Hellurei ja hellät tunteet rakas päiväkirja. Viimeksi, kun juteltiin, puhuimme vahvoista tunteista. Rakastamisesta. Voi pojat, kun tietäisit, mihin rakkaus on vienyt minut.

Olen hulluna ystäviini. Monista ystävieni puolisoista on myös tullut hyviä ystäviäni. Useimmiten vietämme aikaa yhdessä niin, että puolisot ovat mukana. Toisinaan ilman, mutta lähtökohtaisesti olemme kaikki koolla. Kaikki pariskunnat ja minä.

”Kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon perseessä.”

Eri asia on, haluaako tottua.

Ei sitä viime vuosina enää edes miettinyt, että olin yleensä ainoa sinkku illanistujaisissa. Sitä oli kasvanut tietyllä tapaa asian parissa ja sulautunut osaksi muita, eikä enää ajatellut ihmisiä niinkään pariskuntina, vaikka sitähän ne myös olivat. Tarpeen tullen joltain heltisi aina kainalopaikka, jos läheisyyden kaipuu iski. 

Ei kuitenkaan käy kieltäminen, että olisin joskus tuntenut ulkopuolisuuden tunnetta. Totta helvetissä tunsin ja aika usein heti sen jälkeen, kun emme olleet enää kaveriporukalla yhdessä. Enkä sano, että tämä olisi jonkun syy. Asia vain oli niin. En koskaan tuonut tuota tunnetta oikein esiin ystävilleni. Ajattelin, että oli parempi pitää se sisällään, kuin vaivata ketään.  En myöskään halunnut, että ihmiset alkaisivat hyvää hyvyyttään voivottelemaan tai myötäelämään kanssani. Eihän kenelläkään heistä ollut siinä hetkessä kosketuspintaa tilanteestani.

Ei. 

Ja sitä paitsi tunne oli minun. 

Pidin siitä kiinni.

En oikein ymmärtänyt kuinka valtavaksi tuo tunne oli kuitenkin patoutunut sisälläni, kunnes…

Kunnes alkoi tapahtumaan ja päästin irti.

Vaikka kuinka yritän vakuutella, että elämä sinkkuna oli yhtä kokonaista ja hyvää kuin nyt seurustelusuhteessa, en voi kieltää, etteikö ulkopuolisuuden tunne olisi kadonnut seurustelun myötä. Ja tarkoitan juuri tuota ulkopuolisuuden tunnetta, jota koin usein ystävieni kesken. En silti vaihtaisi sinkkupäiviäni mistään hinnasta. Tietyllä tapaa koin erilaista kokonaisuuden tunnetta ennen kuin toinen ihminen tuli vierelleni. Voisin sanoa jotain imelää, kuten one become two, mutta jätän imelyyden muille. Olen kuitenkin todella kiitollinen, että tietyt henkiset lukot on saatu auki seurustelun myötä.

Haluan peräänkuuluttaa, ettei seurustelusuhde ole mikään päämäärä elämässä. Sitä en tiedä olisiko ulkopuolisuuden tunne jossain vaiheessa kadonnut kokonaan ilman seurustelua vai olisiko tunteen kanssa oppinut elämään. Olin käsitellyt asian itseni kanssa, ja miettinyt elämää ja perheen perustamista yksikseni. Olinhan oikeutettu siihen, missä seurustelevat ystävänikin.

Ihminen ei tarvitse toista ihmistä ollakseen riittävä, kokonainen tai mitään muuta. 

Toistin tuota mantraa sinkkuna ja jatkan sitä tästä eteenpäinkin.

Ehkä kyse on enempi olettamuksista, jotka tulevat ulkopuolelta tai kuvittelemme niiden tulevan ulkopuolelta. Jompaakumpaa. Toki asiaan vaikuttaa myös yhteiskunnan normit ja arvot. 

Samaan aikaan mietin, että itsehän me olemme nämä asiat keksineet, seurustelun ja avioliiton nykyisessä muodossa? Yhtä hyvin voisimme sopia, että parillisina viikkoina kaikki ovat sinkkuja ja parittomina ollaan parisuhteessa aina jonkun ennalta sovitun ihmisen kanssa. Saatteko kiinni, mitä tarkoitan?

Mutta takaisin itse aiheeseen.

Näytille viemiseen.

Tällä kertaa oli minun vuoroni. Uskon monen ystävistänikin odottaneen jo tätä päivää. Kaveriporukan ainoa sinkku astelee kumppaninsa kanssa runwaylle. 

Valot, kamerat, käy!

Tältäkö se tuntuu? 

Siis hyvälle. Samaan aikaan niin oikealle. Ja mikä parasta, ei tarvinnut lainata kenenkään toisen kainaloa, enää. Toki lainasin silti.

Kuvat Anni Korhonen

Lue edellinenLue seuraava

11 kommenttia

11
  1. Sä oot aivan ihana! ootte molemmat
    ❤️
    pakko ehkä lähettää fanikirje clarioniin

  2. Ei vitsi mä rakastan näitä sun postauksia <3 Kiitos että piristit mun päivää aidoudellas ja lisäksi RUTKASTI ONNEA!

  3. Voi että te ootte ihania, oon iloinen sun puolesta:)<3 Vaikutat niiiin onnelliselta!
    Tää aihe on just nyt tosi pinnalla mun elämässä, tuntuu että yks kerrallaan kaikki kaverit on alkanu seurustelemaan ja mulla ei oo ketään, joten samaistun vahvasti. Hyvä huomata että muillakin on/on ollut samanlaisia tunteita!

    1. Hei kiitos. Monesti tuntuu, että tunteet on jotenkin todella uniikkeja mitä me koetaan. Tai että vain minä koen näin. Mutta ite oon kääntynyt enempi siihen suuntaan, että kaikki tunteet on aika universaaleja, joten se siitä uniikkeudesta. 🙂

  4. Ihana miten voit valaa tälläiseen paatuneeseen sinkkuun (9.5v) uskoa näillä sun kirjoituksillasi.
    Se miten mä olen nähnyt ja kokenut itseni aina kaveri porukassa, on vähän sama kun sulla. Kaikissa kaveriporukoissa on siis ”SE sinkku” .
    Ihmiset, elämän tilanteet ja vaiheet vaihtelee todella paljon, tällä hetkellä ystäväni lisääntyvät ja perustavat perheitä kun mä taas haaveilen siitä ettei tarvitsisi olla yksin.
    Ehkä mä en enää joku kaunis päivä olekkaan yksin, ehkä.

    1. hei kiitti kommentista. mua lohdutti ajatus siitä, että ihminen voi parisuhteessakin olla yksin tai ehkä enempikin yksinäinen. sen takia olinkin kavereista tosi kiitollinen. toki ymmärrän mitä tarkoitan tuolla yksin olemisella, mutta ehkä just se et yritin päästä jatkuvasti eroon myöskin siitä tarpeesta olla parisuhteessa siihen, että tarvitsen vain erilaisia suhteita elämääni.

  5. Voin niin samaistuu noihin yllämainittuihin seikkoihin… ihanaa kun rakkaus on löytyny,ehkä vielä joku päivä miullekin..💕

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *