Year In Clarion – 50 kysymystä hotellielämästä

Kaupallinen yhteistyö Clarion, kuva Anni Korhonen

Aika juoksee kovaa vauhtia, vielä kun tietäisi minne. Year in Clarion -hotellivuodessa on rikottu jo 200 päivän raja. Ikimuistoista vuotta on vielä kolmasosa jäljellä. Tuntuu huvittavalta, että olen asunut yli puoli vuotta hotellissa. 

Kyselin aikaisemmin teiltä, mitä haluaisitte tietää Year in Clarion -vuodesta. Tässä 50 kysymystä hotellielämästä ja vastausta asioihin, jotka teitä kiinnostavat.

1. Mikä on parasta hotelliasumisessa? 

Ensimmäisenä mieleen tuli auringonnousut ja -laskut, varsinkin nousut. Tähän aikaan vuodesta aurinko pilkahtaa esiin suoraan sänkyyni seitsemän aikoihin, joten onko parempaa tapaa herätä uuteen päivään. Kesällä kylläkin piti käyttää pimennysverhoja, muuten herätys olisi tullut kukonlaulun aikoihin.

Hyvänä kakkosena listalla on helppous. Siis kokonaisvaltainen helppous kaiken suhteen. 

2. Mikä on ollut pahinta?

Varmaan periaatteellinen päätös olla syömättä pekonia aamiaisella koko hotellivuoden aikana. Kevyinä darra-aamuina voisin uida pekonin rasvassa ja samalla imeä pillillä sitä.

3. Mitä yhtä aamupalaa voisit syödä kuukauden putkeen?

Hmm paha, ehkä juusto-omelettia. Klassikko aamupala-annos on kuitenkin lämminsavulohileivät suolakurkuilla.

clarion pesojoonas zalando

4. Onko ikinä nolottanut jättää huonetta sotkuiseksi siivoojaa varten?

On tai mitään en myönnä. Muutamaan otteeseen on saattanut safkat levitä lakanoihin, kun tulee nykyään syötyä sängyssä. Sängyssä syöminen on jotain tähtitieteellisen nautinnollista. 

Ensimmäisten viikkojen ajan taisin jopa siivota huoneen ennen siivoojan tuloa. Pienessä mittakaavassa teen sitä vieläkin. En tiedä miksi olen vähän häpeissäni, kun luonani käy siivooja ainakin kerran viikkoon.

5. Milloin vuosi tulee täyteen?

Tammikuun viimeinen päivä tulee tasan vuosi täyteen.

6. Oletko ikävöinyt omaa kotia?

Olen. Sain juuri ennen muuttoa valmiiksi kylppärin pintaremontin ja eteisen seinän, joten en päässyt kovinkaan pitkään nauttimaan niistä. Toki asuntoon liittyy paljon hyviä muistojakin, joita on aina silloin tällöin ikävä.

7. Tiedätkö ketään toista, joka asuu tai on asunut vastaavanlaisesti hotellissa?

Vastaavanlaista projektia ei ole tullut vastaan. Clarionin väki ympäri Pohjoismaita seuraa mielenkiinnolla Year InClarion -projektia. 

8. Mikä on yllättänyt?

Se, miten helposti tähän muutokseen sopeutui ja ylipäätä arjen helppous. Aika nopeasti arki lähti rullaamaan muuton jälkeen. Tosi moni asia on myös mietitty valmiiksi puolestani ja asiat vain tapahtuvat. Apua on aina saatavilla ja lähtökohtaisesti kaikkiin haasteisiin lähdetään etsimään ratkaisua. 

Toki vieläkin ihmetyttää ja naurattaa, että asun hotellissa ja ikkunoistani aukeaa maisemat merelle ja Helsingin ylle. 

9. Miltä se ainainen respan kautta kulkeminen sisään ja ulos tuntuu?

Hyvä kyssäri. Lähtökohtaisesti nautin, kun on aina joku, joka tervehtii, toivottaa hyvät huomenet tai kysyy kuulumisia. Tätä tulee varmasti ikävä, kun koittaa aika muuttaa takaisin kerrostaloasuntooni, jossa toisinaan tekee tiukkaa saada naapurilta vastakaikua tervehdykseen. Onneksi omassa taloyhtiössäni talonmies asuu viereisessä rapussa, joten hän tuo omalla olemuksellaan yhteisöllisyyden tunnetta.

Toisinaan respan ohi käveleminen saattaa vähän ahdistaa, kun ei ole yksityisyyttä. Tai sitten on niitä hetkiä, kun ei haluaisi olla missään tekemisissä yhteiskunnan kanssa, vaan haluaisi sukeltaa peiton alle ja syödä litran jäätelö Täydellisten naisten kanssa.

10. Missä teet ruokaa?

Teen ruokaa lähinnä vedenkeittimellä, mikrolla ja blenderillä. Nuudelit pavuilla on muodostunut hotellivuoden bravuuriksi.

11. Miten ruokailutottumuksesi on muuttunut, vai onko ne muuttunut hotellivuoden myötä?

Syön aamupalan melkein joka aamu. Ennen saatoin startata päivän pelkällä kahvilla ja syödä aikaisen lounaan. Nykyään otan vähintäänkin yhden leivän aamupalalla.

Muuten ruokavalio on pysynyt samana. Toki ruokaa tulee syötyä enemmän ulkona, kun kokkausmahdollisuudet ovat rajalliset.

12. Kyllästyykö hotelliaamupalaan?

Klassikko kysymys. Alustetaanpa aihetta. Jos mietit omaa aamupalavalikoimaasi ja vertaat sitä hotelliaamupalan, kummassa on enemmän variaatiota? Näen hotellin aamupalavalikoiman lähinnä mahdollisuutena syödä monipuolisemmin, mitä söisin kotona, joten kyllästymistä ei tapahdu.

Hotelliaamupalat koetaan monesti runsaina ja arjen luksuksena. Ja sitähän se on. Lautanen täytetään reunoja myöten täyteen. Pöytään kannetaan kilpaa lautasia ja mehulaseja. Kahvia ja puurokulhoa unohtamatta. Olen vahvasti sitä mieltä, että buffet-ruokailuja ei ole tehty ihmiselle. Jokin primitiivinen reaktio valtaa mielen ja pelko ruoan loppumisesta on todellinen. Buffet-pöydässä unohtuu täysin, että ruokaa saa santsata, kaikkea ei tarvitse ottaa kerralla. Suurin osa Clarionin ruokahävikistä tulee nimenomaan asiakkailta.

13. Montako kertaa olet käynyt kokkaamassa hotellin keittiössä?

Tasan kerran. Teollisuuskeittiö ei niinkään houkuttele luokseen. Olen enemmän kuin tervetullut kokkailemaan, mutta jostain syystä kynnys hypätä keittiön puolelle on suuri. Osa syy saattaa olla, ettei haluaisi olla vaivaksi, vaikka tuskin edes olisin sitä. Pakastepizzan tekeminen on vielä to do-listalle, joten ainakin toisen kerran tulen vierailemaan keittiön puolella.

clarion pesojoonas

14. Tuntuuko elämä hotellissa kotosalta ja ”normiarjelta”, mitä ikinä tämä sinulle merkitseekin?

Tuntuu. Tuntuu kotoisalle ja arkiselle. Kun suljen huoneeni oven, fiilis on kuin olisin missä tahansa asunnossa. Moni ystävänäkin on tokaissut, että tämähän näyttää ihan kodilta. Huonekasvit tekevät tosi paljon ja onneksi sain ottaa ne mukaan.

Arki ja sen muodostuminen vaati alkuun tiettyjen raamien hahmottamista. Esimerkiksi käytän uima-allasta vain harvoin ja valikoiden, jotta osa palveluista pysyy arjen luksuksina. Sovimme Clarionin kanssa yhden kiinteän siivouspäivän ja yritän saada pyykkipäivänkin osumaan samaan ajankohtaan. Kuntosalini löytyy aivan nurkan takaa ja tarpeen tullen yläkerrastakin löytyy punttisali. Arki muodostuu pitkälti samoista asioista, mistä ennenkin. Koen, että juurikin näiden arkisten asioiden pitäminen mukana hotellivuodessa, on tärkeää jaksamisen kannalta. 

15. Mitä on ollut eniten ikävä omassa kodissa asumisesta?

Keittiö on ehkä ollut selkein asia, mitä olen ikävöinyt. Osan korvaan saattaa ehkä kuulostaa tyhmälle, mutta myös omistamista. Tunnetta siitä, että omistaa asunnon, jossa asuu, jolloin pystyy suunnittelemaan ja tekemään pintaremontteja. Erikoinen fiilis, vai mitä?

Vanhasta asunnosta en kylläkään ikävöi pientä ikkunaa ja kylpyhuonetta. En sitten lainkaan.

16. Mitä olet katunut tähän mennessä siellä asuessasi?

Olen aika huono katumaan asioita. Ehkä enempikin miettii, että onkohan tullut otettua varmasti kaikki ilo irti tästä, tulisiko tehdä jotain ekstraa, onkohan asioita, joita en ole vielä tajunnut tehdä… Toisin sanoen, riittämättömyyden tunne on enempi läsnä kuin katumuksen merkit.

17. Paras hotellin järjestämä tapahtuma, johon olet osallistunut?

Clarion says no! -tapahtuma, jossa sain myös kunnian olla juontajana. Tapahtumassa julistettiin koulurauha ja Duudsonit kävivät puhumassa koulukiusaamisesta. Aihe on tärkeä itselleni, joten mielellään olen antamassa oman panostukseni kiusaamisen kitkemiseksi. Toki oli nastaa myös olla ala-astelaisten parissa. 

18. Tekeekö koskaan mieli ihan vain tavalliseen opiskelija-asuntoon?

Ei. 

19. Ahdistaako koskaan ajatus siitä, ettei ole ”omaa” kotia? Entä se, että ihmiset tietävät missä asut?

Ehkä vähän. Tykkään laittaa omaa kotia. Maalailla ja vaihtaa sisustusta. Hotellihuoneessa tämän tyyppinen toiminta ei ole niinkään mahdollista tai jos on, niin rajallista. Samoja fiiliksiä oli, kun asuin vuokra-asunnossa. 

