Karambaa! Täällä paistaa aurinko kaverit. Vihdoinkin meikäläisen valkonen kankku alkaa saamaan väriä. Vietettiin porukalla yksi päivä kokonaan puistossa aurinkoa ottaen. Teki kutaa jokaiselle rauhottua hetkeksi paikoilleen. Buenosista ei löydy yhtään rantaa, joten jengi hengailee puistoissa ja terasseilla paljon. Täällä on muuten tällä hetkellä kesälomakausi meneillään. Moni kauppa ja ravintola onkin laittanut lapun luukulle ”closed”. Taloudellinen tilanne on myös ajanut ahtaalle täällä täkäläiset yrittäjät. Esimerkiksi ruokakaupan löytäminen on monen korttelin koluamisen takana. Samoin hyvät ravintolat on kiven alla. Hinnat tuntuu olevan korkeammat lomakauden takia tällä hetkellä. Kadut on täällä täynnä makeita värikkäitä graffitteja. Samoin osa seinistä on vuorattu monilla julisteilla. Pähee meininki ja ihmiset vaan vislailee meiän mimmeille. Blondit kaunottaret on täällä yhtä palvottu nähtävyys kuin Castro Kuubassa tai Tukiainen baarijonossa.

Avasin eilen ekan kerran Coelhon Alefin, jonka otin reissulukemiseksi. Oon miettinyt paljon matkalla olemista. ”Ymmärrä mitä tapahtuu sinulle, niin saat tietää mitä tapahtuu kaikille muille”. En oo vielä ymmärtänyt tätä. Eilen Ninan kanssa nautittiin tangotunti ja sen päätteeksi päästiin näkemään perinteikästä Argentiinalaista tangoa. ”Don’t cry for me Argentina”. Hetki oli mieleenpainuva. Oon Argentiinassa! Oon reissussa. Välillä on haastavaa ymmärtää tätä ja elää tässä ja nyt. Tässä ja nyt on kaikki mitä oon elänyt ja mitä vielä elän. Hetkessä eläminen ja tarttuminen on antanut paljon jo nyt täällä. Kun kulkee mieli avoinna, löytää itsensä usein muualta kuin ajattelemasta huomista.

Tänään matka jatkuu suunnitelmista poiketen Mar del Plataan, julkkisten suosimaan rantakaupunkiin.