Areenaan ilmestyi tammikuun ensimmäinen päivä Emma Karasjoen liidaama Sinkut paljaana deittiohjelma, joka pohjautuu britti formaattiin. Ohjelma pähkinänkuoressa: julkisuudesta tutut sinkkukaunottaret lähtevät ensimmäistä kertaa deiteille ilman meikkiä. Ohjelmassa tuodaan esiin naisten ulkonäköpaineita. Hotkin yhdeltä istumalta melkein kaikki tuotantokauden jaksot.
Ohjelma herätti jo joulukuussa keskustelua, kun ”mediasedät” ärähtivät, että tällaista realitya tuotetaan Ylen verorahoilla. Ylen ohjelmille asetetaan erilaisia tavoitteita laissa, kuten tarjota monipuolista tietoa, mielipiteitä ja keskusteluja. Ja sitä tämä ohjelma varmastikin tarjoaa, sillä naisten ulkonäköpaineet ovat iso yhteiskunnallinen ongelma, mikä koskettaa kaikkia meitä.
Ainakin minussa ohjelma herätti mielipiteitä ja monia kysymyksiä, joita jo Instagrammin puolella nostin esiin. Ja keskusteluahan siitä syntyi. Ajattelin jatkaa ajatuksia tänne liittyen miesten ulkonäköpaineisiin, jotka nousivat jälleen esiin ohjelman myötä. Käsittelin aihetta myös viime vuoden puolella: Miesten ulkonäköpaineet – Onko niitä?
Alkuun ajattelin, etten ole ohjelman kohderyhmää. Enkä varmasti olekaan ensisijaista kohderyhmää. Nyt tätä kirjoittaessani, ymmärrän että ohjelma antaa monille miehille, ”setämiehille” ja meille, jotka tavoittelemme ”setämiehen” statusta, ikkunan kurkistaa maailmaan, johon meillä ei muuten välttämättä ole pääsyä. Naisiin kohdistuvia odotuksia ja paineita on vaikea miehenä ymmärtää, jos niistä ei pääse keskustelemaan naisten kanssa. Tämän takia medialla on oma roolinsa juurikin tämän keskustelun virittämisessä. Kiitos Yleisradiolle tästä.
Huomasin kuitenkin jo ensimmäisen jakson kohdalla, kuinka karvani nousivat pystyyn, kun naiset kertoivat omista miesihanteistaan. Muistin, kuinka ihon alle deittailu toisinaan naisten kanssa menikään. Omat deittikokemukseni pohjautuvat ainoastaan naisiin, mutta en epäile etteikö myös miesten kanssa deittailu voisi tuoda samanlaisia tunteita eteen. Naisten ulkonäköpaineita käsittelevä ohjelma saikin minut kokemaan jälleen kerran miehiin kohdistuvia ulkonäköpaineita. Miten se nyt näin meni?
Miesten ulkonäköpaineet – keskiössä pituus: miehen ja munan
Parikymppisenä pojan kloppina, pituutta 170cm ja painoa 60kg, tradenomin tutkintoa suorittavana, autottomana ”kassatätinä” en kokenut olevani kovinkaan vahvoilla deittimarkkinoilla 2010-luvun tienoilla. Naisten lehdistä sai lukea, millainen on täydellinen mies. Samoja kriteerejä viljeltiin opiskeluporukoissa, tv-ohjelmissa ja yleisessä keskustelussa. Nyt, vuonna 2021, Sinkut paljaana sarjassa tuotiin esiin yhä näitä jo yli kymmenen vuotta sitten toitotettuja samoja kriteerejä: rahaa, statusta ja miehen pituutta.
Jokaisella meillä saa olla omat mieltymyksensä puolison suhteen. Ohjelmaa katsellessa tuntui vähän hassulle, kuinka naiset kipuilivat omien ulkonäköpaineidensa kanssa ja asettivat kuitenkin miehille aika perinteisiä kriteerejä, joista pituus liitetään selkeimmin ulkonäköön. Yksi ohjelman naisista jopa sanoi ”menee läpi”, kun deittikumppani kertoi oman pituutensa. Siinä missä naisilla on omat ulkonäköpaineensa deittikulttuurissa, sama pätee miehiin. Pituus ja etenkin sen puute, on varmastikin yksi niistä arimmista aiheista miehillä, joista ei vieläkään puhuta tarpeeksi ääneen. Pituus on vielä sellainen tekijä, mihin kukaan meistä ei pysty vaikuttamaan, toisin kuin rintojen kokoon.
Miksi miehen tulee sitten olla pidempi kuin nainen? Miksi miehiltä usein vaaditaan yli 180 cm pituutta? Mitä miehen pituus viestii meille? Turvallisuutta, voimaa, raamikuutta, uskottavuuttta, menestystä. Jos kerran miehen tulee olla pidempi ja naisen lyhyempi, mitä tämä kertoo naisten pituudesta. Tuleeko naisen olla lyhyempi, jotta hän voisi tuntea olonsa naiselliseksi, heikommaksi, sirommaksi, turvattomammaksi ja varjoon jääväksi? Monesti pituuserot tai -mieltymykset eivät ole meille itsellemme mikään juttu, vaan enempi mietimme, mitä muut ovat siitä mieltä. Miltä oikein näytämme alttarilla, jos nainen on pidempi kuin mies.
Miltä oikein näytämme.
Eikö ihmissuhteissa ole kyse siitä, miltä se tuntuu.
Pyydänkin, pysähdy hetkeksi ja mieti, miksi miehen pituus on tai voi olla merkitsevä tekijä parisuhteessa. Tekeekö pituus miehestä fiksumman, turvallisemman, hellemmän, tunteellisemman, rakastettavamman. Onko pituudella todellisuudessa väliä?
Tuntuukin hassulle, että vaatiessamme mieheltä tiettyä pituutta, huomaamattamme kavennamme naiseuden määritelmää. Vahvistamme juurikin sitä vanhahtavaa naiskäsitettä, josta vuosikaudet olemme yrittäneet päästä eroon saadaksemme tasa-arvoa ja kunnioitusta moninaisempaa naiseutta kohtaan. Siinä missä naisen pituus ei kerro ihmisestä juurikaan mitään, pätee sama miehiin.
Olisiko nyt oikea aika julistaa myös kehorauha miesten kehoja kohtaan. Pituus ja sen arvosteleminen kuuluvat tämän rauhan piiriin, yhtä lailla kuin naisten vyötärön tai tissien koko. Ei unohdeta miehiä kehorauhasta puhuttaessa.
Ilmiselvästi me miehet kaipaamme myös omaa ohjelmaa, jossa käsitellään kohtuuttomia ulkonäköpaineita, jotka aiheuttavat turhaa riittämättömyyden tunnetta. Ohjelmaa, jossa ei käsitellä unelmien naista, vaan pureudutaan pintaa syvemmälle tuomalla esiin epäkohtia, jotta jokainen meistä pystyy omalla toiminnallaan rakentamaan turvallisempaa ympäristöä ihmissuhteille. Siitähän Saara Kemiläisen ohjelmassa mainitussa kommentissa ja koko Sinkut paljaana ohjelmassa on kyse: ”Meikki on asia, jonka asetat sun ja maailman välille.” Kenenkään ei tulisi verhoilla itseään suojautuakseen toisiltamme.
Kiitos aiheen nostosta. Täällä 183cm nainen ja samoja kokemuksia. Miksi yhteiskuntamme muokkaa ajatusmalliamme kertomaasi suuntaan? Voisiko meillä olla enemmän esillä pituusvähemmistöjä muiden ohella? Keskustelemalla vanhat normit rikkoutuvat.
Juuri näin, lisää puhetta!
