Apua! Muutan! Ja samalla luovun ensimmäisestä kodistani. Toki olen muuttanut pois kotoa jo 16-vuotiaana ja asunut usealla eri paikkakunnalla, mutta vasta nyt olen ensimmäistä kertaa tuntenut kodinomaisuutta nykyisessä asunnossani. Edelliset asunnot ovat olleet kämppiä minulle, väliaikaisia ratkaisuja. Toki tiesin jo ostovaiheessa, ettei nykyinen asuntonikaan tule olemaan ikuinen. 21 neliöinen tilaihme, kun ei tarjoa kovinkaan montaa ekstraneliöitä, ja laajentaminen näin kerrostaloasunnoissa on aika vaikeaa, muttei mahdotonta. Kuulin nimittäin, että meidän taloyhtiön talonmiehellä on A-rapussa kaksi asuntoa, kun kaikki kissat eivät meinanneet mahtua yhteen asuntoon. Itsehän voisin hankkia kasveilleni lisäsiiven Koskisen rouvan asunnosta.  

Se, mikä nykyisestä asunnostani on tehnyt kodin, tai noh unelmien kodin, on varmasti oma kädenjälki, joka näkyy ja tuntuu. Olen tosiaan tehnyt itse jonkin verran pintaremonttia ja sitten työmiehet ovat käyneet tekemässä loput. YouTuben How to make -videot ovat olleet jokseenkin kovalla kulutuksella.

Keittiön päätyseinän rappaaminen oli jokseenkin tragikoomista puuhaa. Veljeni tekee työkseen rappauksia ja häntä lainaten: ”Se on iisiä hommaa, et voi epäonnistua!” Tuo lause kaikuu vieläkin korvissani. Voi sitä epätoivon määrää, kun yritin käsin ja välillä pyhällä hengelläkin pitää rappausta kiinni seinässä. Koko projekti oli suorastaan hilpeää katsottavaa. ”Muutaman” tunnin räpeltämisen jälkeen seinästä tuli juuri sellainen, mitä kuvittelin: rouhea, valoisa ja ”do it yourself”-näköinen.   

Kylppäristä en valitettavasti saanut kuvia, johtuen siitä, että se on yhtä pimeä kuin helvetti (tai pöllönsilmä). Ajattelin alkuun maalata kylpyhuoneen vaaleaksi, jotta tulisi vaikutelma avaruudesta ja tilantunteesta. Oma mielikuvitukseni ei kuitenkaan riittänyt kuvittelemaan 1,5 neliön kylppäriä yhtään sen suuremmaksi mitä se oli, olivat seinät sitten valkoisia tai vaaleanpunaisia. Se mitä et voi peittää, korosta sitä! Näillä ohjeilla päätin maalata kylppärin kokonaan mustaksi. 

Asunnon ainoan ehjän seinän halusin muistuttavan maalata betoniseksi. Pyysin maalikaupan ei-maali-asiantuntijalta neuvoa seuraavilla spekseillä: Haluaisin maalin, joka muistuttaa betonia. Lopputulos oli sininen seinä. En tiedä millaista betonia kyseinen maaliasiantuntija oli nähnyt (suosittelen reissua Kouvolaan). Otin uusinta yrityksen ja sävyvalinta meni nappiin. Betonipintaa muistuttava maali oli muuten tosi helppoa levitettävää. Toki ei sekään yhtä kepeästi käynyt meikällä kuin Remontti Reiskan YouTube-videolla.  

Yksi asia nykyisessä asunnossani jäi harmittamaan. Olisin kovasta halunnut nimittäin betonilattian tai Betolux tyyppisen ratkaisun, mutta kumpikaan veljistäni ei suositellut sitä. Tietyissä asioissa luotan veljiini enemmän kuin itseeni. Emme saaneet täyttä varmuutta siitä, mitä laminaatin alta oikein löytyy, jolloin kustannusarvio oli vaikea rajata tarkasti. Budjettini ei myöskään antanut siimaa ”hinnalla millä hyvänsä”-ratkaisulle. Jääköön betonilattia haaveeksi vielä.

Muistan, kun vanhempani muuttivat lapsuudenkodistani pois muutamia vuosia sitten ja varsinkin äitini kipuili asian kanssa. Tietyllä tapaa kotihan on vain tavaroita ja materiaalia. Mutta samaan aikaan seinät pitävät sisällään tuhansia tarinoita ja tunteita. Ajatus siitä, että tarinat elävät näiden seinien sisällä, on voimakas. Ihan kuin joutuisi luopumaan myös kaikista noista muistoista, jotka koti pitää sisällään. Toki tutut seinät antavat myös turvantunnetta. Jos jossain, niin kodissa ihminen tuntee lähtökohtaisesti olonsa turvalliseksi. Nyt tuostakin tunteesta tulisi luopua. Kuulostaa hurjalle.   

Varjelin pitkään kotini yksityisyyttä, enkä halunnut jakaa paljoakaan kuvia sosiaaliseen mediaan sieltä. En oikein osaa sanoa miksi. Nyt, kun suurin osa tavaroistani alkaa olemaan lihalaatikoissa, ajattelin antaa pienen kurkistuksen kotiini teille. Ensimmäiseen kotiini, jolla on aina oma paikkansa sydämessäni. Pahoittelut kuvien laadusta. Nyt kun valoa on rajallinen määrä saatavilla, huomaan kuinka ammattitaidottomuus kuvaamisen suhteen tulee esiin. Iso peukku ja arvostus tyypit teille, jotka lauotte hienoja kuvia, säällä kuin säällä.

Haikein mutta luottavaisin mielin kylläkin vuokraan asuntoni seuraavalle. Unelma kodista kävi toteen Vallilassa.

Lue edellinenLue seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *