Kristus mikä mesta! Ylämäkee, alamäkee, ylämäkee… Tää on parasta! Pelkkää ylistyssanoja pursuaa suusta, korvista ja joka tuutista. SAN FRANCISCO! Tän on oltava sitä Aaamerikan unelmaa. Kaikki on kehunut tätä kaupunkia, mutta en siltikään osannu odottaa tällaista. San Francisco on täynnä vastakohtia. Vastakohtia, jotka täydentävät toisiaan. Kodittomia ja rikkaita. Ylä- ja alamäkiä. Vanhaa arkkitehtuuria, jonka seasta nousee pilvenpiirtäjiä. Tunnelma täällä on tosi vapautunut. Tuntuu, että täällä jos jossain nähdään mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia kuvaa hyvin Alcatrazin vankila. Vankila, josta kukaan ei tiettämästi ole pystynyt pakenemaan. Silti moni uskoi siihen.

Eilen tosiaan otettiin lennosta lautta yhteen kuuluisimpaan vankilaan, Alcatraziin. Alcatraz on paikka, jota ei ole tarkoitettu ihmisille. Otettiin paikan päällä turistikierrokseen osaan. Kuulokkeet korville ja seurattiin nauhurin ohjeita. 1,5 tunnin ajan olin jossain muualla kuin tässä. Ajatukset olivat kaltereiden ja kiven välissä. Todellisuudentaju katosi hetkeksi. Mahtava tunne. Alcatraz on yksi kiehtovimmista tarinoista, jonka olen kuullut.

Tänään jatkettiin true traveller (lue todellinen turisti) linjalla kun vuokrattiin jengillä pyörät päiväksi käyttöömme. Mummon helkama vaihtui 21 vaihteiseen maastopyörään, joka kulki kuin ajatus. Pyörillä päästiin kruisailemaan laitakaupungille ja näkemään kaupunkia ihan toisesta perspektiivistä. Käytiin pikaseen kuuluisalla hippialueella juomassa aamusumpit sekä kiertelemässä muutama vintage -liike. Mukaan tarttu 15 eurolla leviksen farkut sekä flamellipaita. Tuntu vapauttavalle päästä polkee ympäriinsä ja nauttimaan liikunnan ilosta. Ei tosiaan noita aamulenkkejä ole tullu juostua sitten Mar del Platan. Polkemisen kohokohta oli ehrottomasti Golden Gate. Niin epätodellinen olo oli seistä just sen sillan juurella. Polkea se päästä päähän ja ihmetellä sitä. Sillan toisella puolen kohosi vehreet vuoret. Toisella puolen aukesi koko Friscon kaupunki. Kaksi vastakohtaa. Tuun muistaa tän pyörälenkin kyllä pitkään. En kylläkään usko, että tulee poljettua 30km tai oltua pyöränselässä 8 tuntia ihan hetkeen.

Näinä kahtena päivänä oon vahvasti elännyt unelmaani. Hengittänyt tätä kaupunkia. Sykkinyt Friscon sydämen tahtiin. Täällä jos jossain.

Huomenna matka jatkuu Fordin pyörien päällä kohti Sacramentoa. Napattiin osalla porukkaa NBA liput ja lähetään katsastamaan kuinka koripalloa oikeesti pelataan. Nyt ajatuksen katkasi hostellin palohälytin: ”free beer downstairs, come on guys!” Yea Come On!