Ruokahävikki kuriin – keittiöpäällikön vinkit hävikin vähentämiseen

Viime viikolla mietimme työporukalla, mitä tai millaisia asioita saatamme paheksua tulevaisuudessa, vuonna 2030. Spekuloimme ja loimme erilaisia tulevaisuuden kuvia. Lihansyönti, kotieläimet, hävikkiruoan tuottaminen, yksityisautoilu keskusta-alueella ja pikamuoti nousivat paheksuttujen asioiden listalle. Tuolle listalle, jossa esimerkiksi sisällä tupakoiminen aikoinaan oli.

Ruokahävikki on varmastikin asia, jota tulemme paheksumaan ja toivottavasti hyvinkin pian jo. Maailmassa syntyy arvioiden mukaan ruokahävikkiä noin 1,3 miljardia tonnia vuodessa. Euroopan unionin alueella luku on noin 88 miljoonaa tonnia vuodessa. Tämä tarkoittaa vuodessa henkeä kohden 173 kiloa. Hintalappu tälle hukatulle ruoalle on noin 143 miljardia euroa, ilmastovaikutuksia unohtamatta. 

Suomessa ruokahävikin määrä on noin 450 miljoonaa kiloa, joka tarkoittaa, että hukkaan heitetään 82 kiloa sapuskaa henkeä kohden vuodessa. Puhutaan järjettömistä määristä syömäkelpoista ruokaa. Välillä tuntuu, että ruoan roskiin heittäminen on jo niin arkipäiväistä, että se koetaan jopa osittain hyväksyttäväksi asiaksi. Suomessa suurin osa ruokahävikistä Suomessa syntyy kotitalouksista. Jokainen suomalainen heittää keskimäärin 24 kiloa vuodessa syömäkelpoista ruokaa roskiin. Siis, sinä ja minä heitämme keskimäärin tuon verran ruokaa menemään.

Ruokahävikkiin herääminen

Olen viimeisten kuukausien ajan ihmetellyt, kuinka paljon ihmiset jättävät aamupalalla lautasille ruokaa. Pahimmissa tapauksissa hylätyiltä lautasilta löytyy valmiiksi voidellut leivät, isot kasat pannukakkuja hillovuorella ja kulhollinen koskematonta puuroa. Kaikki tämä on syömäkelpoista ja arvokasta ruokaa.

Buffet-pöydät tuntuvat olevan meille ihmisille jonkinlainen testi, joka iskee syvältä kumpuavaan tunteeseen nälkään nääntymisen pelosta tai sitten vain ajatuksesta ”kun kerran olen maksanut, teen myös mitä huvittaa.” Buffet-pöydän ehdoton hyvä puoli on, että kuka tahansa pystyy ottamaan juuri itselleen sopivan määrän ruokaa ja vielä santsaamaan, jos siltä tuntuu. Tämä on hyvä muistaa!

Juttelin Clarionin keittiöpäälliköiden Katja Elorannan ja Mikko Hämäläisen kanssa hävikistä ja sen syntymisestä Clarionin hotelleissa. Clarionissaruokahävikin vähentämiseen vaikutetaan parhaiten yhdessä asiakkaiden kanssa, mutta toki keittiön puolellakin tehdään valtavasti töitä hävikin minimoimiseen. Hävikin vähentämisen keinoja ovat muun muassa oikeanlainen viestintä, korkea jatkojalostus, suunnittelu sekä tiedostaminen, mistä hävikki koostuu. 

Miten näitä ammattikeittiön oppeja voisi jokainen meistä hyödyntää kotikeittiön puolella? 

Keittiöpäällikön vinkit hävikin vähentämiseen

1. Suunnittele, suunnitelle ja suunnittele

”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” toimii tässäkin yhteydessä. Kauppalistan tekeminen sekä viikon menun suunnitteleminen, mahdollistavat tehokkaan ajankäytön, mutta ennen kaikkea vähentää heräteostosten tekemistä. 

Samalla pystyy miettimään, kuinka lounaalta ylijääneitä raaka-aineita voi hyödyntää esimerkiksi illallisella eri muodossa. Esimerkiksi lounaalla kasvissosekeitosta ylijääneet porkkanat voi hyödyntää päivällisellä padassa.

2. Jatkojalosta

Hävikkimehu, tomaattihilloke, drinkkien koristeet ja munakokkeli ovat osa Clarionin aamupalatuotteiden jatkojalostuksen tuotoksia. Oman kotikeittiöni suosikki on viikonloppuisin valmistuva sekametelisoppa, johon laitan jääkaapista löytyvät jämäpalat yhdeksi kokonaisuudeksi. Nahistuneet vihannekset ja kasvikset voi toki hyödyntää esimerkiksi pataruokiin tai pikkelöidä ne. Grilliruokakauden ollessa jo ovella, pikkelöidyt kasvikset ja vihannekset ovat oiva lisuke makkaran tai vakkaran kylkeen.

Kyse on aika pienistä asioista, kuten sitrushedelmien kuorien käyttämisestä mehujen tai drinkkien koristeena roskiin heittämisen sijaan. Itse koen, että nämä ovat juurikin niitä isoja tekoja kohti suurempaa ajattelun muutosta. Nollahukan Otso ja Aino kiteyttävät ajatukseni hyvin: ”Me Nollahukassa uskomme, että opettelemalla pois pientenkin asioiden hukkaamisesta, voimme oppia toimimaan kokonaisvaltaisesti kestävämmällä tavalla.” 

3. Käytä olemassa olevia raaka-aineita

Miltä kuulostaisi tilata ravintolassa No Name -annos, joka muovautuu juuri sen mukaan, mitä tuotteita keittiössä on sillä hetkellä eniten saatavilla tai juuri menossa käyttökelvottomiksi? Tätä filosofiaa käytetään Vantaan Clarionin Kitchen & Table ravintolassa. Samalla kun nautit ammattilaisen loihtimasta ateriasta, vähennät mahdollisen ruokahävikin määrää. Kaikki voittavat!

Hyödynnän usein itse samanlaista ajatusmallia omassa keittiössäni. Ennen ruokaostoksille lähtemistä, otan pikaisen vilkaisun jää- ja kuivamuonakaappiin. Nappaan muutaman jo olemassa olevan raaka-aineen, kuten riisin tai peston jämät, joiden ympärille suunnittelen ruokaostokseni. Kotikeittiön ruokakaappien rahallinen arvo on aika suuri, joten siinäkin mielessä kannattaa hyödyntää jo olemassa olevia resursseja viisaammin.

4. Tarkkaile ja mittaa hävikin määrää 

Luvut harvoin valehtelevat. Suosittelen parin viikon ajan tarkkailemaan, mistä biojäteastia oikein täyttyy. Toistuuko tietyt artikkelit siellä? Miten jätteen määrää olisi voinut vähentää tai jatkojalostaa?

Kun ruokahävikistä tekee näkyvää, realisoituu se paremmin. Itselleni ainakin tuli yllätyksenä tieto, että Suomessa kotitaloudet tuottavat eniten ruokahävikkiä. Syyttävä sormeni osoitti ennen tätä tietoa ruokakauppoja ja ravintoloita oman biojäteastiani sijaan.

5. Jaa ja pelasta ruokaa

Yhteiset kaupunkijääkaapit ovat myös rantautuneet Suomeen. Jääkaappi on siis kaupunkilaisten yhteinen, jonne kuka tahansa voi tuoda tai noutaa ylijäämäruokaa. Miten mahtava resurssiviisas innovaatio, joka tuo samalla kaupunkilaisia yhteen. Ainakin Seinäjoella, Kotkassa ja Helsingissä on toiminut tai toimii yhteiset jääkaapit. 

Toinen oiva tapa vähentää ruokahävikkiä on pelastaa ruokaa ResQ-palvelun avulla. Clarionissa otettiin viime viikolla käyttöön suosituksestani ResQ ja nyt jo kymmenet annokset ovat löytäneet pelastajansa. Sen sijaan, että tekisi aina itse ruokaa, suosittelen nappaamaan kyseisen sovelluksen käyttöön ja nauttimaan herkullisen ravintola-annoksen halvemmalla hinnalla. Varsinkin sushien pelastaminen on allekirjoittaneen mieleen ResQ:ssa. 

Ei niin seksikäs tapa pelastaa ruokaa on pakastaminen. Juustot, banaanit, leivät, riisit… Rohkeasti vain pakkaseen ennemmin kuin roskikseen. Vinkki vitonen banaanien pakastamiseen: suosittelen kuorimaan banaanin ennen pakastamista. Pakastetut banaanit toimivat hyvin smoothiessa.

Näiden vinkkien lisäksi on hyvä muistaa, ettei parasta ennen päiväys ole sama kuin viimeinen käyttöpäivä. On myös tärkeää tarkastella omaa arvostusta ruokaa kohtaan. Ei ole mikään itsestäänselvyys syödä puhdasta ruokaa yllin kyllin päivästä toiseen. Varsinkin kouluruoan soisi saavan enemmän arvostusta Suomessa. Muutenkin ajatus siitä, että ruoka on vain energialähde, kuulostaa korvaani puiselta. Ruoka on ennen kaikkea nautinto, oli kyseessä sitten ranskalaiset ketsupilla tai Tomi Björkin tryffelit. Nauttikaamme ja arvostakaamme sitä.

Kuvat Omar El Mrabt


Hotellivuodella rahoiksi?

MeNaisten toimittaja vieraili taannoin luonani tekemässä juttua hotellivuodestani. Haastattelut ovat siitä antoisia hetkiä, että niiden kautta pääsee sanoittamaan ja tarkastelemaan omaa elämäntilannettaan. Sitä niin helposti uomautuu omien ajatusten kanssa, ja asiat näyttäytyvät itsestäänselvyyksinä helposti. Haastattelussa yksi kysymys herätteli erityisesti minua: ”Nyt kun sä asut täällä hotellissa ja sulla ei ole asumiskustannuksia, niin sä varmaan saat tienattua hyvin säästöjä.”

Niin, nopeasti ajateltuna tässähän voisi kuvitella rikastuvansa oikein kunnolla, kun asumiskustannukset, jotka yleensä ovat suurin yksittäinen menoerä, ovat pyöreät nolla euroa. Pysähdyin toviksi miettimään tuota kysymystä ja havahduin siihen todellisuuteen, josta olen unelmoinut jo seitsemän vuoden ajan. Olen pitkään siis kipuillut työelämässä vapaa-ajan puutteesta. Pohtinut, kuinka paljon ja millä hinnalla olen valmis myymään aikaani toiselle osapuolelle. Siitähän työelämässä on myös kyse, oman ajan myymisestä. Olen kokenut työelämän olevan liian suuressa roolissa elämässäni ja toisinaan vapaa-aika on pitkälti ollut akkujen lataamista työpäiviä varten.

Neljän päivän työviikko on siintänyt silmissäni siitä päivästä lähtien, kun koulukaverini vöyhöttivät siitä menemään vuonna 2010. Edellisen Aasian reissun jälkeen kirjoitin työsopimuksen neljän päivän mukaan ja olin mielissäni, kuinka olin päässyt tavoitteeseeni. Samaan aikaan kuitenkin perustin oman toiminimen ja lisäsin sosiaalisen median kautta tulleiden työpyyntöjen määrää. Molemmat työt innostivat mukaansa, ja huomasin jälleen kerran tekeväni töitä viikonpäivään katsomatta, enemmän kuin yksikään kiky-sopimuksen kohta olisi velvoittanut. 

Lähdettyä mukaan #YearInClarion -kampanjaan, mietin aluksi, kuinka paljon säästänkään rahaa ja saan kerrytettyä säästöjä tulevaisuutta varten. Jo pelkästään asumiskustannuksissa puhutaan yli kymppitonnin säästöistä, olettaen, että jatkaisin samoissa määrin laskutettavan työn tekemistä ja kuluranteeni pysyisi samassa. Olisi helppoa tarttua ajatukseen noin suuresta summasta ja nähdä se investointina tulevaisuuteen. Mutta samaan aikaan kyseenalaistan kaiken tämän, peilaten siihen kysymykseen, jonka kanssa olen paininut vuosien ajan: Kuinka paljon olen valmis myymään aikaani muille?

Kohti neljän päivän työviikkoa

Tällä hetkellä teen kahden päivän työviikkoa työnantajalleni ja tuotan omiin sosiaalisen median kanavoihin sisältöjä, sen mukaan, mikä tuntuu hyvälle ja luonnolliselle. Tulotasoni on laskenut vuoden takaisesta, mutta vapaa-ajan määrä kasvanut samassa suhteessa. Kelasin, että kun kerran on taloudellinen turva ja mahdollisuus vähentää työn tekemistä, miksi en sitä tekisi. Miksi en eläisi arvojani todeksi, mikä on monesti haastavaa arvoristiriitojen ja resurssien takia. Tällaisessa tilanteessa, kun tähtimerkit ovat kohdillaan, miksi en tarttuisi mahdollisuuteen. 

Haluan korostaa tässä vaiheessa, että puhun ainoastaan omasta elämäntilanteestani, en kenenkään muun. Tämä ihan sillä, ettei kenelläkään tule kuva, että kuka tahansa pystyisi tekemään näin. 

Kahden päivän työviikko on antanut vapauden tunnetta roppakaupalla. Koen, että itselleni juurikin vapauden tunne on yksi tärkeimmistä psykologisista perustarpeista. Joku saattaisi kysyä, miksen lähde kokonaan yrittäjäksi, jolloin voisin toteuttaa itseäni omien ehtojeni mukaan. Koen, että kehityn kaikista parhaiten, kun teen hommia itseäni fiksumpien parissa. Samalla saan ympärilleni yhteisön, joiden kanssa pystyn töiden lisäksi vaihtamaan kuulumisia ja jakamaan omaa arkea. Kolmas tekijä, miksi haluan pysyä myös työntekijänä, liittyy rakenteeseen, jonka ”päiväduuni” tuo tullessaan. Kaiken tämän pystyisin kyllä saavuttamaan myös yrittäjänä, se vain vaatisi enempi vaivannäköä, joka taas vie aikaa ja energiaa joltain muulta. ”Päiväduunien” ja yrittäjänä olemisen yhdistäminen sopii itselleni ainakin tällä hetkellä parhaiten. Saan muodostettua tätä kautta toimivan neljän päivän työviikon.

Sen sijaan, että miettisin, pääsenkö rikastumaan hotellivuoteni aikana vai en, suuntaan fokukseni siihen, mitä kaikkea vapautuneella ajalla ja näillä resursseilla pystyn tekemään. 

Kuvat Anni Korhonen


31 päivää ilman lihaa – taistojen taisto

31 päivää ilman lihaa. Moni varmastikin naureskelee, kuinka helpottunut olen lihattoman maaliskuun loppumisesta. Voin sanoa, ettei ollut helpoin projekti. Toki suuria ponnisteluja en joutunut kuukauden aikana tekemään, sillä Clarionin aamupala ja illallismenu tarjoilivat valmiita kasvisvaihtoehtoja suoraan nenän eteeni. Henkinen puoli oli sitäkin raskaampi. Ehdottomuus kun ei sovi luonteelleni.

Ajatus lihattomasta kuukaudesta tuli yhdeltä seuraajaltani, kun kyselin vinkkejä hotellivuoteni bucket-listalle. Tykästyin heti ideasta: Matka lihankorvikkeiden ja vihanneksien maailmaan alkakoon! Kylläkin matka oli alkanut jo vuosi sitten, kun siirryin ”paketti sika-nautajauhelihaa per ilta” lihansyönnistä pois, kohti kasvipohjaisempia ratkaisuja. Täysin lihasta ja eläinperäisistä tuotteista en kuitenkaan ole halunnut luopua, enkä koe sille edes tarvetta.  

Kasviskuukaudessa ei pelkästään ollut kyse lihattomuudesta, vaan pääsin myös tarkastelemaan, miten Clarionissa pystyttäisiin huomioimaan paremmin kasvisruokailijat ja vegaanit sekä tarjoamaan hotellivieraille ekologisempia vaihtoehtoja. Pääsen siis vuoden ajan kehittämään Clarionin palveluita yhdessä teidän seuraajien kanssa. Kiitos kaikista kasvis- ja vegaanivinkeistä, joita sain ison kasan Instagramissa.

Vastuullisuus ja vastuulliset teot ovat osa Clarionin We Care-ohjelmaa, jonka tavoitteena on jalkauttaa heidän arvojaan osaksi hotellielämystä. Clarionin keittiöväki ottikin hyvin vastaan ajatuksen tarkastella aamupala-, lounas sekä illallistarjontaa kriittisesti ja ennen kaikkea lihattomasti. Tämän tyyppinen yhteistyöprojekti mahdollistaa sen, että kuluttajien toiveita ja ääntä kuullaan paremmin, sekä yritykset pystyvät palvelemaan kuluttajien tarpeita paremmin. Odotan innolla miten kehitysideat muuttuvat konkreettisiksi teoiksi vuoden aikana.

Lihantuotannon räjähdysmäinen kasvu

Suomalainen syö lihaa yli 80 kiloa vuodessa. Määrä kuulostaa hurjalle, varsinkin, kun vuonna 2000 lihaa syötiin noin 70 kiloa ja 1950 lihaa kulutettiin ainoastaan 29 kiloa. Kasvu on ollut hurjan nopeaa ja suunta on vain ylöspäin, siitäkin huolimatta, että kasvissyöjien määrä on lisääntynyt viime vuosien aikana. Miten ihmeessä lihansyönti on räjähtänyt käsiin? 

Ruoka aiheuttaa noin viidesosan ilmastonmuutosta kiihdyttävistä päästöistä, joka on yhtä paljon kuin liikenne. 90% ruoan päästöistä syntyy alkutuotannossa. Pakkaukset ja kuljetus tuottaa vain 10% päästöistä. Jotta luvuissa päästään vielä syvemmälle, maatalous, eläintuotanto etenkin, kuluttaa 70% kaikesta ihmisen ottamasta vedestä. Suurin osa näistä luvuista oli itselleni uutta luettavaa ja pohdiskeltavaa. Luvut ovat hurjia, etenkin lihankulutuksen määrä, sen päästöt ja sen kasvu Suomessa.

Mistä oikein johtuu, että lihan syöminen on näin suuressa roolissa yhteiskunnassamme? Mihin kasvisten syöminen on oikein ajan kuluessa jäänyt? Kasvisruokapäivän ehdottaminen kouluihin tai armeijaan sai setämiehet nousemaan barrikadeille. Miksi? Onko lihalla näin suuri merkitys identiteettiimme? Koemmeko, että lihansyönti antaa enemmän mielihyvää kuin kasvisten? Mihin katosi lihan arvokkuus? Ruoka ja etenkin liha aiheuttavat paljon kysymyksiä ja ihmetystä itsessäni. Tuntuu, että keskustelu lihan ympärillä käydään tunteiden vallassa, eikä järjen.

Syömisen tulee olla nautinto

Kuukauden lihattomuus laittoi itseni miettimään omia kulutustottumuksiani. Valintoja, joita teen päivittäin ruoan suhteen. Monissa ravintoloissa, kun avaa ruokalistan, joutuu saman tien kasvisruokailijana puolittamaan vaihtoehtojen määrän. Joissakin tapauksissa enemmän kuin puolet vaihtoehdoista sisältää lihaa, joten valintojen maailma sen kuin vain kutistuu. Kaupan hyllyille on alkanut hyvää vauhtia lisääntymään erilaiset kasvisvaihtoehdot. Tästä kiitos kuluttajille ja markkinataloudelle.

Niin kuin aikaisemmin jo mainitsinkin, kasvisruokailijoiden ja vegaanien määrä on kasvanut viime vuosina, hitaasti, mutta varmasti. Kasvisruokavaliota pidetään kuitenkin yhä monessa paikkaa erikoisruokavaliona. Lihattomuutta joutuu selittelemään, kun taas lihansyöntiä pidetään itsestäänselvyytenä, joka tuntuu ihmeelliseltä. Kyse on varmastikin identiteetistämme, jossa lihalla on suuri rooli, varsinkin miehillä. Onhan jotkut miehet tehneet jopa sopimuksen pupujen kanssa: ”mä olen tehnyt sopimuksen pupujen kanssa, että mä en syö niiden ruokaa ja ne ei syö mun.”

Ehdottomuus on asia, joka itseäni ärsyttää. Johtuu varmastikin heikosta mielestäni. Pisimmillään olen pystynyt olemaan karkkilakossa viikon ajan, ja muistan, kuinka vietettyäni tipatonta tammikuuta, retkahdin kuun viimeisenä päivänä. Tällä kertaa sinnittelin viimeiseen asti. Juoksin kylläkin aprillipäivänä pitkin Jätkäsaarta etsien auki olevaa sushi-ravintolaa. Uskokaa tai älkää, kaikki kolme sushi-paikkaa olivat kiinni. Ehkä universumi ja vegaanit yrittivät viimeiseen asti kertoa minulle jotain, mutta taivuin ja otin metron Kamppiin.

Tärkeä huomio kuukauden aikana oli lihattomuuden sijaan siirtyä vähentämään lihan määrää lautasella. Siihen jokainen meistä pystyy. Ajatus siitä, että joutuisi luopumaan jostain on myös naurettava. Kasviruokien laatu ja määrä ovat menneet rutkasti eteenpäin, joten olisi myöskin hyvä päivittää omat mielikuvat kasviruoista tähän päivään. Maistamalla ja kokeilemalla pääsee jo pitkälle.

Uskon, että lihattomuudesta tulee paljon miellyttävämpää minulle, kun suon lihapäivän jos toisenkin itselleni viikossa. Syömisen tulee kuitenkin olla nautinnollista, eikä kärvistelyä. Nautinnosta kannattaa pitää kiinni, mutta se, miten nautintoja saa, on hyvä tarkastella kriittisemmin. Ehkä jatkan kokeiluani huhtikuun ajan ja otan lihapäivät osaksi viikkoa.

Mitä ajatuksia sapuska ja lihattomuus teissä herättää?

PS. Jos muuten haluatte tulla testaamaan kotihotelliani Clarionia, koodilla PESOJOONAS saat -15% päivän hinnasta. Varaus tulee vain tehdä suoraan hotellin myyntipalvelusta soittamalla tai sähköpostilla. Tarjous on voimassa 31.7. asti. Lisäinfoa löydät Clarionin nettivisuilta. Tervetuloa naapuriin!


Hotellihuoneesta kodiksi

Tiedätte varmasti sen inspiraatiolauseen “Your home where is where your hotel room is”? Oma kotini tosiaan löytyy nykyään Jätkäsaaresta, hotelli Clarionista. En vieläkään ihan käsitä, että asun hotellissa. Säikähdän yhä aamuisin maisemia, jotka avautuvat suoraan sängystäni Helsingin ylle. Sanottakoon, että auringon nousut ovat olleet aika eeppisiä viime päivinä.

Tosiaan muutin helmikuun 1. päivänä hotelliin vuodeksi. Kyseessä on Clarionin ja Ping Helsingin vaikuttajamarkkinointi kampanja, johon meikä valittiin kaikkien hakijoiden joukosta. Asun siis tulevan vuoden kirjaimellisesti hotellissa, nauttien kaikista palveluista, joita on tarjolla. 

Projektin alkuvaiheista asti Clarionin väki painotti, että hotellihuoneesta lähdetään tekemään kotia minulle. Minun näköistäni kotia. Yksi ehdoistani oli, että saan ottaa kaikki 40 huonekasviani mukaani – ja kasvithan lähtivät mukaan. Clarionin väki yhdessä Kekkilän kanssa toden teolla innostuivat vihreästä harrastuksestani ja hankkivat minulle oman kylvöalustan keväälle, joten kohta päästään laittamaan kädet multaan. Ah, omat tuoreet yrtit, onko mitään kesäisempää juttua? No ehkä terassioluet ja rusketusrajat, varpaiden dippailu laiturilta ja pitkäksi venyneet baari-illat sekä mansikat. 

Huoneen kiinteään kalustukseen kuuluu sänky (sisältäen maailman muhkeimman tyynyn. Melkein varaisin yhden yön Clarionista pelkästään noiden tyynyjen takia), työpöytä, jääkaappi ja mikro eli keittiö ja Vitran Eames-nojatuoli sekä Trienna-sohvapöytä. Omasta takaa otin matkaani entisen taloyhtiön roskakatokseen hylätyn tarjoilukärryn, vaaterekin ja vartalopeilin. Laskutilaa löytyy tällä hetkellä rajoitetusti, joten metsästyksessä on sivupöytä työpöydän viereen. Maaliskuun agendalla onkin koluta kierrätyskeskukset ja erilaiset Facebook-ryhmät läpi ja löytää sopiva pöytä kotiini. Mitään väliaikaisratkaisua en halua ostaa, vaan löytää pöytä, jolle on käyttöä myös seuraavassa kodissani.

Halusin ottaa muitakin itselleni tärkeitä asioita mukaan kuin ainoastaan viherkasvit, jotta hotellihuoneesta tulisi mahdollisimman kotoisa ja turvallisen tuntuinen. Aika pienistä asioistahan se koti kuitenkin muodostuu. Pienistä tavaroista, joilla jokaisella on joku muisto kerrottavanaan tai muuten vaan ovat tärkeitä minulle. 

Monille arkinen asia kodin sisustuksessa on taulutelevisio. Itse en ole omistanut TV vuosiin. Luovuin siitä, kun valmistuin korkeakoulusta eli viitisen vuotta sitten. Mietin jo edelliseen asuntooni television ostamista, mutta neliöt ja seinätila olivat kortilla, joten en koskaan päätynyt moiseen hankintaan. Läppärin näytöltä ohjelmien ja elokuvien tuijottaminen ei ole imaissut allekirjoittanut mukaansa, ei sitten lainkaan. Kuluneen viikon aikana olen ahminut jo kolme elokuvaa ja jonossa on seuraavana Oscar-gaala.

Entisen kotini mustaa puhuva kylpyhuone on vaihtunut kaksi kertaa isompaan ja huomattavasti valoisampaan versioon. Rakastan koko seinän kokoista peiliä, joka tuplaa tilan tunnun. Olisin halunnut entiseen asuntooni samanlaisen, mutta peilin hankkiminen jäi ajan kuluessa.

Kylpyammetta en ehkä omaan asuntooni ensisijaisesti ottaisi, sillä suihkussa käyminen on aina omanlaisensa suoritus siinä. Nyt olen hoitanut suihkuttelun pitkälti Clarionin ylimmässä kerroksessa, jossa sijaitsee hulppeat saunatilat sekä ulkouima-allas. Koko hotellin ehdoton suosikkini on saunatilat, josta avautuu maisemat suoraan Jätkäsaaren ylle pitkälti Lauttasaareen asti. Kylpyammeellekin on paikkansa. Se toimii erinomaisena perjantai-illan rentouttajana, kun haluaa huuhtoa kiireisen viikon huolet ja hiet viemäristä alas kylpypommilla marinoituna. 

Kotini ei ihan vielä taivu parhaalla mahdollisella tavalla kevyeen kokkailuun. Laskutilan määrä on rajallinen, joten pientä kikkailua joutuu ruoanlaiton suhteen tekemään. Uskon lisäpöydän ratkaisevan tämän haasteen, mutta siihen asti nautin juuri uudistuneen Kitchen & Tablen menusta oikein urakalla.

Kierrättäminen herätti kiinnostusta Instagramin puolella. ”Miten hoidat nyt kierrätyksen, kun asut hotellissa?” Tähän pulmaan sain apua Niimaarilta, joka lähetti minulle monikäyttöisen kierrätysaseman, Ecosmolin. Upea Harri Koskisen suunnittelema laatikko löysi saman tien paikkansa kodissani. Tykkään siitä, että lajittelukeskus on tyylikäs, siinä missä muutkin huonekalut. Kirjoitan Ecosmolista ja kierrättämisestä myöhemmin lisää teille.

Kaiken kaikkiaan olen rakastunut asuntoni fiilikseen ja valon määrään sekä tilantunteeseen. Kasvini kylpevät suorastaan valossa, joten uskon tämän diilin olleen heillekin suotuisa. Korkea huonekorkeus antaa tilaa uudella tapaa ajattelulle ja sängyssä pomppimiseen. Pakko kai se on sanoa ääneen, että nyt jo mietityttää ensi vuosi: Miten raaskin luopua näistä puitteista?

Mitä mieltä olette, tunnistatteko hotellihuoneeksi kotiania?


Ensimmäinen viikko uudessa hotellissa – siis kodissa

Täällä sitä ollaan! Helsingin kattojen yllä, Jätkäsaaren hotelli Clarionissa. Onhan tämä nyt posketon juttu. Ei ole aamua, jolloin en olisi nauranut ääneen tälle. 

Huoneestani, siis kodistani, aukeaa hulppeat näkymät merelle ja kaupungille. Niin kaunista katseltavaa. Odotan innolla, kuinka vuodenaikojen mukaan maisema muuttuu. Kuulemma ainakin kesäaikaan auringonnousut ovat olleet silmiä hiveleviä.        

Moni onkin kysellyt, miten on lähtenyt elämä käyntiin uudessa osoitteessa. Ajattelin avata ensimmäisen viikon fiiliksiä vähän teille, sekä teroittaa itselleni tulevan vuoden merkitystä. Pahoittelut, en vielä ole ennättänyt kuvaamaan kotiani, mutta eiköhän vuoden aikana saada paljon kuvamateriaalia myös jakoon teille.

Kiitos siis kysymystä, hyvin pyyhkii. Tai enemmän kuin hyvin. Muuttoa edeltävänä päivänä olin hiukan hermostunut. Mielessäni pyöri, mihin olin oikein lähtenyt mukaan. Mitä vähemmän kuitenkin pyörittelin asiaa mielessäni, sitä parempi. Antaa ajan näyttää, mihin sitä tuli lähdettyä mukaan.

Muutto itsessään oli todella helppo, kiitos Niemen muuttajien, jotka tulivat auttamaan kasvieni kanssa. Näyttäisi sille, että ainoastaan yksi kasvi 40 sai jonkin asteen paleltumia. 

Ensimmäisen kerran, kun avasin uuden kotini oven, olin innostuksesta kankeana. Asuntoni on mieletön. Pimeästä vuodenajasta huolimatta valo oikein pursuaa ovista ja ikkunoista sisään. Jopa illalla pärjää liikkua sängystä kylppäriin ilman valoja sekä kompurointeja. Uskoisin, että kesäaikaan valokatkaisijat saattavat jäädä unholaan toviksi.

Tilava yksiöni täyttyi hetkessä huonekasveistani, vaikkakin neliöitä tuli reippaasti lisää. Kaikki 40 kasvia löysivät aika lailla saman tien paikkansa uudessa lokaatiossa. Viherkasvien ohella otin entisestä kodistani mukaan joitain tärkeitä muistoesineitä, keittiötarvikkeita, vaatteita ja hygieniakamoja. Karsin kaiken ylimääräisen ja jätin loput varastoon. ”Se, mitä ei ole, sitä ei tarvita.” 

Huoneeni varustetaso on normaalia hotellihuonetta hiukan korotetumpi. Minibaarin tilalle tuotiin normaalin kokoinen jääkaappi sekä mikro. Muuten huone on kuin mikä tahansa muukin Clarionin huoneista. Toki tarpeiden ilmaantuessa, laajennamme varustetasoa, jos tilanne vaatii sitä.

