“Massage! Cheap prise! Sunglasses!” Kuuluu huuto Kutan kaduilla. Automaatista nostetaan miljoonia rupia kerta heitolla ja nollat vilisevät silmissä kun seteleitä yrittää laskea. Ilman kosteusprosentti hipoo sataa sekä lämpömittarissa asteikko meinaa loppua. Tervetuloa Balille! Maanpäälliseen paratiisiin, vaikka Kuta ei siltä ensi silmäyksellä vaikuttanutkaan. Jengi on taas koolla vuoden reissutauon jälkeen, kylläkin vain tovin aikaa sillä Lassen matka jatkuu Filippiinien kautta Suomeen jo ensi viikolla.

Hulluja juttuja tapahtuu. 12 vuotta sitten olin kielikurssilla Englannissa. Tutustuin siellä kouralliseen kiinalaisia, jotka asuivat Hong Kongissa. Ystävystyttiin. 3 viikon ajan vietettiin aikaa yhdessä. Erottiin. Sanottiin hyvästit. Läheteltiin kirjeitä. Siirryimme sähköposteihin. Vuodet kuluivat. Löysimme toisemme Facebookista. Viimeiset sanat Isle of Wrightin bussipysäkillä, jossa erosimme, oli lupaus siitä, että näemme vielä joskus. Luulin sen olevan vain kohteliaisuus, joka tulee sanoa. En uskonut matkustavani niin kauas, että näkisimme uudestaan. Maailman toiselle puolle. Kunnes tänä aamuna kohtasimme uudestaan. 12 vuoden jälkeen. Minä ja Janet. Tyttö Hong Kongista.

Monta tarinaa vaihdettavana. Hyviä muistoja vuosien takaa muisteltavana. 13 -vuotiaista teini-ikäisistä oli kasvanut nuoria aikuisia. Nuoria aikuisia, jotka elävät unelmaansa. Molemmat halukkaita näkemään maailmaa. Löytämään tutkimattomia polkuja. Kurkistamaan nurkan taakse. Elämä on juuri niin ihmeellistä kuin sen olettaakin olevan.

Lue edellinenLue seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *