voiko pariskunta etsiä kumppanuusvanhempia?

Kumppanuusvanhempien perheitä / apilaperheitä on todella monenlaisia. Sateenkaariperheiden keskuudessa apilaperheet ovat perinteisesti olleet nimenomaan kolmen tai neljän vanhemman perheitä, joissa kaksi pariskuntaa tai pariskunta ja itsellinen ihminen ovat päättäneet saada lapsen yhdessä. Kahden vanhemman kumppanuusvanhemmuusperheet ovat lisääntyneet huomattavasti ihan viime vuosina.

Mitä riskejä liittyy kumppanuusvanhemmuuteen?

Kaikissa perhemuodoissa on haasteensa. Kumppanuusvanhemmuus vaatii erityistä suunnitelmallisuutta toimiakseen turvallisesti. Kumppaneiden on syytä käydä lukuisia asioita läpi keskenään ja mielellään tehdä ihan sopimuksia olennaisimmista asioista ennen kuin lasta laitetaan edes alulle. Nettisivuiltamme löytyy tietoa kaikista niistä asioista, joita parin kymmenen vuoden kokemuksellamme olisi hyvä keskustella jo suunnitteluvaiheessa.

Millaista on olla sateenkaariperheen vanhempi tässä yhteiskunnassa?

Sateenkaariperheen vanhempi joutuu edelleen kohtaamaan yhteiskunnan asenteellisia näkemyksiä ja näkemään erityistä vaivaa lapsiperheellistymisen eteen. Toisaalta lainsäädäntö alkaa jo usein eri tavoin turvata myös sateenkaariperheen vanhemmuutta. Pienten lasten vanhempana sateenkaariperheessä elämä on jatkuvaa ulostuloa.

Perhemuotoa on usein mahdotonta pitää yksityisasianaan, ja lapsen myötä yhteiskunnan palvelut tulevat aivan uudella tavalla osaksi arkielämää. Iloksemme voimme todeta, että pääosa lapsia ja perheitä kohtaavista ammattilaisista osaa nykyään suhtautua täysin asiallisesti asiakkaana olevaan sateenkaariperheeseen. Suvulle ja omaisille asiaan tottuminen saattaa joskus ottaa aikansa.

Täällä ajatuksia, miten sateenkaariperheen lapsen koko sukua ja kaikkia läheisiä voi kutsua mukaan tutustumaan uuteen lapseen.

Voiko ulkomailta adoptoida lapsen? (olettaisin että kyseessä on joko itseellinen hakija tai samaa sukupuolta oleva pariskunta)

Kansainvälisessä adoptiossa lapsen lähtömaan viranomaiset tekevät aina päätöksen siitä, mihin perheeseen lapsi sijoitetaan. Useimpien lapsia adoptioon luovuttavien maiden lainsäädäntö ei mahdollista lapsen sijoittamista samaa sukupuolta olevan parin perheeseen. Maailmassa on kuitenkin muutama maa, josta adoptio sateenkaariperheeseen on teoriassa mahdollista. Suomalaisilla adoptiopalvelun tarjoajilla on näistä maista kontakteja Etelä-Afrikkaan ja Kolumbiaan. Kolumbiaa pidetään potentiaalisimpana maana sijoittaa lapsi suomalaiseen samaa sukupuolta olevan perheen kotiin. Kolumbiasta adoptioita välittää Interpedia ry.

Paljonko adoptioprosessi maksaa ja kauan se kestää?

Kansainvälisen adoption kokonaiskustannukset vaihtelee maasta ja järjestöstä riippuen noin 8 – 23 tuhannen euron. Kuluja kattaa osittain Kelasta haettava adoptiotuki, joka on maasta riippuen 5 – 9 tuhatta euroa. Tarkemmat tiedot Interpedian nettisivuilta.