Hyvää pohdintaa! Itse olen kokenut naisena, että olen ”liian pitkä”. Olen ollut liian pitkä moneenkin asiaan, mutta eniten olen kokenut itsen liian isoksi kokonaisvaltaisesti pituuteni vuoksi ja siksi ajatellut nuorenpana, että tulevan puolisoni ”pitää” olla riittävän pitkä. Onhan se typerää, että oman ulkonäköön liityvän huonon itsetunnon vuoksi asetin miehille vaatimuksia. Nyt olen ollut 2,5-vuotta naimisissa itseäni lyhyemmän miehen kanssa ja parisuhteessa on todella merkinnyt ihan eri asiat, kuin ulkonäkö ja on mun mies mielestäni hyvän näköinen😊 Omat ulkonäköpaineet ei (valitettavasti) oo kokonaan poistunut, mutta rakkani on hyvä tuollaisena.
Hei justiinsa näin! Kiitos kun jaoit sun kokemuksia. Kaikkihan me eletään ulkonäköpaineiden kanssa jollain tapaa, tuskin kukaan meistä on immuuni. Mutta juurikin tarkkailemalla omia ajatuksia ja yhteiskunnan normeja, tehdään näkyväksi haitallisia paineita. 🙂
Kyllähän tuo pituuden vaatimus toimii toisinkin päin eli nainen ei ”saa” olla liian pitkä eli miestä pidempi. Monet miehet ovat tätä mieltä myös. Kommenttisi miten rintojen kokoon voi kuitenkin vaikuttaa, mutta pituuteen ei, on toki faktisesti totta, mutta minusta aika törkeä heitto. Aivan kuin naisen pitäisi käyttää paljon rahaa ja saada mahdollisia terveyshaittoja, jotta rinnat olisivat miehen mielestä sopivan kokoiset. Ja vaikka naiset sanoisivat mitä niin juurisyy rintojen suurentamiseen on miesten odotukset ja halua miellyttää miestä.
Itse olen avioliitossa itseäni hieman lyhyemmän miehen kanssa ja nuorena olin todella laiha ja siten myös todella pienirintainen, joten aiheesta on myös omakohtaista kokemusta. Baarissakin olen joskus kuullut vinkin ohikävelevältä mieheltä miten rintoja voi käydä suurentamassa, jos en asiasta ole vielä tietoinen ja kommentteja miten olen hirveä hongankolistaja yms. Itse en ole koskaan kommentoinut kenenkään ulkonäköä päin naamaa ja harvemmin kyllä myöskään selän takana. Toki omia ulkonäkömieltymyksiä minullakin on, mutta jos joku ei niitä täytä niin mitä sitten. Ja kun tutustuu mieheen, vaikka tämä ei olisikaan oman ”tyypin” mukainen niin ulkonäön merkitys vähenee joka tapauksessa ja jos ihastuu niin kyseinen henkilö on hyvännäköinen joka tapauksessa.
Ja pakko vielä sanoa deittailumaailmaan se, vaikka tasoeroteorioita sinällään inhoankin, mutta esim. tuon ohjelman naiset ovat tietyntyylisiä ja heille epäilemättä on tärkeitä ulkoiseen statukseen liittyvät asiat paitsi itsensä osalta, myös kumppanin osalta. Jos ohjelmassa olisi ollut toisenlaisia naisia niin he olisivat painottaneet jotain muita asioita.
Jos olet kokenut aikoinasi olevasi turnoff, koska olet autoton, 170- senttinen, kaupankassalla tienaava opiskelija, niin varmasti tässä on osansa myös sillä minkälaisia naisia olet deittaillut. Joissakin toisissa piireissä taas autollisuus on turnoff jne jne
Itsekin olen ollut ja olen turnoff hyvin monentyyppisille miehille ja muistan tietenkin deittailun vaikeuden, mutta samalla sen itselle sopivan miehen löytäminen oli vaikeaa eli pakkeja tuli myös annettua. En tiedä onko tässä sitten joku ajatusero, mutta itse en ole koskaan ajatellut, että voisin tai edes haluaisin olla sopiva naiskumppani kaikille miehille.