20. Oletko kuullut muista huoneista paljon epämääräisiä ääniä tai jotain erikoista? Oletko valittanut näistä?

Hotellihuoneen ääneneristys on sen verran hyvä, että viereisistä huoneista ei meinaa kuulua kuin siivoojan imurin äänet. Ainoastaan kerran olen ihmetellyt yläpuolelta tulevia ääniä. Silloin tuntui kuin päiväkodillinen lapsia olisi hyppinyt tasajalkaa Baby Sharkin tahtiin. 

Ainoa asia, josta olen ilmoittanut respaan, oli se kerta, kun saunatiloissa tuntui olevan pari ulkopuolista, jotka olivat tulleet saunomaan todennäköisesti lauttamatkan jatkeeksi. 

21. Käykö sinulla ihmisiä kylässä?

Kyllä käy. Aivan normaaliin tapaan ystäväni ovat olleet kylässä luonani. Saan myös pyytää kerralla yhden ystävän yökylään. Huoneeni on kahdelle hengelle tarkoitettu. Ehdoton plussa on, kun pystyn tarjoamaan monipuolisia tiloja vierailulle. Milloin on saunottu tai syöty alakerran ravintola Kitchen and Tablessa

22. Oletko nähnyt jotain tosi outoa tai hämmentävää hotellissa?

Hämmennystä riittää, kun puhutaan aika isosta massasta vierailijoita vuoden aikana. Saunatiloissa törmäsin kerran aasialaiseen turistiin, joka tuli untuvatakissa ihmettelemään kiuasta. Itse olin siinä vieressä ilman rihman kiertämää. 

Hämmennystä aiheuttaa myös tilanteet, jossa hotellin vieras/vieraat eivät suostu tulemaan hissiin, jossa on muita ihmisiä. Mielessäni vain mietin, että on pitkä viikonloppu tuloillaan, jos tulee aina odottaa tyhjää hissiä.

clarion pesojoonas

23. Onko sinun käsityksesi hotelleista muuttunut? Esim asuminen, henkilökunta, palvelut…

Olen asunut ennenkin pidempiä aikoja hotelleissa, joten sen suhteen hotellielämä on tuttua. Toki reilun puolivuotta, kun on nähnyt hotelliarkea oikein läheltä, huomaa miten vuodenajan mukaan hotellielämäkin muuttuu. Kesä toi ison kasan perheitä ja turisteja mukanaan, kun taas muina aikoina talo on täyttynyt liikemiehistä ja toivottavasti kasvavissa määrin myös liikenaisista.

Varmasti aika hotellikohtaista, mutta Clarion Jätkäsaaressa tuntuu olevan henkilökuntaa hommissa ympäri vuorokauden muuallakin kuin vastaanotossa. Huoltotöitä, siivoamista, ravintolan väkeä ja varmasti monia muitakin hommia, joita en edes itse huomaa. Ehkä juurikin se, miten paljon asioita tapahtuu kulisseissa on yllättänyt.

Palveluiden osalta ala on aika perinteinen. En osaa suorilta sanoa, mitä palveluita kaipaisin hotellissa, mutta jotenkin odotuttaa, että joku asia tulee ravisuttamaan alaa tai Clarionin palvelutarjontaa. On se sitten kotieläimet, kukkakauppa, VR-maailma, leffateatteri, kirjasto, hiljaisuuden temppeli… Joku ehkä odottamaton palvelu. Tai voisiko hotellihuoneen tulevaisuudessa jakaa tuntemattoman kanssa, jotta kustannukset tulisivat pienemmiksi?

24. Saatko pitää hotellissa synttärijuhlia yms juhlia? Tuleeko niiden olla erillisissä kokoustiloissa?

Saan pitää ja olen pitänytkin. 100 päivää Clarion -bileissä olikin iso kasa ystäviä juhlimassa taivaltani hotellissa. Nuo bileet olivat junior sviitissä, sillä halusin nimenomaan järjestää kotibileet. Uskoisin, että tulen järjestämään myös jonkinlaiset pikkujoulut ystävilleni loppuvuoden aikana. 

Clarion on tosi avoin kaikille ehdotuksille. Allasbileet kylläkin jäi toteuttamatta tänä kesänä kiireiden takia, mutta ensi kesänä kenties uusi yritys.

25. Kuinka hyvin olet tutustunut hotellin henkilökuntaan?

Osan kanssa tulee oltua melkein päivittäin tekemisissä ja vaihdettua kuulumisia. Varsinkin ravintolan ja kahvilan työntekijöiden kanssa tulee useasti höpötettyä enempikin ja sitä kautta tutustuttua. Olen myös päässyt yhteen Clarionin henkilökunnan tapahtumaan mukaan. Muutama muu on valitettavasti mennyt muiden menojen takia ohi suun.

Helsinki-Vantaan Clarionissa on tullut oltua projektin aikana vähemmän aikaa, mutta kiva päästä taas lokakuussa viikoksi viettämään aikaa sielläkin ja tutustumaan sen talon väkeen.

clarion pesojoonas

26. Mitä kasvit pitävät hotellielämästä?

Erittäin tärkeä ja oleellinen kysymys, kiitos siitä. Kasvit rakastavat hotellielämää. Valon määrä on uskomaton verrattuna aikaisempaan. Muutama kasveista onkin elpynyt kuoleman portilta muuton jälkeen. Huoneilmakaan ei tunnu yhtään niin kuivalle, mitä se oli pienessä yksiössäni.

27. Saatko pestä pyykkiä ilmaiseksi?

Jos saan nostaa yhden ylellisyyden tai palvelun hotellielämästä esille, on se pyykkipalvelu. Sukkapyykki on asia, jota ei ole ikävä. Ei sitten lainkaan. Puhtaat pyykit noin kerran viikkoon tuo mieleen reppureissut maailmalla.

Pyykkipalvelu kuuluu tosiaan asumiseen, joten siitä ei tarvitse erikseen minun maksaa. 

28. Oletko pystynyt noudattamaan omia rutiineja hotellissa asuessa?

Suurin piirtein. Aamupala, työt, sali ja TV:n tai somen plärääminen. Juurikin niin tavallisia asioita, mitä elämältä kaipaa.

29. Voisiko hotellieläminen olla tulevaisuutta ja yleistä?

Alalla on tapahtumassa muutosta, kun ihmisten tarpeet ovat muuttuneet sekä alaa ravisuttanut AirBnB on pakottanut muutokseen. Helsinkiin on tämän vuoden puolella jo avattu uuden tyyppisiä hotelliasumisen muotoja. Huoneen pystyy normaaliin tapaan varaamaan esimerkiksi yhdeksi yöksi mutta myös kuukaudeksi tai kokonaiseksi vuodeksi. Tai huoneen voi vuokrata toimistokäyttöön virka-ajaksi.

Samoin olen ymmärtänyt, että muutamaan isoon taloyhtiöön on tehty tai suunnitteilla aulapalvelut. Vastaanottoon voi esimerkiksi tilata kauppakassin kautta viikon ruoat tai ilmoittaa mahdollisista huoltotarpeista. Esimerkiksi yksin asuville vanhuksille tämän kaltainen aulapalvelu voi luoda turvallisuuden tunnetta sekä mahdollisuuden sosiaalisiin kontakteihin.

30. Nakuiletko usein ison ikkunan edessä?

Vähintäänkin kerran päivässä. Aika harvassa on Helsingissä asunnot, joissa on lattiasta kattoon ikkunat eikä naapurin naapuriakaan näkemässä sisälle. Kiitos Clarion tästä huvista.

31. Saako hotelliin tuoda koiria?

Saa tuoda. Minnin koira Beethoven taitaa olla ainoa karvaturri, joka on vieraillut luonani. Helsinki-Vantaan Clarion on tunnettu koirien uudesta vuodesta. Hotelli on silloin täynnä koiria ja heille suunnattua ohjelmaa ja tarjontaa. 

32. Vielä sinulle saa lähettää kortteja?

SAA! Koko vuoden ajan voi lähetellä postikortteja ja rakkauskirjeitä. Osoite on Tyynenmerenkatu 2, Hotelli Clarion,, 00220 Helsinki.

33. Monta postikorttia olet saanut?

Ihan pirun monta. Siis varmasti mennään yli sadassa jo. Parasta, että kortteja on tullut niin monesta eri maailman kolkasta. Iso kiitos kaikille kortin lähettäneille. Muistakaa lähetellä kortteja ystäville ja rakkaille! Siinä on niin paljon enemmän ajatusta kuin yhdessäkään snäpissä tai storyssa.

34. Onko moni seuraaja moikannut hotellin käytävillä?

Yllättävän vähän. Kerran pari vanhempaa rouvaa puhuivat hississä, kuinka joku asuu hotellissa. En kehdannut millään puuttua heidän keskusteluunsa, joten vetäisin vain lippistä syvemmälle.

Yksi huvittavimmista kohtaamisista tuli, kun ulkomaalainen mies hississä tuijotti hetken ja kysyi, olenko Yaelin poikaystävä, joka asuu täällä hotellissa. Mies seurasi sekä Yaelia, että minua Instagramissa.

35. Monta päivää jäljellä? Lasketko jo päiviä lähtemiseen?

Vielä on aamukammassa piikkejä jäljellä. Tarkkaa lukua on vaikea heittää, tulisi laskea.

36. Mihin ajattelit muuttaa hotellivuoden jälkeen?

Erittäin hyvä kysymys. Kävin jo pankissa neuvottelemassa uudesta asuntolainasta, mutta vetäydyinkin viime hetkellä pois asuntokaupoista. Haaveissa olisi muuttaa isompaan ja avarampaan asuntoon. Helsinki houkuttelee, mutta en ole poissulkenut muita vaihtoehtoja. Suunnitelmat hotellivuoden jälkeen ovat vielä auki.

clarion pesojoonas

37. Pelottaako luteet?

Ei. En ole oikein koskaan osannut reppureissuillakaan pelätä luteita. Niitä joko tulee tai ei. Onneksi Suomessa luteet eivät ole niin yleisiä, mitä esimerkiksi Aasiassa. 

38. Kuinka monesti on unohtunut avainkortti?

Kahdesti ja vielä peräkkäisinä viikkoina. Nyt latasin Nordic Choicen applikaation puhelimeen ja tulisi enää kirjautua sisään, jolloin saisin avainkortin puhelimeen myös.

39. Vaihdatko itse lakanat?

En, kuuluu huonesiivoukseen. 

40. Oletko nähnyt paljon julkkiksia hotellissa?

Olen tosi huono julkkisbongari. Flown lauantaina söimme Yaelin kanssa Robynin vieressä. Häntä katsellessani tuli vain mieleen Uuden-Seelannin keski-ikäiset saksalaiset reppureissaajat, joilla on aina niin käytännöllisen oloiset varusteet päällä joka paikassa. Sitten Yael osasikin sanoa, kuka oli kyseessä.

41. Kehtaatko käyttää room serviceä?

En. Muutamaan otteeseen olen saanut aamupalan huoneeseeni ja koen, jotenkin huonoa omaatuntoa, kun ”vaivaan” henkilökuntaa. Docventuresissa valittiin viime kaudella suomalaisin lause, joka meni näin: ”Ei minua varten tarvitse keittää.” Allekirjoitan 100% tuon lauseen.

42. Pääsenkö hotellin saunaosastolle yms aukioloaikojen ulkopuolella?

En. Minua koskee pitkälti samat säännöt kuin muitakin hotellin vieraita. Toki jos on jotain spesiaalia mielessä, kuten kuvaustarpeet, asiat ovat neuvoteltavissa.

43. Saako vastaanotosta ostettua kortsuja?

Ei mitään hajua. Lähin kauppa löytyy aivan nurkan takaa, joten jos ”hätä” yllättää, niin pelastus löytyy läheltä. Tästä saisi muuten ”hauskan” sisällön: Clarion condoms – turvallisesti sisään.

44. Mikä on ollut mieleenpainuvin hetki?

Varmasti muuttopäivä on yksi mieleenpainuvimmista. Silloin oli perhosia vatsassa ja taian tunnetta ilmassa. Kaikki oli uutta ja kiehtovaa. Jännityksen näki niin omilta kasvoilta kuin Clarionin henkilökunnankin. Tällaiset hetket ovat todella uniikkeja.

Toinen mainitsemisen arvoinen hetki oli, kun Yael tuli ensimmäistä kertaa vierailulle. Päästiin nauttimaan aamupalaa sänkyyn kannettuna. Kyllähän se nauratti, kun hän yritti kertoa ystävilleen ja perheelleen, miksi on hotellissa luonani.

45. Minkä maan kansalaiset sekoilevat eniten?

Sekoilu on ehkä vähän epäkorrekti ilmaisu. Ehkä eniten kulttuurillisia eroja tapahtuu kiinalaisten ja intialaisten kanssa. Toki siihen varmasti vaikuttaa myös se, että he matkustavat monesti isoissa ryhmissä, joten heihin on helppo kiinnittää huomiota. Saunan lauteilla taas itä-eurooppalaiset saattavat välillä yltyä heittämään löylyä piittaamatta vieruskaverista.

clarion pesojoonas

46. Onko hyvä netti hotellissa?

Ei valittamista. Yksi mielenkiintoinen huomio muuten nettiin liittyen. Kun olen käynyt Oslossa ja Tukholmassa Clarioneissa, olen automaattisesti liittynyt Clarionin avoimeen nettiin. Kysymys kuuluu, ovatko nämä yhtä ja samaa nettiä?

47. Mitä ajatuksia hotellista pois muuttoon liittyy?

Ristiriitaisia. Alusta asti on ollut tiedossa, että projekti alkaa ja päättyy, joten yllätyksenä se ei tule, että muutan tammikuun lopussa pois. Pelinsäännöt ovat selkeät.

Pientä haikeutta on kylläkin ilmassa, kun mietin tätä kysymystä. Olen viihtynyt niin hyvin Clarionissa. Kyse ei ole pelkästä hotellihuoneesta tai palveluista, vaan myös ihmissuhteista, joita on muodostunut henkilökunnan kanssa. Toki sitä odottaa kovasti, että pääsee taas laittamaan omaa asuntoa, kokkailemaan keittiössä ja tarttumaan imurin varteen.

Se missä kaikki tämä tulee tapahtumaan hotellivuoden jälkeen, on vielä epäselvää. 

48. Mitä tulet kaipaamaan hotellissa asumisesta?

Isoja ikkunoita ilman naapureita, maisemia ja helppoutta. Toki televisiotakin. En ole omistanut TV sitten Jyväskylän vuosien.

clarion pesojoonas

49. Asuisitko toisenkin vuoden?

Mikä ettei! En näkisi syitä, miksi en haluaisi asua toista vuotta putkeen hotellissa. Kampanjan puolesta en usko, että minun toinen vuoteni antaisi enää lisäarvoa markkinoinnillisesti. Tai ainakin se vaatisi aika paljon suunnittelua. Ensimmäisessä vuodessa, kun on uutuudenviehätys, joka kiinnostaa ihmisiä. Toisessa vuodessa tulisi keksiä uusia tulokulmia.

50. Saako sulta ale-koodia Clarioniin?

Kyllä. Vuoden loppuun asti Jätkäsaaren ja Helsinki-Vantaan Clarioneista -15% koodilla PESOJOONAS.


YearInClarion – Asiat, jotka pännivät hotellielämässä

Tätä on paljon kysytty ja pyydetty niin ystävien, seuraajien kuin mediankin puolesta: ”Mitkä asiat pännivät #YearInClarion-projektissa ja hotellielämässä? Joko alkaa maistumaan puulle? Kerro nyt, mitkä asiat sua siellä risoo?”. Vastaukseni on ollut kovin tylsä ja yksitoikkoinen: ei oikein mitkään. Tästähän ei tietenkään toimittajat saa klikkiotsikoita, ystävät eivät pääse kuittailemaan ja seuraajille saattaa välittyä sliipattu kuva hotellielämästä ja yhteistyöstä. 

Ajan henki tuppaa olemaan klikkiotsikoilla revittelyä ja draaman hakemista. Otsikot järisyttävät ja ovat karmivia, toisinaan jokin asia on pahasti uhattuna tai joku on tehnyt jotain radikaalia – katso kuvat. Miettikääpä, jos oma arkemme olisi päivästä toiseen taistelua, saalistamista ja henkensä edestä pelkäämistä – näillä vinkeillä selviät mistä vain. Onko näin, että tavallisuus eikä keskinkertaisuuskaan yksinkertaisesti puhuttele meitä enää? Haemmeko arjen vastapainoksi kaikkea muuta kuin tavallisuutta ja arkisia asioita.

Hotellivuoden todellisia ongelmiako? Joonas kylpemässä ja juomassa siideriä Clarionissa. #YearInClarion

Hotellielämän todelliset ongelmat

Olen parin viikon ajan miettimällä miettinyt, mitkä asiat ovat hotellielämän ongelmia ja todellisia ongelmia, joita minulla ei olisi normaalissa arjessani kalliolaisessa yksiössäni. Todellisia ongelmiahan löytyy iso kasa, kuten huoneeni ovi ei meni täysin kiinni itsestään, vaan joudun nykäisemään oven viimeisen sentin itse kiinni, jotta ovi lukittuu. Juhannuksena jouduin tukeutumaan ystävien lainalakanoihin, kun suuntasimme mökkeilemään. Pyykkipäivänä, jos tarvitset juurikin niitä ainoita shortseja, jotka sinulla on, ovat ne pesulassa kätesi ulottumattomuudessa. Näitä todellisia ongelmia tulee jatkuvalla syötöllä vastaan, jos niikseen haluaa.

Jos mennään hotellielämän ei niin todellisiin ongelmiin, asioihin, joihin on pitänyt asennoitua hiukan eri tavalla, saattavat nekin kuulostaa monen korvaan aika elitistisiltä. Yritän karsia kaiken sarkasmin pois näistä seuraavista arkipäivän pienistä haasteista tai hotellielämän nurjista puolista, ja välittää hitusen sitä arjen toista puolta teille. Muistuttaen kuitenkin samalla itseäni siitä, kuinka moni näistä asioista on aika merkityksettömiä.

Yksi suurimpia arjen puutteita on keittiöttömyys. Ostin edellisen asuntoni ison keittiön takia ja nykyisestä asunnostani eli huoneesta löytyy mikro, jääkaappi, blenderi ja vedenkeitin. Tämä ei tietenkään tullut yllätyksenä minulle. Ehkä olen enempi yllättyneempi siitä, kuinka paljon se on tuonut rajoitteita esimerkiksi ihan jo pelkästään ruokakaupassa asiointiin. Lieden saaminen helpottaisi varmastikin ruoanlaittoa, mutta paloturvallisista syistä tämä ei ole ymmärrettävästi mahdollista. 

Hotellivuoden todellisia ongelmiako? Joonas kylpemässä ja juomassa siideriä Clarionissa. #YearInClarion

Asuinalueena Jätkäsaari on tylsä ja keskeneräinen. Kadut ja ratikat täyttyvät satamasta tulleista laivamatkustajista kaljalavojensa kanssa. Alueen ravintola- ja kauppatarjonta on toistaiseksi vielä köyhän oloinen. Kulttuurin ja tapahtumien puutteellisuus on varmastikin suurimpia tekijöitä, miksi alue ei resonoi lainkaan. Jätkäsaaressa parasta on tieto siitä, että alue on vielä kesken ja muutoksen kourissa, joten 5-10 vuoden päästä moni asia on varmastikin toisin. Ps. Jätkäsaaressa tuulee aina. 

Keskustelimme Clarionin väen kanssa yksityisyydestä paljonkin jo ennen projektiin ryhtymistä. Hotelliasumisessa oma yksityisyys on syynissä vähän eri tavalla. Melkein kaikki kulku ulos ja sisälle tapahtuu aina vastaanoton läpi. Mitään takaovea ei ole. Talosta löytyy iso kasa myös turvakameroita. Kaikki nämä ovat tietysti yleisen turvallisuuden varmistamiseksi. Baari-illan jälkeen kotiin tuleminen respan kautta, ei aina tunnu kaikista mukavimmalle ajatukselle, etenkin jos sattuu, että ketsupit ovat vielä rinnuksilla. Pieni häpeän ja syyllisyyden tunne hiipii viimeistään eteisen pyöröovissa, kun ei ole aivan varma omasta humalatilasta. Tiedostan erittäin hyvin, että vastaanotossa työskentelevät tuskin edes heilauttavat hartioitaan asian suhteen. Heillä on varmastikin muuta mietittävää, kuin se, olenko ottanut oluen vai kaksi. 