Kotimaisessa adoptiossa ei ole vastaavanlaisia kuluja. Sekä kotimaisessa että kansainvälisessä adoptiossa täytyy ensin käydä läpi adoptioneuvonta ja hakea adoptiolupa. Tähän kuluu helposti vuosi. Lapsen sijoitusta voi sen jälkeen joutua odottamaan jopa vuosien ajan. Toisaalta, kaikkiin perheisiin ei sijoiteta lasta koskaan. Tällä hetkellä adoptiohakijoista on jopa puutetta joissakin tilanteissa.

Adoptiopolun vaiheista voit lukea yhteistyökumppanimme Adoptioperheiden sivuilta.

Miksi adoptioprosessi on niin vaikeaa ja harvinaista onnistua?

Adoptio on aivan erityisenlaatuista vanhemmuutta, joka vaatii erityisiä valmiuksia. Lähtökohtaisesti kaikilla adoptiolapsilla on taustalla vähintään jotain traumaattisia kokemuksia. Adoptiovanhempien on kyettävä vastaamaan lapsen tarpeisiin. Kansainvälisessä adoptiossa lapsikaupan mahdollisuuksien minimointi on äärimmäisen tärkeää, ja tekee osaltaan prosessista hiukan hitaan ja kankean. Osa hakijoista luopuu adoptiosuunnitelmasta, kun ymmärtävät adoption edellytyksiä. Osa perheistä jää kokonaan sijoitusta vaille. Mutta useimmat hakijat kuitenkin saavat sijoituksen jossain vaiheessa. Sateenkaariperheiden todennäköisyyksistä saada sijoitus Suomessa emme vielä tiedä riittävästi (ks seuraava kohta).

Kuinka todennäköistä on saada adoptio homo- tai lesboparina?

Suomalaisten mies- ja naisparien todennäköisyyttä saada sijoitus adoptiossa on vielä hyvin hankalaa arvioida. Vaikka laki muuttui jo kolme vuotta sitten, adoptioprosessin kestosta johtuen suurin osa hakijaperheistä on vasta nyt siinä vaiheessa, että sijoitus voisi edes teoriassa olla ajankohtainen. Toukokuuhun 2020 mennessä tiedossamme on kaksi kotimaista adoptiota samaa sukupuolta olevan parin perheeseen.

Seuraavaksi odottelemme tulisiko jossain vaiheessa sijoitus Kolumbiasta. Tällä hetkellä voi ehkä pitää kotimaista adoptiota todennäköisempänä väylänä sateenkaaripareille, mutta Kolumbian tulevista päätöksistä emme vain vielä tiedä. Kolumbiasta on kyllä sijoitettu samaa sukupuolta olevien perheisiin muissa maissa. 

Kotimaisessa adoptiossa on vuosittain kyse joistakin kymmenistä (jos puhutaan vauvoista / pienistä lapsista), joten siitä voi kukin itse aavistella, kuinka moni niistä voisi tulevaisuudessa olla sijoituksia sateenkaariperheisiin. Uskoisin, että luvut pysyvät yhden käden sormilla laskettavissa vuositasolla. Kolumbian adoptiomääristä emme vielä tiedä, mutta ehkä sieltäkin voisi muutama sijoitus olla parhaimmillaan vuosittain. Tietojemme mukaan adoptiohakijoina on tällä hetkellä muutama kymmenen samaa sukupuolta olevaa paria. Vain aika näyttää kuinka moni heistä saa sijoituksen. Sen voi varmasti sanoa, että adoptio on tulevaisuudessakin väylä vain suhteellisen pienelle joukolle sateenkaari-ihmisiä.

Onneksi on muitakin teitä vanhemmuuteen, esimerkiksi kumppanuusvanhemmuus, sijaisvanhemmuus ja sijaissynnytys.

Millaisia kriteerejä liittyy itsellisen mieshakijan adoptiohakemukseen?

Itselliselle mieshakijalle on samat kriteerit kuin muille hakijoille. Yksittäisen hakijan on toki hankalampi täyttää esimerkiksi taloudellisia ja asumiseen liittyviä edellytyksiä. Yksittäisellä hakijalla tulee myös olla vahvat läheisverkostot, jotka voivat toimia vanhemmuuden tukena. Itsellisiä mieshakijoita on ollut erittäin vähän, ja lapsia ei ole sijoitettu itsellisille miehille kuin aivan yksittäisissä tapauksissa.  Emme osaa arvioida itsellisen mieshakijan mahdollisuuksia sijoitukseen tämän päivän Suomessa, koska hakijoitakin on ollut niin valtavan vähän.

Voiko kaksi naista tai kaksi miestä saada yhteisen biologisen lapsen (molempien perimää lapselle)?

Lääketieteellisesti katsottuna on ainakin teoreettisia mahdollisuuksia, mutta minkään maan lainsäädäntö ei mahdollista tällaisia kokeita ihmisillä. Kahden miehen ja kahden naisen geneettisiä lapsia ei siis ole tällä hetkellä olemassa. Sen sijaan on täysin mahdollista ja nykyään yhä yleisempää, että lapsella on kaksi äitiä, joista toinen on hänen geneettinen äitinsä ja toinen on hänen biologinen äitinsä, millä tarkoitetaan sitä, että hän on kantanut ja synnyttänyt lapsen. Toisen äidin munasolu on siis hedelmöitty lahjasiittiöillä ja hedelmöityksestä alkunsa saanut alkio on istutettu toisen äidin kohtuun kasvamaan ja kehittymään.  Lue yhden perheen tarina täältä.

adoptio homona, pesojoonas

Jos lapsi on hedelmöitetty spermapankin tuotteilla, voiko isyyden tunnustaa toinen henkilö?

Jos lapsi on saanut alkunsa lahjoitetuilla sukusoluilla niin, että raskaaksi tulevan puoliso (sukupuolesta riippumatta) on antanut hoidolle suostumuksensa, hänet vahvistetaan tuon suostumuksen perusteella lapsen toiseksi vanhemmaksi

Millaiset ihmiset lähtevät luovuttamaan lahjasoluja?

Monenlaiset ihmiset, jotka ymmärtävät kuinka suuresta lahjasta toiselle ihmiselle on kyse. Nämä ihmiset voivat olla itse vanhempia, jotka haluavat mahdollistaa vanhemmuuden kokemuksen myös muille ihmisille. He saattavat olla ihmisiä, jotka eivät itse halua vanhemmuutta, mutta haluavat antaa muille mahdollisuuden yrittää. He ovat ihmisiä, joille lahjoituksen saaneet ovat syvästi kiitollisia koko loppuelämänsä ajan.

Miksi sijaissynnyttäminen ei ole mahdollista Suomessa?

Itse asiassa epäviralliset sijaissynnytysjärjestelyt ovat täysin mahdollisia Suomessa. Sijaissynnytyksiin liittyen vain kaksi asiaa on Suomessa kielletty. Lääkäri ei saa antaa hedelmöityshoitoja, jos epäilee, että on kyse sijaissynnytyksestä. Ja toisaalta tuomioistuin ei saa vahvistaa perheen sisäistä adoptiota, jos kantajalle on maksettu palkkiota lapsen kantamisesta ja synnyttämisestä. Suomen nykylainsäädännön aikana on siis mahdollista ryhtyä monenlaisiin sijaissynnytysjärjestelyihin.

Hedelmöityshoidot voidaan käydä hoitamassa jossain lähimaassa, esimerkiksi Pietarissa on useat perheet asioineet. Kun sijaissynnyttäjän raskaus on saatu käynnistettyä ulkomailla, kaikki muu hoituu Suomessa. Lapsi syntyy, lapsen biologinen isä tunnustaa isyytensä ja sen jälkeen isän puoliso (sukupuolesta riippumatta) voi adoptoida lapsen perheen sisäisellä adoptiolla (kunhan kantajalle ei ole maksettu palkkiota).

Epäviralliset järjestelyt ovat kuitenkin vailla lainsuojaa. Ideaalisti hedelmöityshoidot saataisiin Suomesta, lainsäädäntö selkeyttäisi kunkin osapuolen juridisen aseman ja palvelujärjestelmä tarjoaisi tukea vanhemmuudesta sopimiseen ja suunnitteluun.

Suositteletteko sijaissynnyttämistä ulkomailta? Millaisia riskejä tähän liittyy?

Sijaissynnytysjärjestelyihin lähtemistä ulkomaille on vaikeaa varsinaisesti suositella. Kaikissa tilanteissa lapsen Suomeen saamiseen liittyy suuria juridisia haasteita, vaikka lopulta se onkin onnistunut. Mutta ei ole epätavanomaista, että vanhemmat ovat joutuneet oleskelemaan ulkomailla kuukausikaupalla, kun paperisotaa on käyty suomalaisten viranomaisten kanssa.

Monissa maissa, joissa sijaissynnytys on laillista, säätely on kuitenkin aivan riittämätöntä, joka johtaa sekä vaikeuksiin aiotuille vanhemmille että kantajien kohtuuttomiin ehtoihin ja/tai olosuhteisiin. Kuitenkin tiedämme, että yhä useammat perheet lähtevät ulkomaisiin järjestelyihin kotimaisten käytäntöjen puutteessa. Jos harkitset asiaa, suosittelemme, että hakeudut Yhdysvaltain ja Kanadan tapaisiin ensimmäisen maailman maihin, joissa säätely ottaa edes jollain tavoin eri osapuolten aseman ja oikeudet huomioon. Tietysti näiden maiden järjestelyt ovat kaikista kalleimpia.

adoptio homona, pesojoonas

Miten sijaissynnyttämisen eettisyys toimii niissä maissa, missä se on laillista?

Eri maiden välillä on valtavia eroja järjestelyiden eettisten näkökohtien huomioimisessa. Osassa läntisenkin Euroopan maita sijaissynnytys on rajoitetusti mahdollista. Näissä maissa säätely on pohdittu perusteellisimmin. Näissä maissa ei kuitenkaan kaupalliset järjestelyt ole mahdollisia, ja ulkomaiden kansalaisten mahdollisuuksia on muutenkin rajoitettu.

On selvää, että niissä Itä-Europan ja kolmannen maailman maissa, joissa sijaissynnytys on mahdollista, on isoja ongelmia järjestelyiden eettisen säätelyn osalta. Yhdysvallat on merkittävin maa, jossa tehdään paljon kaupallisia järjestelyitä, ja joissa sääntely on suhteellisen kattavaa. Säätely tosin nojaa vahvasti alan itsesäätelyyn ja vaihtelee osavaltiosta toiseen. Yhdysvalloissa on joissain osavaltioissa mahdollista tehdä sellaisia sopimuksia, jotka määrittelevät lapsen juridisen aseman jo ennen lapsen alulle saattamista. Kantajien valintaan on kiinnitetty huomiota, jotta kantajien päätös ja motivaatio ryhtyä tehtävään olisi eettisestikin kestäviä, mikä edistää sitä, että lapsen syntymän jälkeen ei synny erimielisyyksiä aiottujen vanhempien ja kantajan välillä.

Lapsen näkökulmasta yksi keskeinen eettinen kysymys on, että lapsi saisi syntyä oikeudellisesti selkeään tilanteeseen.

Mistä kannattaa lähteä liikenteeseen, jos haluaisi alkaa perustamaan perhettä yksin/homo- tai lesboparina?

Kannattaa tutustua erilaisiin mahdollisuuksiin, mutta myös perhelainsäädännön kiemuroihin verkkosivuillamme sekä osallistumalla sateenkaariperheiden perhevalmennukseen, jota järjestämme kolme kertaa vuodessa (Verkossa, Helsingissä ja viikonloppukurssina jossain muualla Suomessa). Perhevalmennukseen osallistuminen on hyödyllisintä, jos sen ehtii käymään jo ennen lapsen alulle saattamista.

Lisätietoa perhevalmennuksestamme.