Tällaisia ajatuksia heräsi, kun luin ensin NYTin jutun ja sitten sinun postauksen, joka oli linkattu kyseiseen juttuun. 🙂
Moikka ja kiitos tosi kattavasta kommentista.
Kirjoituksen pointti oli juurikin nostaa esiin miesten ulkonäköpaineita, joihin pituus liittyy vahvasti. Kirjoituksen tarkoitus ei ollut käsitellä naisten ulkonäköpaineita, joihin pituus liittyy myös. Se on eri keskustelu. Sain instagramissa myös paljon viestejä pitkiltä naisilta, jotka nostivat tämän saman huomion esiin. Yleistäkeskustelua dominoi vahvasti naisten ulkonäköpaineet ja tälle on syynsä, naisiin kohdistuu enemmän ulkonäköpaineita. Suomessa on tehty ulkonäköön liittyviä tutkimuksiakin ainoastaan naisista lähtöisin, miehet ovat olleet näissäkin ”sivuroolissa”. Toivoisin kuitenkin, että tulevaisuudessa kun puhutaan miesten ulkonäköpaineista, puhuttaisiin niistä ja keskityttäisiin niihin, eikä vietäisi huomiota muualle. Sama koskee toisinpäin. Toki ulkonäköpaineet sukupuoleen katsomatta linkittyvät toisiinsa vahvasti ja tälle ristiin analysoimiselle on oma paikkansa. 🙂
Kommentti rintojen suurentamisesta oli harkittu ja pitää paikkaansa, että sitä tehdään usein vastatakseen miesten odotuksia. Vertaus on raffi, myönnän. En missään väitä, että naisen tulee tehdä leikkauksia omaan vartaloonsa. Sitä vaan tehdään, toisin kuin pituusleikkauksia. Samat riskit ja odotukset koskevat miehen munaa, johon tehdään kanssa suurennusleikkauksia. Vähemmän kuin rintoihin, mutta molempia tehdään haluttiin tai. Vertauksella halusin nostaa esiin sen tosi asian, että miehen pituus ei siitä muutu, vaikka kuinka leikkauksia tekisi.
Mä en olekaan tutustunut ainakaan tietoisesti tasoeroteorioihin. Vaikka ohjelman naisilla tuntui olevan samantyyppisiä mieltymyksiä ja saa ollakin, niin olisin itse ainakin toivonut, että jossain vaiheessa olisi edes yhdellä lauseella kyseenalaistettu niitä. Se ei siis tarkoita, että mieltymyksien olisi pitänyt muuttua vaan se, että asiaa olisi tarkasteltu kriittisesti. Kriittinen tarkastelu, kun voi avata mahdollisuuksia uudenlaisiin kohtaamisiin.
Kiitos vielä kerran kommentistasi. 🙂
Hei! Mielenkiintoista ja hyvää pohdintaa! Itsekin katselin tuon ohjelman kaikki jaksot. Itse kyllä huomasin tuon pituuteen liittyvän vaatimuksen, mutta vielä enemmän särähti korvaan juurikin se statuksen ja rahan vaatimus miehellä. Miehen pitää olla menestynyt ja hyvin toimeentulevassa työssä, mikään opiskelija ei kelpaa. Minusta tuokin asettaa ihan järjettömiä paineita! Ei kai kaikki voi olla asianajajia tai talousjohtajia jne.
Moikka
Joo tuolle status/raha vaatimuksille voisi tehdä oman kirjoituksensa. 😀
Tämähän odottaisi naisilta reiluutta ja loogisuutta, mikä on vähän liikaa vaadittu.
