45 sekuntia ihmisen elämässä on lyhyt aika. Joskus se voi olla mitätön aika. Joskus se on kaikki kaikessa. Toisinaan se on hetki muiden joukossa. Aikamääreenä se on niin lyhyt, että harva muistaa sitä eilisen seasta. Yksi elämäni hetkistä kesti 45 sekuntia. Silloin todellisuus katosi. Alla oli pelkkää ilmaa. Aika seisahtui. Henki salpaantui. Kroppa oli vapaa. …43, 44, 45 paff ja varjo aukesi. Tuon hetken elämä itsessään ei tuntunut miltään. Millään ei ollut väliä. Pelko oli muuttunut rohkeudeksi. Rohkeus loi turvaa. Kaikki tuntui epätodelliselta. Tuntuu vieläkin. Aamu, jolloin limusiini nouti minut hostellin pihasta jää elämään pitkään mieleeni. Tunnen vieläkin takamuksissani laskeutumisen pellonlaidalle. Nauru ja huuto raikaavat vieläkin yläilmoissa. Muistoksi saatu t-paita lämmittää muutakin kuin kehoa. Joskus pitää kokeilla kepillä jäätä tunnistaakseen omat rajansa.

”Elämisen parhautta!”