Aamun pitkän Hangouts-puhelun jälkeen avasin Instagramin ja ”jostain syystä feedilleni pompsahti klippi” Tuure Boeliukselle lähetetystä yksityisviestistä. Yksitysviesti alkoi juurikin noilla samoilla sanoilla ja jatkui seuraavanlaisesti:

”…mun on hankala seurata sitä kuvaa minkä annat homoseksuaalisuudesta.”

”…mietin oletko miettinyt jos oletkin cross dresser tai trans?”

”Hyvää päivää!”

Kommentoija jatkaa kertomalla, kuinka vähän Suomessa on homoja julkisuudessa, joten Tuuren antama kuva naisten vaatteisiin pukeutuvasta ja meikkaavasta pojasta ei tee kommentoijan mukaan ”palvelusta” sateenkaariväelle. Tuuren kaltaiset henkilöt ”saattavat jopa vahvistaa monen nuoren käsitystä siitä ettei halua tulla kaapista ulos, koska heidät rinnastetaan homoina Tuuren kanssa samaan muottiin”. 

Jostain syystä ensimmäinen reaktioni oli, että ymmärrän kommentoijaa ja taustalla olevia mahdollisia pelkoja. En tietenkään hyväksy tällaista paskaa, mikä kaadetaan muka korrektisti muotoillen yhden ihmisen päälle. Kyseessä oli selkeästi loukkaava viesti ja siinä onnistuttiin.

Tunnistin kommentista nuoren Joonaksen. Nuorempana en missään nimessä halunnut leimaantua homoksi, koska homot nähtiin kaikki samanlaisina: naisellisina, muotitietoisina, kulttuuria rakastavina, itsestään huoltapitävinä miehinä, joiden s-kirjaimen lausuminen suhisi normaalia enemmän. Juuri tällaisia miehiä mukiloitiin ja hakattiin baarijonoissa.

Homoseksuaalisuuteen liitetään tiedon puutteessa paljon uskomuksia, niin yhteisön sisällä kuin ulkopuolella. Kaikkien homojen ajatellaan olevan naismaisia. Jotkut jopa liittävät homouden pedofiliaan ja homoutta seksualisoidaan myös aivan eri tavalla kuin heteroutta. Positiivisena ennakkoluulona homojen ajatellaan olevan juurikin trenditietoisia sisustajia. Ilmeisesti vieläkin jotkut ihmiset näkevät meidät homot yhtenevänä ihmisjoukkona. Ymmärrän täysin, jos joku ei halua identifioida itseään tähän kapeaan ahdasmieliseen stereotypiaan.

Kun katson menneeseen, huomaan kuinka tietämätön tuolloin olin. Mielikuvani homoista tuli otettuna yleisestä mielipiteestä, jota media vain vahvisti. Sillä silmällä -ohjelma teki karhun palveluksen homoyhteisölle. Sosiaalisen median aikakautena, kun erilaista kuvastoa saa yhdellä klikkauksella silmin sumein, tuntuu vaikealle hyväksyä tietämättömyyttä argumenttina. Tagillä #gayman Instagramista löytyy melkein 12 miljoonaa kuvaa homomiehistä ympäri maailmaa. Kaiken kokoisia ja näköisiä. Kuvasto homoseksuaalisuudesta ei ole yhden miehen varassa, ei edes Suomessa.

En koe, että tuossa asiattomassa kommentissa on kyse seksuaalisuudesta, vaan miehisyydestä. Siitä kuinka kapea miehen malli yhä on. Kun luen kommentoijan sanomisia uudestaan, näen kuinka kipuilemme sen suhteen, mitä mies saa olla ja mitä ei. Meikkaava mies on uutisotsikkomateriaalia ja naisten vaatteita käyttävä mies nähdään helposti homoseksuaalina tai jonakin muuna ”cross dressaajana”. Onko smokkia käyttävä nainen ”cross dressaaja”?

Seuraava saattaa tulla joillekin yllätyksenä, mutta otan silti riskin: Vaatteilla ei ole sukupuolta, saatana!

Sitä niin itsekin haluaisi kesällä pukeutua napapaitaan, käyttää toisinaan hametta tai kokeilla punaista huulipunaa. Tiedän, että joutuisin selittelemään ympärillä oleville ihmisille mistä tänään tuulee, jos pukisin hameen ylleni. En jaksa sitä. En uskalla myöskään ottaa vastaan niitä katseita ja kommentteja, joita todennäköisesti saisin. On yksinkertaisesti turvallisempaa sulkea kodin verhot, pukea napapaita päälle ja pomppia yksikseen Lady Gagan tahtiin. 

Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi sujut seksuaalisuuteni kanssa tai pelkäisin leimaantuvani stereotyyppiseksi homoksi. Tällä ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Kyse on tavasta olla mies ja siitä, miten ilmaisemme itseämme. Se on pelottavaa. Miten olla oma itsensä ja mies samalla, kun yhteiskunta odottaa sinun olevan toisenlainen mies. Juuri tätä ajatusta vastaan Tuure omalla olemuksellaan haastaa. Kokeilkaapa itse samaa!

On jumalattoman pelottavaa olla aito, oma itsensä ihmisten edessä. Se on toisinaan sitä myös oman puolison kanssa, entä sitten tuhansien tuntemattomien edessä. Vaatteet, meikit, eleet, äänensävyt, hiukset, asusteet, kynsilakat kaikki nämä ovat mahdollisia tapoja ilmaista itseään. Sitä kuka on. Sitä kuka haluaisi olla. Toisille tässä ei varmastikaan ole mitään erikoista tai rohkeaa, etenkään jos oma tyyli ja tapa ilmaista itseään menee yksiin kulttuurillemme ominaisten piirteiden kanssa. Poikavauvalle sinistä ja tytölle vaaleanpunaista. Mutta jos rikot tämän kaavan, joudut heti selittämään valintojasi. Jo tässä menee ”rohkeuden” raja rikkoa vallitsevia normeja.

Yksi homo ei tee hallaa kokonaiselle yhteisölle. Sen sijaan yksi kommentti voi satuttaa montaakin ihmistä. Tuuren tai kenenkään muun vastuulla ei homoyhteisö. On meidän kaikkien vastuu miettiä, miten suhtaudumme erilaisuuteen ja haastamme tapaamme ajatella, mikä on normaalia. Miten suvaitsevaisuus näkyy sanoissa, joita päätämme valita. Katseissa, joita käännämme. Normit eivät synny tyhjiössä, eikä ne muutu itsestään. On meidän kaikkien vastuu haastaa ajatusta miehisyydestä ja feminiinisyydestä. Mitä mies saa olla.

Tuure, et tee palvelusta sateenkaariväelle. Teet palveluksen meille kaikille miehille. Kiitos siitä!

Ps. Yksilöiden tehtävä ei ole rikastaa representaatiota, se on median ja valtaapitävien tehtävä.