Rakas päiväkirja, ei ole tullut kirjoiteltua viime aikoina. On ollut helpompi vain sivuuttaa ajatus rakkaushömppäpömpästä.
Ai miksi?
Siihen liittyy lokakuun 20. päivä. Tiistai. Päivä, jolloin ollaan viimeksi nähty. Seuraavan kerran toivon mukaan nähdään viimeistään toukokuussa. Siis kolmen kuukauden päästä. Viime vuonna kolmen kuukauden erossa oleminen tuntui maailman pisimmälle ajalle. Nyt kolme kuukautta kuulostaa toiveikkaalle.
Kohta nähdään!
Tottakai toukokuu kuulostaa kaukaiselle. Sitä se on. On vain parempi pitää kiinni haparasta tulevaisuuden toivosta kuin jäädä tähän hetkeen vellomaan ikävässä.
Kuuntelin Iltan Anteeksi kappaleen yksi päivä. Kyyneleet vain valuivat molemmista silmistä. Kuuntelin sen toisen kerran ja kolmannen. Kuuntelen sitä yhä. Sanat porautuvat ihon alle ja silmissä vilisee kuluneet pandemiakuukaudet ja sen myötä menetetyt yhteiset hetkemme.
”Anteeks kun en ollut paikalla
Kun sulla oli raskasta
Anteeks kun en ollut vierellä
Kun sä tarvit ystävää
Jos tää hullu maailma
Päättyis huomenna
Mä aion olla paikalla
Ja sun vierel seisoa”
Tää hullu maailma on tuonut meidät siihen pisteeseen, että yhteisten hetkien kirjoittaminen vaatii jo mustekynän ravistelua. Luistimien terät teroitusta ja hyllyn pinnat pölyjen pyyhkimistä. Toivon mukaan kevät lumen sulaessa, löydämme taas hetkemme.
Yhteisten hetkien kaipuu on suunnaton. Tänään on Yaelin synttärit. Taas yksi merkkipäivä erossa. Tavallisten tiistaiden kohdalla erossa oleminen harvemmin tuntuu miltään. Kaikkeen tottuu, vaikkei haluaisi. Merkkipäivät tosin muistuttavat veistä kääntäen haavassa erossa olemisesta. Joulu, syntymäpäivä, hautajaiset, uusivuosi, itsenäisyyspäivät. Tulossa on vielä lisää päiviä, joita olisin toivonut viettäväni yhdessä luoden yhteisiä muistoja.
Tuntuu, että olen anteeksipyynnön velkaa. ”Anteeks kun en ollut paikalla”. Tiedän ja olemme puhuneet tästä. Emme ole mitään velkaa toisillemme. Syyllisyys kylvää mieltä ja sitä on vaikea tiputtaa kelkasta. Miksi en ollut paikalla? Miksi joudun miettimään edes tällaisia asioita?
Meillä olisi ollut niin paljon nähtävää ja koettavaa yhdessä. Toivon mukaan tulevaisuudessakin. Ehkä kaikki menetetyt hetket tulevat vielä uudestaan vastaan. Korkojen kera.
Rakas, hyvää syntymäpäivää!
Hou van jou!