Yksityisyyteen liittyy myös huonesiivous. Vähintäänkin kerran viikossa huoneessani käy joku siistimässä paikkoja tai ainakin tyhjentämässä roskikset. En voi kuin kiittää ja ihmetellä tätä palvelua. Yksi syy, miksi en omassa kodissani käyttäisi siivoojaa, on kodin intimiteetti ja yksityisyys. Normaalissa arjessani, tässä menisi yksityisyyden raja. Pystyn suoltamaan sosiaaliseen mediaan kaikenlaista, mutta mikä tulee kotini seinien sisäpuolelle, on se yhtä intiimi asia kuin alusvaatteeni.

Yhteisöllisyys on hotelliasumisen yksi parhaimmista puolista. Kylläkin sen nurjapuoli näyttäytyy, jos sattuu olemaan huono päivä. Päivä, jolloin ei haluaisi olla missään tekemisissä ihmiskunnan kanssa, mutta jo pelkästään ulospääseminen velvoittaa useamman ihmisen näkemisen. Tulisi olla aikamoinen ninja päästäkseen ulos ilman yhtäkään ihmiskontaktia. Näkymättömyysviitta toimisi myös. Onneksi aika harvassa ovat ne päivät, kun naama on mutrussa.

Hotellivuoden todellisia ongelmiako? Joonas kylpemässä ja juomassa siideriä Clarionissa. #YearInClarion

Taloyhtiön ollessa normaalia isompi, 425 huonetta, aiheuttaa se välillä mielenkiintoisia kohtaamisia naapureiden kanssa. Sanonta ”meitä on moneen lähtöön” on tullut tutuksi puolen vuoden aikana. Varsinkin aamupalalla ja saunatiloissa sitä joutuu muistuttamaan itseään ihmisten erilaisuudesta ja siitä, kuinka asioita voi tehdä monella tapaa. Oma tapa ei ole se oikea ja ainoa. Ihmisten ajattelemattomuus kylläkin vetää välillä hiljaiseksi. Rentouttava saunahetki saattaa yhtäkkiä muuttua tukalan kuumaksi, kun joku saapuu saunaan kaatamaan kiulullisen vettä kiukaalle. Kyse on onneksi monesti yksittäisistä tapauksista.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös asuminen Helsingin kattojen yllä merinäköalalla, huonesiivouksella ja aamupalalla. Ajatus paluusta takaisin kolmannen kerroksen koirankoppiini on onneksi vielä kaukainen, mutta todellinen. Tieto siitä, että projekti loppuu jossain vaiheessa, menee hotellielämän huonoihin puoliin. Toki tämäkin oli tiedossa, kun laitoin nimen papereihin. Pitääkin alkaa rustailemaan uusia hakemuksia Ruotsin ja Norjan Clarioneihin, jos sieltä irtoaisi jatkoa.  

PS. Muistutuksena, koodilla PESOJOONAS saat -15% alennuksen hotelliyöstä Jätkäsaaren ja lentokentän Clarioneista YearInClarion-projektin ajan.


Hotellikuulumisia – 100 päivää Clarion hotellissa -bileet

Älytöntä, kuinka aika vierii. Juhlittiin pari viikkoa sitten taipalettani Clarion Hotellissa. 100 päivää hotellielämää tuli täyteen. Hip hip hurraa! Sitä vieläkin ihmettelee, että miten ihmeessä olen päätynyt asumaan hotelliin vuodeksi.

Onko elämä Clarion hotellissa ollut sellaista, mitä kuvittelin sen olevan ennen muuttoa? Hyvä kysymys, johon en oikein osaa vastata, sillä en oikein kuvitellut mitään ihmeellisempää. Oli haastavaa kuvitella mielessäni, millaista elämä voisi olla hotellissa. Moni pelotteli hotellikuolemalla ja aamiaisella, joka alkaa ajan myötä puuduttamaan.

Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kuinka kodilta hotelli ja -huone tuntuukaan, sekä kuinka arki on aika lailla samanlaista hotellissa kuin kotonakin. Toki kukaan ei ole koskaan ennen pessyt pyykkejäni, laittanut päivästä toiseen aamupalaa valmiiksi tai siivonnut asuntoani. Puhumattakaan siitä, kuinka joka aamu joku naapureista toivottaa hyvät huomenet. Nämä ovat varmastikin tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet kasvien ohella eniten siihen, kuinka tunnen oloni kotoisaksi näinkin erikoisissa olosuhteissa.

#YearInClarion bileet Clarion hotellissa, pesojoonas
#YearInClarion bileet Clarion hotellissa, pesojoonas

100 päivää täyteen – Clarion bileet!

Viime kesänä vietin 30-vuotissynttäreitä Korpilahdella ja omaksi yllätyksekseni sain todeta, kuinka paljon ystäviä ympäriltäni löytyy. Ihmisiä, jotka jakavat osan elämästään kanssani ja pääsen olemaan osa heidän elämää. Moni asia elämässä olisi jäänyt kokematta ja näkemättä ilman näitä tyyppejä.

Clarionin väki halusi järjestää minulle ja ystävilleni juhlapäivän kunniaksi kunnon bailut hotellissa. Tunnen oloni todella lellityksi, sillä kuinka monelle järjestetään juhlia niin, että sinun tarvitsee vain ilmaantua paikan päälle vieraidesi kanssa. Tiedostan, että kaikki tämä on väliaikaista, ja sen myötä, aion nauttia tästä ajanjaksosta elämässäni ilman huonoa omaatuntoa.

Ystävyys jo itsessään on aina juhlan aihe, mutta tämän lisäksi, oli hieno päästä nostamaan malja tälle hullunkuriselle projektille yhdessä tärkeimpien tyyppien kanssa. Ja vitsit soikoon, jälleen kerran juhliini ilmaantui iso kasa hyviä tyyppejä, ystäviä.

#YearInClarion bileet Clarion hotellissa, pesojoonas

Kotibileiden paluu – bingoa, boolia ja nakkisiili

Sain vapaat kädet toivoa, millaiset 100 päivää bailut haluaisin itselleni. Ensimmäisenä mieleeni tuli järjestää juhlat Clarionin ylimmässä kerroksessa Sky Roomissa, jossa maisemat ovat mielettömät. Oletko ennättänyt vielä käymään siellä? Jos kesälomareissu tuo sinut Helsinkiin, ehdoton must see -kohde!

Kaipuun tunne kotibileajoista hiipi mieleeni ja halusin järjestää juhlat intiimimmin hotellihuoneessa. Niin harvoin tulee nykyään oltua enää kotibileissä, joten päätin ottaa härkää sarvista ja järjestää sellaiset (tai tässä tapauksessa Clarion järjesti ja hotellihuoneessa, joka on meikälle koti). 

Bingoa, boolia ja nakkisiili. Mitä muuta sitä kaipaakaan kotibileiltä. Kuokkavieraita toki unohtamatta. Tärkeimpänä elementtinä bileissä oli varmastikin tila, joka mahdollisti yhdessä olemisen. Arvostan onnistuneissa juhlissa eniten sitä, että ihmiset kohtaavat toisiaan ja pääsevät juttelemaan. Mitä intiimimpi tila sitä enemmän ihmiset ottavat tai joutuvat ottamaan kontaktia toisiinsa. Muistan omat tuparini kaksi vuotta sitten, kun pieneen yksiööni tuli enemmän vieraita kuin asunnon pohjapiirustuksessa oli neliöitä. 

#YearInClarion bileet Clarionissa, pesojoonas, minnihei, joonaslinkola ja mustarttu
#YearInClarion bileet Clarion hotellissa, pesojoonas

Oli mieltä lämmittävää nähdä, kuinka eri ystäväpiirit sekoittuivat keskenään jälleen kerran. Ystävyyssuhteissa kuin parisuhteessakin jännittää eniten, miten ystävät sulautuvat kokonaisuuteen: Tulevatkohan kaikki toimeen keskenään? 

En voi kuin kiittää Clarionia ja ystäviäni näistä juhlista sekä Yaelia paidan lainaamisesta, joka aiheutti hississä suurta hilpeyttä, etenkin kun hissiin astui nainen, jolla oli samanlainen punaisena. Sitä naurun määrää, kun kohtasimme. Näiden juhlien jälkeen on hyvä jatkaa tätä hullun kurista vuotta eteenpäin.

#YearInClarion bileet Clarion hotellissa, pesojoonas

Millaisista asioista te muuten haluaisitte kuulla täältä hotellihuoneen uumenista? 

PS. Clarionin Instagramissa on kilpailu meneillään, jossa sä pystyt voittamaan hotellibileet ystäviesi kanssa. Käyhän osallistumassa niin pääsen kuokkimaan bileisiin.


Ruokahävikki kuriin – keittiöpäällikön vinkit hävikin vähentämiseen

Viime viikolla mietimme työporukalla, mitä tai millaisia asioita saatamme paheksua tulevaisuudessa, vuonna 2030. Spekuloimme ja loimme erilaisia tulevaisuuden kuvia. Lihansyönti, kotieläimet, ruokahävikki, yksityisautoilu keskusta-alueella ja pikamuoti nousivat paheksuttujen asioiden listalle. Tuolle listalle, jossa esimerkiksi sisällä tupakoiminen aikoinaan oli.

Ruokahävikki on varmastikin asia, jota tulemme paheksumaan ja toivottavasti hyvinkin pian jo. Maailmassa syntyy arvioiden mukaan ruokahävikkiä noin 1,3 miljardia tonnia vuodessa. Euroopan unionin alueella luku on noin 88 miljoonaa tonnia vuodessa. Tämä tarkoittaa vuodessa henkeä kohden 173 kiloa. Hintalappu tälle hukatulle ruoalle on noin 143 miljardia euroa, ilmastovaikutuksia unohtamatta. 

Suomessa ruokahävikin määrä on noin 450 miljoonaa kiloa, joka tarkoittaa, että hukkaan heitetään 82 kiloa sapuskaa henkeä kohden vuodessa. Puhutaan järjettömistä määristä syömäkelpoista ruokaa. Välillä tuntuu, että ruoan roskiin heittäminen on jo niin arkipäiväistä, että se koetaan jopa osittain hyväksyttäväksi asiaksi. Suomessa suurin osa ruokahävikistä Suomessa syntyy kotitalouksista. Jokainen suomalainen heittää keskimäärin 24 kiloa vuodessa syömäkelpoista ruokaa roskiin. Siis, sinä ja minä heitämme keskimäärin tuon verran ruokaa menemään.

Ruokahävikki kuriin! Marimekon Jokapoika pesojoonas

Herätys! Ruokahävikki kuriin!

Olen viimeisten kuukausien ajan ihmetellyt, kuinka paljon ihmiset jättävät aamupalalla lautasille ruokaa. Pahimmissa tapauksissa hylätyiltä lautasilta löytyy valmiiksi voidellut leivät, isot kasat pannukakkuja hillovuorella ja kulhollinen koskematonta puuroa. Kaikki tämä on syömäkelpoista ja arvokasta ruokaa.

Buffet-pöydät tuntuvat olevan meille ihmisille jonkinlainen testi, joka iskee syvältä kumpuavaan tunteeseen nälkään nääntymisen pelosta tai sitten vain ajatuksesta ”kun kerran olen maksanut, teen myös mitä huvittaa.” Buffet-pöydän ehdoton hyvä puoli on, että kuka tahansa pystyy ottamaan juuri itselleen sopivan määrän ruokaa ja vielä santsaamaan, jos siltä tuntuu. Tämä on hyvä muistaa!

Juttelin Clarionin keittiöpäälliköiden Katja Elorannan ja Mikko Hämäläisen kanssa hävikistä ja sen syntymisestä Clarionin hotelleissa. Clarionissaruokahävikin vähentämiseen vaikutetaan parhaiten yhdessä asiakkaiden kanssa, mutta toki keittiön puolellakin tehdään valtavasti töitä hävikin minimoimiseen. Hävikin vähentämisen keinoja ovat muun muassa oikeanlainen viestintä, korkea jatkojalostus, suunnittelu sekä tiedostaminen, mistä hävikki koostuu. 

Miten näitä ammattikeittiön oppeja voisi jokainen meistä hyödyntää kotikeittiön puolella? 

Ruokahävikki kuriin! Marimekon Jokapoika pesojoonas

Keittiöpäällikön vinkit hävikin vähentämiseen

1. Suunnittele, suunnitelle ja suunnittele

”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” toimii tässäkin yhteydessä. Kauppalistan tekeminen sekä viikon menun suunnitteleminen, mahdollistavat tehokkaan ajankäytön, mutta ennen kaikkea vähentää heräteostosten tekemistä. 

Samalla pystyy miettimään, kuinka lounaalta ylijääneitä raaka-aineita voi hyödyntää esimerkiksi illallisella eri muodossa. Esimerkiksi lounaalla kasvissosekeitosta ylijääneet porkkanat voi hyödyntää päivällisellä padassa.

2. Jatkojalosta

Hävikkimehu, tomaattihilloke, drinkkien koristeet ja munakokkeli ovat osa Clarionin aamupalatuotteiden jatkojalostuksen tuotoksia. Oman kotikeittiöni suosikki on viikonloppuisin valmistuva sekametelisoppa, johon laitan jääkaapista löytyvät jämäpalat yhdeksi kokonaisuudeksi. Nahistuneet vihannekset ja kasvikset voi toki hyödyntää esimerkiksi pataruokiin tai pikkelöidä ne. Grilliruokakauden ollessa jo ovella, pikkelöidyt kasvikset ja vihannekset ovat oiva lisuke makkaran tai vakkaran kylkeen.

Kyse on aika pienistä asioista, kuten sitrushedelmien kuorien käyttämisestä mehujen tai drinkkien koristeena roskiin heittämisen sijaan. Itse koen, että nämä ovat juurikin niitä isoja tekoja kohti suurempaa ajattelun muutosta. Nollahukan Otso ja Aino kiteyttävät ajatukseni hyvin: ”Me Nollahukassa uskomme, että opettelemalla pois pientenkin asioiden hukkaamisesta, voimme oppia toimimaan kokonaisvaltaisesti kestävämmällä tavalla.” 

3. Käytä olemassa olevia raaka-aineita

Miltä kuulostaisi tilata ravintolassa No Name -annos, joka muovautuu juuri sen mukaan, mitä tuotteita keittiössä on sillä hetkellä eniten saatavilla tai juuri menossa käyttökelvottomiksi? Tätä filosofiaa käytetään Vantaan Clarionin Kitchen & Table ravintolassa. Samalla kun nautit ammattilaisen loihtimasta ateriasta, vähennät mahdollisen ruokahävikin määrää. Kaikki voittavat!

Hyödynnän usein itse samanlaista ajatusmallia omassa keittiössäni. Ennen ruokaostoksille lähtemistä, otan pikaisen vilkaisun jää- ja kuivamuonakaappiin. Nappaan muutaman jo olemassa olevan raaka-aineen, kuten riisin tai peston jämät, joiden ympärille suunnittelen ruokaostokseni. Kotikeittiön ruokakaappien rahallinen arvo on aika suuri, joten siinäkin mielessä kannattaa hyödyntää jo olemassa olevia resursseja viisaammin.

4. Tarkkaile ja mittaa hävikin määrää 

Luvut harvoin valehtelevat. Suosittelen parin viikon ajan tarkkailemaan, mistä biojäteastia oikein täyttyy. Toistuuko tietyt artikkelit siellä? Miten jätteen määrää olisi voinut vähentää tai jatkojalostaa?

Kun ruokahävikistä tekee näkyvää, realisoituu se paremmin. Itselleni ainakin tuli yllätyksenä tieto, että Suomessa kotitaloudet tuottavat eniten ruokahävikkiä. Syyttävä sormeni osoitti ennen tätä tietoa ruokakauppoja ja ravintoloita oman biojäteastiani sijaan.

5. Jaa ja pelasta ruokaa

Yhteiset kaupunkijääkaapit ovat myös rantautuneet Suomeen. Jääkaappi on siis kaupunkilaisten yhteinen, jonne kuka tahansa voi tuoda tai noutaa ylijäämäruokaa. Miten mahtava resurssiviisas innovaatio, joka tuo samalla kaupunkilaisia yhteen. Ainakin Seinäjoella, Kotkassa ja Helsingissä on toiminut tai toimii yhteiset jääkaapit. 

Toinen oiva tapa vähentää ruokahävikkiä on pelastaa ruokaa ResQ-palvelun avulla. Clarionissa otettiin viime viikolla käyttöön suosituksestani ResQ ja nyt jo kymmenet annokset ovat löytäneet pelastajansa. Sen sijaan, että tekisi aina itse ruokaa, suosittelen nappaamaan kyseisen sovelluksen käyttöön ja nauttimaan herkullisen ravintola-annoksen halvemmalla hinnalla. Varsinkin sushien pelastaminen on allekirjoittaneen mieleen ResQ:ssa. 

Ei niin seksikäs tapa pelastaa ruokaa on pakastaminen. Juustot, banaanit, leivät, riisit… Rohkeasti vain pakkaseen ennemmin kuin roskikseen. Vinkki vitonen banaanien pakastamiseen: suosittelen kuorimaan banaanin ennen pakastamista. Pakastetut banaanit toimivat hyvin smoothiessa.

Ruokahävikki kuriin! Marimekon Jokapoika pesojoonas

Näiden vinkkien lisäksi on hyvä muistaa, ettei parasta ennen päiväys ole sama kuin viimeinen käyttöpäivä. On myös tärkeää tarkastella omaa arvostusta ruokaa kohtaan. Ei ole mikään itsestäänselvyys syödä puhdasta ruokaa yllin kyllin päivästä toiseen. Varsinkin kouluruoan soisi saavan enemmän arvostusta Suomessa. Muutenkin ajatus siitä, että ruoka on vain energialähde, kuulostaa korvaani puiselta. Ruoka on ennen kaikkea nautinto, oli kyseessä sitten ranskalaiset ketsupilla tai Tomi Björkin tryffelit. Nauttikaamme ja arvostakaamme sitä.

Kuvat Omar El Mrabt


Year In Clarion -Hotellivuodella rahoiksi?

MeNaisten toimittaja vieraili taannoin luonani tekemässä juttua Year In Clarion -hotellivuodestani. Haastattelut ovat siitä antoisia hetkiä, että niiden kautta pääsee sanoittamaan ja tarkastelemaan omaa elämäntilannettaan. Sitä niin helposti uomautuu omien ajatusten kanssa, ja asiat näyttäytyvät itsestäänselvyyksinä helposti. Haastattelussa yksi kysymys herätteli erityisesti minua: ”Nyt kun sä asut täällä hotellissa ja sulla ei ole asumiskustannuksia, niin sä varmaan saat tienattua hyvin säästöjä.”

Niin, nopeasti ajateltuna tässähän voisi kuvitella rikastuvansa oikein kunnolla, kun asumiskustannukset, jotka yleensä ovat suurin yksittäinen menoerä, ovat pyöreät nolla euroa. Pysähdyin toviksi miettimään tuota kysymystä ja havahduin siihen todellisuuteen, josta olen unelmoinut jo seitsemän vuoden ajan. Olen pitkään siis kipuillut työelämässä vapaa-ajan puutteesta. Pohtinut, kuinka paljon ja millä hinnalla olen valmis myymään aikaani toiselle osapuolelle. Siitähän työelämässä on myös kyse, oman ajan myymisestä. Olen kokenut työelämän olevan liian suuressa roolissa elämässäni ja toisinaan vapaa-aika on pitkälti ollut akkujen lataamista työpäiviä varten.

Year In Clarion pesojoonas

Neljän päivän työviikko on siintänyt silmissäni siitä päivästä lähtien, kun koulukaverini vöyhöttivät siitä menemään vuonna 2010. Edellisen Aasian reissun jälkeen kirjoitin työsopimuksen neljän päivän mukaan ja olin mielissäni, kuinka olin päässyt tavoitteeseeni. Samaan aikaan kuitenkin perustin oman toiminimen ja lisäsin sosiaalisen median kautta tulleiden työpyyntöjen määrää. Molemmat työt innostivat mukaansa, ja huomasin jälleen kerran tekeväni töitä viikonpäivään katsomatta, enemmän kuin yksikään kiky-sopimuksen kohta olisi velvoittanut. 

Lähdettyä mukaan #YearInClarion -kampanjaan, mietin aluksi, kuinka paljon säästänkään rahaa ja saan kerrytettyä säästöjä tulevaisuutta varten. Jo pelkästään asumiskustannuksissa puhutaan yli kymppitonnin säästöistä, olettaen, että jatkaisin samoissa määrin laskutettavan työn tekemistä ja kuluranteeni pysyisi samassa. Olisi helppoa tarttua ajatukseen noin suuresta summasta ja nähdä se investointina tulevaisuuteen. Mutta samaan aikaan kyseenalaistan kaiken tämän, peilaten siihen kysymykseen, jonka kanssa olen paininut vuosien ajan: Kuinka paljon olen valmis myymään aikaani muille?

Kohti neljän päivän työviikkoa

Tällä hetkellä teen kahden päivän työviikkoa työnantajalleni ja tuotan omiin sosiaalisen median kanavoihin sisältöjä, sen mukaan, mikä tuntuu hyvälle ja luonnolliselle. Tulotasoni on laskenut vuoden takaisesta, mutta vapaa-ajan määrä kasvanut samassa suhteessa. Kelasin, että kun kerran on taloudellinen turva ja mahdollisuus vähentää työn tekemistä, miksi en sitä tekisi. Miksi en eläisi arvojani todeksi, mikä on monesti haastavaa arvoristiriitojen ja resurssien takia. Tällaisessa tilanteessa, kun tähtimerkit ovat kohdillaan, miksi en tarttuisi mahdollisuuteen. 

Haluan korostaa tässä vaiheessa, että puhun ainoastaan omasta elämäntilanteestani, en kenenkään muun. Tämä ihan sillä, ettei kenelläkään tule kuva, että kuka tahansa pystyisi tekemään näin. 

Year In Clarion pesojoonas

Kahden päivän työviikko on antanut vapauden tunnetta roppakaupalla. Koen, että itselleni juurikin vapauden tunne on yksi tärkeimmistä psykologisista perustarpeista. Joku saattaisi kysyä, miksen lähde kokonaan yrittäjäksi, jolloin voisin toteuttaa itseäni omien ehtojeni mukaan. Koen, että kehityn kaikista parhaiten, kun teen hommia itseäni fiksumpien parissa. Samalla saan ympärilleni yhteisön, joiden kanssa pystyn töiden lisäksi vaihtamaan kuulumisia ja jakamaan omaa arkea. Kolmas tekijä, miksi haluan pysyä myös työntekijänä, liittyy rakenteeseen, jonka ”päiväduuni” tuo tullessaan. Kaiken tämän pystyisin kyllä saavuttamaan myös yrittäjänä, se vain vaatisi enempi vaivannäköä, joka taas vie aikaa ja energiaa joltain muulta. ”Päiväduunien” ja yrittäjänä olemisen yhdistäminen sopii itselleni ainakin tällä hetkellä parhaiten. Saan muodostettua tätä kautta toimivan neljän päivän työviikon.

Sen sijaan, että miettisin, pääsenkö rikastumaan hotellivuoteni aikana vai en, suuntaan fokukseni siihen, mitä kaikkea vapautuneella ajalla ja näillä resursseilla pystyn tekemään. 

Kuvat Anni Korhonen


Year In Clarion – 31 päivää ilman lihaa

Year In Clarion -projektin ensimmäinen haaste: 31 päivää ilman lihaa. Moni varmastikin naureskelee, kuinka helpottunut olen lihattoman maaliskuun loppumisesta. Voin sanoa, ettei ollut helpoin projekti. Toki suuria ponnisteluja en joutunut kuukauden aikana tekemään, sillä Clarionin aamupala ja illallismenu tarjoilivat valmiita kasvisvaihtoehtoja suoraan nenän eteeni. Henkinen puoli oli sitäkin raskaampi. Ehdottomuus kun ei sovi luonteelleni.

Ajatus lihattomasta kuukaudesta tuli yhdeltä seuraajaltani, kun kyselin vinkkejä Year In Clarion hotellivuoteni bucket-listalle. Tykästyin heti ideasta: Matka lihankorvikkeiden ja vihanneksien maailmaan alkakoon! Kylläkin matka oli alkanut jo vuosi sitten, kun siirryin ”paketti sika-nautajauhelihaa per ilta” lihansyönnistä pois, kohti kasvipohjaisempia ratkaisuja. Täysin lihasta ja eläinperäisistä tuotteista en kuitenkaan ole halunnut luopua, enkä koe sille edes tarvetta.  

Kasviskuukaudessa ei pelkästään ollut kyse lihattomuudesta, vaan pääsin myös tarkastelemaan, miten Clarionissa pystyttäisiin huomioimaan paremmin kasvisruokailijat ja vegaanit sekä tarjoamaan hotellivieraille ekologisempia vaihtoehtoja. Pääsen siis vuoden ajan kehittämään Clarionin palveluita yhdessä teidän seuraajien kanssa. Kiitos kaikista kasvis- ja vegaanivinkeistä, joita sain ison kasan Instagramissa.

Vastuullisuus ja vastuulliset teot ovat osa Clarionin We Care-ohjelmaa, jonka tavoitteena on jalkauttaa heidän arvojaan osaksi hotellielämystä. Clarionin keittiöväki ottikin hyvin vastaan ajatuksen tarkastella aamupala-, lounas sekä illallistarjontaa kriittisesti ja ennen kaikkea lihattomasti. Tämän tyyppinen yhteistyöprojekti mahdollistaa sen, että kuluttajien toiveita ja ääntä kuullaan paremmin, sekä yritykset pystyvät palvelemaan kuluttajien tarpeita paremmin. Odotan innolla miten kehitysideat muuttuvat konkreettisiksi teoiksi vuoden aikana.

Year In Clarion, lihaton maaliskuu, zalando

Lihantuotannon räjähdysmäinen kasvu

Suomalainen syö lihaa yli 80 kiloa vuodessa. Määrä kuulostaa hurjalle, varsinkin, kun vuonna 2000 lihaa syötiin noin 70 kiloa ja 1950 lihaa kulutettiin ainoastaan 29 kiloa. Kasvu on ollut hurjan nopeaa ja suunta on vain ylöspäin, siitäkin huolimatta, että kasvissyöjien määrä on lisääntynyt viime vuosien aikana. Miten ihmeessä lihansyönti on räjähtänyt käsiin? 

Ruoka aiheuttaa noin viidesosan ilmastonmuutosta kiihdyttävistä päästöistä, joka on yhtä paljon kuin liikenne. 90% ruoan päästöistä syntyy alkutuotannossa. Pakkaukset ja kuljetus tuottaa vain 10% päästöistä. Jotta luvuissa päästään vielä syvemmälle, maatalous, eläintuotanto etenkin, kuluttaa 70% kaikesta ihmisen ottamasta vedestä. Suurin osa näistä luvuista oli itselleni uutta luettavaa ja pohdiskeltavaa. Luvut ovat hurjia, etenkin lihankulutuksen määrä, sen päästöt ja sen kasvu Suomessa.

Mistä oikein johtuu, että lihan syöminen on näin suuressa roolissa yhteiskunnassamme? Mihin kasvisten syöminen on oikein ajan kuluessa jäänyt? Kasvisruokapäivän ehdottaminen kouluihin tai armeijaan sai setämiehet nousemaan barrikadeille. Miksi? Onko lihalla näin suuri merkitys identiteettiimme? Koemmeko, että lihansyönti antaa enemmän mielihyvää kuin kasvisten? Mihin katosi lihan arvokkuus? Ruoka ja etenkin liha aiheuttavat paljon kysymyksiä ja ihmetystä itsessäni. Tuntuu, että keskustelu lihan ympärillä käydään tunteiden vallassa, eikä järjen.

Syömisen tulee olla nautinto

Kuukauden lihattomuus laittoi itseni miettimään omia kulutustottumuksiani. Valintoja, joita teen päivittäin ruoan suhteen. Monissa ravintoloissa, kun avaa ruokalistan, joutuu saman tien kasvisruokailijana puolittamaan vaihtoehtojen määrän. Joissakin tapauksissa enemmän kuin puolet vaihtoehdoista sisältää lihaa, joten valintojen maailma sen kuin vain kutistuu. Kaupan hyllyille on alkanut hyvää vauhtia lisääntymään erilaiset kasvisvaihtoehdot. Tästä kiitos kuluttajille ja markkinataloudelle.

Niin kuin aikaisemmin jo mainitsinkin, kasvisruokailijoiden ja vegaanien määrä on kasvanut viime vuosina, hitaasti, mutta varmasti. Kasvisruokavaliota pidetään kuitenkin yhä monessa paikkaa erikoisruokavaliona. Lihattomuutta joutuu selittelemään, kun taas lihansyöntiä pidetään itsestäänselvyytenä, joka tuntuu ihmeelliseltä. Kyse on varmastikin identiteetistämme, jossa lihalla on suuri rooli, varsinkin miehillä. Onhan jotkut miehet tehneet jopa sopimuksen pupujen kanssa: ”mä olen tehnyt sopimuksen pupujen kanssa, että mä en syö niiden ruokaa ja ne ei syö mun.”

Year In Clarion, lihaton maaliskuu, zalando

Ehdottomuus on asia, joka itseäni ärsyttää. Johtuu varmastikin heikosta mielestäni. Pisimmillään olen pystynyt olemaan karkkilakossa viikon ajan, ja muistan, kuinka vietettyäni tipatonta tammikuuta, retkahdin kuun viimeisenä päivänä. Tällä kertaa sinnittelin viimeiseen asti. Juoksin kylläkin aprillipäivänä pitkin Jätkäsaarta etsien auki olevaa sushi-ravintolaa. Uskokaa tai älkää, kaikki kolme sushi-paikkaa olivat kiinni. Ehkä universumi ja vegaanit yrittivät viimeiseen asti kertoa minulle jotain, mutta taivuin ja otin metron Kamppiin.

Tärkeä huomio kuukauden aikana oli lihattomuuden sijaan siirtyä vähentämään lihan määrää lautasella. Siihen jokainen meistä pystyy. Ajatus siitä, että joutuisi luopumaan jostain on myös naurettava. Kasviruokien laatu ja määrä ovat menneet rutkasti eteenpäin, joten olisi myöskin hyvä päivittää omat mielikuvat kasviruoista tähän päivään. Maistamalla ja kokeilemalla pääsee jo pitkälle.

Uskon, että lihattomuudesta tulee paljon miellyttävämpää minulle, kun suon lihapäivän jos toisenkin itselleni viikossa. Syömisen tulee kuitenkin olla nautinnollista, eikä kärvistelyä. Nautinnosta kannattaa pitää kiinni, mutta se, miten nautintoja saa, on hyvä tarkastella kriittisemmin. Ehkä jatkan kokeiluani huhtikuun ajan ja otan lihapäivät osaksi viikkoa.

Mitä ajatuksia sapuska ja lihattomuus teissä herättää?

PS. Jos muuten haluatte tulla testaamaan kotihotelliani Clarionia, koodilla PESOJOONAS saat -15% päivän hinnasta. Varaus tulee vain tehdä suoraan hotellin myyntipalvelusta soittamalla tai sähköpostilla. Tarjous on voimassa 31.7. asti. Lisäinfoa löydät Clarionin nettivisuilta. Tervetuloa naapuriin!


Year In Clarion – Hotellihuoneesta kodiksi

Tiedätte varmasti sen inspiraatiolauseen “Your home where is where your hotel room is”? Oma kotini tosiaan löytyy nykyään Jätkäsaaresta, hotelli Clarionista, kiitos Year In Clarion -projektin. En vieläkään ihan käsitä, että asun hotellissa. Säikähdän yhä aamuisin maisemia, jotka avautuvat suoraan sängystäni Helsingin ylle. Sanottakoon, että auringon nousut ovat olleet aika eeppisiä viime päivinä.

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Tosiaan muutin helmikuun 1. päivänä hotelliin vuodeksi. Kyseessä on Clarionin ja Ping Helsingin vaikuttajamarkkinointi kampanja, johon meikä valittiin kaikkien hakijoiden joukosta. Asun siis tulevan vuoden kirjaimellisesti hotellissa, nauttien kaikista palveluista, joita on tarjolla. 

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Projektin alkuvaiheista asti Clarionin väki painotti, että hotellihuoneesta lähdetään tekemään kotia minulle. Minun näköistäni kotia. Yksi ehdoistani oli, että saan ottaa kaikki 40 huonekasviani mukaani – ja kasvithan lähtivät mukaan. Clarionin väki yhdessä Kekkilän kanssa toden teolla innostuivat vihreästä harrastuksestani ja hankkivat minulle oman kylvöalustan keväälle, joten kohta päästään laittamaan kädet multaan. Ah, omat tuoreet yrtit, onko mitään kesäisempää juttua? No ehkä terassioluet ja rusketusrajat, varpaiden dippailu laiturilta ja pitkäksi venyneet baari-illat sekä mansikat. 

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Huoneen kiinteään kalustukseen kuuluu sänky (sisältäen maailman muhkeimman tyynyn. Melkein varaisin yhden yön Clarionista pelkästään noiden tyynyjen takia), työpöytä, jääkaappi ja mikro eli keittiö ja Vitran Eames-nojatuoli sekä Trienna-sohvapöytä. Omasta takaa otin matkaani entisen taloyhtiön roskakatokseen hylätyn tarjoilukärryn, vaaterekin ja vartalopeilin. Laskutilaa löytyy tällä hetkellä rajoitetusti, joten metsästyksessä on sivupöytä työpöydän viereen. Maaliskuun agendalla onkin koluta kierrätyskeskukset ja erilaiset Facebook-ryhmät läpi ja löytää sopiva pöytä kotiini. Mitään väliaikaisratkaisua en halua ostaa, vaan löytää pöytä, jolle on käyttöä myös seuraavassa kodissani.

Halusin ottaa muitakin itselleni tärkeitä asioita mukaan kuin ainoastaan viherkasvit, jotta hotellihuoneesta tulisi mahdollisimman kotoisa ja turvallisen tuntuinen. Aika pienistä asioistahan se koti kuitenkin muodostuu. Pienistä tavaroista, joilla jokaisella on joku muisto kerrottavanaan tai muuten vaan ovat tärkeitä minulle. 

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Monille arkinen asia kodin sisustuksessa on taulutelevisio. Itse en ole omistanut TV vuosiin. Luovuin siitä, kun valmistuin korkeakoulusta eli viitisen vuotta sitten. Mietin jo edelliseen asuntooni television ostamista, mutta neliöt ja seinätila olivat kortilla, joten en koskaan päätynyt moiseen hankintaan. Läppärin näytöltä ohjelmien ja elokuvien tuijottaminen ei ole imaissut allekirjoittanut mukaansa, ei sitten lainkaan. Kuluneen viikon aikana olen ahminut jo kolme elokuvaa ja jonossa on seuraavana Oscar-gaala.

Entisen kotini mustaa puhuva kylpyhuone on vaihtunut kaksi kertaa isompaan ja huomattavasti valoisampaan versioon. Rakastan koko seinän kokoista peiliä, joka tuplaa tilan tunnun. Olisin halunnut entiseen asuntooni samanlaisen, mutta peilin hankkiminen jäi ajan kuluessa.

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Kylpyammetta en ehkä omaan asuntooni ensisijaisesti ottaisi, sillä suihkussa käyminen on aina omanlaisensa suoritus siinä. Nyt olen hoitanut suihkuttelun pitkälti Clarionin ylimmässä kerroksessa, jossa sijaitsee hulppeat saunatilat sekä ulkouima-allas. Koko hotellin ehdoton suosikkini on saunatilat, josta avautuu maisemat suoraan Jätkäsaaren ylle pitkälti Lauttasaareen asti. Kylpyammeellekin on paikkansa. Se toimii erinomaisena perjantai-illan rentouttajana, kun haluaa huuhtoa kiireisen viikon huolet ja hiet viemäristä alas kylpypommilla marinoituna. 

Kotini ei ihan vielä taivu parhaalla mahdollisella tavalla kevyeen kokkailuun. Laskutilan määrä on rajallinen, joten pientä kikkailua joutuu ruoanlaiton suhteen tekemään. Uskon lisäpöydän ratkaisevan tämän haasteen, mutta siihen asti nautin juuri uudistuneen Kitchen & Tablen menusta oikein urakalla.

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi
Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Kierrättäminen herätti kiinnostusta Instagramin puolella. ”Miten hoidat nyt kierrätyksen, kun asut hotellissa?” Tähän pulmaan sain apua Niimaarilta, joka lähetti minulle monikäyttöisen kierrätysaseman, Ecosmolin. Upea Harri Koskisen suunnittelema laatikko löysi saman tien paikkansa kodissani. Tykkään siitä, että lajittelukeskus on tyylikäs, siinä missä muutkin huonekalut. Kirjoitan Ecosmolista ja kierrättämisestä myöhemmin lisää teille.

Kaiken kaikkiaan olen rakastunut asuntoni fiilikseen ja valon määrään sekä tilantunteeseen. Kasvini kylpevät suorastaan valossa, joten uskon tämän diilin olleen heillekin suotuisa. Korkea huonekorkeus antaa tilaa uudella tapaa ajattelulle ja sängyssä pomppimiseen. Pakko kai se on sanoa ääneen, että nyt jo mietityttää ensi vuosi: Miten raaskin luopua näistä puitteista?

Year In Clarion, hotellihuone kodiksi

Mitä mieltä olette, tunnistatteko hotellihuoneeksi kotiania?


Year In Clarion – Ensimmäinen viikko uudessa hotellissa, siis kodissa

Year In Clarion -projekti, pesojoonas

Täällä sitä ollaan! Helsingin kattojen yllä, Jätkäsaaren hotelli Clarionissa. Year In Clarion -projekti lähtee tästä käyntiin. Onhan tämä nyt posketon juttu. Ei ole aamua, jolloin en olisi nauranut ääneen tälle. 

Huoneestani, siis kodistani, aukeaa hulppeat näkymät merelle ja kaupungille. Niin kaunista katseltavaa. Odotan innolla, kuinka vuodenaikojen mukaan maisema muuttuu. Kuulemma ainakin kesäaikaan auringonnousut ovat olleet silmiä hiveleviä.        

Moni onkin kysellyt, miten on lähtenyt elämä käyntiin uudessa osoitteessa ja miten Year In Clarion -projekti on lähtenyt käyntiin. Ajattelin avata ensimmäisen viikon fiiliksiä vähän teille, sekä teroittaa itselleni tulevan vuoden merkitystä. Pahoittelut, en vielä ole ennättänyt kuvaamaan kotiani, mutta eiköhän vuoden aikana saada paljon kuvamateriaalia myös jakoon teille.

Kiitos siis kysymystä, hyvin pyyhkii. Tai enemmän kuin hyvin. Muuttoa edeltävänä päivänä olin hiukan hermostunut. Mielessäni pyöri, mihin olin oikein lähtenyt mukaan. Mitä vähemmän kuitenkin pyörittelin asiaa mielessäni, sitä parempi. Antaa ajan näyttää, mihin sitä tuli lähdettyä mukaan.

Muutto itsessään oli todella helppo, kiitos Niemen muuttajien, jotka tulivat auttamaan kasvieni kanssa. Näyttäisi sille, että ainoastaan yksi kasvi 40 sai jonkin asteen paleltumia. 

Ensimmäisen kerran, kun avasin uuden kotini oven, olin innostuksesta kankeana. Asuntoni on mieletön. Pimeästä vuodenajasta huolimatta valo oikein pursuaa ovista ja ikkunoista sisään. Jopa illalla pärjää liikkua sängystä kylppäriin ilman valoja sekä kompurointeja. Uskoisin, että kesäaikaan valokatkaisijat saattavat jäädä unholaan toviksi.

Tilava yksiöni täyttyi hetkessä huonekasveistani, vaikkakin neliöitä tuli reippaasti lisää. Kaikki 40 kasvia löysivät aika lailla saman tien paikkansa uudessa lokaatiossa. Viherkasvien ohella otin entisestä kodistani mukaan joitain tärkeitä muistoesineitä, keittiötarvikkeita, vaatteita ja hygieniakamoja. Karsin kaiken ylimääräisen ja jätin loput varastoon. ”Se, mitä ei ole, sitä ei tarvita.” 

Huoneeni varustetaso on normaalia hotellihuonetta hiukan korotetumpi. Minibaarin tilalle tuotiin normaalin kokoinen jääkaappi sekä mikro. Muuten huone on kuin mikä tahansa muukin Clarionin huoneista. Toki tarpeiden ilmaantuessa, laajennamme varustetasoa, jos tilanne vaatii sitä.

Hotellihuoneesta kodiksi

Minulle ja Clarionin väelle on ollut alusta lähtien tärkeintä, että huone tuntuisi ja näyttäisi mahdollisimman paljon kodille. Ja sitä se on nyt jo! Ystäväni kävi yövierailulla luonani ja hän tokaisi, että tämähän on kuin koti, eikä hotellihuone. Lähdin alusta lähtien sillä fiiliksellä mukaan, että Jätkäsaareen lähdetään asumaan, niin kuin asuisin missä tahansa muuallakin. Toki turha sitä on kieltää, että saisin missä tahansa muualla huonesiivouksen ja aamupalan osana vuokraa. Perusajatuksena kuitenkin, että elämä jatkuu mahdollisimman normaalina lokaatiosta huolimatta: jalat maassa ja pää pilvissä.