Eiväthän he tasa-arvoa halua, paitsi jos siitä on heille etua. Mies ei voi pituudelleen mitään, ei alakerran eikä kokonaispituudelle. Lihava tai pienirintainen nainen voi sentään tehdä jotain asialle, eikä hänen rakkautensa muutu arvottomaksi vain siksi, että senttejä uupuu. Lihavuuskin on oma vika, siitä ei saa silti arvostella, mutta miehen/miehisyyden cm-määrän perusteella hylätään miehiä jatkuvasti, eikä se tule muuttumaan koskaan.
Ja ironistahan juuri on, että pidempää miestä etsiessään nainen sanoo ”en haluakaan olla tasa-arvoinen, haluan olla suojeltu ja se on miehen tehtävä”. Mikä nyt ei yllätä millään tavalla, en minä naisten jutuista usko puoliakaan. Suu sanoo mitä sanoo ja alitajunta miettii ihan muuta.
Miehillähän niitä ulkonäköpaineita vasta onkin, pitäisi olla treenattu kroppa, ja miehen kohdalla se ei riitä että tekee niitä kyykkyjä ja treenaa pelkkiä pakaroita kuten naiset. Pitäisi treenata koko kroppaa. Nämä peppuaan treenaavat ”fitnessvaikuttajat” Instagramissa vastaavat suunnilleen samaa jos mies treenaisi salilla pelkkää hauista 7 päivänä viikossa, eikä mitään muuta.
Barbie-nukkea paheksutaan naiskuvaa vääristävänä, mutta kukaan ei välitä siitä että He-Man, Batman, Tarzan tai joku vastaava hahmo on lihaksikas. Niinhän miehen kuuluukin olla, eikö?
Miesten naamaa arvostellaan myös, mutta sitäpä ei meikeillä korjata, jos sattuu olemaan vähän vino. Meikkien ansiosta naiset kuvittelevat olevansa jotenkin paremmannköinen sukupuoli, itseasiassa jos meikit otetaan pois niin on miltei päinvastoin.
Sen lisäksi tulee sitten ne muut paineet, eli raha/status, ja että miehen pitää olla hauska. Sellaisiahan naisilta ei vaadita, riittää että on nätti ja ”ihan mukava”. Palkka, ura, pituus tai hauskuus ei kiinnosta ketään. Nainen on mielestään ”huumorintajuinen” = osaa nauraa oikeassa kohdassa vitsiä.
Morjesta
Kiitos kommentistasi. Moni asiahan ei juuri ole naisten vika vaan juurikin patriarkaatin, jota me miehet pidämme yllä. Naisten tasa-arvotyö juurikin ajaa sukupuolten tasa-arvoa, eli myös meidän miesten asemaa. Ja en lähtisi yleistämään että naiset tai miehet nyt vain ovat tällaisia. Se on totta, että miehiltä toisinaan vaaditaan asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Sitä samaa vaatimista tulee miehiltä itseltään. Yhtälailla homopiireissä kysellään senttien perään. Joten kyse ei ole naisista vaan ylipäätä mieskuvasta, jota ylläpidämme. Tutkimusten mukaan itse asiassa yli 80% naisista on sitä mieltä, että puolison peniksen pituus on hyvä. Kun taas miehet pitivät omaa varustustaan useammin riittämättömänä. Ja ei tämäkään ole kenenkään syy, vaan asiosta tulee oppia puhumaan. Miksi pituudella on väliä?
Se mitä tulee naisten haluun olla ”suojeltu” on opittua. Yhtälailla kuin että moni mies haluaa olla alfa. Ironiaa on myös tämä, että täällä nostetaan esiin naisten ironisuus kun itse pidämme kiinni kynsin ja hampain miehen roolista yhteiskunnassa.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että mediassa supersankarimiehet harvoin ovat muuta kuin lihaksikkaita ja saatanan komeita. Tai jos mies hoitaa lasta niin se vasta onkin supersankarina olemista. Kaikki nämä vahvistavat kapeaa miesmallia.