Hotellihuoneesta kodiksi

Minulle ja Clarionin väelle on ollut alusta lähtien tärkeintä, että huone tuntuisi ja näyttäisi mahdollisimman paljon kodille. Ja sitä se on nyt jo! Ystäväni kävi yövierailulla luonani ja hän tokaisi, että tämähän on kuin koti, eikä hotellihuone. Lähdin alusta lähtien sillä fiiliksellä mukaan, että Jätkäsaareen lähdetään asumaan, niin kuin asuisin missä tahansa muuallakin. Toki turha sitä on kieltää, että saisin missä tahansa muualla huonesiivouksen ja aamupalan osana vuokraa. Perusajatuksena kuitenkin, että elämä jatkuu mahdollisimman normaalina lokaatiosta huolimatta: jalat maassa ja pää pilvissä.

Sitten kahteen kuumimpaan kysymykseen: Ei, en ole kyllästynyt aamupalaan enkä odota hotellikuolemaa. Kiitos kuitenkin kysymästä. Aamupala on herättänyt monissa ihailua sekä asiaan kuuluvaa pientä vinoilua. Hotelliaamupalaan kyllästyminen kuulostaa omaan korvaani hiukan omituiselta. En tiedä, kuinka erilaisia aamupalavariaatioita on niillä ihmisillä, jotka naljailevat hotelliaamupalasta. Se, että tarjolla on kattava ja monipuolinen tarjonta, ei tarkoita sitä, että joka aamu lautaseni olisi kukkuroillaan munakkaita ja nauravia nakkeja. Lautaseltani löytyy lähes poikkeuksetta tismalleen niitä samoja asioita, joita Vallilan itsepalveluaamiainen tarjosi minulle kahden vuoden ajan. Kyse on enempi mahdollisuudesta nauttia erilaisia variaatioita aamupalasta, kuin pakosta lahdata lautanen täyteen kaikkea. Toki olen hairahtanut muutamaan otteeseen lettuihin sekä kauracappucinoon.

Hotelliaamupalaan liittyen, heitin Instagramissa ajatuksen ilmoille, että olisin vuoden ilman pekonia. Tämä jos joku aiheutti osassa ihmetystä: ”Hyvänen aika, nyt nautit elämästä!! Unohdat tuollaiset vuosi ilman pekonia -kampanjat. Ei sitä joka vuosi pääse hotelliin asumaan.” Toinen seuraaja ihmetteli logiikkaani: ”Kun kerran on pekonia tarjolla, mikset söisi sitä ja vielä, kun ilmaiseksi saa.” Se, että elintasoni nousee hetkellisesti, ei tarkoita, että olisin oikeutettu nauttimaan oikein urakalla elämästä, unohtaen omat arvoni ja vastuun. Hotellielämästä voi nauttia muutenkin kuin maksimoimalla omat mielihyvänsä. 

Tiedän, että rakastan pekonia, mutta samaan aikaan tiedostan lihantuotannon aiheuttamat haitat ilmastolle. Tiedostaen yritän luopua tuosta punaisen lihan tuomasta mielihyvästä ja siirtyä ympäristöä vähemmän kuormittavimpiin vaihtoehtoihin.  Lihansyönnin vähentämisen jälkeen, toivon, että pääsisin käsiksi lentotottumuksiini ja sen tuottamaan mielihyvään.

Hotellikuolema on ymmärrettävä huolenaihe monella, jotka ovat esimerkiksi työkseen joutuneet tai päässeet viettämään paljon aikaa hotelleissa. Olen kiertänyt aikoinaan Suomea ristiin rastiin neljän kuukauden ajan, yöpyen aina eri hotellissa. Hotellikuolematermi liitetään yleensä väliaikaiseen asumiseen. Itse koen, että tällä kertaa, kun kohde on kiinteä ja kyseessä on kuitenkin koti, vältytään hotellikuolemalta. 

Ensimmäinen viikko on pitänyt sisällään saunomista, saunomista ja saunomista. Ai että, kuinka nautin joka päiväisestä saunavuorosta. Varsinkin tähän aikaan vuodesta, kun viima ja pakkanen pääsevät livahtamaan ihon alle alta aikayksikön. Olen huomattavasti enempi innoissani saunasta kuin aamupalasta.

Saunan ohella mieltä on lämmittänyt myös talon oma väki. Hetket, jolloin on ollut tylsää, on voinut vain mennä alakerran Living roomin baaritiskille vaihtamaan päivän kuulumisia ja juomaan kupin kuumaa. En muista milloin viimeksi näin moni ihminen on viikon aikana kysynyt, mitä sinulle kuuluu? Sekä ei ole vielä ollut päivää ilman lämmintä halausta. Ihan parasta!

Bucket list

Instagramissa sain ehdotuksen, että minunhan tulisi tehdä bucket list tulevalle vuodelle. Todellakin pitää tehdä! Loistava idea, kiitos siitä. Kyselin heti sen perään storyn puolella ehdotuksia listaan ja niitähän tuli.

Tässä tulee #YearInClarion -hotellivuoden bucket list:

  • Syö aamiainen sänkyyn kannettuna huonepalvelusta
  • Toimi hotellihuoneen siivoojana
  • Vietä 24 tuntia putkeen hotellissa
  • Käy kylpytakissa ja -tossuissa aamupalalla
  • Puhu yli kymmenen eri kansalaisuuden kanssa
  • Päädy toiseen hotellihuoneeseen jatkoille
  • Järjestä bileet seuraajille
  • Ole vuosi ilman pekonia aamupalalla
  • Vietä kasvisruokakuukausi hotellissa
  • Järjestä allasbileet
  • Leiki piilosta hotellissa
  • Opi tekemään cappuccino
  • Piilota, eri kerroksiin jotain hotellin asukkaille
  • Tee kepponen henkilökunnalle
  • Valmista hotellin ravintolassa soijamakaronilaatikkoa sekä lämmitä pakastepizza ravintolan uunissa
  • Tee TET-harjoittelu hotellin vastaanotossa
  • Opettele talon henkilökunnan nimet ulkoa
  • Toimi pikkolona hetki

Mitä mieltä olette listasta? Tulisiko lisätä jotain vielä?

Jos muuten haluatte tulla testaamaan minun kotihotellia, niin koodilla PESOJOONAS saat -15% päivän hinnasta. Varaus tulee vain tehdä suoraan hotellin myyntipalvelusta soittamalla tai sähköpostilla. Tarjous on voimassa 31.7. asti. Lisäinfoa löydät Clarionin nettivisuilta. Tervetuloa naapuriin!


Muutan hotelliin vuodeksi – #YearInClarion

Kyllä, luit oikein: MUUTAN HOTELLIIN! Aivan kreisi juttu. Oltiin noin kuukausi sitten Ping Helsingin järkkäämässä illassa hotelli Clarionissa ja tervetulomaljan yhteydessä Clarionin henkilökunta ilmoitti hakevansa yhtä tyyppiä asumaan hotelliinsa vuodeksi. Kokonaiseksi vuodeksi. Aamukahvilla Henriikka tokaisi välittömästi: ”Se olet sinä!”

Naurahdin Henriikalle ja sanoin, että älähän nyt. Kuka haluaa asua vuoden hotellissa? KUKA? Heh, naurattaa, kun kelailen näin jälkikäteen tätä. Ilmeisesti minä olen paras ihminen vastaamaan tuohon kysymykseen, kuka.

Syitä on tuhansia: taulu-tv, merinäköala, aamupala, uusi kaupungin osa tutkittavaksi, valtavat ikkunat, ikuinen pääsy saunaan, uteliaisuus, kokeilunhalu, näyttämisen halu, päästä osaksi kehittämään palvelumuotoilua, asiakassuhteen luominen ja kehittäminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, tarinat, mahdollisuus kehittyä sisällöntuottajana… Tai ylipäätänsä mahdollisuudet, joita yksi hotellihuone voi pitää sisällään. Ehkä tuohon lauseeseen kiteytyi motiivini hakea asumaan vuodeksi hotelliin. Jostain syystä en kyseenalaistanut päätöstä hakea mukaan lainkaan. Olisiko pitänyt, aika näyttää sen.

Koko projekti kuulosti tarpeeksi poskettomalta ja ajankohta tuntui olevan juuri passeli minulle. Minulla tuli kaksi vuotta täyteen omistusasunnossani asumista ja neliöt alkoivat tuntua ahtaaksi minulle. Sain myöskin asuntoni rempattua juuri sellaiseksi kuin sen halusinkin ja luonteelleni tyypillisesti, kun joku valmistuu, on aika jatkaa matkaa. Olin jo tovin etsinyt uutta, isompaa asuntoa itselleni ja kasveilleni. Etsinnässä oli asunto isoilla ikkunnoilla. Clarion tarjosi täydelliset puitteet näille haaveille. Toki isosta keittiöstäni luopuminen on kompromissi, jonka joudun tekemään.

Tällä hetkellä fiilis on todella odottavainen: joko pääsisi muuttamaan? Clarionin jengi on ollut tosi ystävällistä ja tuntuu, että he ovat suurella sydämellä mukana tässä. Kyse ei ole pelkästä hotellin markkinointitempauksesta. He ilmoittivat heti ensi alkuun, että haluavat myös mahdollistaa minun kehittymisen sisällöntuottajana ja puhujana, sekä aidosti haluavat minun tuntevan oloni kotoisaksi. Arvostan, kun ihmiset kohtaavat toisensa ihmisinä, eivätkä lukuina. Tämän filosofian pohjalta on hyvä lähteä ponnistamaan yhteistä matkaamme.

Tuleva vuosi tulee varmastikin pitämään rutkasti sisällään erilaista sisältöä hotellielämästä. Voisin Instagramin puolella kysellä teiltä ajatuksia tästä projektista enempi ja vastailla teitä askarruttaviin kysymyksiin jossain vaiheessa. Miltä kuulostaa? Naurattaa jo valmiiksi, millaisia kysymyksiä teiltä mahtaa tulla, sillä aika harvoin mietin asioita kovinkaan pitkälle, joten uskoisin teiltä tulevan oivaltavia näkemyksiä: ”Oletko miettinyt tätä…”
Nyt tunnen oloni todella onnelliseksi ja onnekkaaksi. Tuntuu, että tällä hetkellä elämän joka osa-alueella menee lujaa ja todella vaaleanpunaisesti. Sen takia pysähdyinkin tänään hetkeksi miettimään sitä perustaa, joka vuosien ajan on rakentunut alleni. Otin viisi vuotta sitten ankkuri-tatuoinnin nilkkaani, muistuttamaan minua siitä, että vaikka kuinka pää olisi pilvissä, jalat on hyvä pitää tukevasti maassa. Muistaa mitkä asiat elämässä oikeasti ovat tärkeitä.
Kuvat:  Nordic Choice Hotels