Sitten kahteen kuumimpaan kysymykseen: Ei, en ole kyllästynyt aamupalaan enkä odota hotellikuolemaa. Kiitos kuitenkin kysymästä. Aamupala on herättänyt monissa ihailua sekä asiaan kuuluvaa pientä vinoilua. Hotelliaamupalaan kyllästyminen kuulostaa omaan korvaani hiukan omituiselta. En tiedä, kuinka erilaisia aamupalavariaatioita on niillä ihmisillä, jotka naljailevat hotelliaamupalasta. Se, että tarjolla on kattava ja monipuolinen tarjonta, ei tarkoita sitä, että joka aamu lautaseni olisi kukkuroillaan munakkaita ja nauravia nakkeja. Lautaseltani löytyy lähes poikkeuksetta tismalleen niitä samoja asioita, joita Vallilan itsepalveluaamiainen tarjosi minulle kahden vuoden ajan. Kyse on enempi mahdollisuudesta nauttia erilaisia variaatioita aamupalasta, kuin pakosta lahdata lautanen täyteen kaikkea. Toki olen hairahtanut muutamaan otteeseen lettuihin sekä kauracappucinoon.

Hotelliaamupalaan liittyen, heitin Instagramissa ajatuksen ilmoille, että olisin vuoden ilman pekonia. Tämä jos joku aiheutti osassa ihmetystä: ”Hyvänen aika, nyt nautit elämästä!! Unohdat tuollaiset vuosi ilman pekonia -kampanjat. Ei sitä joka vuosi pääse hotelliin asumaan.” Toinen seuraaja ihmetteli logiikkaani: ”Kun kerran on pekonia tarjolla, mikset söisi sitä ja vielä, kun ilmaiseksi saa.” Se, että elintasoni nousee hetkellisesti, ei tarkoita, että olisin oikeutettu nauttimaan oikein urakalla elämästä, unohtaen omat arvoni ja vastuun. Hotellielämästä voi nauttia muutenkin kuin maksimoimalla omat mielihyvänsä. 

Tiedän, että rakastan pekonia, mutta samaan aikaan tiedostan lihantuotannon aiheuttamat haitat ilmastolle. Tiedostaen yritän luopua tuosta punaisen lihan tuomasta mielihyvästä ja siirtyä ympäristöä vähemmän kuormittavimpiin vaihtoehtoihin.  Lihansyönnin vähentämisen jälkeen, toivon, että pääsisin käsiksi lentotottumuksiini ja sen tuottamaan mielihyvään.

Hotellikuolema on ymmärrettävä huolenaihe monella, jotka ovat esimerkiksi työkseen joutuneet tai päässeet viettämään paljon aikaa hotelleissa. Olen kiertänyt aikoinaan Suomea ristiin rastiin neljän kuukauden ajan, yöpyen aina eri hotellissa. Hotellikuolematermi liitetään yleensä väliaikaiseen asumiseen. Itse koen, että tällä kertaa, kun kohde on kiinteä ja kyseessä on kuitenkin koti, vältytään hotellikuolemalta. 

Ensimmäinen viikko on pitänyt sisällään saunomista, saunomista ja saunomista. Ai että, kuinka nautin joka päiväisestä saunavuorosta. Varsinkin tähän aikaan vuodesta, kun viima ja pakkanen pääsevät livahtamaan ihon alle alta aikayksikön. Olen huomattavasti enempi innoissani saunasta kuin aamupalasta.

Saunan ohella mieltä on lämmittänyt myös talon oma väki. Hetket, jolloin on ollut tylsää, on voinut vain mennä alakerran Living roomin baaritiskille vaihtamaan päivän kuulumisia ja juomaan kupin kuumaa. En muista milloin viimeksi näin moni ihminen on viikon aikana kysynyt, mitä sinulle kuuluu? Sekä ei ole vielä ollut päivää ilman lämmintä halausta. Ihan parasta!

Year In Clarion bucket list

Instagramissa sain ehdotuksen, että minunhan tulisi tehdä bucket list tulevalle vuodelle. Todellakin pitää tehdä! Loistava idea, kiitos siitä. Kyselin heti sen perään storyn puolella ehdotuksia listaan ja niitähän tuli.

Tässä tulee #YearInClarion -hotellivuoden bucket list:

  • Syö aamiainen sänkyyn kannettuna huonepalvelusta
  • Toimi hotellihuoneen siivoojana
  • Vietä 24 tuntia putkeen hotellissa
  • Käy kylpytakissa ja -tossuissa aamupalalla
  • Puhu yli kymmenen eri kansalaisuuden kanssa
  • Päädy toiseen hotellihuoneeseen jatkoille
  • Järjestä bileet seuraajille
  • Ole vuosi ilman pekonia aamupalalla
  • Vietä kasvisruokakuukausi hotellissa
  • Järjestä allasbileet
  • Leiki piilosta hotellissa
  • Opi tekemään cappuccino
  • Piilota, eri kerroksiin jotain hotellin asukkaille
  • Tee kepponen henkilökunnalle
  • Valmista hotellin ravintolassa soijamakaronilaatikkoa sekä lämmitä pakastepizza ravintolan uunissa
  • Tee TET-harjoittelu hotellin vastaanotossa
  • Opettele talon henkilökunnan nimet ulkoa
  • Toimi pikkolona hetki

Mitä mieltä olette listasta? Tulisiko lisätä jotain vielä?

Jos muuten haluatte tulla testaamaan minun kotihotellia, niin koodilla PESOJOONAS saat -15% päivän hinnasta. Varaus tulee vain tehdä suoraan hotellin myyntipalvelusta soittamalla tai sähköpostilla. Tarjous on voimassa 31.7. asti. Lisäinfoa löydät Clarionin nettivisuilta. Tervetuloa naapuriin!


Year In Clarion – Muutan hotelliin vuodeksi

Kyllä, luit oikein: MUUTAN HOTELLIIN! Year In Clarion -projekti on aivan kreisi juttu. Oltiin noin kuukausi sitten Ping Helsingin järkkäämässä illassa hotelli Clarionissa ja tervetulomaljan yhteydessä Clarionin henkilökunta ilmoitti hakevansa yhtä tyyppiä asumaan hotelliinsa vuodeksi, brändilähettilääksi Year In Clarion -projektiin. Kokonaiseksi vuodeksi. Aamukahvilla Henriikka tokaisi välittömästi: ”Se olet sinä!”

Naurahdin Henriikalle ja sanoin, että älähän nyt. Kuka haluaa asua vuoden hotellissa? KUKA? Heh, naurattaa, kun kelailen näin jälkikäteen tätä. Ilmeisesti minä olen paras ihminen vastaamaan tuohon kysymykseen, kuka.

Syitä on tuhansia: taulu-tv, merinäköala, aamupala, uusi kaupungin osa tutkittavaksi, valtavat ikkunat, ikuinen pääsy saunaan, uteliaisuus, kokeilunhalu, näyttämisen halu, päästä osaksi kehittämään palvelumuotoilua, asiakassuhteen luominen ja kehittäminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, tarinat, mahdollisuus kehittyä sisällöntuottajana… Tai ylipäätänsä mahdollisuudet, joita yksi hotellihuone voi pitää sisällään. Ehkä tuohon lauseeseen kiteytyi motiivini hakea asumaan vuodeksi hotelliin. Jostain syystä en kyseenalaistanut päätöstä hakea mukaan lainkaan. Olisiko pitänyt, aika näyttää sen.

Koko projekti kuulosti tarpeeksi poskettomalta ja ajankohta tuntui olevan juuri passeli minulle. Minulla tuli kaksi vuotta täyteen omistusasunnossani asumista ja neliöt alkoivat tuntua ahtaaksi minulle. Sain myöskin asuntoni rempattua juuri sellaiseksi kuin sen halusinkin ja luonteelleni tyypillisesti, kun joku valmistuu, on aika jatkaa matkaa. Olin jo tovin etsinyt uutta, isompaa asuntoa itselleni ja kasveilleni. Etsinnässä oli asunto isoilla ikkunnoilla. Clarion tarjosi täydelliset puitteet näille haaveille. Toki isosta keittiöstäni luopuminen on kompromissi, jonka joudun tekemään.

Year In Clarion, pesojoonas

Tällä hetkellä fiilis on todella odottavainen: joko pääsisi muuttamaan? Clarionin jengi on ollut tosi ystävällistä ja tuntuu, että he ovat suurella sydämellä mukana tässä. Kyse ei ole pelkästä hotellin markkinointitempauksesta. He ilmoittivat heti ensi alkuun, että haluavat myös mahdollistaa minun kehittymisen sisällöntuottajana ja puhujana, sekä aidosti haluavat minun tuntevan oloni kotoisaksi. Arvostan, kun ihmiset kohtaavat toisensa ihmisinä, eivätkä lukuina. Tämän filosofian pohjalta on hyvä lähteä ponnistamaan yhteistä matkaamme.  

Tuleva vuosi tulee varmastikin pitämään rutkasti sisällään erilaista sisältöä hotellielämästä. Voisin Instagramin puolella kysellä teiltä ajatuksia tästä projektista enempi ja vastailla teitä askarruttaviin kysymyksiin jossain vaiheessa. Miltä kuulostaa? Naurattaa jo valmiiksi, millaisia kysymyksiä teiltä mahtaa tulla, sillä aika harvoin mietin asioita kovinkaan pitkälle, joten uskoisin teiltä tulevan oivaltavia näkemyksiä: ”Oletko miettinyt tätä…”  

Year In Clarion, pesojoonas

Nyt tunnen oloni todella onnelliseksi ja onnekkaaksi. Tuntuu, että tällä hetkellä elämän joka osa-alueella menee lujaa ja todella vaaleanpunaisesti. Sen takia pysähdyinkin tänään hetkeksi miettimään sitä perustaa, joka vuosien ajan on rakentunut alleni. Otin viisi vuotta sitten ankkuri-tatuoinnin nilkkaani, muistuttamaan minua siitä, että vaikka kuinka pää olisi pilvissä, jalat on hyvä pitää tukevasti maassa. Muistaa mitkä asiat elämässä oikeasti ovat tärkeitä.