Syyttely sukupuolen perusteella on aika kulahtanutta. Sen sijaan, että syytellään ja vastakkainasetellaan, voisimme pohtia omaa vaikutustamma ja muutoshalukkuuttamme. Mitä minä voin tehdä asian eteen, että mies saisi olla myös moninainen.
Joonas
”Tutkimusten mukaan itse asiassa yli 80% naisista on sitä mieltä, että puolison peniksen pituus on hyvä. Kun taas miehet pitivät omaa varustustaan useammin riittämättömänä. Ja ei tämäkään ole kenenkään syy, vaan asiosta tulee oppia puhumaan. Miksi pituudella on väliä?”
Peniksen pituudella on väliä naisen yhdyntänautinnon kannalta. Yhteensopivat vehkeet ovat ihan perusedellytys sellaisella yhdynnälle, joka tuottaa nautintoa. En pystyisi olemaan parisuhteessa miehen kanssa, jonka penis ei ole minulle sopiva siitä syystä, että saan tarpeeni tyydytettyä nimenomaan yhdynnällä. En näe järkeä sellaisessa parisuhteessa, jossa seksi ei tyydytä. Rintojen kokoon tätä asiaa ei voi verrata, koska sukupuolielinten yhteensopivuus vaikuttaa nimenomaan siihen fyysiseen nautintoon mitä yhdynnästä saa. Eri naisilla eri kohdat emättimen sisällä tuottavat nautintoa. Minullakin on oikeus hakea sellaista suhdetta, jossa saan omat tarpeeni tyydytettyä. Yhdyntä on turha, jos se ei tunnu miltään.
”Eiväthän he tasa-arvoa halua, paitsi jos siitä on heille etua. Mies ei voi pituudelleen mitään, ei alakerran eikä kokonaispituudelle.”
No pitäisikö naisen sitten säälistä olla sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa seksi ei ole tyydyttävää? Pitäisikö naisen unohtaa oma yhdyntänautintonsa, ettei miehelle vain tule paha mieli?
Kommentoin kohtaa ”Miesten ulkonäköpaineet – keskiössä pituus: miehen ja munan”.
Tuo peniksen koko ei ole vain ulkonäöllinen asia vaan joillekin naisille sen koko on hyvin tärkeää seksuaalisen nautinnon kannalta. Pitäisikö naisten luopua yhdyntänautinnosta vain sen vuoksi, ettei miehelle tule paha mieli? Vai saisiko jo 2000-luvulla nainenkin valita itselleen miehen, jonka kanssa saa tyydytyksen? Vaikka ihan tuollla ”muna koko” -kriteerillä. Kaikille naisille peniksen koolla ei toki ole väliä, mutta joillekin on ja tottakai saa ollakin. Esim minulle yhdyntä on ehdoton eikä sitä voi korvata esim suuseksillä. Nautinnollisimmat pisteet ovat minulla emättimen pohjalla. Sinne on siis yletettävä, jotta minä saisin nautinnon. En luovu omasta seksuaalisesta nautinnostani.
Moikka
Ei, en ole pyytänyt ketään luopumaan omasta nautinnostaan. Totta kai jokainen saa fantasioida minkä kokoisesta mulkusta tahansa. Miehisyys vaan tuntuu kulminoituvan pituuteen: miehen ja munan. Tutkimusten mukaan jopa tytöt, jotka eivät olleet koskaan harrastaneet yhdyntää, kertoivat munan pituuden merkitsevän heille. Miehisyys mitataan munan pituudella. Ja jos on liian iso, voi sekin kääntyä vastaan. Sen sijaan, että kiinnitetään huomio naisen nautintoon, jonka voi saada myös ilman kyrsääkin, voitaisiinko keskittyä tällä kertaa miesten ulkonäköpaineisiin ja siihen, mitä muutakin mies on kuin muna.
” Totta kai jokainen saa fantasioida minkä kokoisesta mulkusta tahansa.”
Juuri näin ja saa valita myös puolisokseen miehen, joka täyttää toiveet tässä suhteessa.
