Aurinko laskee, taivaanranta täyttyy punaisen eri sävyistä. Korvakuulokkeissa soi James Morrison. Paluumatka Buenosiin on alkanut. Päädyttiin matkustaa yöbussilla kun Jukka halusi haastaa itseensä lähtemällä hyppäämään laskuvarjohypyn. Itsehän haastoin itseäni hyppäämällä hevosen selkään. KYLLÄ! Elämässä tuntuu olevan useita vaihtoehtoja. Osa niistä on järkeen käyviä, osaa taas saa selitellä. Kumpaan tää sitten noista kuuluu?

Hypättiin jengillä aamusta 10 minuutin varoajalla paikallisbussiin kohti Mardelin maaseutua. Bussipysäkillä meitä oli vastassa yksi tilanomistajista. Hän kertoi automatkalla, että olemme saapuneet juuri Mar del Platan synnyinhistorian juurille. Kyseinen alue on ollut ensimmäisiä asutettuja alueita Mardelissa. Samoin vuoret, jotka olivat tilan ympärillä, olivat Etelä-Amerikan vanhimpia vuoria, syntyneet Andien kanssa samoihin akoihin. Päästiin näkemään aitoa argentiinalaista elämää, kun tilan perhe grillaili kotipihassa ystäviensä kanssa ja nauttivat auringon lämmöstä. Kivuttiin pienen odottelun jälkeen ratsaille ja lähdettiin kohti vuoria. Punapiponen oppaamme ei puhunut sanaakaan englantia, joten oli helpompi saada hevonen ymmärtämään mitä yritin kertoa. Hevosrundi kesti noin 1,5 tuntia ja päästiin kipuamaan vuorten huipulle ja näkemään huikeat maisemat. Mahtavaa! Ratsastaminenhan meni kuin vahattu, olihan sitä kesällä Rautalammilla saatu yksityisopetusta, kiitti Ninja.

Summa summaarum Mar del Plata. Vamos! Mieleenpainuvinta on varmasti ranta, joka kuhisi ihmisiä. Lämpöä ja rauhaa. Yhteiset kokkailut ja viinit. Yhdessä oleminen. Hostellin emäntä, lämminsydäminen rouva, joka piti meistä hyvän huolen. Hostellin aamukahvit kahdella croisantilla. Kaikki tämä kiteytyy nyt mieleeni ja on aika antaa tilaa seuraville hetkille.