”Sen sijaan, että kiinnitetään huomio naisen nautintoon, jonka voi saada myös ilman kyrsääkin, voitaisiinko keskittyä tällä kertaa miesten ulkonäköpaineisiin ja siihen, mitä muutakin mies on kuin muna.”
Mutta kun osa naisista ei saa tyydytystä muuten kuin peniksellä. Esim minä en saa seksuaalisia tarpeita tyydytettyä ilman yhdyntää ja miehen penistä. Naiset kun eivät ole kaikki samanlaisia eivätkä saa samalla tavalla tarpeitaan tyydytettyä. Ja kyllä toki penikseen voi liittyä ulkonäköpaineita, mutta en minä naisena toivo tietyn kokoista penistä ”visuaalisista syistä” vaan sen vuoksi, että saan tarpeeni tyydyttyä. Se on eri asia.
Tämän takia lopetin deittailun. Naisilla tuntuu olevan ihan epärealistiset odotukset mitä housuista löytyy. Vaikka omistan keskivertokokoisen makkaran se näyttää käytännön vitsiltä kun vertaan deittiseuralaisten dildojen paksuuteen.
Parempi yksin.
Moikka
Harmillisen huonoja deittejä sulla. Mitä olen aiheesta jutellut omassa ystäväpiirissä niin harvaa mimmi allekirjoittaa että niitä jotenkin erityisesti kiinnostaisi munan koko. Enemmän etsivät miestä, joka osaa puhua. Ja tähän uskon myös, että deittimarkkinoilla liikaa korostuu munakeskustelu vaikka massa ajattelee toisin.
Ei kyse ole epärealistisista odotuksista vaan siitä, että jokaisella on oikeus etsiä kumppani, jonka kanssa seksuaalinen tyydytys on mahdollista. Ihmettelen kyllä myös Pesojoonaksen kommentia tuosta puhumisesta. Toki henkinenkin yhteensopivuus on tärkeää, mutta ei se sen tärkeämpää ole kuin fyysinenkään yhteensopivuus. Jos henkinen puoli tuntuu sopivalta, mutta seksi ei toimi, niin voihan sitä olla kavereitakin? Miksi alkaa parisuhteeseen jos ei saa seksuaalisia tarpeitaan tyydytettyä?
Saisiko mies ruveta vaatimaan mahdollisimman pientä reikää, kun ei itseään saa tyydytettyä? Nämä ajatukset vievät syvälle joko miehen tai naisen valtaan, sen sijaan, että oltaisiin tasa-arvoisia. Aikamoinen on tuokin lausunto, että mies on pelkkä muna, jolla saa itsensä tyydytettyä.
Moikka
Juurikin tämä! Kiitos
Ei mies tietenkään ole pelkkä muna mutta onhan se seksuaalinen yhteensopivuus hurjan tärkeää. Mitä järkeä naisen olisi olla sellaisessa yhdynnässä, joka ei tunnu miltään? Jos yhdyntä ei tunnu naisesta miltään fyysisen yhteenopimattomuuden vuoksi, pitääkö sitä silti antaa miehelle? Entä jos nainen tyydyttyy vain yhdynnän kautta? Ollaan kokoaan ilman seksiä? Jos ei ole seksiä niin miksei voida olla vain kavereita?
Molemmat sukupuolet saavat tottakai etsiä itselleen seksuaalisesti sopivaa kumppania. Mikä tässä miehiä harmittaa? Miksi naisen pitäisi jäädä ilman tyydytystä ja tyytyä puhumiseen ja halailuun? Miksi nainen ei saisi etsiä miestä, jolla on juuri sopivan kokoinen penis juuri itselle? Miksi naisen seksuaalisuus pitää aina alistaa palvelemaan miestä? Alkaisiko mies suhteeseen, jossa ei ikinä saisi seksuaalisia tarpeitaan tyydytettyä? Jos ei, niin miksi vaatia tätä naiselta? Kun se vaan on niin, että monille sillä fyysiselläkin yhteensopivuudella on väliä. Ja saa ollakin. Ei ne kaikki penikset vaan sovi välttämättä kaikille naisille. Miksi tästä pitäisi mielensä pahoittaa?
Miten Kais ja Pesojoonas, antaisitteko vuosia ja vuosikymmeniä naiselle yhdyntää, jos se ei teistä tuntuisi miltään ettekä saisi muuten kuin yhdynnällä tarpeitanne tyydytettyä? Luopuisitte omasta nautinnostanne sen takia, ettei vaan jollekin naiselle tule paha mieli? Yrittäkää nyt ymmärtää, että joillekin naisille se yhdyntä on välttämätön, jopa ainoa keino saada tarpeensä tyydytetyä. Jos nainen ei saa tätä parisuhteessa tyydytettyä, miksi olla ollenkaan parisuhteessa? Kertokaa nyt, miksi juuri naisen pitää luopua omien tarpeidensa tyydyttämisestä?
Jos jollakulla naisella ne nautonnollisommat pisteet ovat aivan siellä emättimen pohjassa, niin miten niitä voi yhdynnässä hyväillä, jos penis on epäsopivan kokoinen? Nainen jää sitten kokonaan ilman nautintoa ja tarpeen tyydytystä? Ymmärrettekö, että seksissä on läsnä myös fyysinen puoli ja fyysinen yhteensopivuus, ei pelkästään mikään rakkaus tai henkinen tarve.
Pesojoonas myös sanoo ”Ja ei tämäkään ole kenenkään syy, vaan asiosta tulee oppia puhumaan. Miksi pituudella on väliä?” Osalle naisista asialla on juuri sen vuoksi väliä, että nautinnollisimmat pisteet ovat emättimen pohjassa. Vaikka mies ei voisi mitään peniksen pituudella, se ei tarkoita, että naisen pitäisi seurustella miehen kanssa, jonka kanssa ei ole ruumiillista yhteensopivuutta. Sama pätee tietenkin myös toisin päin, eihän miehenkään tarvitse seurustella naisen kanssa, jonka kanssa ei ole ruumiillista yhteensopivuutta. Vertaukset esim rintojen kokoon eivät ole relevantteja, sillä rintojen koko ei vaikuta yhdynnästä saatavaan nautintoon, kuten sukupuolielinten yhteensopivuus vaikuttaa. Puhuminen nyt ei auta yhtään mitään, jos ruumiillinen yhteensopivuus ei vain toimi. En minä ainakaan halua parisuhteessa vain puhua, haluan myös saada tarpeeni tyydytettyä. Kaikki asiat eivät ratkea puhumalla. Tarvitsen yhdyntää, jotta saan tarpeeni tyydytettyä. Minäkään en voi tälle mitään, tämä on minun seksuaalisuuttani, joka nousee ruumiini tarpeista.
Jos yhdyntä ei tunnu miltään, miksi sitä harrastaa? Vai oletteko te kaikki naisten vaatimuksista loukkaantuvat miehet todella sitä mieltä, että voitte olla loppuelämän ilman yhdyntää, jos se ei naisesta tunnu miltään? Jos ette voi, niin miksi sitten naisen pitäisi luopua yhdyntänautinnosta? Naiset ovat myös erikokoisia sukupuolielimiltään ja eri naisilla eri kohdat emättimessä tuntuvat hyvältä. Ei kuitenkaan pidä tuomita niitä naisia, jotka tarvitsevat tietyn kokoisen peniksen saadakseen tyydytyksen. Minkä hekään sille voivat?
”Enemmän etsivät miestä, joka osaa puhua.”
Hmm, puhuminen ei kyllä missään määrin korvaa toimivaa seksielämää. Puhua voi kenen kanssa vaan, mutta jos haluaa elää yksiavioisessa suhteessa, niin kumppanin kanssa naidaan.